Koululiikunta

Koululiikunnan opetus on nykypäivänä kovin erilaista kuin omina kouluvuosinani, opetussuunnitelmat ovat erittäin fleksiibelejä. Tämä on hyvä juttu!

Teppanalan kansakoulussa opetettiin voimistelua ja urheilua erillisinä oppiaineina. Kaikenlaista ryhmävoimistelua, yleisurheilua ja hiihtoa ja luistelua. Maastojuoksu- ja hiihtokilpailuihin oli osallistumispakko, eikä siitä kukaan mitenkään närkästynyt. Mitäs tuo nyt yksi hiihtokilpailu haittaa, koulumatkat taitettiin talvella jokatapauksessa aina hiihtäen. Palkinnoksi saatiin kahvilusikka.

Imatran yhteislyseossa, juuri siinä koulussa missä kiusaamiselta suljettiin silmät aivan liian kauan ja ainakin 2 nuorta elämää pilaantui, sama voimistelu-ja urheilulinja jatkui. Kaikilla tytöillä kuului olla yhtenäinen voimistelupuku, opettaja ei hyväksynyt sitä sisarelta perittyä pyykissä haalistunutta versiota. Näyttihän ne rivit sitten yhtenäisiltä 50-luvun suurkisahenkeen, vaikka naisvoimistelu ei ollutkaan kenenkään suosikkilaji. Opitut liikkeetkin olen jo totaalisesti unohtanu:)

Lappeenrannassa oli jo vähän räväkämpää meininkiä: pelattiin kori-ja lentopalloa ja kokeiltiin erilaisia uusia lajeja. Cooperin testi kuului ehdottomasti opetusohjelmaan ja siihen kuului osallistua; sehän on mahottoman hauska juttu juosta. Uimassa käytiin kohtuullisesti ja suunnistamaankin opittiin. Turha minun on mainostaa, että liikunta oli ehdottomasti suosikkilajini koulussa, kuvaamataito oli selkeä kakkonen. Lisää koululiikuntaa opetusohjelmiin!

Tällä viikolla minulla on ollut 4 päivää töitä; periaatteessa olen vetänyt liikuntatunteja. Riadin amerikkalaisen koulun vapaavalintaisiin lajeihin kuuluu urheilusukellus, 16 oppilasta oli Jeddassa suorittamassa junior Open Water Diver kurssin. Ihan sama kurssi kun aikuisille, mutta 14 vuotiaat sukeltaa vaan 12 metrin syyvyyteen. Teoriaopinnot oli suoritettu verkkokurssina jo tammikuussa, nyt sukellettiin altaassa, rannassa ja avomerellä.

Puuha oli mahottoman mukavaa, vaikka ajoittain hyvinkin haasteellista. Mukulat oli erittäin motivoituneita ja suurin osa selkeästi vesielementtiin tottuneita. Ainakin minulle osoitetut 4 oppilasta olivat loistavia, harjoitteet suoritettiin ilman sen suurempia ihmettelyjä. Toinen juttu on sitten muu käyttäytyminen, nimenomaan se vastuullinen käyttäytyminen. Sukellus ei ole sinkkulaji, jokaisella sukeltajalla on pari, josta kannetaan vastuu ja jonka kanssa sukelletaan. Altaassa ei kukaan pääse kovin kauas paristaan, mutta avovedessä.... porukka levis kun varpusparvi heti kun päästiin pinnan alle. Ohje, sääntö ja määräys oli sukeltaa alle metrin päässä parista, mutta koska se metri oli niin laaja käsite, ohjeistin sukeltamaan käsi kädessä. Eilen homma jo toimi.... tietenkin parit olivat tyttö-poikapareja:)

Rantariutta, jolla sukelsimme pari päivää, on oikea paikallinen taidonnäyte; kaikki betoromu yms rakennusjäte kaadetaan mereen. Ei puhettakaan runsaista koralleista ja kauniista kalaparvista. Oppilaat olivat kuitenkin ylettömän ihastuneita tähänkin ympäristöön, olihan siellä edes yksi merivuokko ja mureenakin nähtiin. Eilinen laivareissu värikkäille ja kalaisille ulkoriutoille oli sitten pelkkää innostusta ja ihastusta, helppo motivoida opiskelemaan lisää sukelluksen jalolla saralla. 16 oppilaaseen mahtuu tietenkin kaikenlaisia vesieläjiä, mutta koko porukan saimme suorittamaan kaikki vaaditut jutut, siis kaikki "valmistuivat". Loistava suoritus sekä oppilailta että kouluttajilta.

Kukaan ei hävittänyt mitään, vaikka järjestys......

Tämä on mukamas liikuntatunti :)

Mukana olleilla opettajilla oli myös hauskaa, mutta taatusti rankkaa. Eilen illalla, kun homma oli valmis, nämä superväsyneet ja siksi hyperaktiiviset nuoret viihdyttivät bussikuskia laulamalla, pienessä suljetussa tilassa kovaa ja korkealta.... mahtoiko hiljentyä ennen puoltayötä.

Henkilökohtaisella tasolla tässä oli 2 kivaa asiaa; oli viikon ajan kivaa tekemistä ja pääsin muuttamaan mielipidettäni paikallisista miehistä. Muut 3 kouluttajaa porukassamme oli saudimiehiä; minua kohdeltiin kuin ammattitaitoista ihmistä ikään, ei mitään erikoiskohtelua mutta ei myöskään halveksivaa ylimielistä vittuilua. Tälläistä ilmiötä ei sairaalassa näkynyt koskaan. Siis ihmeiden aika ei ole ohi, vai poikkeus vahvistaa säännön?

Nyt sitten odottelen lisää mukavia duuneja.

Tänään saa naimattomat naiset kosia. Täällä on paljon hienoja leninkikankaita tarjolla; voin välittää rukkaset saaneille sisarille silkkejä, kunhan laskunmaksaja on selvillä.

Vallan vaihdon aika: presidentti muuttaa pois työntekijöidensä työpaikalta ja leikkuussalin osastonhoitaja kehittämään parempaa sairaalaa. Toivon sekä Tarjalle että Outille loistavaa tulevaisuutta uusien haasteiden parissa. Mitähän nämä uudet johtajat tuovat tullessaan.....

Viikonloppu esissä; aamulla ennen auringonnousua lähdemme etelään, sukeltamaa:)

Sisustetaan kotia

Suomessa katselin telkkaria varsin vähän, täällä en katso edes uutisia päivittäin. Samat uutisethan siellä kuitenkin pyörii päivästä toiseen, Kreikan avustuksista neuvotellaan ja Syyriassa tapetaan, uusia aiheita ei juuri mahdu mukaan. Sisustusohjelmat oli kivoja, täällä tuskin Innoa tai Tilaa ja Huvilaa ja Huussia näytetään edes paikalliseen ympäristöön ja makuun sovellettuna.
Jedda on laaja reilun 4 miljoonan asukkaan kaupunki ja asumusten kirjokin on valtava. Hyväosaiset asuvat taloissa, joissa on vesijohdot, sähköt ja ilmastoinnit. Vettä tosin säännöstellään ja vesijohdot täytetään määräpäivinä, joskus saattaa siis olla putkistoissa kuivuutta.... Seuraava asumistaso on putkiverkostojen ulkopuolella olevat asumukset, joissa kuitenkin on enimmäkseen sähköt. Vettä toimitetaan tankkiautoilla jonkun kerran viikossa... Sitten on teltta-asumukset ilman ns mukavuuksia. Vierastyöläisten asumisolot ovat suorassa suhteessa asemaan ja palkkaan; eurooppalaiset johtajat asuvat länsimaisissa taloissa ja pakistanilaiset puutarhurit ahtaissa parakeissa jakaen vessat ja vesipostit isolla porukalla.
Koska tämä on iso kaupunki, on täällä myös paljon huonekalukauppoja. Myös muuta sisutusroinaa (!) on tarjolla kiitettävästi. Paikallinen näkemys toimivasta tai edes tyylikkäästä sisutuksesta on pohjoismaalaiseen selkeään linjaan vihkiytyneelle aika omituinen.... ihan kamalia mööpeleitä! Kierreltiin Prisman kokoisessa huonekaluhallissa aikaa tappamassa, market oli rukoilemisen takia suljettu. Suomessa tekee mieli koeistua sohvia ja silitellä kankaita, mutta tässä mymälässä ei ollut ainuttakaan artikkelia, edes kynnysmattoa ulko-ovelle, jonka olisin hyväksynyt edes suuressa hädässä. Eikös sohvan kuulu miellyttää silmää ja perää?

Tässsä on rentoa kattoo telkkaa.....

Hyväosaisten sisustusmaku on selkeästi maksimalistinen, kaiken pitää olla mahdollisimman näyttävää ja sitä pitää olla paljon. Mitä enenmmän krumeluureja ja kuoseja, säihkettä ja kimalletta, sitä parempi. Ainakin, jos kauppojen tarjontaa uskon. Paikallisiin oikeisiin koteihinhan ei vääräoppisilla ole mitään asiaa, vierastyöläisten kanssa ei seurustella yhtään enempää kuin on ihan pakko.
Se Tuhannen ja yhden yön tarinoiden lentävä mattokin on jostain muualta, kuin tästä maasta kotoisin. Mattoja kyllä on myynnissä, mutta kaikki tyyni tuontitavaraa, Persiasta, Kiinasta ja Intiasta. Jos haluasin oikean itämaisen maton, luulen, että hankkisin sen alkuperämaasta.... toisaalta raskaat punaisen kirjavat koukerot lattialla eivät nekään välttämättä ole makuni mukaisia. Ohuita silkkimattoja voisi tietty laittaa seinälle ryijyn tapaan.

Viikonvaihteessa Ranskan konsulaatissa luennoi Pierre Frey-nimisen sisustustavaratalon boss tekstiileistään. Informatiivinen juttu, Ranskan historia ja teollinen kehittyminen nivottuna yhteen tekstiiliteollisuuden kanssa. Mielenkiintoista. Hemmo oli tuonut mukanaan Pariisista ison kasan kangasnäytteitä, 1700-luvulta alkaen. Tehdas kutoo ja painaa edelleen samoja kuoseja kuin aikanaan Marie Antoinetelle Versain palatsin puutarhamajaan.
Luulen, että täällä kyllä löytyy markkinarakoa sellaisllle runsaille sisustuksille, kuin kuvissa esiteltiin. Edelleenkään en halua mattoa, seiniä, katoksellista sänkyä vuodevaatteineen ja huonekaluja verhottuna samaan kirjavaan kiemuraan.... ehkä sisustusten hintatasokin on sukelluskouluttajalle vähän turhan korkea.
Siis ei ostoksia tai tilauksia noilta (Tuppervare) kutsuilta, tarjoilun toki käytimme hyväksemme:)

Tämän kaluston väri sentään sopii farkkuihin..

Asumuksemme on about länsimainen ja talot on valmiiksi sisustettu, siis helppoa. Sohvat on vaaleita ja suoralinjaisia, pöytä riittävän iso kahdellekkin Hesarille ja valaisimet kiinteitä plafondeja. Pöydän peitän Unikko-liinalla, kun haluan sisustaa vieraita varten:) Monet asukkaat tuovat omat kalusteensa ja sisustaavat kotinsa samnnäköiseksi, kuin se on edellisessä sijaintipaikassa ollut. Koska tämä on tilapäisasumus, tyydymme enimmäkseen valmiisiin ratkaisuihin, ompahan helppo sitten muuttaa.
Työpöytää yms hyllyä olemme kyllä hankkineet, ja luojan kiitos, Ivar Kamprad on antanut meille Ikean.
Hämmästyttävän paljon saudejakin näkyy Billy-hyllyjä ja Stockholm-tuoleja hankkivan.  Minä kannatan edelleen minimalistista sisustusta.
Katselin vähän sanomalehtiä ja silmiin pisti 2 otsikkoa. Toisessa tuliterä miss Suomi valittelee, että on kovin tyhjää, kun Whitney Houston kuoli. Vielä vähän vakavaman paikan edessä lienee se saudi kundi, joka twitterissä julkaisi profeettaa halventavan kommentin; nyt uhkaa oikea kuolemantuomio. Kyl nää paikalliset on ihan hermoheikkoja profeettoineen, parhailllaankin joku imaami tuossa aidan takana lukee värssyjä kovaääniseen.....
Mukavia hiihtokelejä, vesi lämpenee meilläkin mukavasti:))

Kierrätettäiskö.....?

Maailmaa vaivaavat talous- ja mellakointiongelmat täyttävät uutislähetyksiä kohtuuttoman paljon, muille asioille ei juuri jää tilaa. Ympäristöteemat jää väistämättä euro-ongelmista hokemisen jalkoihin.... toisaalta eikös tuossa juuri pidetty kokousta Kioton ilmastosopimuksen tiimoilta, eikä sielläkään juuri mitään valmista saatu aikaiseksi. Ei tulosta, ei raportoitavaa?
Suomi on kuuliainen maa ja kasvihuonepäästöjen välttämiseksi yksittäiset kansalaisetkin tekevät runsaasti temppuja. Oikeestihan jokaisen työmatkansa henkilöautolla suorittavan kuuluu kokea huonoa omaatuntoa:)
Jätteet kuuluu erotella ja takkatulen sytyttäminen maitotölkillä on vähän kyseenalaista. Kariniemessä asuessani jätejoonaat kävivät kerran kuukaudessa tyhjentämässä kuivajätepöntön, hyvin riitti. Osaan siis toimittaa pattereista ja hehkulampuista alkaen jämät oikeisiin lokeroihin.
Tässä maassa ei kierrätetä yhtään mitään, tietenkään. Samaan roskapussiin laitan kaiken orgaanisen eloperäisen (kompostiin), muoviset ja lasiset vesipullot (kauppaan takaisin), palavat pahvit sun muut pakkausmateriaalit (pahvikeräys) ja ihan kaiken muunkin, mistä pitää päästä eroon. Jätemiehet vievät mustan jätesäkin pöntöstämme joka aamu.
Komposti tietenkin saattaisi olla vähän turhan kuuma näillä leveysasteilla, vaikka onkin eristetty. Sanomalehtiä yms kierrätyspaperia meiltä ei tule, joten sen suhteen on ok omatunto. Sitävastoin "roskapusseja" tulee runsaasti, kaupat eivät säästele muovipusseissaan. Eivätkä varsinkaan veloita niistä. Kassalla on poika pakkaamassa ja joskus tuntuu, että kassien määrä on itsetarkoitus. Ymmärrän kyllä, jos teknokemian tuotteet pannaan eri pussiin paperiin käärityn leivän kanssa, mutta..... miksi jogurttia ei voi laittaa samaan pussiin juuston ja maitopullon kanssa, vaan niille otetaan omat pussit. Sekoitan poikain systeemejä minkä ehdin, niin vähän pusseja kuin mahdollista. Suomessa käytin koria ostosten kotiin viemiseen, ei täällä semmosia ole. Sanomattakin on selvää, että näitä kevyehköjä muovipusseja on sitten ympäristö täynnä, kaikki tienvarret ja tyhjät tontit kirjavana muovijätteestä.
Parhaani mukaan kuitenkin vähennän jätettä; vien pesulasta tulleet metallihengarit sinne takaisin ja vaattet, joista haluamme eroon, viikkaan kauniisti jätepöntön kannelle. Paita, joka ei sovellu enää National Water Companyyn, kelpaa loistavasti pakistanilaiselle jätteenkuljettajalle.
Ei tämä kierrätysajattelu kuitenkaan ihan tuntematonta täällä ole. Kuukausittain ilmestyvä kaupunkilehti "Destination Jeddah" hämmästytti minut askarteluvinkillä: kuinka vanhasta t-paidasta voi tehdä mukavan ostoskassin..... Samalla sivulla puhutaan led-lamppujen ympäristöystävällisyydestä ja annetaan vinkkejä luomutuotteitta myyvistä kaupoista. Emmehän olisi Saudi-Arabiassa, jos tähänkin juttuun ei olisi lainattu pyhää koraania: "When doom day comes, if someone has a palm shoot in his hand, he should plant it", eli tuomoipäivänäkin kannattaa laittaa palmunsiemen kasvamaan..... taitaavat nämä luonnonvarojentuhlaajat täällä odottaa tuota tuomiopäivää.
Vihreät taitavat saada nyt vaaleissa prosentuaalisesti suurimman ikinä saaneensa voiton, eikös Paavo-päädemarikin nyt äänestänyt vihreäälinjaa. Vai onko tämä henkilövaali? Niin tai näin, suvaitsevaisuus valtaa altaa ja se on hyvä.
Odottelen vuoden ensimmäistä sadetta, pitäis alkaa tunnin kuluessa... vähän pilviä näyttäis olevan. Muistakaa pukeutua lämpimästi pakkasiin, meillä on about +30:)