Liikennekulttuuria

Ajokeli on huono siellä ja täällä, lunta tupruttaa ja tienpinnat on jäässä. Vasta ajokortin saanut luisteli 3 henkeä kuoliaaksi. Olosuhteet on ilmiselvästi Pohjoismaissa autoilua vastaan.
Jeddassa sadekausi pitäisi olla parhaimmillaan, toistaiseksi ei ole satanut tippaakaan. Sateet sotkevat täällä liikenteen totaalisesti, koska kadut tulvivat kuten joet konsanaan keväisellä Pohjanmaalla. Muuten täällä ei ilmasto  juurikaan hankaloita autoilua. Mutta tämä muu liikennekulttuuri....
Naiset eivät autoile, se on selvä juttu. Sovinismille "auto ilman ohjaajaa" tyyliin ei ole sijaa.
Miehet saavat ajaa autoa noin 14 vuotiaista asti, hämmästyttävän pienikokoisia miehenalkuja näkee ratin takana. Ajokortin kuulemaa saa, kun osaa käynnistää auton ja ajaa eteenpäin ja ehkä vähän peruuttaa, siinä kaikki. Olen myös valmis uskomaan, että 1 ajokortti perheessä riittää kaikille miehille yhteensä. Liikennekultturi on ym seikoista johtuen vähintäänkin kamalaa.
Jeddaa kiertää kehätie, se on periaatteessa 4 kaistainen. Varsinkin ruuhka-aikaan siellä on vähintaa 6 autoa rinnakkain ja pujottelu jonosta toiseen on enemmän pakko kuin vain määräys. Vilkkuja näissä paikallisissa autoissa on hyvin harvoin. Vilkut päällä ajavalle poliisille annetaan tilaa, peesissä voi hyvin päästä pitkällekkin.  Ambulansit sen sijaan ovat ovat ruuhkassa kuten muutkin. Oman keksiliäisyytensä varassa.
Suomessa on totuttu ryhmittäytymään risteyksessä kääntymissuunnan mukaiselle kaistalle ja liikenneympyrässä otetaan uloin linja ympyrästä poistuttaessa. Kirjoitettua arabiaahan luetaan oikealta vasemmallle.... se lienee peruste ryhmittymiskäytännöille. Ihan oikeanpuolimmaiselta kaistalta voi helposti leikata kaikkien muiden eteen, kun haluaa kääntyä vasemmalle. Sama tietenkin myös vastakkaiseen suuntaan. Vähän äänimerkkiä peliin niin johan kanssa-autoilijat ymmärtävät, että minä menen nyt teiddän edestä.
Isommat kadut on jaettu kahtia matalalla korokkeella eli vasemmalle vastaantulevan kaistan yli ei niin vaan pääse kääntymään. Periaatteessa tämä on u-käännösten luvattu maa. Vain periaatteessa, korokkeen yli voi ajaa, jos on maasturi. Koroketta voi myös käyttää ruuhkan ohittamiseen, pattitilanne tulee vain kun molempiin suuntiin ruuhakautuneessa jonossa on ollut monilla sama ajatus. Ei siinä mahdu ohittelemaan.
Liikennevaloissa onnistumme joskus länsimaissa pääsemään vihreään altoon ja eteneminen sujuu. Täällä on punainen aalto. Valot on säädetty niin, että joudut pysähtymään joka valoissa. Tämä hillitsee vähän nopeusintoilijoita, keskinopeus jää liikennevalojen välillä alle sadan kilometrin ruuhkattomassakin tilanteessa.
Nopeusvalvontaa hoitaa muutama kiinteä tolppakamera, sakko on ainakin kaupunkialueella aina sama nopeudesta riippumatta. Lisäksi taitaa pelissä olla jokunen siirrettävä kamera, niillä luulis olevan vielä parempi sakotusprosentti kun kiinteillä tolpilla. Ihmispoliisit eivät juuri nopeuksia tai muutenkaan liikennettä valvo. Tärkeempiä tehtäviä on esimerkiksi kuninkaan ja muitten kuninkaallisten kulkureittien eristäminen ja vahtiminen.
Auton parkeeraaminen on myös haasteellista. Paikallisten ainoa ajatus on pysäköidä ihan oven eteen ja tämä ajatus myös toteutetaan. Kävelemistä on vältettävä kaikin keinoin. Auton voi laitaa ihan mihin tahansa ja ihan miten tahansa, ei se haittaa jos 2/3 osaa on ajoväylällä... muut autoilijat kiertäkööt. Muiden autojen blokkaaminen omalla pysäköinnillä on myös ihan normaalia, odottakoot. Ostoskeskusten parkkipaikoilla on asfalttiin maalattu parkkiruudut... ihan vaan huvin vuoksi.  Täällä ei  myöskään ole maksullisia paikkoja tai parkkisakkoja.
Autokannasta 80% on japanilaisia halpoja henkiläautoja, loput 20 eri kokoisia maastureita. Häviävän vähän oikeita ökyautoja. Joku Ferrari tai Lamborghini ei ole mitenkään sovelias auto tämän kaupungin kovin kelirikkoisille kaduille. Eikä niillä pääse edes korokkeiden yli. Moottoripyöriä näkee hyvin harvoin, eniten länsimaisten Harley Davidsoneja viikonloppuaamuisin.
Polttoaine on halpaa, vajaa 20 senttiä litra. Huoltsikalla poika tankkaa, ei tarvi edes moottoria sammauttaa. Huoltoasemilla on myös kerjäläislapsia, sormi pystyssä lasin takana tarkoittaa "anna yksi rial", (20c).
Koska paikallinen kulttuuri korostaa autoilua, ei täällä juuri jalkakäytäviä ole kuin kauppakaduilla. En voi kävellä kotoani parin kilsan päässä olevaan kauppakeskukseen, en uhraa henkeäni moiseen markkinatauloudelleseen hömpötykseen. Polkupyöräilykään ei tietenkään tule kysymykseen, ei ole kevyenliikenteen väyliä... ja abaya päällä...
Nainen täällä on sidottu autoileviin aviomiehiin ja autonkuljettajiin. Huomiseksi olen tilannut itselleni kuskin, koska aion taas täyttää kansalaisvelvollisuuteni ja mennä äänestämään Hilton hotelliin.
Talvikeli / sadekausi täällä tarkoittaa yöllä alle 20 astetta ja päivisin vajaa 30. Auringonlaskun jälkeen keli viilenee hämmästyttävän nopeasti. Merivesi on about 25, sekin tuntuu kylmältä kun yli tunnin siellä käkkii.
Menkää äänestämään :)

Turvallisuus ennen kaikkea....

.... kaksi erilaista toimintamallia.
Maailma on täynnä terroristeja ja olemme Euroopassakin tottuneet jo jos jonkinmoisiin turvatarkastuksiin. Helsinki-Vantaan lentokentällä syynäätään pakaasit tarkasti ja juomavedet sun muut litkut otetaan pois. Ihan niin kuin terrorismin vastaiset ilmailusäännöt sanovat. Täällä Arabian niemimaalla ei moisesta terrorismiuhasta ole liiemmin kuultu, ainankaan lentokentillä. Läppäri saa olla rauhassa repussa ja vesipullon voi viedä vaikka lennon määränpäähän asti. Saudi-Arabiaan tullessa matkatavarat läpivalaistaan, mutta ainakin viimeiksi oliiviöljypullo sai olla ihan rauhassa, viinastahan nämä tullimiehet ovat kiinostuneita.
Länsimaisten asuinalueet ovat sotilaiden vartioimia ja korkeiden piikkilankojen eristämiä, siis turvassa ollaan. Muiden kuin asukkaiden sisäänpääsy riippuu vartijasta, tulijasta ja tulijan rodusta, auringonpilkuista yms tärkeistä asioista. Ulkoimaisten valtioiden konsulaatit ovat sitten jo ihan eri juttu; vai ovatko?
Keskiviikkona kävimme Munchenistä tulleen jousiorkesterin musiikkia kuuntelemassa Saksan konsulaatissa. Avoimella portilla törötti pari sotapoikaa. Kukaan ei kysynyt keitä olemme, mistä kotoisin yms tietoja, konsuli toivotti ystävällisesti tervetulleeksi. Avoimet ovet, näköjään kaiken rotuisille. Ei pelkoa pommiattentaateista tai muista hankaluuksista.
Ihan mukava konsertti, yli lentäneet lentokoneet vähän häiritsi. Ei alkoholitarjoilua. Ei turvallisuusriskejä.
Torstaina menimme jenkkikonsulaattiin merijalkaväen järjestämiin pippaloihin. Vain kutsun saaneet (ensimmäinen kontrolli) voivat ilmoittautua, nimen ja kansallisuuden lisäksi passin ja oleleskeluluvan numerot, työnantaja ja sponsori.
Portilla eka tyyppi kontrolloi, että nimi löytyy listasta, henkilöllisyystodistksesta. Seuraava  piste kontrolloi taas henkilöllisyyden värikoodatusta listasta.... sekä Suomi että Sveitsi olivat valkoisia, mitä se sitten merkitseekään. Seuraava heppu vaati suljetut kännykät ja autoavaimet pussiin, ne saa takaisin kun lähtee kotiin. Sitten pannaan laukut ja vyöt ja kellot ja ja ja läpivalaisuun ja marssitaan metallinpaljastimen läpi. Täti penko käsilaukun hyvin tarkkaan, pankki-yms kortitkin kävi läpi. Suunto sukellustietokone ranteessa aiheutti ongelmaa, eihän tässä vaan ole kameraa eikä tämä ole yhteydessä mihinkään.... Kahden jyhkeän metalliportin läpi pääsi bunkkerin sisärinkiin, auto vei juhlapaikalle. Tällä alueella ei ulkopuoliset kävele itsekseen. Sanomattakin on selvää, että tarjoilualuetta vahti sotilaat täydessä varustuksessa. Turvallisuusriskejä?
Ohjelmassa syömistä ja juomista ja vapaamuotoista seurustelua. Yleisö länsimaista, jokunen aasialainen seassa. Baaritarjoilu poikkesi totutusta, alkoholia oli tarjolla... gin tonicissa oli taatusti enemmän giniä kuin tonic-vettä ja jäätä yhteensä. Huh huh. Näytti drinkit tekevän tehtävänsä, en juuri aiemmin ole nähnyt humalaisia täällä.
Melkein hauskinta oli taas katsella tuntemattomia ihmisiä, miten ne naiset voi lähteä ulos kotiovestaan sellaisissa varusteissa? Jos kadulla pitää pukeutua peittävään abayaan, pitääkö sitten länsijuhliin jättää yli puolet tarpeellisista vaatekappaleista kotiin? Huimia virityksiä:)
Viikonvaihteen päivät vietin arabikulttuurin parissa. Yritän opettaa kahta paikallista daamia sukeltamaan; pedagogiset taidot on koetuksella, mutta kyllä ne ainankin uimaan oppivat..... hitaasti, mutta varmasti. Kaikkeen sitä ihminen elntonsa eteen rupee:o/
Täälläkin on talvi, vaikka lunta ei ole näkynyt. Aamuisin alle 20 lämmintä ja merivesikin vain 25. Tänään lisäksi tuulee, hiekkää ja pölyä lentää runsaasti, ikunat on pidettävä kiinni.
Lumipyrystä huolimatta menkää äänestämään, päiväkävely tekee hyvää.

Mitä tänään syödään?

Talous lamaantuu ja elintarvikkeiden hinnat kohoaa. Lihantuotanto ei lyö leiville, kinkutkin pitää tuoda Tanskasta. Julkisten hankintojen periaatteiden mukaan porkkanaraasteet laitoksiin ostetaan Balttiasta halvemmalla kun lähimaanviljelijältä tuoreena. Lähiruoka-ajattelu ei välttämättä ole sama kuin kassalla maksajan kannalta edullisin vaihtoehto, loppupeleissä se ehkä kuitenkin parantaisi elämänlaatua.
Saudit ovat maailman lihavin kansa ja kakkostyypin diabetes lienee joka toisella yli 40-vuotiaalla. Syy on helppo nähdä marketin kassalla, roskaruokaa kärrikaupalla.
Mitäs eurooppalainen täällä sitten syö? Periaatteessa samaa kamaa kuin kotona Lappeenrannassa, paitsi tietenkin ilman Korpelan rieskaa ja omapoimimia kanttarellejä. Helpompi on sanoa, mitä meillä ei täällä ole:
ei mitään sianlihatuotteita eikä alkoholia:) Tuontituotteiden kohdalla ainut ongelma on logistiikkka, viime viikolla vielä oli esimerkiksi ruisnäkkäriä, saa nähdä tuleeko lisää ja milloin. Siis fleksiibeli ostoslista on tarpeen.
Paikallisten perusruoka on kana ja riisi. Marketeissa on sen 100 laatua riisiä, ja pakkaukset 1-25 kg. 10kg basmatiriisiä maksaa tarjouksessa noin 8 euroa. Siihen kyytipojaksi 10 kpl 900 gramman pakastekanoja, kokonaisia tietenkin, 16 euroa pakkaus. Valmistukseen maissiöljyä, 3,6 litraa vajaa 7 euroa. Johan tuolla pienen perheen kertaalleen ruokkii.
Paikallinen pikaruokaketju Al Baik tarjoaa puoli rasvakuorrutettua kanaa ja vuoren riisiä ja synteettistä valkoista leipää parilla eurolla. Ruokalistalla on 2 vaihtoehtoa, maustettu tai tulinen. Kuppiloiden edessä on jatkuva ruuhka.. siis menestyvä bisnes varsin yksinkertaisesti.
Lihaa tuotetaan itse ja tuodaan ulkomailta. Kameli on aina paikallista, lammas joko paikallista tai Uudesta Seelannista. Nautaa tuodaan Brasiliasta ja mielestäni hyvännäköinen sisäfile maksaa noin 8 euroa kilo. Amerikkalainen hormoniliha on tietty kalliimpaa, siinä kun on kaikki lisäainnet valmiiksi mukana.  Paikallisen lampaanviulun saa parilla eurolla / kilo. Naudan tai lampaan jauhenliha maksaa noin 1,50 /kg.
Pakastettua norjalaista lohta saa Ikeasta, paikallinen tuore kala on hyvää ja edullista.
Hedelmät ja vihannekset ostamme torilta, maksamme varmaan tuplasti sen minkä paikalliset, mutta ei nuo hinnat vielä pahoilta tunnu. Paikalliset tomaatit on oikeesti hyviä ja muitakin paikallisia juttuja löytyy. Kaikenlaisia vihreitä "heiniä" on runsaasti, tietäs vaan mihin niitä kaikkia voi käyttää. Tuore basilika on tuntematon, muita tuttuja tarpeellisa yrttejä löytyy. Hedelmien hinnoittelu on selkeää, paikalliset ja lähituotteet (Egypti, Jemen yms) ovat edullisia, tuontituotteet kalliita. Siis helppo valinta. Torin ongelma on ainoastaan, että möisivät mieluusti kaiken laatikoittain, nyt meillä on 8 kg appelsiineja:) Pienemmät tarpeet on siis ostettava marketista.
Suomalaiseen järjestelmälliseen kauppaan tottuneena kiroilen aika usein, kun en löydä, mitä haluan. Pailkallisia "sisäänveto tuotteita" kuten 5kg perunalastulaatikoita ja kilon majoneesipurkkeja on joka kulmassa, mutta esim. liemikuutiot oli kahvien kaverina. Eikä auta, että viimeiksi juttu oli tässä, paikat vaihtuu.... pitäsköhän siis tehdä niitä heräteostoksia.
Kaikkeen tottuu, vielä ei ole jääty ilman ruokaa kaupan järjestelyjen takia. Muutaman kerran kyllä on tehnyt mieli jättää ostokset kauppaan, kun heittääntyvät rukoilemaan just kun olet saavuttanut kassajonon. Se on sitten puolen tunnin breikki, kauppaan tutustumista. Hölmöö hommaa.
Kassapalvelu on kyllä erinomaista, silloin kun toimii. Poika lataa ostokset hihnalle, toinen pakkaa kaiken muovikasseihin ja takaisin kärriin. Sitten poika lykkää kärrit auton luokse ja lastaa tavarat kyytiin.... asiakkaalle jää vain maksaminen. Maksu omantunnon mukaan, pari rialia... <40 senttiä
Niin, meillä syödään tänään pastaa, munakoiso-tomaattikastikkeella:)
Varokaa kebabbeja, ainakin niitä länsirannikon tuotteita.
Käyttehän äänestämässä , minä täytin kanslaisvelvollisuuteni jo viikolla. Rahankeräyksen sijasta vaalihuoneistossa tarjottiin juotavaa ja pientä purtavaa.

Oikein hyvää Uutta Vuotta

Beduiiniravintola keskella hiekkaeramaata

Tassa pilkotaan kuivaa haita

Nyt on juhlat juhlittu ja lomat lusittu ja paluu arkeen esissä. Toivottavasti kaikki annetut ja edes suunnitellut uuden vuoden lupaukset tulevat täyttymään ja elämä hymyilee tulevanakin vuonna.
Vietimme juhlakauden Omanissa, sukelluksissa ja aavikoilla, baarissakin kävimme:)
Viime vuoden aikana opimme termin "arabikevät", yleisnimitys näille kansannousuille lähi-idässä. Eihän nuo mittelöt vielä ole läheskään ohi, kovin ovat riitaisia politiikasta, ihmisoikeuksista, uskonnosta ja muista yhtä vähäpätöisistä asioista. Arabit itse mieluusti kuitenkin toitottavat olevansa yhtä yhtenäistä perhettä; kaikki ovat veljiä ja sisaria keskenään ja kaikilla on sama kaikenkattava uskonto.... mitä nyt shunnit ja shiat vähän ovat erilinjoilla, muslimeja yhtä kaikki.
Minua hämmästyttää kovasti tämän "perheen" jäsenten erilaisuus. Näyttäs olevan susia ja lampaita ja ties mitä dinosauruksiakin suvussa, niin ovat erilaisia ainakin nämä saudi- ja omanveljet keskenään. Saudithan haluavat puuttua täällä kaikkeen tekemiseemme, kuului se sitten uskontoomme tai ei. Heillä on velvollisuus vahtia, että emme juo viinaa ja naiset peittelee itsensä mustalla abayalla eivätkä viekottele viattomia mieshenkilöitä. Ja tietty väärä-uskoisia kuuluu katsella hyvin alatyyliin.
Omanissa sen sijaan turbanipäinen tullivirkailija hymyili ja toivotti tervetulleeksi ystävälliseen maahansa. "Tax-free kauppa on tuossa kulman takana" oli lisäevästys. Totta, lentokentän tuloaulasta saa ostaa länsimaisesta valikoimasta wiskiä sun muuta, varsin edullisesti kaiken lisäksi. Turistit saavat juoda, jos heistä siltä tuntuu, hoteilleissa tarjoillaan alkoholia. Abayaakaan ei tarvitse, normi asiallinen pukeutuminen riittää. Toki paikalliset naiset voivat itsensä peitellä kuten haluaavat, mustalla tai väreillä, kokonaan tai osittain. Autoakin naiset saavat ajaa, silloin pitää kyllä silmät olla näkyvissä:)
Kaiken tämän lisäksi omanilaiset tekevät töitä ihan niin kuin ihmiset ainakin, kaikenlaisissa ammateissa, Tietty siirtyöläisikin on, varsinkin pienipalkkaisissa hommisssa, mutta heidän osuutensa maan työvoimasta on kohtuullinen verrattuna naapurimaihin. Turismi on tärkeä tulonlähde tälle öljymaalle ja sen eteen tehdään töitä. Luontomatkailun resurssit ovat paljolti muotoutuneet vuosimiljoonien kuluessa, aavikkoleirit ja opaspalvelut eivät vaadi huimia investointeja, lähinnä yritteliäisyyttä ja ystävällistä mieltä.
Joulun vietimme rantahotellissa, aattosukellukset oli kivat. Koska Omanissa siedetään hyvin kaikkia uskontoja, oli hotelli koristeltu eurooppalaisittain, joulukuusia ja joulupukkeja oli siellä sun täällä;)
Ravintola tarjosi monipuolisia ymmärtääkseni jouluherkkuja, kalkkuna oli tuttu juttu. Viinilista oli
asiallinen, joten kyllä meillä oli ihan juhlallinen olo.
Joulun jälkeen siirrytiin aavikolle, kovin on vuorinen ja vaikeakulkuinen tämä iso maa, vuoret on korkeita ja niitä on tihiässä. Vuohia ja kameleita ruokaili kivikossa, mitä lienee löysivät. Toisaalta, kylissä asuvat vuohet näyttivät toimittavan paikallisen Sitan tai muun jätefirman hommaa, tyhjensivät roskiksia. Jätteiden lajittelu ja kierrätys ei kuulu vielä edes tämän sivistyneen arabimaan toimintatapoihin.
Lounasta nautittiin paikallisen beduiiniperheen leirissä. Jonniinmoinen teltta, hiekkaa ja mattoja lattialla. Ruokalistalla riisiä ja kanaa ja salaattia. Lattialla istuttiin, haarukatkin meille annettiin... varsin hyvää ruokaa. Beduiineille hyvä busines ja elanto ja turisteille mukava lounas, eikä vaadi kummosia resursseja. Tosin, tuskin paikallinen terveystarkastaja käy kyselemässä hygieniapassien perään, onko kylmäketju varmasti katkeamaton ja onko tiskikoneen lämpö riittävä yms hätäpoistumisteiden ja palovaroittimien sijaintia...
Jälkiruuaksi saatiin kahvia ja taateleita, tuossa on kuppeja vesipaljussa, ota siitä.... Ei tietokaan vatsavaivoista:)
Hämmästyttävä kokemus oli myös uuden vuoden juhla Muscatilaisessa hotellissa. Illallisen jälkeen siirryimme kattoterassin "yökerhoon". Gin tonic tilaus poiki pöytään pullollisen Gordons giniä, tonic tölkkejä, jäätä ja laseja: laitelkaa itse mieleisiänne juomia:) Oli meitä 6 henkee jakamassa, mutta kuitenkin...
Yleisö oli värikästä ja monipuolista, paikallinen "Michael Jackson" imitaatiokin hauskutti esityksillään. Mukavinta minusta oli nähdä, että nämä omanilaiset olivat kansallismekoissaan mukana juhlissa, kaljaa sun muuta juomassa ja tanssimassa. Ei puhettakaan tekopyhästä piilottelusta tai sosiaalisesta painostuksesta, antaa kaikkien kukkien kukkia.
Koitetaan olla suvaitsevia, siedetään kaikkia erikoisuuksia. Ja äänestetään presidentinvaaleissa.
Henkilökohtaisesti toivon tällä hetkellä oikeeta työpaikkaa, kovin ovat sietämättämän hitaita jotkut sairaanhoidolliset instanssit.
Täällä on talvi, lämmintä enää +25 ja sateita odotellaan...