Hyvää joulua kaikille

Nyt vaan odotellaan valkeaa joulua ja Green Peace aktivistien vapautumista:)
Minä vietän aattoillan meressä, laitan kyntilän rantakivelle.
Välittäkää toisistanne, viettäkää rauhallinen ja mukava joulu.

Joulupuu on rakennettu....

.... talvi on jo ovella.
Talvi yllätti sukeltajat näilläkin leveysasteilla. Pohjoistuuli viilentää kelin about 20 asteen tienoille ja kylmät yöt viilensi uima-altaan alle viikossa 22 asteeseen. Ihan helvetin kylmää yrittää opettaa minkäänlaisella eskimomentaliteetilla olevia oppilaita. Merivesi toki on vielä 27 asteista, pukeuden 5 mm märkäpukuun ja tarkenen. Aamukahville pitää pukea pitkät hihat ja haveilen pitkistä ja paksuista verkkahousuista ko tilanteeseen.
Toki asiat on hullummin Kairossa, tuskin pojilla on lumilapioita raivata polkuja pyramidien ympäristössä. Näin myös kuvan paikallisista beduiineista jossain maan pohjoisosissa; kovasti tuprutti lunta herrain avonaiseen telttaan. Kestäneekö tuossa kelissä edes tee lämpimänä.
Joulu"kuuseen" viritin muinoin Suomesta tuomani Tiimarin pallot ja Ikeasta ostetun valojutun. Lopputulos on mielestäni pohjoismaiseen makuun sopiva, aika tyylikäs. Compoundin libanonilaiset suosivat enemmän amerikkalaista linjaa; kuuset on sisällä, monen kirjavia ja täyteen ympättyjä kaikenlaisia vilkkuvia systeemeitä. Levottoman näkjösiä juttuja.
Eurooppalaiset pakenee maasta tällä viikolla, joulun viettoon, kinkun syöntiin ja viinin juontiin. Saksalainen Horst uhmaa reippaasti sopivuussääntöjä ja on koristellut autonsa jouluhenkiseksi. Paikallisessa liikerneteessä sarvet on varmasti huissin hyvä juttu, sen verran paljon tuolla teillä on sarvikuonoja liikenteessä. Tänään ostosreisulla näimme vain 3 peltikolaria.
Sairaalassa töissä ollessa sanoin, että seison vaikka päälläni salin nurkassa jos siitä on hyötyä potilaan hoidossa, mutta en kierrä ympyrää ihan vaan näyttääkseni näenneäisesti tehokkaalta. Nyt kun ei tarvi sairaalasysteemeistä huolehtia, seisoskelen päälläni ihan vaan huvikseni.
Varautukaa myrskykeleihin kynttilöin ja joulueväin. Meillä mennään sukeltamaan, mietin vielä otanko kuivapuvun käyttöön:))
PS: tämä ohjrlma on nylkky, eikä kuvien asemointi onnistu millään.....

Ikean lamppuja ja Tiimarin palloja

Ahmed pukeutuu jo kuivapukuun.

Horst on Petteri Punakuono fani:)

Seison vaikka päälläni....

Hauskoja juttuja......

.....hajanaisia hyvänmielen tuottajia:)
Jouluun on reilu 3 viikkoa ja olen jo aloittanut jouluvalmistelut. Tämä tarkoittaa, että avaamme joulukalenterin luukun aamiaisen alkajaiseksi. Eilen luukusta lyötyi punatulkkuja, tänään tonttuja;)
Suuri kiitos Outille meijän joulun järjestämisestä!

Jouluhan on täällä kielletty juttu, eikä näy muuten kun länsimaisten koulujen ylimääräisenä lomana. Pysymme täällä, menemmä sukeltamaan jouluaattona.
Elviksellä, kissalla oli ilkeän näköinen silmätulehdus, se ei reppana saanut illalla silmiään auki. Siis marssin aptekkiin ja pyysin antibioottisilmätippoja. Herra tiskin takana ei udellut mitään henkilökohtaisuuksia, ojensi vaan varsin tömäkän oloisia tobramysiinitippoja sen enempää selitelemättä. Hyviä droppeja, silmät parani alle viikossa. Teeppäs tämä Suomessa, ei kai elukoille ihmislääkkeitä saa antaa, ja antibiootteja vielä ilman reseptiä. Maassa maan tavalla, ja kaikki ovat terveitä:)
Mukavaan juttuun törmäsin myös Mauritiuksen lomalla. Lomakylän julkisten tilojen pesualtaat oli valittu ihan yhtä hyvällä maulla kun Joutsenossa olevan uuden kylppärini allas. Missähän nuokin altaat tehdään?
Mielestäni kyllä nuo sileät valkoset kaakelit on tyylikkäämmät kun eteläisen pallonpuoliskon kivipinta.

Hinkka

Uimakouluhommat laitoin tauolle, altaan vedessä paleli myös muksut enkä vaan minä. Raakeeta puuhaa ja olo oli ajoittain kuin rikkinäisellä levysoittimella, yhtä hokemista koko opetusjakso. Vaan kyllä kova työ tuotti lopulta  tulosta ja jokunen totaalinen murheenkryyni oppi uimaan ainakin auttavasti. Siis harjotus tekee metsurin ja kun tarpeeksi jauhaa tulee myös pleikkarien ja perunalastujen kyllästämiin non-motorisiin aivoihin jonkinlainen ahaa-elämys. Olen kyllä aika pahoilla mielin näitten paikallisten lasten liikunnallisesta kehityksestä. Ei täällä lapset leiki ulkona, kiipeile puihin ja pelaa potkupalloa. Eivät siis opi leikin varjolla hallitsemaan kroppaansa ja niimpä jopa kävely tuntuu olevan joillekkin varsin vaativa liikunnallinen suoritus. Useimmat muksut kuitenkin oppi omien rajojensa mukaan, eli tavoite saavutettiin.
Joogaa harrastetan nykysin uima-altaan reunalla ja se on huissin hienoa. Paljon kivempaa kun jossain kolkossa urheiluhallissa. Compoundin pomo kyllä aluksi kielsi ko aktiviteetin ulkona, koska se kuulema häiritsee muita uima-altaalla olijoita. Vaan eihän siellä koskaan ole aamulla ketään, paitsi jokunen työppönen lakasemassa laattoja ja siivoamassa roskia. Ja kyllähän ne pojat sitten iltapäivisin voivat parhaassa tapauksessa katsella bikiniasuisia naisia, joten tuskin meijän joogat niitten työtahtia hidastaa. Jooga on kivaa, vaikka ei miusta semmosta taipuisaa notkeeta akrobaattia saa tekemälläkään:)
Sukellusrintamalla pitää aika kiirettä, ja se on mukavaa. Vesi on meressä edelleen lämmintä, pärjään jopa shortseissa. Tälläkin rintamalla olen saavuttanut onnen hetkiä, kun "mission impossible" ajatuksella varustettu oppilas on viimein suostunut riisumaan sukellusmaskin pinnan alla. Ja toteaa jälkeen päin, että itseasiassa "piece of cake". Kursilla pitää oppia riisumaan ja pukemaan maski pinnan alla, koska joskus joku voi vaikka potkaista sen pois kasvoilta; ei silloin pompata pintaan vaan puetaan maski takaisin ja jatketaan sukellusta.
Pyhinvaelluspilottien sopimusta jatkettiin ja miehet koneineen siirrettiin lennättämään kuningaskunnasta karkoitetuja alkuperämaihinsa. Hyvä päätös paikallisilta auktoriteeteiltä käyttää saatavissa olevia ylimääräisiä resursseja suman selvittämiseen.  Vaan hidastahan tuo homma on; Jeddan "karkoitusleirillä" on noin 40 000 afrikkalaista odottamassa kyytiä kotiin; jumboon mahtuu 400 kerrallaan.... kuukausia vie vaikka kaikki koneet olis ilmassa jokseenkin tauotta.
Tällä karkoitusbusineksella on laajat taloudelliset vaikutukset muutenkin kuin vain pilottien palkkamenot ja polttoaineet. Puoli miljoonaa etiopilaista on ollut täällä ilman oikeaoppisia papereita, tehneet duunia väärälle sponsorille tai ihan kokonaan laittomia. Kuitenkin nämä työppöset on elättäneet perheitään kotimaassaan. Nyt tämä valtava joukko vyöryy Addis Abebaan ja tarvitsee tietenkin asuntoja ja työtä, terveydenhuoltoa ja kouluja yms. Sijoitapas nyt tämmönen massa sujuvasti jo olemassa olevaan systeemiin. Lisäksi kaikki tulot katkeavat tietenkin näitten ex-työläisten perheiltä... siis vaikutukset ovat kovin laajat. Tämä ei ole mitenkään mukava ja helposti ratkaistava ongelma.
Puhumattakaan, että kukas täällä nyt kadut lakaisee ja koulut ja sairaalat siivoaa?
Naisia yritetään työllistää mutta se on aika hankalaa. Autokuskeja on murto-osa entisestä, eli palkat on nousseet ja saatavuuskin on kyseenalaista. Milläs sitten menet töihin. Lisäksi pienemmissä liikkeissä ei ole erillisisiä sosiaalitiloja naisille; missäs levätä ja peseytyä ennen rukouksia..  Kultakauppojenkin pitäsi saudistua, mutta paikallisilla ei kuulema ole ammattitaitoa. Naisia ei voi palkata, koska silloin kaupat pitää merkitä "families only" kyltillä eli yksinäiset miehet ei saa myymällään mennä. Mitenkäs sitten aviomies menee ja ostaa yllätyslahjan mielitietylleen?
Kaikenlaisia ongelmia, ja länsimaisittain katsottuna aika lyhytnäköisiä ongelmanratkaisuja. Vaan eipä taida kannattaa miun itteeni stressata näitten paikallisten uskonnollisväritteisten päätösten järkevyydestä:))
Joulu tulee ilman stressiä, kaappeja ei tarvi siivota jos ei aio viettää joulua kaapissa.
Saipalla menee hyvin;))

Pointe aux canonniers

Mauritius

Lehtijuttujen mukaan loistava kohde luksushäämatkalaisille ja loputtomien palmurantojen etsijöille. Totta tämäkin mainonta, mutta ei ehkä ihan koko totuus.

Palmuja ja rantaa...

Mauritius on itsenäinen saarivaltio päiväntasajan eteläpuolella Intian valtameressä, 2000 km Afrikasta itään. Tuliperäinen trooppinen saari on about 65 kertaa 45 km kokoinen lämpäre keskellä ei mitään. Sijainti on houkuttanut saarelle kautta aikojen kaikenmaailman matkaajia; Madagaskarin merirosvoja, hollantilaisia kauppiaita Aasian matkoillaan, ranskalaisia valloittajia ja brittiläisiä hallitsijoita. Asukkaat on intialaisia, eurooppalaisia, kreoleja, kiinalaisia, .... uskontojakin on ihan joka lähtöön. You name it, it's there! Parasta on, että kaikki merirosvojen jälkeläiset ja hindut ja muslimit sun muut elävät rauhassa ja sopusoinnussa keskenään. Kirkko ja moskeija töröttää vierekkäin ja sianlihaa ja yltiökasvisruokaa tarjoillaa naapurikojuissa. Enkut jätti jälkeensä vasemmanpuoleisen liikenteen, ranskalaiset yleisimmän käyttökielen. En ryhdy miettimään, ovatko paikalliset poimineet kaikista tarjolla olleista kulttuureisat parhaat puolet, mutta sekoitus on varsin miellyttävä ja vapaamielinen kombinaatio.
Saaren taloutta ylläpitää ensisijaisesti turismi. Lentokenttä on valtava, tyylikäs ja toimiva, sopisi esim saudien ottaa mallia. Saarella tuotetaan myös paljon rommia, teetä ja valmistetaan erilaisia tekstiilejä. Uutena alueena on erilaiset talouspalvelut... lieneekö veroparatiisijuttuja. Pankkeja näytti pääkaupungissa olevan aikas paljon.
ClubMed on ranskalainen ympäri maailman levinnyt lomakyläkonsepti. Hotellialueella on tarjolla kaikki palvelut ja pakettiin kuuluu aina täysihoito baareineen ja muinen aktiviteettineen. Asiakkaita oli vauvasta vaariin ja kaikille varmasti löytyi tekemistä vaikka koko päiväksi. Lapsille oli useita eri tasoisia klubeja, oppivat tennistä ja potkupalloa sun muita juttuja ja vanhemmat pääsivät esim. sukeltamaan. Aikuisille tarjottiin vaikka mimmosta allasjumpaa ja  tanssikurssia ja laiskemmille iltapäivisin tietokilpailuja ja petankkia. Illalla oli tarjolla show ja loppuillasta disko.
Ruokaa tarjoiltiin valtavassa buffetissa, beef Wellingtonista hampurilaisiin ja jäätelöstä suklaakohokkaisiin. Oikeesti ihan liikaa valinnanvaraa, ostereita ja merisiilejäkin  seafood-teemailtana. Ja tietty ruoka-aikojen välillä kaikenmaailman pikku snackseja. Myös alkoholi kuuluu pakettiin, ainoastaan shampanjasta ja joistain huippu wiskeistä yms piti maksaa. Paikallinen viini oli ihan hyvää, ainakin meijän tämänhetkiseen olotilaan verraten. Olut oli jopa tasokasta, en tiedä kenen lisenssillä valmistettua. Vapaasta baarista huolimati ei humalaisia tai edes väsyneitä lomalaisia näkynyt;)
Meijän matkaohjelmaan tietenkin kuului sukellusta. Vesi oli kirkasta mutta varsin kylmää. Onneksi oli vaihtoehtoiset varusteet mukana, päädyin sukeltamaan tuplapuvussa. Sukelluskohteet oli pienen venematkan päässä rannasta, isoja kiviröykkiöitä, koralliriuttoja, jokunen proomu toimittamasa hylyn virkaa. Mukavia juttuja nähdä, mutta ei mikään varsinainen sukeltajien paratiisi. Haita tai muita isoja kaloja ei nähty, mutta tutuista oman rannan kaloista nähtiin erilaisia variaatioita. Esimerkikisi merivuokossa asustavat klovnikalat olivat Mauritiuksella mustia sinertävillä raidoilla, täällä kotona ne on orassi-valkoraidallisia. Sukellus kannattaa aina, vaikka kaikki kohteet ei olleet maailman hienoimpia.
Iltapäivisin sulateltiin lounasta ja käveltiin ympäristössä. Ja nähtiin muutakin kun ne matkaoppaan kiiltävät myyntikuvat. Turistit asuu omissa kylissään, erillään saaren asukkaista. Tavallisten ihmisten työt ja talot ovat ihan kuin missä tahansa ei kauhian rikkaassa trooppisessa ympäristössä, enemmän ja vähemmän peltihökkeleitä ja peltotöitä. Katukuva on aika värikäs, edellämainitsemastani monikultturillisuudesta ja suvaitsevaisuudesta johtuen. Palkkataso on mitä on, parhaat teenpoimijat ansaitsee parhaimmillaan muutaman dollarin päivässä, ei sillä vielä kauhiasti juhlita. Ainakin ClubMed näyttää tukevan paikallisia ja palkkaavan alkuperäisasukkaita kaikkiin toimiin, ei ainoastaa siivoukseen ja tarjoilemaan. Lomakylän tenävätädit- ja sedät esimerkikisi olivat pääsääntöisesti kreoleja. Nuoria rastatukkaisia miehiä opettamassa mukuloille purjehdusta ja akrobatiaa, sirkustemppuja ja karaokelaulua:)
Nämä päivätoimintojen ohjaajat esiintyivät yleensä myös iltashowssa, milloin John Travolta imitaattorina, milloin can-can tyttönä. Sitten illalla diskossa tanssinopettajana ja esitanssijana.. kuka puhuu mitään työajaoista?

Teetehtaan tytöt

Saaren kiertoajelulla käytiin kierrätyslasia hyödyntävässä tehtaassa, puhaltelivat taiteellisia teokoksia sulatetuista pulloista. Lasinkierrätys ei ole näillä leveysasteilla ollenkaan normijuttu, joten tehdasta olivat sponsoroineet ja tukeneet monet saarella käyneet kuuluisuudet. Lasilevyissä oli satoja kämmenen- ja jalanjälkiä. Nimeltä tunnistin Desmond Tutun ja Mika Häkkisen.
Teetehtaassa ihmeteltiin vihreitten lehtien valmistumista teepusseiksi.... hyvin manuaalista ja ihmisvoittoista hommaa. Vaikka sentään pussien täyttö oli koneellista. Turvavarustelut yms melutaso eivät täytä eu-vaateita. Mutta tytöt oli tytyväisiä, kun on töitä.
Rommitehtaalla meille näytettiin erilaisia rankkisammioita, joista rommi ajastaan tislataan. Ei ollut tietokoneita tai muita automaattisia apuvälineitä, semmoset isot pannut ja putkihässäkät vaan. Luulen, että ne entisajan pontikkatehtaat oli saman näkösiä, mutta pienempiä.
Ihmeteltiin myös krokotiileja ja valtavia kilpikonnia. Saarella asui aikoinaan dodo-niminen lintu, vähän semmonen persjalkanen ja lyhytkaulanen strutsi. Kai ne isohkot lentokyvyttömät linnut oli uhka joillekkin matkaajille, koska tappoivat kaikki tiput poies jo satoja vuosia sitten.
Oheinen rakennus on paikallista rantarakentamistyyliä. Lienee kesämökki, koska ei ollut pyykkiä narulla kuivamassa. Tämmöseltä saari näyttää hotellialueitten ulkopuolella.
Matkailu avartaa aina ja mukava oli nähdä tuokin saari.
Kotona on kuitenkin kiva olla, varsinkin kun merivesi on edelleen 30 asteista. Kelit on kuitenkin viilenneet, aamukahville pitää laittaa jo pitkät hihat.
Kaikenlaisia ongelmia sitä Suomen eläkkeenmaksajille kertyy, niin kuin tämä hiukan ahne omistaankin talousasioistaan tietämätön punasella bemarilla autoileva mamma. Alainin työsuhdeauto on tällä hetkellä Chewrolet jotain, semmonen 4-veto jysky. Asiasta perillä olevien tyyppien mukaan jotain 290 hevosvoimaa... Lieneekö tuo missään suhteessa asemaan tai tarpeeseen, mutta ei siitä mitään maksetakkaan, eihän täällä ole veroja....
Riadissa satoi viime viikolla ja kaupunki on edelleen tulvien kourissa. Toivottavasti Einon jälkien siivous edistyy paremmin, viikko ilman sähköä on pitkä aika.

Paikallinen kesämökki avoimella rannalla

Armonaika on nyt loppu

Pohjoismaissa olemme nauttineet vapaasta liikkuumisesta jo 50-luvulta lähtien, ei tarvi passia ei viisumia eikä edes oleskelulupaa, kun Ruotsiin menee. Tämä systeemi oli ainakin 60-luvulla vallan mainio, kun suuret suomalaiset ikäluokat muutti Trollhättaniin ja Uddevallaan autoja tekemään. Ruotsi sai tarvisemansa työvoiman ja suomalaiset tarvitsemansa työn, ilman sen kummempia paperitöitä. Toinen juttu on tietenkin, onko nämä modernin eu:n avoimet rajat ihan hyvä juttu kaikille osapuolille.
Jos Saudi-Arabiaan pääsisi ihan noin vaan ilman viisumia, olisi täällä pian puoli Afrikkaa ja kolmasosa Aasiaa, on tämä yleisön silmissä semmonen paratiisi. Reilu kolmasosa väestöstä on ulkomaalaisia ja duuneista yli puolet on ulkomaalaisten hommia. Palkkataso ei eurooppallaisen silmissä varsinkaan duunaripuolella ole kummonen, mutta bangladeshilainen kadunlakaisija ansaitsee täällä kuitenkin moninkertaisesti kotimaahan verrattuna.
Siis ihan oikein, että siirtolaisuuta jotenkin rajotetaan ja valvotaan, on noita kerjäläisiä kadunkulmissa jokatapauksessa ihan riittävästi. Kaikilla työntekijäillä pitää olla sponsori, joka myy viisumin ja huolehtii oleskeluluvasta ja sääntöjen mukaan myös työllistää työntekijän omaan yritykseensä. Sponsoreilla  on kuitenkin vaan paperiyrityksiä (rahan keruuta varten), ja valtava joukko työläisistä on työskennellyt muille kun omalle sponsorilleen. Nyt tämä villi toiminta on sitten loppua!
Erikoisjoukot ratsaa mailla ja mannuilla yrityksiä ja ihmisä, kauppoja ja kouluja. Kaikki laittomat väärälle kuninkaalle työskentelevät pannaan maijaan ja viedään vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta. Miljoona tämmöstä paperitonta ihmistä on jo poistunut maasta, toinen miljoona lienee jäljellä... kuka yrittää poistua maasta laittomasti antamatta sormenjälkiään, kuka piilottelee kotona paremman tulevaisuuden toivossa.
Tämä työntekijöiden karkoitus on jo nyt viikon aikana aiheuttanut ongelmia, enkä usko juttujen selviävän ensi viikon aikana. Satoja pikkuyrityksiä on jo suljettu, ei ole työntekijöitä. Saudiomistajat ovat laittaneet kahvilansa ja kauppnasa myyntiin... Monet saudimiehet joutuvat tästedes kulkemaan pesemättömissä ja ryppyisissä mekoissa, koska pesulat on kiinni. Toki valkopyykkiä voisi pestä kotonakin, mutta mutta....
Valtion koulut (!) ovat suurissa ongelmissa, koska siivoojia ei enää ole. Kaikki tyyni kadonneet... siis myös valtio on palkaanut duunarinsa pimeiltä markkinoilta. Monet yksityiset koulut ovat joutuneet sulkeman ovensa, koska ei ole enää opettajia. Yksityiskoulujen opettajat ovat usein expatrioottien kotirouva statuksella maassa olevia vaimoja, useimmat yliopistokoulutettuja ja oikeita ammattiopettajia alkuperämaassaan. Mutta eivät voi enää menä töihin, koska aviomies on sponsori.
No eihän tämä kouluongelma kauhiasti haittaa, koska myös koulubussien kuljettajat ovat kadonneet, eli ei lapset pääse kouluun.
Kadunlakaisijat ovat suureksi osaksi myös haihtuneet ilmaan. Lehdessä uutisoitiin suuresti, miten jopa Mekassa on kaikki kadut roskaa täynnä. Totta, kuvan perusteella näky oli kuin jonkin rokkifestarin jälkeisenä aamuna. Kadunlakaisijat olivat jopa lakkoilleet, koska sponsori ei täyttänyt vaateitaan ja maksanut palkkaa. Tässä kohti voisi jo kuvitella, että alkuperäisväestö oppisi laittamaan roskat niille varattuihin pönttöihin...
Vakavan ongelman aiheuttaa vesilaitoksen rekkakuskipula. Jeddassa on edelleen suuria asutusalueita, joilla ei ole kunnallistekniikaa, vaan vesihuolto hoidetaan tankkiautokuljetuksin. Vesirekat vielä kulkevat joten kuten, koska sellaisen ajaminen on oikeestaan aika cool juttu. Mutta kukas nyt paskarekkaa haluaisi kuljettaa, paitsi jostain syystä ilman papereita olevat miehet. Vesilaitoksella on 2300 paskarekkaa, jotka ovat oleet täystyöllistetyjä 24/7 periaatteella. Tällä hetkellä lehtitietojen mukaan vain 110 autoa on ajossa..... saattaa septitankit täyttyä ikävästi, koska puhdasta vettä kuitenkin toimitetaan edes jonkin verran. Ja kun kysyntä on tarjontaa suurempaa, on hyvä sauma nostaa hintoja: paska-auton käynti maksoi aiemmin 120 sr, nyt se 1500 sr. Että älkää kuulkaa valitakko, että sähkön tai veden hinta nousee muutaman prosentin.
Oma juttunsa on se, että suurin osa näistä nyt laittomista työntekijöistä on tilanteessa täysin ilman omaa syytään. He ovat tehneet kaiken ohjeiden mukaan ja toimineet (maksaneet tarpeeksi sponsorille) pykälien mukaan. Paikallistaho sen sijaan ei ole toiminut lain mukaan... vaan kukapa nyt on ensisijainen kärsijä. Toinen ryhmä, joka joutaakin karkoittaa on ne, jotka ovat jääneet tänne pyhiinvaelluksen jälkeen omin lupinensa, he ovat niitä oikeasti laittomia.
Kaikki tämä työvoiman siivous tähtää saudien työllisyystilanteen parantamiseen. Kuningaskunnassa on reilu 600 000 työtöntä, reilu puolet on naisia. Lehtitietojen mukaan suurella osalla näistä työttömistä on sellainen korkeakoulututkinto, joka on sopimaton ruumiillisella työssä työskentelyn....
"A large number of unemployed Saudis have degrees and qualifications that are unsuitable for labor-intensive jobs."
Minulla on oleskelulupa voimassa. Siinä lukee, että olen kotirouva ja aviomieheni Alain on sponsorini. Siis näiltä näkymin olen turvassa. Ja ainakin toistaiseksi saan sukellella sairaanhoitajan pätevyydestäni huolimatta kaikenmaailman ystävieni kanssa:)
Viime viikolla käytiin illalla sukeltamassa ja tavattiin uusi ystävä.

Sammakkokala on dinosauruksen aikalainen, omituinen otus. Se ei juuri liiku, vaan metsästää valitsemallaan paikalla vuosikausia. Silmien välistä sorottaa semmonen ongenvapa, jossa on pieni viehe houkuttimena. Kun joku onneton pieni uimari siitä haukaa, joutuu se salamannopeasti kalan suuhun. Kala on loistava naamioituja, punainen väri ei loista 25 metrin syvyydessä vaan se näyttää korallilta. Olen taatusti ohittanut tämän otuksen useita kertoja, on se nin tavallisella sukellusreitillä. Aina kannattaa sukeltaa, koskaaan ei tiedä mitä löytää.
Eilen satoi, tänään on vaan pilvistä. Siis menen altaalle opettamaan lapsia....
Pukeutukaa kunnolla syysmyrskyihin.

3 vuotta...

.... on vierähtänyt tässä omituisessa kuningaskunnassa. Näin taaksepäin katsoen aika on kulunut varsin nopeesti.
Ensimmäinen puoli vuotta sairaalassa meni ihmetellessä ja uuteen opetellessa. Seuraavan puolivuotiskauden sinnittelin suomalaisella sisulla, koska olin luvannut.... laskin päiviä milloin homma on hoidettu ja työpäivä kului kahvi-ja ruokatunteja ja kotiin pääsyä odotellessa. Niin hullua se homma oli. Suomessa kuitenkin tykkäsin työstäni, enkä yrittänyt piiloutua varastoon ihan vaan aikaa tappamaan.
Sitten palasin tänne uudella statuksella ja uskoin palaavani sairaanhoitotyöhön. Vaan kun eivät avanneet sairaalaa, johon olin menossa, sitten olisi pitänyt tehdä 6-päiväistä duuniviikkoa ja kaiken lisäksi polvi meni rikki hiihtomäessä. Kun se pitkittyy, niin se mutkistuu... vai näinköhän.
Aluksi olin kyllä huolissani työttömyydestä, menetän kaiken ammattitaitoni, kohta en enää osaa edes virittää polviproteesi instrumentteja käyttökuntoon. Ja eihän minusta ole kotirouvaksi. Mutta toisaalta vapaus ja ihmisoikeudet ovat aika mukavia. Ihmisoikeudet sikäli, että minulla on passi ja exit viisumi, voin matkustaa milloin haluan anomatta asiaa 3 kuukautta etukäteen joltain ihme byrokraatilta. Ja vapaus sikäli, että voin matkustaa just silloin kun Alainille sopii, sommittelematta lomavuoroja kenenkään kanssa. Kaikkeenhan tottuu ja mukavuuksiin tottuu erityisen helposti:)
Yleinen ajatus on, että kotirouvista täällä pärjää ainoastaa pienten lasten äidit, koska niillä on hommaa. Lapsettomat daamit, kuten minä ikävystyy kuoliaaksi puolessa vuodessa uima-altaalla laiskotellessa ja ostoskeskuksissa pyöriessä. Totta tämäkin, olen nähnyt monta esimerkkiä.
Omaehtoista aktivoinita siis tarvitaan, noitten päivittäisten shoppailukyytien lisäksi.... mutta entäs kun aktiviteetit kasvavat kuin lumipallo helmikuun nuoskalumessa? Tällä hetkellä olen ihan oikeasti "desperate housewife", olisin mieluusti edes puoli päivää viikossa kotona vaikka pyykkiä selvittämässä...
Sukelluskoulutus on homma, jota haluan tehdä ja teenkin jokseenkin kaiken tarjolla olevan. Nyt on maisemissa runsaasti noita "lentojätkiä", pilotteja jotka lennättäävät pyhiinvaeltajia. Kundit sukeltaa ja kouluttautuu välipäivinä minkä kerkee, siis olen täystyöllistetty jo pelkästään tässä mielessä. Kivaa!
Mutta kun lupasin parille compoundin äidille opettaa lapsia uimaan pari kertaa viikossa, homma karkasi totaalisesti käsistä. Lapsia on nyt about 20, ja kaikki haluaa yksityisopetusta 2 kertaa viikossa ja kello 16. Miun kalenterissa on 3 päivää (joogasta en luovu!) noita kello 16 aikoja.... pahimpina päivinä lopetan altaalla klo 20.... beachilta tulen sukeltamasta just ennen neljää, ei lounastaukoja aktiviteettien välillä. Siis about 12 tuntisia päiviä joka päivä.
Ja mitäpäs sukelluskouluttaja tekee viikonloppuisin? No tietenkin sukeltaa, koska monet kurssilaiset ovat sidottuja päivätöihin. Tai kaikkein ihaninta, mennään sukeltamaan ihan vaan huvikseen:)) En siis ole ollenkaan pitkästynyt, vaikka ei leffoihin tai baareihin pääsekkään. Muutenkin olo täällä on aika paljon asenteesta kiinni; minun ei tarvitse ajaa autoa, ostoksille mennessä ei tarvi miettiä mitä pukee päälle kunhan muistaa heittää abayan kaiken koristeeksi yms juttuja.
Tuo naisten autoilu-asia  paisuu kovasti, youTubessa leviää hillittömän hauska video ko aiheesta.
Regeetä voi ihastella tästä. Viikonvaihteesssa bbc news uutisoi näyttävästi naisten autoilupäivästä.... Millonkahan täällä huomataan, että muutamat paikalliset uutiset saavat kohtuuttoman huomion länsimaissa ihan vaan hulluutensa takia. Vaikee on ajoittain pitää naama peruslukemilla vakavien (mukamas) asioitten edessä.
Saudien työttömyyttä on hoidettu jo jonkin aikaa rankaisemalla ulkomaalaisia työllistäviä yrityksiä ja jahtaamalla laittomia ja myös ilman omaa syytään ilman oleskelulupaa olevia työppösiä. Eihän paikalliset näitten pakistaanojen ja filippiinojen duuneja suostu tekemään, mutta tilastot näyttää paremmilta, kun ulkomaalaiset on pois työpaikkoja viemästä. Ensi viikolla alkaa kattavat ratsiat ja kaikki ilman oleskelulupaaa olevat laitetaan vankilaan ja karkoitetaan maasta på en gång. Työnatajat ovat saaneet määräyksen ilmiantaa heti oitis luvatta duunista pois jääneet työläiset, piilotteleevat kuitenkin vaan poliisia. Valtava määrä viranomaisia on mobilisoitu tähän siivousurakkaan, ja vankiloita on laajennettu huimasti...  mistä nää kaikki tarkastajat on oikein löytyneet?
Onneksi ei ole asiaa lentokentän suuntaa lähiaikoina, on siellä todennäköisesti semmoset karkelot  ensi viikolla lähtevän liikenteen puolella, että Stokkan hullut päivät jää ihan toiseksi. Kun ihan normi lennollekkin pääsy on ajoittain kovin hankalaa; paikallisesta kielestä kun puuttuu kokonaan käsitteet jono, järjestys, vuoro yms länsimaissa ajoittain tavattavat käytäytymistermit.
Miulla on oleskelulupa kunnossa ja ulkonäkö (länsimainen) suojaa turhilta uteluilta.
Talvea odotellessa pukeutukaa lämpimästi ja kannustakaa Saipaa.
Seuraavaksi kerron Mauritiuksesta, insAllah.

Case Elvis...

.... eli meijän biojäteastia.
Lehdessä mainostettiin, että jopa 20 000 kissaa hylätään vuosittain. Aika iso luku, kun kissoja kuitenkin on silmämääräisesti vähemmän Suomessa kuin täällä kuningaskunnassa. Onko tuo oikea hylkäämisluku, pidetäänkö jotain kirjaa myös tarkoituksella hävitetyistä kissoista?
Koirat on miusta kivempia kun kissat, mutta eivät tietenkään sovi lemmikiksi liikkuvaan perheeseen. Ja täällä koirat uskonnon mukaan katsotaan saataisiksi. Muutama koira meillä täällä compundilla näyttää kuiten olevan. Kissat sen sijaan kuuluu vuokrasopimukseen ihan samoin kuin sähkö ja vesi.
Meillä on Elvis, poika joka syntyi talvella terassille. Pentu selvisi rotanmyrkystä (sisarukset kuoli), matolääkkeistä ja kirpuista, ja melkein tykkää shamppoopesusta. Siis aika sitkeä otus. Äitikissa hengaili ympäristössä vielä elokuussa, mutta katsosi sitten teille tietämättömille. Separatioahdistus teki Elviksestä erityisen tahmean, se roikkui lahkeessa kiinni kuin iilimato muutaman viikon.
Sitkeä poika myös sikäli, että ollessamme reissussa, se huolehtii ruokahuoltonsa itse. Eikä näytä laihtuvan poissaolojemme aikaan. Ruuaksi käy enimmäkseen kaikki ylijäämäjutut. Ihan kompostiin verrattava laitos kissa ei ole, kun ei se syö hedelmänkuoria eikä servettejä. Ne pannaan sekajätteeseen... Kaikki ihmisruoka kelpaa, kananluut sun muut pastan jämät ja juuston kuoret. Paremman puutteessa kelpaa myös oikea kissan ruoka, semmoset murot.
Aamulla kissa odottaa aamiasta keittiön ikkunalaudalla, siitä kai näkee hyvin milloin tulen keittiöön. Ruokailun jälkeen on sopiva hetki yrittää livahtaa sisään, ilmastoinnin vieressä on niin paljon mukavampi nukkua kuin ulkona, kovalla alustalla ja kuumassa. Muutaman kerran Elvis on onnistunut jäämään epähuomiossa sisään, kun olemme poistuneet talosta. Ei se tuhoja nukkuessaan tee, en kuitenkaan halua sen viettävän aikaa sisällä. Mutta ei se ihan hölmö voi olla, koska osaa piiloutua tavoitteensa saavuttamiseksi.
Illallista se tulee kerjäämään maghreb-rukouksen aikaan ja tietty haluaa taas majoittautua sisään. Seurailee perässä, ja kiipeää jopa kylppärissä ammeen laidalle kun olen suihkussa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu jos ja kun se lipsahtaa reunalta märälle puolelle... pihalla se kisailee kyllä vesiletkun kanssa, kun pesen terassia. Eihän kissojen pitäs tykätä vedestä?
Kissojen älystä en tiedä, mutta ruoka ainakin saa ne toimimaan viisaasti. Tapasin pienen oranssin kissanpojan jokunen viikko sitten altaalta kotiin tullessani. Se seurasi perille asti, joten annoin ruokaa kovin nälkäiselle pennulle. Elvis on liian laiska hätistääkseen pieniä kissoja pois apajiltaan, vain isot kissat ovat uhka ja saavat kyytiä. Pentu hävisi illan mittaan jonnekkin, kulkukissoja kun ovat. Seuraavana iltana se tuli omatoimisesti takaisin, toi 2 sisarustaan tullessaan... ai meillä on kaikille avoin buffetti? Ei niitä sen jälkeen ole näkynyt, joku varmaan poimi säkkiin ja vei poies, se on kissojen kohtalo täällä.
Kissan oletettu elinikä on about vuosi, Elvis on jotain 8 kk. Saa nähdä, kuin kauan se meitä viihdyttää. Ja siten jos se katoaa, uusia pentuja on joka nurkan takan odottamassa.... Mukavahan varsinkin pentujen puuhailua on seurata. Elviskin nukkui pienenä poikana puussa ja taisteli raivoisasti varvassandaalin kanssa.
Naisten autoilusta näillä nurkilla voi lukea täältä. Männes näkkee, miten käy.... jos vaikka kuningas antais mahtikäskyn....
Pyhiinvaellus on vauhdissa, lentokentällä on valtavia charterjumboja ihan ruuhkaksi asti. Kansallinen lentoyhtiö Saudia on liisannut koneita pilotteineen lentoemoineen ympäri Aasiaa. Orient Thai yhtiöllä on täällä 5 doubledekkeriä näitten vaeltajien kuljettamiseen, koneet on jokseenkin jatkuvasti ilmassa. Lentäjiä on enemmän kuin koneita, joten tyyppeillä on aikaa myös vapaa-ajan toimintoihin. Ja nämä pojathan sukeltaavat ja lisäkouluttautuvat hyvin innokkaasti.... siis mukavaa puuhaa on riittänyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Joku näistä jokseenkin hulvattomista veikoista kyseli, miten ihmeessä pärjään niinkin kahelin porukan kuin pilotien kanssa.... kerroin jakanneeni "työpöytäni" melkein 30 vuotta kirurgien kanssa, joten ei tunnu missään!
Uimakoululaisetkin ovat edistyneet, parhaat 5 vuotiaat räpiköivät jo altaan poikki, eli 12 metriä. Hengityksen synkronointi tuntuu olevan vaikeaa....
Nyt saavat kuitenkin pilotit, lapset ja joogakin levätä, lennämmä yöllä Mauritiukselle. Siellä on kuulema muutakin puuhaa kuin sukellusta....
Kerätkää suppilovahveroita ennen kuin lunta tulee haitaksi asti ja kannustakaa Saipaa:))

Autoilu on vaarallista...

... nyt se on todettu jo ihan sheikkitasolla asti.
Korkea-arvoinen uskonoppinut sheikki Saleh al-Lohaid on uskonnon opiskelussaan tullut johtopäätökseen, että autoilu vaurioittaa naisen lantiota ja munasarjoja ja aiheuttaa kaikenmaailman ongelmia tuleville lapsille. Eihän väittämälle mitään lääketieteellistä todistetta tarvita, riittää kun tiedetään, että ulkomaalaiset (mahdollisesti autoileitten naisten lapset) ovat heikompia astioita kuin paikalliset, autoa ajamattomien saudiäitien lapset.
Pilkunnussija kun olen, mietin paria pikkujuttua tuossa logiikassa. Onkos sitten siinä pelkääjän paikalla istumenen sen terveellisempää lantiolle ja ovarioille? Säteileekö siitä ohjaussysteemistä ja mittareista joitain lantionkääntö juttuja, vai aiheuttaako vasemmalla oleva ikkuna jotain mutaatioita munasoiluissa? Ja sitten se rankka polkimien polkeminen, jarruttaminen sun muu.... Tällä perusteella autossa istuminen yleensä pitäisi kieltää naislta, yhtälailla turvavyötä olisi käytettävä joka jakkaralla. Lentäminen myös lienee tällä perusteella vaarallista tuleville äideille. Pysykööt vaan kotona.
Entäs sitten, kun gynekologi on jo ystävällisesti todennut ultraäänellä munasarjojen olen hyvin rauhalliset.... siis suomeksi sanottuna surkastuneet. Milläs perusteella yli 50-vuotiaat ei sitten saa ajaa autolla? Jos sen ikänen vielä sikiää, ei lopputuloksen laatu ole pelkästään autoilun syytä ja seurausta.
Lisäksi tärkeänä taustatietona jutussa mainittiin, että Saudi-Arabiassa ei myönnetä naisille ajokortteja. Vaan täälläpä ei kortilla ajetaan, vaan ainostaan sukupuolella. Jahka pojan käpälät yltää maasturin polkusimille ja nenä näkyy ratin välistä tuulilasin läpi, on poika kelponen kyyditsemään perheen naisväkeä ostoksille ja muihin tärkeisiin menoihin. Riittää, että perheesä on yksi ajokortti. Tässäkin on pikku ristiriita, kun näitä paikallisia naisia pitää piilotella kotona ja kaapujen alla, koska ovat perheiden arvokkaita jalokiviä... ei aarteita kaikille esitellä. Sitten aarteet kuitenkin lasketaan ulos alamittaisen ajotaidottoman lapsen kanssa tuonne ihan järjettämään liikenteeseen. Höh!
Liikenne on sekava, kuten olen jo aiemmin maininnut. Olen ihan tyytyväinen, ettei tarvitse ajaa, kyllä  tuo säännöttömyys aihettaa niin paljon vaaratilanteita teillä ja kaduilla.
Jeddaa halkoo muutama pohjois-etelä suuntainen valtaväylä, about 6-kaistaisia katuja. Sitten on tietenkin lähes vastaavia, itä-länsi suuntaisia katuja. Aiemmin näiden katujen risteyksissä oli liikennevalot, ilman vihreää aaltoa toki. Kun Kings Roadia ajoi etelästä pohjoiseen, piti pysähtyä noin kilometrin välein näissä punaisissa valoissa.... vihreällä aallollahan ihmiset ajaisivat huimaa ylinopeutta yli risteysten. Jokatapauksessa aiemmin keskinopeus ko kadulla oli 80-100 km/h.
Nyt on liikennevalot vaarallisina poistettu, ja tilalla on vain u-käännöksiä.... Siis kun haluat ylittää em mainitun Kings Roadin ja tulet lännestä, käännyt risteyksessä oikealle eli pohjoiseen. Sitten ajelet joitain kilometerjä ja saavutat kohdan, jossa on aukko tien keskiaidanteessa. Aukko on 2 kaistan levyinen, mutta kadulla on 6 kaistaa, ja toki oikeanpuoleiselta kaistalta pitää päästä suoraan suorittamaan vaadittu u-käännös. Ryhmittyminen täällä on ihan tuntematon käsite. Aikasi siinä sumassa jonoteltuasi, pääset ehkä staasin läpi ja nokka on kohti pohjoista. Sitten vaan palaat lähtökohtaan ja käännyt taas oikealle, ja kas kummaa; olet ylittänyt Kings Roadin. Eikä aikaakaan mennyt kuin 10 minuuttia...
Torstai-iltana palailimme merijalkaväen illanvietosta puolilta öin em valtaväylää pitkin. Keskinopeus maksimissaan 50 km/h, ja jokaisen staasin kohdalla loputon suma.... ja vain 2 peltikolaria nähtiin matkalla....
MOT, autoilu on vaarallista.
Tämä uskonnollisten tahojen lääketieteen ymmärrystä on joskus vähän vaikeaa ymmärtää, johtunee liiasta koulutuksesta. Jokunen aika sitten lääketieteellisessä kongresissa pohdittiin, pitäisikö tyttöjen papilloomavirus rokotuset aloittaa myös kuningaskunnassa. Virus tarttuu sukupuolisessa kanssakäymisessä, se on fakta. Mutta kun oikein tohtorismies ilmoitti, ettei moisille rokotuksille ole tarvetta, koska naisilla on kuitenkin vain yksi miessuhde.....kylpä, mitähän niillä miehillä on?
Kelit kuulema viilenee, ottakaa lumikolat hyvissä ajoin esiin. Ja nastarenkaat autoihin... ja kaikki talviturkit kanssa käyttöön.
Minä menen altaaseen, oli 32 asteista aamulla. Nyt lienee lämminnyt auringossa. 3 tuntia lapsia takaa puolikypsän olon, sekä päähän, että roppaan.

Maijat

Tämä juttu kertoo, miten töissä voi olkaa oikeesti kivaa.
Ei käy kieltäminen, etteikö leikkaussalissakin joskus ollut huissin hauskaa, onneksi huviveroa ei voi soveltaa tapauskohtaisesti koskemaan vain tiettyjä tilanteita ja tiimejä työelämässä. Työ on kuitenkin työtä, ja otsasi hiessä on käsketty rieskasi ansaitsemaan. Ainakin sairaanhoitajien.
Sukelluskoulutus on mukavaa ja palkitsevaa, ihan loistava ura. Lisäpuuhana opetan compoundin lapsia ja aikuisiakin uimaan. Lasten opettaminen on ok, mutta aikuisten oikeesti se on aika kuluttavaa, kun keskittymistä rittää max 30 sekuntia. Ja tavoitteetkin on enemmän äitien tavoitteita kuin lasten sisäistämiä asioita. Juu, ei miusta olis lastentarha-ammattilaiseksi ollut, sen tunnustan.
Nyt miulla on lasten lisäksi 2 Mayaa opissa, 30-vuotiaita rouvia. Maya I on Kazakstanista ja Maya S on Indonesiasta. Lapset ovat aamupäivisin koulussa ja rouvat altaassa uimaopissa. Molempien aloitusargumentti oli "en osaa uida", mutta haluan oppia.
Härkää sarvista ja kas kummaa, rouvat uivat jo 2 harjoituskerran jälkeen altaa laidasta laitaan (15m) ihan asiallisen näköistä vapaauintia. Nämä tytöt kun eivät sano, että "en mie", vaan tekeevät mallin mukaan mitä pyydän. Kasvot veteen harjoitus vei 10 minuttia, siitä eteenpäin asiat on selvää pässinlihaa. Minä näytän ja selitän, ja tytöt tekee ja harjottelee, pyyteettämästi ja maanittelematta. Ei tarvi kiristää jäätelöannoksen menettämisellä tai lahjoa ylimääräisellä iPad pelillä, palkkio on uusi taito ja osaaminen. Tämmönen homma on palkitsevaa ja mukavaa, näen myös oman työni jäljen ja tytöillä on mukavaa yhdessä. Paljon keskinäistä kannustusta ja ajoittain jopa pientä kilpailuhenkeä.  Ei tule semmonen olo, että lyön päätäni siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn, ilman tulosta.
Työympäristökin on aika ok, koko allas (15 x 25m) on yleensä aamulla autio ja vesi on sopivan lämmintä, 32 astetta. Aurinko paistaa, eikä ketään palenna:)  Aikuistenkin opetussuunnitelma on varsin fleksiibeli, samoin uimatunnin pituus. Tänään vierähti 2 tuntia nopeasti, kun piti oppia hengittämään ja uimaan yhtä aikaa, ja vielä muistaa jalkapotkut. Tämän vaativan ja hyvinopitun koordinaatio taidonnäytteen lisäksi harjoittelimme pohjaan sukellusta, uponneiden tavaroiden poimimista. Molempien rouvien lapset kuulema naureskee, kun mammat ei pääse / pysty / kykene menemään pohjaan; eivät naureskele enää. Näin tyylipuhtaita linkkuveitsitaittoja pinnalta alas, ja poimittavat kapineetkin tulivat aina ylös. Niinhän se on, että harjoitus tekee mestarin:)
Mukavana lisänä kuuntelen kahden erilaisen kultturin edustajan juttelua kaikenmaailman asioista. Neljän lapsen äiti Maya ihmetteli yhden lapsen äiti Mayalle, että etkö ollenkaan pelkää jääväsi yksin vanhana, kun sinulla on vain 1 lapsi, hanki ihmeessä lisää.... eikä teillä syödä riisiä ja lihaa joka päivä? Kertoileevat toisilleen myös asioista, joista minä umpinaisena suomalaisena vaikenisin visusti muualla kuin ihan lähi-lähipiirissä.  Monikulttuurisuus on rikkaus.
Vielä kun tuon rikkauden ymmärtäisivät esimerkiksi nuo Syyrian taiselijat, antaisvat kaikkien kukkien kukkia ja uskontojen rehottaa... niin kauan kun kukaan ei vahingoitu.... Joskus pitää olla tyytyväinen siihen, että tilanne ei ainakaan pahene; Syyrian kohdalla lienee syytä olla tyytyväinen tällä tasolla.  Talouslama ja talvi puskee päälle, Saipa kuitenkin osoittaa positiivisia elonmerkkejä. Hyvä!
Meillä on esissä 4 päivän viikonvaihde. Kas kun saudien kansallispäivä osuu maanataille, kuningas päätti suuressa viisaudessaan, jo alkuviikosta, että sunnuntai on julkisen sektorin työntekijöille myös vapaapäivä. Kulttuurisodonnainen päätös ja hyvä päätös, paikalliset työppöset kun tuskin olisivat sunnuntaina hommiin laittautuneet.
Sveitsin kansallispäivä on oikeasti elokuun ensimmäinen, mutta mukava konsuli järjestää bileet aina syksymmällä. Eihän täällä elokuussa ole juuri ketään juhliin osallistumassa. Siis tänään menemme Sveitsin konsulaattiin syömään ja juomaan hyvin:))
Harrastakaa sienestystä ja marjastusta ja aloittakaa uusi harrastus , vaikka kansalaisopistossa. Eilisen joogan jäljiltä miulla on paljon kipeitä lihaksia, tai ainakin paikkoja, joissa lihasten pitäisi sijaita:))

Kotiin on kiva tulla

Lomalla on yltiömukavaa, mutta mieluusti palasin jo takaisin kotiin. Eihän uudelle lomalle pääse, ennen kuin edellinen on suoritettu. Jokseenkin kaikki etukäteen suunnitellut suoritteet sain valmiiksi loman aikana, siitä hyvä mieli. Harmittavaa sen sijaan on, että olisin mieluusti ollut vähän sosiaalisempi ja tavannut enemmän mukavia ystäviäni, mutta kun... Toivottavasti ensi vuonna saan keskittyä enemmän oikean lomailuun ilman "työvelvoitteita".
Nyt on jo 2 viikkoa kulunut lämpimissä ympyröissä, ja jokseenkin päivittäin olen myös ollut meressä. Siis ei aikaa kotirouvan toimettomaan elämään, en ole edes harkinnut ostoskeskusreissuja tai huvikseen uima-altaalla makoilua. Toisaalta, keksin kyllä yleensä fiksumpaa ajanvietettä, kuin em toiminnot, vaikka sukeltamista olisi vähemmänkin. Sikäli tilanne vähän kismittää, että huimasti menee hyviä ajankohtaisia blogiaiheita ihan hukkaan, kun en ehdi juttuihin tarttua. Enkä aio vastaisuudessakaan yötä myöten blogeja kirjoitella. Vaikka 5 nokiaa myytäisiin tai lähi-itä muuttuisi demilitarisoidukdsi alueeksi yhdessä yössä.
Pyhiinvaellus, hajj on alkamassa ja joukkojen kerääntyminen pelipaikolle on jo alkanut. Itse h-hetki on lokakuun puolenvälin kieppeillä, mutta kiveä saa toki liittoon kuuluvat käydä kiertämässä aiemminkin. Nämä paikalliset suviseurat on valtava turismiorganisaatio, joka työllistää kymmeniä tuhansia ihmisiä majoituksen, ruokinnan, terveydenhuollon yms tarpeellisten palvelujen tiimoilta. Mekassa on majoitustilaa sadoille tuhansille vaeltajille, 6-tähden luksushotelleista joukkueteltoihin. Valtio liisaa vuosittain myös charter lentoyhtiöitä roudaamaan näitä once-in-a-lifetime turisteja, ryhmämatkalaisia Indonesiasta yms Aasiasta.
Jo viime vuonna tapasin keikkaa heittäviä "hajj-pilotteja" sukelluksen merkeissä. Nyt on samat jätkät taas täällä, sukeltaavat aina kun ehtiivät ja tuovat tullessaan myös koulutusta vaativat kaverinsa. Tyypit ovat tottuneet nopeisiin ratkaisuihin ja äkkilähtöihin, joten "päivyystävän kouluttajan" asenteeni sopii heille loistavasti. Käytännössä ohjelmat sovitaan edellisenä iltana, kenellä sattuu olemaan aikaa ja minkälaista kurssia on halu suorittaa... vähintään yhtä kivaa kuin leikkaussalin päivystystyö:)
Tänään on eka päivä reiluun viikkoon ilman sukellusaktiviteetteja. Jatkamma harjoituksia kuitenkin jo huomenna, porukka laskeutuu illalla, insAllah.
Oikeaoppiset ekspatrioottirouvat matkustavat  yleensä lapsineen kotikonnuilleen heti koulujen päätyttyä kesäkuun alussa ja palaavat takaisin syyskuun alussa, koulujen alkuun. Työssäkäyvät miehet viettäävät kesän poikamieselämää parhaansa mukaaan, vaikka eihän täällä baareja ole. Nyt on äidit ja lapset palanneet ja uimaopetus on kovin himoittu aktiviteetti. Hyvähän se lasten on oppia uimaan, mutta kun en missään nimessä halua liota altaassa joka ikinen ilta enimmäkseen arabiaa puhuvien lasten kanssa. Nyt on toista kymmentä mukulaa odottamassa aikataulusuunnitelmiani.... ajattelin muotoilla 5 kerran opetuspaketteja, 2 kertaa viikossa altaassa. Sitten on syytä vähän harjoitella itsekseen, ja palata esim kuukauden pääsä seuraavalle jaksolle. Ei mitään syyskuusta joulukuuhun jatkuvia tapaamisia kello 6....
Totta, sukellusopetus on kivempaa kuin uimaopetus:)
Yhtä kaikki, pääasia on, että puuhaa riittää. Tänään aloitan myös joogan, saapas nähdä kuin jäykäksi jöpökäksi olen kesän aikan muotoutunut.
Vaihdoin suomalaisen puhelimeni amerikkalaiseen jo muutama vuosi sitten, toimii mainiosti.  Ei pitäisi koskaan edes Nokian jäädä semmoseen "eläkevirka uskoon", ettei mukamas tarvitse kehittää mitään uutta. Eihän Suomi enää elä edes metsästä, vaikka niin väitettiin kouluaikaan...  Ymmärtääkseni myös Eksote on muutosten edessä, ei mikään ole enää niin kuin vanhoina hyvinä aikoina, edes virat eivät ole pyhiä ja pysyviä.
Eteenpäin elävän mieli, sanoi edesmennyt tätini. Ihan hyvä motto.
Puolukka-aika lienee käsissä, kerätkää ihmeessä säilöön ennen kuin thaimaalaiset vie kaiken:)

Tehtävä suoritettu...

.....perustehtävä, eli lomailu, vielä vaiheessa.
Saimaan rannalla sataa, ja on kauhian kylmä. Uimavesikin reilustin alle 20-asteista, ei siellä pitkään siedä olla. Saunan saa onneksi nopeasti lämpimäksi ja sateen jälkeen kasvaa sieniä.
Varsinainen suoritettava tehtävä oli kesäkuussa kuolleen kummitätini Mirjamin jäämistön järjesteleminen, siis asunnon tyhjennys. Ei mikään kauhian mukava homma kenellekkään, kenenkään jälkeen, eikä edes "piece of cake" ajallisesti. Tiedän resurssini ko toimissa, olen jo turhan monta vastaavaa asumustusta saneerannut, ja olin aika stressaantunut ko tilanteesta. Kämpässä kun oli vähän helvetisti kamaa... ja pankkitositteet ja likapyykit ja ilmaisjakelulehdet iloisessa sekamelskassa.
Ajallisesti koko homma vei 10 täyttä ja tehokasta miestyöpäivää. Kaatopaikat ja kierrätyskeskuskin olivat onneksi lähellä ja pakettiautokin yhtenä päivänä käytössä.
Mirkku oli Wetterhoffit sun muut opit käynyt käsityöläinen sekä ammatillisesti että harrastuksellisesti. Varastoissa oli kuutioittain kankaita ja lankoja sun muita askartelutarpeita, vanhoista lakanoista ja pyyhkeistä puhumattakaan. Onneksi Mirkun samanhenkinen ystävätär Aila otti asiakseen järjestellä materiaalit kierrätykseen eli kansalaisopisto sai tarpeita jos jonkinlaisiin kursseihin. Koska tarvikkeet oli hankittu ainakin osittain suunnitelmallisesti, on minulla hyvä mieli, että ne saatiin hyvään käyttöön. Pitäisi aina muistaa, että jokin tarpeeton asia saattaa olla tarpeellinen jollekkin toiselle. Kierrätys kunniaan! Aivan loistava paikka on Virpin Vinttipuoti, sieltä voi ostaa (ja sinne voi myydä) vintage-juttuja joka lähtöön. Miun kahvikuppivarastot on jo liiankin täynnä.
Toki kymmeniä mustia säkkejä meni polttojätteeseen, ei kaikkea voi kierrättää. Näitä kaappeja kaivaessani sain varsin pahan mielen nykyajan hoivakäytännöistä. Mirkku asui yksin, itsellisesti, kotihoidon ja ateriapalvelun varassa. Jo viime kesänä pyysin, tai oikeestaan vaadin, että Mirkulle järjestetään viikoittainen kodin- ja ihmisenhoitopalvelu. Maksua vastaan tietenkin. Tarkoittaen, että kämppä siivotaan ja madame pestään, pyykit yms hoidetaan ja katsotaan muutenkin perään. Varmaan johonkin asiakkaan itsemääräämispykälään vedoten asia oli jätytty hoitamatta, koska todennäköiseti mummo oli sanonut pärjäävänsä itse. Sitten vedotaan vaitiolopykälään, eli ei puhuta asiasta miulle, vaikka lähin omainen olinkin. Ja katso ja hämmästy, vähemmän kiirettä huolenpitäjille. Enkä minä voi puhelimessa nähdä, miltä näyttää... kun ajatus kuitenkin oli ok.
Joka tapauksesa asunnossa ei oltu pesty pyykkiä ainakaan vuoteen, kaikki vaatteet oli jo käytetty loppuun ja säilötty ties minne likaisina. Jopa pesukone oli täynnä siististi viikattuja käytettyjä lakanoita. Sängyn alla, ja monessa muussakin paikassa oli sadan vuoden pöly, jonkinlainen sars-naamari olisi ollut tarpeen. Selvisin ilman astmaa:)
Tämän asian opetus on se, että älkää jättäkö omaisianne yhteiskunnan vastuulle, siitä ei hyvä seuraa. Ymmärrän kyllä vanhustenhoitopaineet yms väenvähyyden / työttömyyden ja muut taloudelliset ongelmat. Mielestäni ei kuitenkaan riitä, että käydään ovella kääntymässä ja toteamassa, että hengissä on. Tuollainen on vartian toimenkuva, ei hoitohenkilöstön tapa.

Näin kiiltävä kämppä saatiin aikaan

Nykyajan siivousmyrkyt ovat oikea lahja tälläisten suolakaivosten siivoukseen. Muistan lapsuudesta telkkarista Andy-mainoksen, jossa puhdasta tuli yhdellä puuhkäisyllä. Meillä oli jotain tömäkän hajuista kirkkaan keltaista suihketta ja kyllä tuli puhdasta. Kylppärin kaakelit vaati hankaamista, mutta muuten alkuperäinen väri löytyi aika helposti. Voisin tietenkin myös kritisoida 80-luvun lopun humpuukkirakentamista; kovanrahan talossa on keittiössä lastulevykaapit ja vessakin on ilman lattiaviemäriä....
Lopputulos oli mielestämme hyvä, ja tuoksua voisi jopa kehua raikkaaksi:) Ja kyllä, apunani olleet suomalainen ja sveitsiläinen olivat loistavia miehiä kantamaan tavaroita ja heiluttamaan rättiä. Ei ole siivoustaidot sukupuolesta kiinni.
Nyt on reilu viikko aikaa toimitella muita juttuja ja lomailla. Juu, Ylämaalla kaatuu hautakivi ja ruohokin on leikkaamatta, katotaan jos keritään..... Sieniä ja mustikoita kerään syötäväksi, en pakasta. Jos tietäisin, milloin niitä pakasteita ehdimme syömään, harkitsisin laajempaa saalistusta. Toivoisin lämpimiä kelejä, tuossa terassilla olisi niin ylen mukava istuskella illalla maisemaa katselemassa, saattaisimme ehkä vähän viiniäkin nauttia....kun se täällä on sallittua.
Mukavaa juoksua Eetulle Oxroadille: meinaa poika perjantaina kipitellä 100 mailia Turusta Hämeen härkätietä pitkin Hämeenlinnaan, aikaa Jack Bauerin verran eli 24 tuntia. Toivottavasti sää suosii:))

Ruokajuttu

Paikalliset viettäävät Ramadania, eivät syö tai juo päivän mitaan. Pahan mielen ja kiusausten välttämiseksi myös maassa jäljellä olevia vääräuskoisia on kehoitettu vakavien rangaistusten ja jopa maasta karkoittamisen uhalla olemaan syömättä ja juomatta julkisilla paikoilla. Tai edes työpaikoillaan, jos jollain muslimilla on mahdollisuus tätä ruokailua todistaa. Siis vessaanko pitää mennä syömään, jos ei ole mahdollisuutta kotilounaisiin. Expatriootit kun joka tapauksessa tekeevät ihan normaalia työaikaa, ei puolipäivähommaa, kuten paastoajat.

Eihän tämä ole ensimmäinen erikoinen laki, ohje, määräys,varsinkaan tässä maassa. Mutta mitenkäs sitten Suomen elintarvikelainsäädäntö? Luin lehdestä, että Pirkanmaalainen kyläkauppa sulkee ovensa, kun kun kahvileipä pitäisi leipoa kaupan maitoon eikä siihen tunti sitten lypsettyyn tuoreeseen maitoon. Byrokraatti sanoi kyllä ihan oikein, että laki on laki ja sitä on noudatettava. Tästä olen samaa mieltä. Tulee kuitenkin väkisin mieleen, onko kaikki lait ihan tarpeellisia ja asianmukaisia, loppuun asti käytännöllisiä?

Kävimme Skotlannissa ja söimme kaikenmaailman paikallisjuttuja. En edes halua tietää, mitä moskaa esim haggis (lampaan vähäarvoisempia ruumiinosia) sisältää, tuskin kuitenkaan eviran sallimia juttuja. Ihan syötävää makkaraa. Kalat ja simpukat olivat tuoreita ja ilma kylmä, joten kylmäketju näiden kohdalla lienee ok. Katukyökin fish&chips oli myös ihan hyvä, myyjä vaan näytti nousseen jostain Harry Potterin luolasta. Eikä taudeista tietoakaan.

Viskipanimossa oli valokuvaus kielletty, koska salamavalo saatta aiheuttaa jonkun oikosulun ja räjäyttää pannut taivaan tuuliin..... uskokoon ken tahtoo:) Viski oli vanhaa, parasta ennen päivää ei ollut näkyvillä, mutta ainakin vielä oikein hyvää

Sveitsissä ei kukaan alkuperäisasukas suostu ostamaan teollisesti valmistettua juustoa tai makkaraa. Eihän niissä ole mitää makua. Siksipä esim. Neuchatel (33 000 asukasta) on täynnä liha- ja juustokauppoja, leipomoita ja toki myös viinmyymälöitä. Supermarketista ostetaan pyykipulverit ja vessapaperit, mahdolliseti maitoa ja jauhoja. Suklaat ostetaan suklaakaupasta ja vihannekset ja hedelmät torilta. Jos maito pitää pastöroida ennen juuston valmistusta ja elukka viedä ties minne ennen makkaraksi valmistusta, ovat kaikki nämä pienyrittäjät todennäköisesti laittomilla teillä. Vaan Sveitsipä ei kuulu EU:hun ja soveltelee ihan omia juttujaan. Ranska ymmärtääkseni kuuluu Suomen kanssa samaan klubiin, mutta laintulkinnat ainakin elintarvikkeiden osalta ovat liberaaleja.... laatu ennen lakia. Ja ainakin Neuchatelin ruokatorille ovat myös koirat tervetulleita.

Kumma kyllä selvisin Sveitssäkin viime viikon ilman tauteja, ei tunnu listerialta tai salmonellalta. Ja kaikenmaailman juttuja söin, oikeestaan ihan liikaa...... Katukahviloitakin on vaikka mihin lähtöön, ja kaikki yksilöllisiä oman tiensä kulkijoita. En muista nähneeni kaupungissa mäkkäreitä tai starbuckkeja, ne todennäköisesti eivät menestyisi.

Muovit ja leimat puuttuu:))))

Ei loma pelkkää syömistä ollut. Skotlannissa kiipeilimme ja loikimme jokikanjonissa. Huissin hauskaa, vielä kun vesi olis ollut yli 10-asteista. Tuloksena kokemuksen lisäksi pari mustelmaa. Sveitsissä kävimme alpeilla riippuliitämässä, semmosta tandemhommaa toistaiseksi. Hieno fiilis liitää ihan kuin haukka ja katsella alhalla olevia juttuja. Hyvällä kelillä ilmassa voi kuulema roikkua jopa tunnin verran.

Oltiin samassa paikassa kuin talvella hiihtämässä ja nyt rinteet näytti ihan kamalan jyrkiltä. Miks ne näyttää valkosena kesymmiltä kun vihreinä?

Nyt olemma hyvällä mielellä, että norjalainen raiskauksen uhri pääsi vapaaksi, luulis kiertävän lähi-idän tämän jälkeen kaukaa. Lakihan sanoo näillä nurkilla, että avioliiton ulkopuolinen seksi on kiellettyä... naisilta. Ja lisäksi ulkomaalainen on aina väärässä, oli syypää tai ei.

Tuosta Englannin synnytyksestä en jaksa innostua mutta Suville ja Jonille sylin täydeltä onnea ja menestystä. Naimisiin meno on iloinen asia.

Ensi viikolla lomailen jo Hinkassa, pitäneekö ottaa märkäpuku mukaan?

Ramadan Kareem

Pyhä paastokuukausi Ramadan on taas alullaan. Korkeat uskonoppineet ja muut taivaanrannan tuijottajat eivät vielä eilen illalla nähneet uuden kuun sirppiä, joten vielä tänään saa syödä. Alkuperäissuunnitelman mukaan Ramadanin piti alkaa jo tänään.
Ramadanin aikaan muslimit eivät syö tai juo auringonnousun ja -laskun välisenä aikana. Kaikki tiedämme, että nestehukka on vaarallinen tila varsinkin vanhemmille ja sairaaloisille ihmisille, joten paastoajia on kehoitettu pysymään sisätiloissa ja välttämään ylimääräisiä ponnisteluja. Päivälämpötilat keikkuu 45-50 asteen tietämissä.Toki kuukausi on tarkoitettu hengellisten asioiden pohtimiseen, Koraani pitäisi lukea ainakin kertaalleen ja rukoukset on tehtävä ajallaan. Hyväntekeväisyys myös kuuluu kuukauden aktiviteetteihin, anna ruokaa ja muuta apua kerjäläisille ja vähäosaisille. Erityisesti kielletään riitely, valehtelu ja kaikenmoinen paskan puhuminen: eikös nämä ole kiellettyjä vuoden ympäri?
No yhtä kaikki, muslimien työtunnit on vähennetty 6 tuntiin, joten aikaa kärsivällisyyden kasvattamiseen ja sielun puhdistamiseen on runsaasti. Byrokratia on periaatteessa auki, mutta toimii varsin vajaalla teholla. Kaikki aktiviteetit, kuten shoppailu, siiretään yöaikaan.
Keväällä tällä aloitettiin kampanja laittomien siirtolaisten ja työläisten karkoittamiseksi. Armon aikaa hoitaa asiat kuntoon paperittomille henkilöille ja vieraalle sponsorille työskenteville annettiin kolme kuukautta. Urakka oli luultua suurempi, eikä mitkään virastot nielleet tarvittavaa määrää paperitöitä, ja valtavat aasialaisjonot vain kasvoivat virastojen ja konsulaattien edustalla. Kuningas myönsi 4 kuukautta lisäaikaa dokumenttien hoitamiseen; hyvin viisas päätös. Jo nyt runsaasti pienyrityksiä on suljettu, koska työläiset eivät saaneet viisumeitaan asianmukaiseen kuntoon ajoissa, vaan poistuivat maasta tavalla tai toisella. Viisumeihin vaaditaan myös sormenjäljet, ja sormenjälkitoimisto on auki nyt Ramadanin aikaan iltarukouksen jälkeen, about kl 2100 alkaen... aina aamiaseen eli about 0400 asti. Hyvä tämäkin, suma ei seiso totaalisesti.
Tämä ulkomaalaisten karkoittaminen liittyy saudien työttömyysongelmaan, väestästä about 10% on ilman duunia. No tottahan se on, ettei paikalliset työttömät täytä kaikkia ulkomaalaisten työpaikkoja edes määrällisesti, laadusta puhumattakaan. Monet duunit kun on sopimattomia saudeille.
Naisia yritetään kovasti työllistää ja nyt on naisten vaatteita myyvien kauppojen armonaika loppu. Enää miehet eivät saa myydä rintaliivejä tai morsiuspukuja, se on saudinaisten hommaa. Tämän päivän lehdessä vaatekauppayrittäjä sanoi, että ainut etu naisten palkkaamisessa miehiin verrattuna on naisten loistava maku esim leningin valinnassa. "Kyllä nainen tietää, mitä toinen nainen haluaa." Totta varmasti tämäkin. Mutta kun ne naiset kuulema ei haluu tehdä työtä, lähtee kotiin kun huvittaa ja vaativat korkeeta, jopa sar 5000 (1000 e) palkkaa. Eikä asiakkaiden kohtaaminenkaan ole kuulema ihan hanskassa. Turha syytellä pelkästään paikallisia naisia, on niitä tympeitä kaupan kassoja ympäri maailman.
Ramadan kestää kuukauden ja sen jälkeen on viikon juhlakausi, Eid Al-Fitr. Vähän niin kuin joulu meillä päin. Tämä viikko on yleinen lomaviikko kaikille, niin kuin itsenäisyyspäivä on vapaapäivä Suomessa. Koska täällä eletään kuukalenterin mukaan, on päivät aina vähän epävarmoja, kuten tämä paaston alku nyt. Lomaviikko kuitenkin on päätety hyvissä ajoin, tai niin ainakin luultiin. Nyt joku neuvosto päätti siirtää juhlat viikkoa aiemmaksi, siis vapaa alkaa 04.08 aiemmin sommitellun 11.08 sijasta. Pikku juttu, ihan kuin Niinistö kertois itsenäisyyspäivän juhlissa, et joulu on muuten sitten tänä vuonna 18.12. Ulkomaalaiset tietenkin ovat sommitelleet lomailevansa ulkomailla ko ajankohtana, viikkohan on sopivasti kesäloman jatke. Myös paikalliset ovat varanneet runsaasti ulkomaan matkoja.... mitenkäs sairaaloiden sulkuviikot, yms. Ja tämä muutoshan koskee tässä maassa vain noin 30 miljoonaa, ja muissa islamistivaltioissa noin...... miljoonaa. Saattaapi olla, että viikko Eidin jälkeen on monilla työpaikolla tavanomaista hiljaisempi. Free-lancerin hommiin tämä ei vaikuta, lomailen entisen suunnitelman mukaan.
Egyptissä mellakoidaan kovasti demokratian ja varsinkin uskonnon nimissä. Mitenkähän nämä veljet siellä nyt toteuttaavat näitä Ramadanin käyttäytymissääntöjä, ei riitelyä yms. Ja kuinka on fyysinen turnauskestävyys ilman ravintoa.... vai antaako tämä pyhä kuukausi lisää voimaa. Ikävä tilanne i alla fall.
Loppuviikosta olevan merkkipäivän johdosta meidät on kutsuttu Skotlantiin. Maistelemaan paikallisten panimoiden tuotteita:))
Jokos mustikkametsään pääsee saalistamaan:))

Kuninkaalla on valtaa

Home, sweet home. Kotiin oli kiva tulle.
Reilu viikko Suomessa sujui varsin rivakasti, kaikenlaista puuhaa oli paljon. Vaikka kuolema tapahtuisi kuinka "matalalla profiililla", pitää järjestellä paljon kaikenmaailman juttuja. Mielestäni onnistuimme mainiosti hoitamaan tärkeät jutut siunauksesta ja muistotilaisuudesta aina paperitöiden aloittamiseen asti viikon kuluessa. Nyt saa byrokratian rattaat pyöriä heinäkuun ajan, asioiden hoito jatkuu elokuussa.
Pikkujuttuja menivät muuttamaan poissaollessani: Viikonloppu on ollut täällä aina torstai ja perjantai, muualla lähi-idässä on ollut käytössä perjantai-lauantai malli. Tottahan tälläinen vapaapäivien sijoittelu on tehnyt hallaa varsinkin länsimaihin suuntautuvalle liiketoiminalle, tehollisia toimintapäiviä on ollut käytännössä vain 3. Viikonlopun siirtämisestä on puhuttu kautta maailman sivu, samaan tyyliin kuin Suomessa pohditaan, pitäisikö parveketupakointi kieltää. Juttu oli taas esillä soura-neuvostossa. Se on asiantuntijaelin, viisaita ihmisiä antamaan kuninkaalle neuvoja tärkeissä päätöksissä. Eivät taas päässeet puheita pitemmälle joten kuningas päätti: viikonloppu siirtyy perjantaiksi ja lauantaiksi nyt. Aikaa totutella ajatukseen tai järjestellä muita käytännön juttuja oli pari päivää.
Kuninkaan sana on laki, eikä täällä ole ammattiliittoja sun muita instansseja laittamassa kapuloita rattaisiin. Sanomalehdessä ilmoitettiin, että henkilöt, joilla on esim lääkärin aika lauantaiksi, tulkoot vastaanotolle seuraavana torstaina. Julkista liikennettä ei ole, joten aikatauluja ei tarvitse muuttaa. Eikä lottoarvontaakaan tarvitse pohtia. Jos nyt sattu olemaan vaikka häät sovittu torstaille, joka nyt onkin työpäivä, voivat ainakin paikalliset aina pitää pienen ylimääräisen vapaapäivän.
Putkinäköisenä yksinappisena joustamattomana persoonana kuvittelin tietenkin, että viikonloppu siirtyy "blokkina", perjantai on lauantai ja lauantai on sunnuntai. Eihän se niin ole, perjantai pysyy kirkkopäivänä ja lauantai ei enää ole "aatto"vaan toipumispäivä. Luulen vaan, että Euroopassa kaikenmaailman almanakkaneuvostoilla ja suomessa ainakin sak:lla olisi paljon sanotavaa ko järjestelyyn. Täällä yksityiset alat puurtaavat kuitenkin 6-päivästä työviikkoa, joten tuskin tämä muutos heidän elämäänsä kummemmin vaikuttaa. Eikä muuten muuta sukelluskoulutusaikataulujakaan, free-lancer puuhaa silloin kun on asiakkaita, ei viikonpäivien mukaan.
Ens viikolla alkaa pyhä Ramadan kuukausi, eli paastoavat auringonnousun ja laskun välisen ajan. Heinäkuussa on aika lämmin, päivälämpötilat ad 50 eikä vettäkään ole lupa juoda.... eli päivisin ei tapahdu enää yhtään mitään. Paikalliset nukkuu ilmastointilaitteidensa katveessa ja melastaavat ja mässäävät sitten kaiken yötä. Mielestäni tuo vedenjuonnin kieltäminen on vähän arveluttavaa terveyden kannalta, mutta laki on laki. Toki vääräuskoiset saavat tehdä edelleen mitä tykkäävät, kunhan kaikki tapahtu piilossa.
Suomalainen superruoka eli ruisleipä todisti viikonvaihteensa loistavan jokapaikan toimijan -maineensa. Olimme sukeltamassa avomerellä aika keikkuvassa kelissä, vene ei ollut merikelpoisin näkemäni ja miehistökin vähän niin ja näin. Kylmälaukkumme keikahti mereen aallokossa ja tietty tyhjeni.... painavat jutut kuten tonnikala ja juusto hävisivät sen siliän tien. Jälkiuuniruisleipä sen sijaan kellui hyvin, pikkusen oli suolavettä pussissa. Ei hätää, ripustin reikäleivän narulle kuivumaan. Lounasaikaan mennessä leipä oli ihan kuin just kaupasta ostettu.... mites olis käyny ranskanleivälle tai jollekkin viipaloidulle pullalle moisessa suolavesikylvyssä? Ikivanha, mutta edelleen erinomainen tuote.

Guttaperkkapirtti avomerellä, leipä kuivui tuulessa hyvin

Tulevan jenkkien kansallispäivän vietän merijalkaväen miesten kanssa merellä, todennäköisesti ilman ilman skumppaa ja kansallislaulua. Sukellusta senkin edestä :))
Eurooppalaisittain loistavan sukellusmatkakohteen Sharm el Sheikh`in kohtalo näyttää taas olevan vaakalaudalla: turismi kuolee ja valtiontalous romahtaa levottomuuksien ja vallankaappausten takia Egyptissä. Toisaalta, riutoilla on mahdollisuus levätä ja parantua....
Rauhallista lomakuukautta, uimavedet ovat näköjään ennätyslämpimiä.... jopa 24 astetta:))

Kauas on pitkä matka.... osa 3

Singapore Sling ja sauna....
Ohessa hajanaisia ajatuksia matkan varrelta.
Singapore on pinta-alataan pieni diktatuurisaari, joka kasvaa tilanpuutteen takia ylöspäin. Saarella on jo reilu 5 miljoonaa asukasta, tavoite on kuulema melkein 7 miljoonaa. Ahdasta on jo nyt. Matkalla lentokentältä hotelliin katseltiin loputtomia julman korkeita kerrostalorivejä, miten tuommosessa viidakossa edes löytää kotiin? Kaupunki on yltiösiisti ja vihreä, varsinkin tämän kotoisan vaalean ruskean hiekka-muovipussiympäristön jälkeen varsin piristävä näky.
Lentokentällä hämmästytti matkatavarahihnan vieressä seisonut shortseihin ja toppiin pukeutunut nainen... ai niin, täällä ei käytetä abayaa:) Pitkän lennon jälkeen iltakävelyllä kanavan rannalla piti oikein oivaltaa, että kyllä; voimme pysähtyä tämän kioskin terassille ja tyttö tarjoilee meille viinilasilliset. Niin sitä mökkiytyy tähän suljettuun vähän palveluja tarjoavaan yhteisöön.
Edellisestä oikeasta visiitistä kaupunkiin on jo 25 vuotta ja muutoksia on selvästi tapahtunut muussakin kuin rakennuskannan kasvamisessa. Muistan loputtomat feikkien Lacoste t-paitojen ja merkkikellojen kauppiaat. Lisäksi kamerat yms optiset vehkeet olivat huomattavasti edullisempia kuin Euroopassa. Nyt on ostoskadut täynnä autenttista luksustavaraa myyviä toinen toistaan arvokkaampia ostareita. Hinnat on pilvissä, ihan tavallisten tavaroidenkin hinnat. Taksikuski valitti, että asuminen Singaporessa on liian kallista useimmille tavallisille työntekijöille. Vain johtotehtävissä olevat pärjäävät....
Ajattelimme ostaa GoPro videokameraan punaisen suodattimen vedenalaiskuvauksen värien parantamiseksi. Ei löytynyt moista muovia kameroita myyvästtä ostarista. Sen sijaan Nikon laajakulma olisi maksanut melkein tuplasti sen, minkä se maksaa Amerikasta tilattuna. Hämmästyttävää oli myös käytettyjen kameroiden kauppa, liikeet oli pullollaan perinteisä järjestelmäkameroita. Laadukkaita ammattitason kameroita, mutta filmivehkeitä. Näyttivät kyllä myyvän filmiäkin ihan niin kuin Helios aikanaan, semmosesta kärjellään seisovasta neliöstä. Mutta missäs niitä kuvia sitten kehitetään... tuntuu, että vähän olivat ajastaan jäljessä.
Suoritimme myös pakollisen turistinumeron eli joimme Singapore Slingit kuuluisassa Raffles hotellissa.  Long bar ei ole kauhean pitkä,  mutta asiakkaat on edelleen ulkomaalaisia, kuten siirtomaavallan aikaan sata vuotta sitten. Joka pöydällä kamera, ja lähes kaikilla sama punertava drinkki edessä. Tarinan mukaan saaren viimeinen tiikeri ammuttiin ko hotellissa; hyvin tapettu, ei näkynyt tiikereitä. Been there, seen that;) Hämmästyttävää oli ruokaravintoloiden tapa sulkeutua jo iltakymmenen kieppeissä, pitää mennä syömään ajoissa;)

Odotetaanko vadenpaisumusta vai tsunamia

Singaporen jälkeen lenneltiin Indonesialaisilla kotimaan lennoilla sinne sun tänne. Palvelu oli kuin Aeroflotilla konsanaan ja kaikki puheet vain paikallisella murteella. Tarjoilu joka lennolla oli sama, muki vettä ja kelmuun pakattu sienimäinen vehnäpulla. Jo koneet on ajassaan ja oikein, ei tuo englannittomuus kauhiasti haittaa, mutta kun paluumatkalla mikään lento ei ollut kohdillaan.Kun eka lento myöhästyy ties minkä kiitoratamellakan takia, kaatuu koko järjestelmä. Olo oli kuin Amazin Racessa, ryntäilyä tiskiltä toiselle jatkolentojen toivossa. Oli myös hetki, kun meillä oli liput ties minne, kun ei tuo lentoyhtiön verkkokartta ollut ihan päässä. Yhtä kaikki, päästiin Jakartaan vain 8 tuntia myöhässä... kaatosateeseen ja kauhian nälkäisinä.
Jakarta on myös varsin vihreä ja kauhian laaja kaupunki. Oikeestaan se näyttää asuntoalueelta, pilvenpiirtäjiä ja slummia sulassa sovussa. Vaikka muslimivaltiosta on kyse, ollaan siellä hyvin suvaitsevaisia; moskeija ja kirkko nököttivät vieretysten. Lehdestä luin, että moskeijan rukouskutsut eivät saa kestää paria minuuttia pitempään, loput puheet on pidettävä vain ja ainoastaan seinien sisällä. Koska ympäristössä saattaa olla joku, joka tarvitsee lepoa ja rauhaa joko työn tai sairauden takia. Tai ei vaan muuten kiinnosta imaamin jutut. Suvaitsevuutta on myös se, että alkoholia tarjoillaan hotelleissa ja ravintoloissa sitä toivoville.
Turistikeikan teimme toiseen paikallisista museoista, merenkulkua ja kauppaa yms. Vanhoissa kauppamakasiineissa oli isot tilat mutta varsin vähän nähtävää. Suurin osa esineistä kun on varastettu, ja myyty edelleen. Isoimmat veneet oli paikallaan, lienee hankala kuljettaa pois. Eikä edesmenneiden kenraalien /diktaattorien/ korruptiokunkkujen kuvat kiinosta ketään; ne olivat jäljellä.
Museon ympärillä oli paikallisten slummialue, emme pysähtyneet ruokailemaan. Hajukin oli aika tömäkkä, Jakartassa ei ole viemäriverkkoa vaan kaikki paska työnnetään talosta ulos ja jokeen tms kanavaan. No eihän ihmisillä ole vesijohtoakaan noissa slummeissa..

Jakartan lähiö

Singaporen taksikuskit tekeevät turistioppaan hommaa kaiken aikaa ajaessaan, selittäävät ohikulkevia maisemia. Jakartassa ovat varsin vähäpuheisia, osittain varmasti kielitaidottomuuden takia. Mutta pitäshän kuskin sentään löytää määränpäähän... ihan tarpeetonta päämäärätöntä seikkailua ja hotellin etsintään. Asuimme sentään varsin isossa ja tunnetussa hotellissa, ei missään syrjäseudun bed and breakfast paikassa.
Illalla käytiin hotellin kylpyosastolla rentoutumassa ennen ruokailua. Siellä oli myös sauna, mielipiteeni mukaan ihan oikea sauna. Ei mikään semmonen siirreltävä kaappijuttu vaan paikalle rakennettu siististi varmasti ainakin 10 vuotta sitten paneloitu melkein 10 neliön sauna. Lisäksi puukiulu ja kauha löylynheittoa varten. Lämmintä ainakin 90. Hämmästyytävä kokemus:))
Tämä Aasian loma oli etukäteen suunniteltu suunniteltu. Tänään lennän Helsinkiin äkkilähtöperiaatteella, muutan päivän varotusajalla. Kuolema on on aina ikävä asia, mutta kun vanha, ei ihan priimakuntoinen ja yksinäinen ihminen kuolee aamukahvin keittoon, pidän asiaa enemmänkin onnellisena loppuna. Sanomalehtikin oli jo pöydällä avonaisena kahvikupin vieressä, ei sujuneet viimeiset vuodet sairaalan vuoteessa vaipoissa ja syötettynä.  Hyvä näin, Mirjam-kummilla on hyvä elämä ja vaivaton lähtö.
Pitääkö juhannukseen varustautua jotenkin erikoisesti?? Onko Saimaan vesi kylmää?

Kauas on pitkä matka... osa 2

Urheilusukellus on hauska harrastus, opetti kouluttaja Bengt Jansson Tukholmassa 70-luvun lopulla. Pitää vieläkin ehdottomasti paikkansa! Tämä mielipiteeni tuskin on enää uutinen:))
Papuan luoteiskulma sukelluskohteena on erinomaisen ja loistavan välimaastosta. Nyt voin varauksetta sanoa, että paras paikka, jossa olen sukeltanut, on Raja Ampat. Paljon on muitakin hienoja paikkoja, mutta kokonaistaloudellisesti tämä on paras valinta.
Sukelsimme päivittäin 3-4 kertaa, kohteista riippuen. Lähikohteisiin ajoimme veneellä laiturista 10-20 minuttia, ja sitten sukelluksen jälkeen takaisin kotiin. Kauempana oleviin paikkoihin varustauduttiin koko päiväksi, lounas nautittiin jonkun saaren autiolla hiekkarannalla. Palveluun kuului paikallinen sukellusopas, ja koska olimme ainoat asiakkaat, ei kohteiden valinnassa tarvinut tehdä selviytymiskohtaisia kompromissejä.
Sorido Bayn kotiriutta on rankattu lajirikkaimmaksi maailmassa, 374 lajia yhdellä sukelluksella. Tuskin näimme noin montaa laatua yhdellä keikalla, vaan en kyllä osaa noin pitkälle kaloja edes laskea. Mutta paaaallljoooon oli kaloja, iso ja pieniä, kaiken värisiä ja kokoisia. Välillä oli olo kuin ylikuormitetussa akvaariossa, piti huitoa sinttejä edestä pois, että pääsi etenemään.

Isompi kuin sukeltaaj, hieno elukka

Tämä on parin sentin mittainen etana

Laumasieluja parhaasta päästä:)

Vuorovesivirrat olivat ajoittain varsin rivakoita, roikuttiin kivissä koukun varassa ja katseltiin ohi kulkevaa Cousteaun filmiä. Virroissa viihtyviä haita ja barrakudia  oli aika paljon ja varsin isojakin yksilöitä. Juu, kaikki raajat on edelleen tallella, hait pelkää ihmisiä enemmän kun ihmiset pelkää haita, ei ne kimppuun käy. Viran mukana sukeltaminen on muutenkin varsin hauskaa, ihan kuin lentäisi. Kotiriutan sukellusten päätteeksi usein "lensimme" kotiin, rivakkaa kyytiä 5 metrin syvyisen riutan yli, kilometrin verran... ;)
Vuorovesi aiheuttaa myös sotkua veteen, laskuveden aikaan näkyvyys saatta laskea itämeren tasolle. Näillä sukelluksia pitää keskittyä pienten juttujen ihmettelyyn, mikäli virta  sallii pysähdykset. Kuvailin pieniä "nudibranch`eja", semmosia merietanoita. Pienimmät on sentin mittaisia. Tämmönen makrokuvaus on kivaa, koska kun kuvia katselee isolta ruudulta, näkee hämmästyttäviä asioita, kaikenmaailman näppyjä ja verkkoja sun muita ötököitten struktuureita. Toki ikänäköisenä kuvasin muutaman mukamas elävän jutun, vaan lähempi tarkastelu jälkeenpäin osoitti kohteet roskiksi, korallin muruiksi yms ei-tavoitteen mukaisiksi kohteiksi. Digikuvaus on sikäli mukavaa, että tulokset näkee saman tien, tai ainakin illalla tietokoneelta. Filmikameroiden aikakaudella piti tuloksia odotella pitkään, ja mahdollisten virheiden nopea korjaaminen oli mahdotonta.
Indonesiassa asuu myös muutama kotopaikkainen kalaerikoisuus. Mandarini kala on sini-puna-vihreä pieni kirjava veikko, kovin kaunis ja vikkelä. Auringonlaskun aikaan niitä saattaa nähdä ja hyvällä tuurilla ne jopa "tanssivat" sukeltajille. Toinen hauska olio on wobbegong, partahai. Nämä armeijakuosiseen ruskeaan verhotut hait nukkuuvat korallien alla, alaleuassa kasvaa kuin sammalta tai jotain risuja. Pintastruktuuri on erittäin tyylikäs, olis Marimekon suunnittelijoille haastetta.
Kävimme myös kahden saaren välissä olevassa kanavassa sukeltamassa. Samanlaisia isoja kiviä ja tunneleita niiden välissä muitan olevan Ruotsin länsirannikolla. Paljon kaunista pehmeää korallia ja erilaisia kaloja, aurinko siivilöityi mukavasti rannoilla olevan mangrovemetsikön läpi. Täälläkin pyyhällettiin loppumatka virran viemänä, melkein lounaspaikan terassille asti. Pick-nick lounas nautittiin ns "home stay" paikassa. Kyseessä on palmuista yms kepeästä materiaalista rakennettu hönni, jossa tila tai pari yöpymistä varten, tärkein ja oikeastaan ainoa palvelu on sateenpitävä katto. Verrattavissa vanhojen Suomi-filmien heinälatoyöpymiseen, paitsi että tietenkään ei ole heiniä. Ekologista, ja lähellä luontoa.
Matkan päätavoitteet eli hienot sukellukset täytyivät loistavasti, en voi moittia edes vettä kylmäksi. 30-asteisessa vedessä pärjään minäkin 3 mm märkäpuvulla. Olo oli muutenkin mukavaa, melkein kuin olis ollut kotona... paitsi että ruoka oli paikallista. Mutta oikein hyvää!
Tulikos jollekkin nyt oikeesti yllätyksenä, että isoveli valvoo kaikenaikaa kaikkea tekemistämme, posteja ja gooleja sun muuta. Tiedän ihan varmasti, että paikallinen taho lukee kaiken kirjoittamani...
antaa oikain lukea, ties vaikka oppisivat jotain:) Tämä on sitä läpinäkyvyyttä.
Jokos ne helteet hellitti, että voi palata siihen normiin," voi voi, kun aina sataa...." -juttuun.

Häät

Ruotsissa näytetään taas viettettävän prinsessahäitä. Ketä on kutsuttu ja millainen on hääpuku, varmasti tärkeää tietoa keskivertokansalaiselle.... ja kuka maksaa kalliit viulut?
Euroopassa naimisiinmeno ei ole enää elämän ykköstavoite, paitsi ehkä homoille maissa, joissa mellakoidaan gayliittojen vastaisesti. Voihan sitä muutenkin olla yhdessä länsimaisessa kulttuurissa.
Saudeissa kaikki on tietty toisin. Jeddassa julkaistaa pientä englanninkielistä ilmaisjakelulehteä kuukausittain, Destination Jeddah. www.destinationjeddah.com On siinä ihan asiallistakin tietoa expatrioteille, mutta välillä sisältö hämmästyttää ihan oikeasti. Huhtikuun teemanumero käsitteli häitä, koska nyt on hääkausi aluillaan.
Päätoimittaja esitteli numeroaan mm. seuraavasti: "Avioliitto on kahden sielun liitto, kahden ystävystyvän perheen (!) yhdistyminen. Avioliitto on kaikkien haaveiden ja intohimojen täyttymys.... tämän häänumeron valmistelu on ollut jo avioliiton ihanuudesta nauttivalle henkilökunnalle matka muistoihin , kun taas sinkut jatkuvasti jatkavat päiväunelmointiaan tästä erityisestä hetkestä, kun kaksi sielua sulauttaa elonsa yhdeksi rikkomattomaksi rakkausliitoksi"
Muistattehan, että avioliitot on järjestettyjä, eikä esiaviollista seurustelua ole. Onhan tuossa tavoitetta.
Avioliitto solmitaan virallisesti sopimuspaperit allekirjoittamalla, tässä yritetään taata varsinkin morsiamelle asiallinen tulevaisuus. Yhteen ei kuitenkaan muuteta, ennen kuin varsinainen party on pidetty, eli siis se näkyvä osuus häistä. Pippalot alkavat puoliltä öin, miehet ja naiset eri tiloissa tietenkin. Morsian ilmestyy naisten juhliin aamuyöllä, ja näyttäyttyy sulhasen kansa pikaisesti. Vieraita neuvotaan pitämään abaya ja huntu mukanaan ko hetkeä varten, ettei vaan vieras sulhasmies näe mitään sopimatonta. Sitten tarjotaan ruokaa ja mennään kotiin. Kovin lyhyt ja pikainen juhla, varsinkin kun ottaa huomioon kaikki valmistelut.
Destination Jeddah keskittyy antamaan ohjeita niin vieraille kuin varsinkin morsiammelle, mainoksia eri palveluista on paljon. Länsinaisille on tärkeä tieto, että morsianta voi halata, mutta sulhaseen ei saa millään muotoa koskea. Kaikenlaisia hääjärjestelijöitä on paljon ja heidän toimintaansa esitellään laajasti, kyse ei ole pelkästään cathering-palvelusta. Jopa sormuksen valinnan voit antaa asiantuntijan tehtäväksi. Tärkeintähän on aloittaa valmistelut hyvissä ajoin, vuosi on lyhyt aika.
Varsinkin tärkeä kauneuskirurginen valmistautuminen on syytä aloittaa ajoissa. Lehdessä annetaan yksityiskohtaiset selvitykset toimenpiteistä ja ohjeet aikatauluineen kaikkineen. Nenä pitää korjauttaa ainakin puolisen vuotta ennen häitä ja tissit heti nenän jälkeen. Keskimäärin morsian tarvitsee 200 ml täytettä / rinta. Seuraavaksi tehdään rasvaimu, parisen kuukautta menee mustelmien häviämisen ja kukapa sitä haluaisi pukeutua painetekstiileihin hääpukunsa alla. Sitten viimeisen kuukauden aikana on aikaa laitella botoxia ja muita täytteitä kasvoihin ja valkaaista hampaita.
Viimesen viikon aikan pitää muistaa käydä kylpylässä yhdessä sun toisessa käsittelyssä, manikyyriä ja sun muuta vähemmän invasiivista hierontaa. Tekoripset tietty on pakko olla. Eikä se oikeastaan ole ihme, miksi häät alkavat vasta keskiyöllä, kun lukee miten kosmetologi ja kampaaja morsianta virittäävät merkkipäivänä, kyllä siinä palaa aikaa.
Budjetti on tietenkin riippuvainen taloudellisista resursseita, mutta rahaa palaa ihan tolkuttomasti. Hyvin tärkeää on näyttää vieraille, että meillä on millä mällätä, pitää olla ökympi kun serkun häät viime vuonna. Tarpeen tai, avioeroluvut kasvavat tässäkin maassa huimaa tahtia.... olisikohan sekin pariskinta, jossa mies vaati avioeroa viikon avioliiton jälkeen, koska vaimolta oli poistettu umpilisäke, säästynyt paljolta vaivalta, jos olisivat etukäteen saaneet keskustella asioista. Näyttöön perustuvat jutut tässä tapauksessa eivät tule kysymykseen. Kyllä, avioero myönnettiin, kai kyseessä katsottiin olevan jonkinmoinern petos. Viallinen tavara.
Viallisuudesta tuli mieleen, klinikat eivät enää mainosta julkisesti joka toisen "vapaamielisen" morsiamen tärkeintä temppua; pimpin pienennystä.
Tuleehan tässä myös mieleen, olenko itse mennyt ihan väärin naimisiin? Ei valkosia helmoja ja vihkisormuksessakin lukee Maija&Pauli, 211257. Vaan saudilähetystö on avioliittomme leimoillaan hyväksynyt, joten ei lienee syytä lisäseremonioihin:))
Nautiskelkaa kuninkaallisesta loistosta telkkarin äärellä, eiköhän ulkona ole kuitenkin ihan liian kuuma keli puutarhahommiin tai muuhun ulkoiluun. Meillä on 50 ja hiekkä lentää edelleen....
Matkakertomus jatkuu ihan kohtapuoleen....

Kauas on pitkä matka..... osa 1

.... mutta kyllä kannatti:)
Indonesian pääkaupunki Jakarta on ainakin Suomesta katsoen etäänperällä, täältä lähi-idästäkin "keski-itään" on julma matka. Indonesia on maailman suurin saarivaltio, ja totta kyllä, maailman suurin islamilainen valtio. Lääniä riittää, vettä ja rantaa. Ihmisiäkin reilu 200 miljoonaa.
Hollanti piti Indonesiaa siirtomaanaan aina 40-luvulle asti. Japanilaiset miehittivät maan sodan aikaan, siitä on muistona kuulema paljon lentokoneen hylkyjä sekä meressä, että viidakossa. Itsenäistymisen jälkeen politiikkaa on hoidettu vallankaappausten ja korruption voimalla. Papuaa hollantilaiset yrittivät kouluttaa ihan itsenäiseksi valtioksikin, mutta ei paikalliset rahkeet riittäneet eikä tietenkään emävaltio halunnut menettää alueitaan.
Pääsaari Jaava on jo ylikansoitettu, sademetsät on hakattu asutuksen tieltä paperitehtaiden raaka-aineeksi. Tottahan se on, että puu kasvaa nopeammin kasvihuonemaisissa oloissa kuin Suomen Lapissa. Onko sitten mäntysellu sen parempaa sanomalehtenä kuin sademetsäsellu, on toinen juttu... ja paperilehdethän ovat häviävä luonnonvara kuitenkin. Ainakin paperimiehet ovat aasiassa edullisempia; Indonesian vähimmäispalkka on just nostettu huimasti, ad us$220.
Papua-Uusi Guinea on saari itäisessä Indonesiassa, se on jaettu kahtia. Länsi-osa kuuluu Indonesiaan, vaikka vaikuttaa aika autonomiselta alueelta, sekä hallinnollisesti, että kulttuurillisesti. Ihmissyönti ei kuitenkaan kuulune enää maakunnan tapoihin.
Jakartasta lennettiin kahdella erillisellä sisämaan lennolla, kaiken yötä, Papuan koiliskulmaan, Sorongiin. Lentokenttä oli aaltopeltiä ja muovituoleja, matkatavarahihna 5 metriä pitkä. Kiitoradan vieressä paikallista asutusta ja muutama puhveli hoitamassa viheralueita. Kiitoradan saa kuulema ylittää kotimatkalla, kunhan katsoo, ettei ole lentoliikennettä..... ihan niin kuin aikoinaan Imatrankosken  ratapihalla. Vaunujatan ali saa mennä, jos veturista ei tule paljon höyryä...
Raja Ampat on alue Sorongista pohjoiseen, valtava luonnonpuisto. Ns satamasta ajettiin avonaisella moottoriveneellä  kolmisen tuntia avomerelle. Ei ollu pojalla kompassia saati jotain gps:sää, palaili kai aamuisia latujaan lähtöruutuun eli saarelle nimeltä Kri.
Alue on luonnonsuojelualue, kalastus edes ongella  kotitarpeikisi on kielletty. Dynamiitillahan täällä tapasivat aiemmin kalastella.... Alueella on kymmenkunta "lomakylää", suurimmissa jopa 10 mökkiä eli majoitusta parille kymmenelle turistille. Ajatuksella pien on kaunista! Kaikki on rakennettu paikallisin voimin ja paikallisista materiaaleista ja elo on mahdollisimman luonnonmukaista. Naapurin "ekokylässä" ei ollut edes asuntokohtaisia vessoja, suihkun virkaa tekee palju ja kauha. Rannoilla näkyi myös alkuperäiskansojen asumuksia, lähetyssaarnaajien avustuksella rakennettuja sieviä ja enimmäkseen siistejä kyliä.

Kyllä tämäkin maisema kannattaa suojella

Tytöt tykkää poseerata täälläkin

Luonnonsuojelu ja sen edistäminen kuuluu Papuan provinssin toimiin ja siihen myös laitetaan runsaasti rahaa. Tämä on hyvä, onhan maa kokonaistaloudellisesti varsin köyhä. Lomakylämmme, www.papua-diving.com , Sorido Bayn omistaja, hollantilainen Max Ammer puuhaa alueen luonnonsuojelukeskuksen pomona. Asunut saarellaan jo reilu 20 vuotta. Kansainvälistä väriä luontoteema sai, kun Rainbow Warrior, Green Peacen  lippulaiva ankkuroitui rantariuttamme reunaan. Tekivät kartoitusta alueesta viranomaisille, siis oikeasti valmistelivat rahankeruureissua Jakartaan. Kundit sukeltelivat pari päivää ja sitten laiva häipyi niine hyvineen, varsin sisäänpäin lämpiävää ja ylimielistä porukkaa. Maxin sanojen mukaan laivalla ei ollut mukana ensimmäistäkään tieteelistä auktoriteettia vaan porukat olivat reissussa vähän kuin lukion luokkaretkellä, katsellaan paikkoja, mutta ei sen kummempaa. Toki Green Peace tekee luonnonsuojelulle näkyvyyttä ja toivon mukaan saa ihmiset ymmärtämään tämän maapallon ainutlaatuisuuden. Luulen silti, että Sea Shepherd,  www.seashepherd.org kapteeni
Paul Watson saa enemmän konkreetista tulosta aikaiseksi. Vaikka ekoterroristiksi onkin nimetty ja monessa maassa etsintäkuulutettu.
Lomakauden ulkopuolella, äkkilähtökohteiden ulottumattomissa kun olimme liikkeellä, oli saarellamme varsin rauhallista. Palveluun kuului täysihoito, koska mitään vaihtoehtoja ei ole. Ateriat nautittiin kodinomaisesti isäntäparin, Jutan ja Steven ja em Maxin kanssa, ekalla viikolla muita vieraita ei ollut. Eikä paineita mennä baariin tai valvoa myöhään...
Luonnonsuojelu ja varsinkin kalastuskielto tekee sukelluksesta erinomaista, odota osaa 2.
Suomessa näyttää ilmatieteenlaitos varoittelevan tuskaisista helteistä... meillä on päivälämmöt about 50 ja yöksi laskee pahimmoillaan reiluun 30 asteeseen. Eikä mitään varoituksia sanomalehdissä. Jos ja kun kelit jatkuu tälläisenä heinäkuun eli tällä kertaa Ramadanin ajan, ovat paastoajat ihmeissään. Kun vettäkään ei saa juoda, jos oikeaoppisesti toimii....
Nauttikaa lämpimästä, ei se loputtomiin kuitenkaan jatku:(