Mauritius

Lehtijuttujen mukaan loistava kohde luksushäämatkalaisille ja loputtomien palmurantojen etsijöille. Totta tämäkin mainonta, mutta ei ehkä ihan koko totuus.

Palmuja ja rantaa...

Mauritius on itsenäinen saarivaltio päiväntasajan eteläpuolella Intian valtameressä, 2000 km Afrikasta itään. Tuliperäinen trooppinen saari on about 65 kertaa 45 km kokoinen lämpäre keskellä ei mitään. Sijainti on houkuttanut saarelle kautta aikojen kaikenmaailman matkaajia; Madagaskarin merirosvoja, hollantilaisia kauppiaita Aasian matkoillaan, ranskalaisia valloittajia ja brittiläisiä hallitsijoita. Asukkaat on intialaisia, eurooppalaisia, kreoleja, kiinalaisia, .... uskontojakin on ihan joka lähtöön. You name it, it's there! Parasta on, että kaikki merirosvojen jälkeläiset ja hindut ja muslimit sun muut elävät rauhassa ja sopusoinnussa keskenään. Kirkko ja moskeija töröttää vierekkäin ja sianlihaa ja yltiökasvisruokaa tarjoillaa naapurikojuissa. Enkut jätti jälkeensä vasemmanpuoleisen liikenteen, ranskalaiset yleisimmän käyttökielen. En ryhdy miettimään, ovatko paikalliset poimineet kaikista tarjolla olleista kulttuureisat parhaat puolet, mutta sekoitus on varsin miellyttävä ja vapaamielinen kombinaatio.
Saaren taloutta ylläpitää ensisijaisesti turismi. Lentokenttä on valtava, tyylikäs ja toimiva, sopisi esim saudien ottaa mallia. Saarella tuotetaan myös paljon rommia, teetä ja valmistetaan erilaisia tekstiilejä. Uutena alueena on erilaiset talouspalvelut... lieneekö veroparatiisijuttuja. Pankkeja näytti pääkaupungissa olevan aikas paljon.
ClubMed on ranskalainen ympäri maailman levinnyt lomakyläkonsepti. Hotellialueella on tarjolla kaikki palvelut ja pakettiin kuuluu aina täysihoito baareineen ja muinen aktiviteettineen. Asiakkaita oli vauvasta vaariin ja kaikille varmasti löytyi tekemistä vaikka koko päiväksi. Lapsille oli useita eri tasoisia klubeja, oppivat tennistä ja potkupalloa sun muita juttuja ja vanhemmat pääsivät esim. sukeltamaan. Aikuisille tarjottiin vaikka mimmosta allasjumpaa ja  tanssikurssia ja laiskemmille iltapäivisin tietokilpailuja ja petankkia. Illalla oli tarjolla show ja loppuillasta disko.
Ruokaa tarjoiltiin valtavassa buffetissa, beef Wellingtonista hampurilaisiin ja jäätelöstä suklaakohokkaisiin. Oikeesti ihan liikaa valinnanvaraa, ostereita ja merisiilejäkin  seafood-teemailtana. Ja tietty ruoka-aikojen välillä kaikenmaailman pikku snackseja. Myös alkoholi kuuluu pakettiin, ainoastaan shampanjasta ja joistain huippu wiskeistä yms piti maksaa. Paikallinen viini oli ihan hyvää, ainakin meijän tämänhetkiseen olotilaan verraten. Olut oli jopa tasokasta, en tiedä kenen lisenssillä valmistettua. Vapaasta baarista huolimati ei humalaisia tai edes väsyneitä lomalaisia näkynyt;)
Meijän matkaohjelmaan tietenkin kuului sukellusta. Vesi oli kirkasta mutta varsin kylmää. Onneksi oli vaihtoehtoiset varusteet mukana, päädyin sukeltamaan tuplapuvussa. Sukelluskohteet oli pienen venematkan päässä rannasta, isoja kiviröykkiöitä, koralliriuttoja, jokunen proomu toimittamasa hylyn virkaa. Mukavia juttuja nähdä, mutta ei mikään varsinainen sukeltajien paratiisi. Haita tai muita isoja kaloja ei nähty, mutta tutuista oman rannan kaloista nähtiin erilaisia variaatioita. Esimerkikisi merivuokossa asustavat klovnikalat olivat Mauritiuksella mustia sinertävillä raidoilla, täällä kotona ne on orassi-valkoraidallisia. Sukellus kannattaa aina, vaikka kaikki kohteet ei olleet maailman hienoimpia.
Iltapäivisin sulateltiin lounasta ja käveltiin ympäristössä. Ja nähtiin muutakin kun ne matkaoppaan kiiltävät myyntikuvat. Turistit asuu omissa kylissään, erillään saaren asukkaista. Tavallisten ihmisten työt ja talot ovat ihan kuin missä tahansa ei kauhian rikkaassa trooppisessa ympäristössä, enemmän ja vähemmän peltihökkeleitä ja peltotöitä. Katukuva on aika värikäs, edellämainitsemastani monikultturillisuudesta ja suvaitsevaisuudesta johtuen. Palkkataso on mitä on, parhaat teenpoimijat ansaitsee parhaimmillaan muutaman dollarin päivässä, ei sillä vielä kauhiasti juhlita. Ainakin ClubMed näyttää tukevan paikallisia ja palkkaavan alkuperäisasukkaita kaikkiin toimiin, ei ainoastaa siivoukseen ja tarjoilemaan. Lomakylän tenävätädit- ja sedät esimerkikisi olivat pääsääntöisesti kreoleja. Nuoria rastatukkaisia miehiä opettamassa mukuloille purjehdusta ja akrobatiaa, sirkustemppuja ja karaokelaulua:)
Nämä päivätoimintojen ohjaajat esiintyivät yleensä myös iltashowssa, milloin John Travolta imitaattorina, milloin can-can tyttönä. Sitten illalla diskossa tanssinopettajana ja esitanssijana.. kuka puhuu mitään työajaoista?

Teetehtaan tytöt

Saaren kiertoajelulla käytiin kierrätyslasia hyödyntävässä tehtaassa, puhaltelivat taiteellisia teokoksia sulatetuista pulloista. Lasinkierrätys ei ole näillä leveysasteilla ollenkaan normijuttu, joten tehdasta olivat sponsoroineet ja tukeneet monet saarella käyneet kuuluisuudet. Lasilevyissä oli satoja kämmenen- ja jalanjälkiä. Nimeltä tunnistin Desmond Tutun ja Mika Häkkisen.
Teetehtaassa ihmeteltiin vihreitten lehtien valmistumista teepusseiksi.... hyvin manuaalista ja ihmisvoittoista hommaa. Vaikka sentään pussien täyttö oli koneellista. Turvavarustelut yms melutaso eivät täytä eu-vaateita. Mutta tytöt oli tytyväisiä, kun on töitä.
Rommitehtaalla meille näytettiin erilaisia rankkisammioita, joista rommi ajastaan tislataan. Ei ollut tietokoneita tai muita automaattisia apuvälineitä, semmoset isot pannut ja putkihässäkät vaan. Luulen, että ne entisajan pontikkatehtaat oli saman näkösiä, mutta pienempiä.
Ihmeteltiin myös krokotiileja ja valtavia kilpikonnia. Saarella asui aikoinaan dodo-niminen lintu, vähän semmonen persjalkanen ja lyhytkaulanen strutsi. Kai ne isohkot lentokyvyttömät linnut oli uhka joillekkin matkaajille, koska tappoivat kaikki tiput poies jo satoja vuosia sitten.
Oheinen rakennus on paikallista rantarakentamistyyliä. Lienee kesämökki, koska ei ollut pyykkiä narulla kuivamassa. Tämmöseltä saari näyttää hotellialueitten ulkopuolella.
Matkailu avartaa aina ja mukava oli nähdä tuokin saari.
Kotona on kuitenkin kiva olla, varsinkin kun merivesi on edelleen 30 asteista. Kelit on kuitenkin viilenneet, aamukahville pitää laittaa jo pitkät hihat.
Kaikenlaisia ongelmia sitä Suomen eläkkeenmaksajille kertyy, niin kuin tämä hiukan ahne omistaankin talousasioistaan tietämätön punasella bemarilla autoileva mamma. Alainin työsuhdeauto on tällä hetkellä Chewrolet jotain, semmonen 4-veto jysky. Asiasta perillä olevien tyyppien mukaan jotain 290 hevosvoimaa... Lieneekö tuo missään suhteessa asemaan tai tarpeeseen, mutta ei siitä mitään maksetakkaan, eihän täällä ole veroja....
Riadissa satoi viime viikolla ja kaupunki on edelleen tulvien kourissa. Toivottavasti Einon jälkien siivous edistyy paremmin, viikko ilman sähköä on pitkä aika.

Paikallinen kesämökki avoimella rannalla

Armonaika on nyt loppu

Pohjoismaissa olemme nauttineet vapaasta liikkuumisesta jo 50-luvulta lähtien, ei tarvi passia ei viisumia eikä edes oleskelulupaa, kun Ruotsiin menee. Tämä systeemi oli ainakin 60-luvulla vallan mainio, kun suuret suomalaiset ikäluokat muutti Trollhättaniin ja Uddevallaan autoja tekemään. Ruotsi sai tarvisemansa työvoiman ja suomalaiset tarvitsemansa työn, ilman sen kummempia paperitöitä. Toinen juttu on tietenkin, onko nämä modernin eu:n avoimet rajat ihan hyvä juttu kaikille osapuolille.
Jos Saudi-Arabiaan pääsisi ihan noin vaan ilman viisumia, olisi täällä pian puoli Afrikkaa ja kolmasosa Aasiaa, on tämä yleisön silmissä semmonen paratiisi. Reilu kolmasosa väestöstä on ulkomaalaisia ja duuneista yli puolet on ulkomaalaisten hommia. Palkkataso ei eurooppallaisen silmissä varsinkaan duunaripuolella ole kummonen, mutta bangladeshilainen kadunlakaisija ansaitsee täällä kuitenkin moninkertaisesti kotimaahan verrattuna.
Siis ihan oikein, että siirtolaisuuta jotenkin rajotetaan ja valvotaan, on noita kerjäläisiä kadunkulmissa jokatapauksessa ihan riittävästi. Kaikilla työntekijäillä pitää olla sponsori, joka myy viisumin ja huolehtii oleskeluluvasta ja sääntöjen mukaan myös työllistää työntekijän omaan yritykseensä. Sponsoreilla  on kuitenkin vaan paperiyrityksiä (rahan keruuta varten), ja valtava joukko työläisistä on työskennellyt muille kun omalle sponsorilleen. Nyt tämä villi toiminta on sitten loppua!
Erikoisjoukot ratsaa mailla ja mannuilla yrityksiä ja ihmisä, kauppoja ja kouluja. Kaikki laittomat väärälle kuninkaalle työskentelevät pannaan maijaan ja viedään vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta. Miljoona tämmöstä paperitonta ihmistä on jo poistunut maasta, toinen miljoona lienee jäljellä... kuka yrittää poistua maasta laittomasti antamatta sormenjälkiään, kuka piilottelee kotona paremman tulevaisuuden toivossa.
Tämä työntekijöiden karkoitus on jo nyt viikon aikana aiheuttanut ongelmia, enkä usko juttujen selviävän ensi viikon aikana. Satoja pikkuyrityksiä on jo suljettu, ei ole työntekijöitä. Saudiomistajat ovat laittaneet kahvilansa ja kauppnasa myyntiin... Monet saudimiehet joutuvat tästedes kulkemaan pesemättömissä ja ryppyisissä mekoissa, koska pesulat on kiinni. Toki valkopyykkiä voisi pestä kotonakin, mutta mutta....
Valtion koulut (!) ovat suurissa ongelmissa, koska siivoojia ei enää ole. Kaikki tyyni kadonneet... siis myös valtio on palkaanut duunarinsa pimeiltä markkinoilta. Monet yksityiset koulut ovat joutuneet sulkeman ovensa, koska ei ole enää opettajia. Yksityiskoulujen opettajat ovat usein expatrioottien kotirouva statuksella maassa olevia vaimoja, useimmat yliopistokoulutettuja ja oikeita ammattiopettajia alkuperämaassaan. Mutta eivät voi enää menä töihin, koska aviomies on sponsori.
No eihän tämä kouluongelma kauhiasti haittaa, koska myös koulubussien kuljettajat ovat kadonneet, eli ei lapset pääse kouluun.
Kadunlakaisijat ovat suureksi osaksi myös haihtuneet ilmaan. Lehdessä uutisoitiin suuresti, miten jopa Mekassa on kaikki kadut roskaa täynnä. Totta, kuvan perusteella näky oli kuin jonkin rokkifestarin jälkeisenä aamuna. Kadunlakaisijat olivat jopa lakkoilleet, koska sponsori ei täyttänyt vaateitaan ja maksanut palkkaa. Tässä kohti voisi jo kuvitella, että alkuperäisväestö oppisi laittamaan roskat niille varattuihin pönttöihin...
Vakavan ongelman aiheuttaa vesilaitoksen rekkakuskipula. Jeddassa on edelleen suuria asutusalueita, joilla ei ole kunnallistekniikaa, vaan vesihuolto hoidetaan tankkiautokuljetuksin. Vesirekat vielä kulkevat joten kuten, koska sellaisen ajaminen on oikeestaan aika cool juttu. Mutta kukas nyt paskarekkaa haluaisi kuljettaa, paitsi jostain syystä ilman papereita olevat miehet. Vesilaitoksella on 2300 paskarekkaa, jotka ovat oleet täystyöllistetyjä 24/7 periaatteella. Tällä hetkellä lehtitietojen mukaan vain 110 autoa on ajossa..... saattaa septitankit täyttyä ikävästi, koska puhdasta vettä kuitenkin toimitetaan edes jonkin verran. Ja kun kysyntä on tarjontaa suurempaa, on hyvä sauma nostaa hintoja: paska-auton käynti maksoi aiemmin 120 sr, nyt se 1500 sr. Että älkää kuulkaa valitakko, että sähkön tai veden hinta nousee muutaman prosentin.
Oma juttunsa on se, että suurin osa näistä nyt laittomista työntekijöistä on tilanteessa täysin ilman omaa syytään. He ovat tehneet kaiken ohjeiden mukaan ja toimineet (maksaneet tarpeeksi sponsorille) pykälien mukaan. Paikallistaho sen sijaan ei ole toiminut lain mukaan... vaan kukapa nyt on ensisijainen kärsijä. Toinen ryhmä, joka joutaakin karkoittaa on ne, jotka ovat jääneet tänne pyhiinvaelluksen jälkeen omin lupinensa, he ovat niitä oikeasti laittomia.
Kaikki tämä työvoiman siivous tähtää saudien työllisyystilanteen parantamiseen. Kuningaskunnassa on reilu 600 000 työtöntä, reilu puolet on naisia. Lehtitietojen mukaan suurella osalla näistä työttömistä on sellainen korkeakoulututkinto, joka on sopimaton ruumiillisella työssä työskentelyn....
"A large number of unemployed Saudis have degrees and qualifications that are unsuitable for labor-intensive jobs."
Minulla on oleskelulupa voimassa. Siinä lukee, että olen kotirouva ja aviomieheni Alain on sponsorini. Siis näiltä näkymin olen turvassa. Ja ainakin toistaiseksi saan sukellella sairaanhoitajan pätevyydestäni huolimatta kaikenmaailman ystävieni kanssa:)
Viime viikolla käytiin illalla sukeltamassa ja tavattiin uusi ystävä.

Sammakkokala on dinosauruksen aikalainen, omituinen otus. Se ei juuri liiku, vaan metsästää valitsemallaan paikalla vuosikausia. Silmien välistä sorottaa semmonen ongenvapa, jossa on pieni viehe houkuttimena. Kun joku onneton pieni uimari siitä haukaa, joutuu se salamannopeasti kalan suuhun. Kala on loistava naamioituja, punainen väri ei loista 25 metrin syvyydessä vaan se näyttää korallilta. Olen taatusti ohittanut tämän otuksen useita kertoja, on se nin tavallisella sukellusreitillä. Aina kannattaa sukeltaa, koskaaan ei tiedä mitä löytää.
Eilen satoi, tänään on vaan pilvistä. Siis menen altaalle opettamaan lapsia....
Pukeutukaa kunnolla syysmyrskyihin.