3 vuotta...

.... on vierähtänyt tässä omituisessa kuningaskunnassa. Näin taaksepäin katsoen aika on kulunut varsin nopeesti.
Ensimmäinen puoli vuotta sairaalassa meni ihmetellessä ja uuteen opetellessa. Seuraavan puolivuotiskauden sinnittelin suomalaisella sisulla, koska olin luvannut.... laskin päiviä milloin homma on hoidettu ja työpäivä kului kahvi-ja ruokatunteja ja kotiin pääsyä odotellessa. Niin hullua se homma oli. Suomessa kuitenkin tykkäsin työstäni, enkä yrittänyt piiloutua varastoon ihan vaan aikaa tappamaan.
Sitten palasin tänne uudella statuksella ja uskoin palaavani sairaanhoitotyöhön. Vaan kun eivät avanneet sairaalaa, johon olin menossa, sitten olisi pitänyt tehdä 6-päiväistä duuniviikkoa ja kaiken lisäksi polvi meni rikki hiihtomäessä. Kun se pitkittyy, niin se mutkistuu... vai näinköhän.
Aluksi olin kyllä huolissani työttömyydestä, menetän kaiken ammattitaitoni, kohta en enää osaa edes virittää polviproteesi instrumentteja käyttökuntoon. Ja eihän minusta ole kotirouvaksi. Mutta toisaalta vapaus ja ihmisoikeudet ovat aika mukavia. Ihmisoikeudet sikäli, että minulla on passi ja exit viisumi, voin matkustaa milloin haluan anomatta asiaa 3 kuukautta etukäteen joltain ihme byrokraatilta. Ja vapaus sikäli, että voin matkustaa just silloin kun Alainille sopii, sommittelematta lomavuoroja kenenkään kanssa. Kaikkeenhan tottuu ja mukavuuksiin tottuu erityisen helposti:)
Yleinen ajatus on, että kotirouvista täällä pärjää ainoastaa pienten lasten äidit, koska niillä on hommaa. Lapsettomat daamit, kuten minä ikävystyy kuoliaaksi puolessa vuodessa uima-altaalla laiskotellessa ja ostoskeskuksissa pyöriessä. Totta tämäkin, olen nähnyt monta esimerkkiä.
Omaehtoista aktivoinita siis tarvitaan, noitten päivittäisten shoppailukyytien lisäksi.... mutta entäs kun aktiviteetit kasvavat kuin lumipallo helmikuun nuoskalumessa? Tällä hetkellä olen ihan oikeasti "desperate housewife", olisin mieluusti edes puoli päivää viikossa kotona vaikka pyykkiä selvittämässä...
Sukelluskoulutus on homma, jota haluan tehdä ja teenkin jokseenkin kaiken tarjolla olevan. Nyt on maisemissa runsaasti noita "lentojätkiä", pilotteja jotka lennättäävät pyhiinvaeltajia. Kundit sukeltaa ja kouluttautuu välipäivinä minkä kerkee, siis olen täystyöllistetty jo pelkästään tässä mielessä. Kivaa!
Mutta kun lupasin parille compoundin äidille opettaa lapsia uimaan pari kertaa viikossa, homma karkasi totaalisesti käsistä. Lapsia on nyt about 20, ja kaikki haluaa yksityisopetusta 2 kertaa viikossa ja kello 16. Miun kalenterissa on 3 päivää (joogasta en luovu!) noita kello 16 aikoja.... pahimpina päivinä lopetan altaalla klo 20.... beachilta tulen sukeltamasta just ennen neljää, ei lounastaukoja aktiviteettien välillä. Siis about 12 tuntisia päiviä joka päivä.
Ja mitäpäs sukelluskouluttaja tekee viikonloppuisin? No tietenkin sukeltaa, koska monet kurssilaiset ovat sidottuja päivätöihin. Tai kaikkein ihaninta, mennään sukeltamaan ihan vaan huvikseen:)) En siis ole ollenkaan pitkästynyt, vaikka ei leffoihin tai baareihin pääsekkään. Muutenkin olo täällä on aika paljon asenteesta kiinni; minun ei tarvitse ajaa autoa, ostoksille mennessä ei tarvi miettiä mitä pukee päälle kunhan muistaa heittää abayan kaiken koristeeksi yms juttuja.
Tuo naisten autoilu-asia  paisuu kovasti, youTubessa leviää hillittömän hauska video ko aiheesta.
Regeetä voi ihastella tästä. Viikonvaihteesssa bbc news uutisoi näyttävästi naisten autoilupäivästä.... Millonkahan täällä huomataan, että muutamat paikalliset uutiset saavat kohtuuttoman huomion länsimaissa ihan vaan hulluutensa takia. Vaikee on ajoittain pitää naama peruslukemilla vakavien (mukamas) asioitten edessä.
Saudien työttömyyttä on hoidettu jo jonkin aikaa rankaisemalla ulkomaalaisia työllistäviä yrityksiä ja jahtaamalla laittomia ja myös ilman omaa syytään ilman oleskelulupaa olevia työppösiä. Eihän paikalliset näitten pakistaanojen ja filippiinojen duuneja suostu tekemään, mutta tilastot näyttää paremmilta, kun ulkomaalaiset on pois työpaikkoja viemästä. Ensi viikolla alkaa kattavat ratsiat ja kaikki ilman oleskelulupaaa olevat laitetaan vankilaan ja karkoitetaan maasta på en gång. Työnatajat ovat saaneet määräyksen ilmiantaa heti oitis luvatta duunista pois jääneet työläiset, piilotteleevat kuitenkin vaan poliisia. Valtava määrä viranomaisia on mobilisoitu tähän siivousurakkaan, ja vankiloita on laajennettu huimasti...  mistä nää kaikki tarkastajat on oikein löytyneet?
Onneksi ei ole asiaa lentokentän suuntaa lähiaikoina, on siellä todennäköisesti semmoset karkelot  ensi viikolla lähtevän liikenteen puolella, että Stokkan hullut päivät jää ihan toiseksi. Kun ihan normi lennollekkin pääsy on ajoittain kovin hankalaa; paikallisesta kielestä kun puuttuu kokonaan käsitteet jono, järjestys, vuoro yms länsimaissa ajoittain tavattavat käytäytymistermit.
Miulla on oleskelulupa kunnossa ja ulkonäkö (länsimainen) suojaa turhilta uteluilta.
Talvea odotellessa pukeutukaa lämpimästi ja kannustakaa Saipaa.
Seuraavaksi kerron Mauritiuksesta, insAllah.

Case Elvis...

.... eli meijän biojäteastia.
Lehdessä mainostettiin, että jopa 20 000 kissaa hylätään vuosittain. Aika iso luku, kun kissoja kuitenkin on silmämääräisesti vähemmän Suomessa kuin täällä kuningaskunnassa. Onko tuo oikea hylkäämisluku, pidetäänkö jotain kirjaa myös tarkoituksella hävitetyistä kissoista?
Koirat on miusta kivempia kun kissat, mutta eivät tietenkään sovi lemmikiksi liikkuvaan perheeseen. Ja täällä koirat uskonnon mukaan katsotaan saataisiksi. Muutama koira meillä täällä compundilla näyttää kuiten olevan. Kissat sen sijaan kuuluu vuokrasopimukseen ihan samoin kuin sähkö ja vesi.
Meillä on Elvis, poika joka syntyi talvella terassille. Pentu selvisi rotanmyrkystä (sisarukset kuoli), matolääkkeistä ja kirpuista, ja melkein tykkää shamppoopesusta. Siis aika sitkeä otus. Äitikissa hengaili ympäristössä vielä elokuussa, mutta katsosi sitten teille tietämättömille. Separatioahdistus teki Elviksestä erityisen tahmean, se roikkui lahkeessa kiinni kuin iilimato muutaman viikon.
Sitkeä poika myös sikäli, että ollessamme reissussa, se huolehtii ruokahuoltonsa itse. Eikä näytä laihtuvan poissaolojemme aikaan. Ruuaksi käy enimmäkseen kaikki ylijäämäjutut. Ihan kompostiin verrattava laitos kissa ei ole, kun ei se syö hedelmänkuoria eikä servettejä. Ne pannaan sekajätteeseen... Kaikki ihmisruoka kelpaa, kananluut sun muut pastan jämät ja juuston kuoret. Paremman puutteessa kelpaa myös oikea kissan ruoka, semmoset murot.
Aamulla kissa odottaa aamiasta keittiön ikkunalaudalla, siitä kai näkee hyvin milloin tulen keittiöön. Ruokailun jälkeen on sopiva hetki yrittää livahtaa sisään, ilmastoinnin vieressä on niin paljon mukavampi nukkua kuin ulkona, kovalla alustalla ja kuumassa. Muutaman kerran Elvis on onnistunut jäämään epähuomiossa sisään, kun olemme poistuneet talosta. Ei se tuhoja nukkuessaan tee, en kuitenkaan halua sen viettävän aikaa sisällä. Mutta ei se ihan hölmö voi olla, koska osaa piiloutua tavoitteensa saavuttamiseksi.
Illallista se tulee kerjäämään maghreb-rukouksen aikaan ja tietty haluaa taas majoittautua sisään. Seurailee perässä, ja kiipeää jopa kylppärissä ammeen laidalle kun olen suihkussa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu jos ja kun se lipsahtaa reunalta märälle puolelle... pihalla se kisailee kyllä vesiletkun kanssa, kun pesen terassia. Eihän kissojen pitäs tykätä vedestä?
Kissojen älystä en tiedä, mutta ruoka ainakin saa ne toimimaan viisaasti. Tapasin pienen oranssin kissanpojan jokunen viikko sitten altaalta kotiin tullessani. Se seurasi perille asti, joten annoin ruokaa kovin nälkäiselle pennulle. Elvis on liian laiska hätistääkseen pieniä kissoja pois apajiltaan, vain isot kissat ovat uhka ja saavat kyytiä. Pentu hävisi illan mittaan jonnekkin, kulkukissoja kun ovat. Seuraavana iltana se tuli omatoimisesti takaisin, toi 2 sisarustaan tullessaan... ai meillä on kaikille avoin buffetti? Ei niitä sen jälkeen ole näkynyt, joku varmaan poimi säkkiin ja vei poies, se on kissojen kohtalo täällä.
Kissan oletettu elinikä on about vuosi, Elvis on jotain 8 kk. Saa nähdä, kuin kauan se meitä viihdyttää. Ja siten jos se katoaa, uusia pentuja on joka nurkan takan odottamassa.... Mukavahan varsinkin pentujen puuhailua on seurata. Elviskin nukkui pienenä poikana puussa ja taisteli raivoisasti varvassandaalin kanssa.
Naisten autoilusta näillä nurkilla voi lukea täältä. Männes näkkee, miten käy.... jos vaikka kuningas antais mahtikäskyn....
Pyhiinvaellus on vauhdissa, lentokentällä on valtavia charterjumboja ihan ruuhkaksi asti. Kansallinen lentoyhtiö Saudia on liisannut koneita pilotteineen lentoemoineen ympäri Aasiaa. Orient Thai yhtiöllä on täällä 5 doubledekkeriä näitten vaeltajien kuljettamiseen, koneet on jokseenkin jatkuvasti ilmassa. Lentäjiä on enemmän kuin koneita, joten tyyppeillä on aikaa myös vapaa-ajan toimintoihin. Ja nämä pojathan sukeltaavat ja lisäkouluttautuvat hyvin innokkaasti.... siis mukavaa puuhaa on riittänyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Joku näistä jokseenkin hulvattomista veikoista kyseli, miten ihmeessä pärjään niinkin kahelin porukan kuin pilotien kanssa.... kerroin jakanneeni "työpöytäni" melkein 30 vuotta kirurgien kanssa, joten ei tunnu missään!
Uimakoululaisetkin ovat edistyneet, parhaat 5 vuotiaat räpiköivät jo altaan poikki, eli 12 metriä. Hengityksen synkronointi tuntuu olevan vaikeaa....
Nyt saavat kuitenkin pilotit, lapset ja joogakin levätä, lennämmä yöllä Mauritiukselle. Siellä on kuulema muutakin puuhaa kuin sukellusta....
Kerätkää suppilovahveroita ennen kuin lunta tulee haitaksi asti ja kannustakaa Saipaa:))