Korkeanpaikan leirillä / koulussa

Vietin viikon Sveitsissä, hiihtolomalla. Paikka oli Saas Fee, kylä 1800 metrin korkeudella alppien keskellä. Komiat maisemat ja hienot ilmat, mutta ei murtomaahiihtoa.
60-luvulla hiihto oli tapa liikkua paikasta A paikkaan B, ihan niin kuin polkupyöräilykin. Koulussa lisäksi hiihdettiin välitunnit koulun ympäri kiertävää latua, siitä sai suorituspisteitä hiihtokorttiin. Näin aikuiseksi selvisin ilman minkäänlaista laskettelukokemusta. Ei se oikein ollut muotia vielä kouluaikaan, ja kaikki luppoaikanihan kului uima-altaassa joka tapauksessa.
Siis "minkä taakseen jättää sen eestään löytää". Järkevänä ihmisenä tietenkin menin hiihtokouluun, kauhian korkeita ja jyrkkiä mäkiä kun oli ympärillä. Hiihtovehkeet on hankalat, painavia ja puristavia monoja eikä suksillakaan oikein pääse edes tasamaata eteenpäin. No, kaikkeen tottuu.
Opettaja oli James, kehui syntyneensä samassa kylässä. Varmaan jo Paasikiven aikaan, joten kokemusta alpeilta alastulosta oli runsaasti. Alotettin alkeista, ja siinä pärjäsin kohtuullisen hyvin, koska sukset nyt kuitenkin ovat tuttu juttu. Pari päivää sujuteltiin lähimäissä, loivaa ja hidasta. En pidä itseäni sohvaperunana, mutta kovin oli jalat turtana iltapäivisin, ihan kuin pitemmänkin lenkin jälkeen. Muutenkin olo oli aika pehmeä , vaikka kuin ajattelin, ettei kaikkia  lihaksia tarvitse jännittää kaiken aikaa ihan varmuuden vuoksi. Lienekö ohuella ilman alalla ollut myös osuutensa?
Kolmantena päivänä siirryttiin jo tasoon yli 3000m. Kivaa sikäli, että lumi oli pakkaslunta ja radat sileitä ja kovapohjaisia. Vaan ihan kamalan jyrkkiä, ja pitkiä...  Moneen kertaan mietin alakoulun kirjoituksen opettajan sanontaa "hiljaa hyvä tulee ja ajatellen aivan kaunis", kauneudesta viis kunhan pääsen alas. Ajoittain vauhti kiihtyi melkein hurjasteluksi, pelottavaa. "Harjoitus tekee mestarin", vai niin. Luota vaan painovoimaan, kyllä se hoitaa käännökset; miten Sveitsin painovoima nyt voisi huomata hoitaa alottelevan sukelluskouluttajan tasapainotuksen, fysiikan toimistolla  on taatusti kiirettä Cernissä kiihdytellä hiukkasia. Päätin kuitenkin, että en ryhdy kirkumaan, en itke enkä panikoi enkä edes anna periksi.
Ylin hissiasema on lähes 4 km korkeudessa, matkaa sieltä alas kylään kertyy about 11 kilometriä. Alpeilla myös pyöräilläään, hurjapäisimmät kuulema laskevat ylhäältä alas vajaassa vartissa. Eihän siinä ehdi edes maisemia nähdä:( Ylhäällä on ikijäätä, vaan se jäätikkö pienenee huimaa vauhtia, paikallisten mukaan reuna pakenee 25 metriä vuodessa. Ilmaston lämpeneminen on huono juttu, ei napajäätiköt sen enempää kuin alpitkaan saisi sulaa: vähentäkää autoilua!
Jäätiköltä laskettiin alas pätkittäin, suurin osa matkaa oli punaiseksi luokiteltuja rinteitä. Kovin tumman punaisia mielestäni, koska olivat ajoittain pystysuoria. Onkos ne mustat rinteet sitten negatiivisia? James oli hyvä lanttumaakarikin, ja sai porukan uskomaan omaan pärjäämiseensä. Keskittyneesti ja vain omaan itseensä ja suoritukseensa panostaen päästiin koko reitti alas ilman haavereita. Ja ilman tankkaustaukoja rinnekahvilassa.
Perjantaina oli iltapäivällä hiihtokoulu suoritettu, selvitin kolmannen luokan asiallisesti. Koska laskettelemaan oppii laskettelemalla, palasin tietenkin koulun jälkeen ylös jäätikölle. Omasta mielestäni kehityin päivittäin tässä mäenlaskussa, ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Piti mennä katsomaan Sveitsin korkeinta alppia, Monte Rosaa......  Olikohan ihan järkevää?????

Selän takana näkyy Italia, korkeutta about 3800m

Pieni hauska knoppitieto Sveitsistä: kaikki vakituiset asukkaat huolehtivat veron maksuistaan itse, työnanataja ei pidätä palkasta mitään. Sovit verottajan kanssa, miten makselet: kerran kuussa vai kerran vuodessa. Sitten huolehdit maksuista itse, niin kuin sähkölaskustakin, paitsi, että laskua ei tule. Kovin kuulostaa monimutkaiselta ja työläältä suomalaiseen veroehdotukseen tottuneesta.
Toinen omituinen juttu on jätepolitiikka; roskat saa laitaa vain ja ainoastaan maksullisiin virallisiin jätepusseihin. Pusseihin sitten kyllä saa tunkea kaiken perunankuorista olutpulloihin. Lasia kyllä kerätään, koko kylässä oli yksi piste, johon jättää tyhjät viinipullot. Panttijärjestelmää ei ole.
Eivät ymmärrä kierrätysiddeaa nämä juustomaakarit.
Pysykää kanavalla, hiihtojuttu jatkuu..... enhän minä tuonne ylös voi jäädä jodlaamaan://

Aikakäsitys

Nero brittifyysikko Stephen Hawking kirjoitti kirjan "Ajan lyhyt historia", teoreettisen fysiikan selitykset avaruuden mustille aukoille. Ko hemmo on lihastaudin rappeuttamana pyörätuoliin sidottu, vain oikea silmäluomi liikkuu. Luulis ajan käyvän pitkäksi.... omien sanojensa mukaan herra on kuitenkin ajatuksissaan vapaa, ajalla ei ole merkitystä.
Vapaata ajankäyttöä nämä arabitkin harjoittavat, täsmällisyys, paitsi rukoilussa,  ei ole tavoittelemisen arvoinen hyve näillä nurkilla. Kellokauppoja täällä on paljon joten luulis aikataulujen pysyvän hallinnassa. Todennäköisesti kellon tärkein ominaisuus on kuitenkin näyttävyys, ei sen ajannnäyttöominaisuudet. Maailman suurinta kelloa pykäävät Mekkaan, kuulema potkupallokentän kokonen taulu näyttää muslimien maailmanajan. Olen jopa kuullut, että nämä paikalliset prinssit ovat ehdottaneet Greenwitch'n ajan 0-statuksen siirtämistä Mekkaan, maailmassa kun on niin paljon islamin uskojia. Kellon tulevaisuuskin on hyvin hoidettu; koneiston myynyt sveitsiläinen firma myi samalla huoltosopimuksen 200 vuodeksi eteenpäin.....aika pitkä aika.
Kunnon muslimi rukoilee viidesti päivässä ja koska tämä on islamin luvattu maa ja maailman uskontopoliisi, on täällä muslimeille rukoileminen jokseenkin pakollista. Tietty sosiaalisella painostuksella, kasvatuksella ja koulutuksella on osuutensa, onhan näitä tapojensa ja uskomustensa orjia kaikissa kulttuureissa. Rukoukset katkaiset päivittäiset toiminnot, kaupat, pankit yms systeemit suljetaan ko ajaksi. Kaupan myyjä saa olla kristitty filippiino, mutta kauppa pannaan kiinni ja tauko pidetään, se on laki. Rukouksiin kutsutaan minareettien kovaäänisillä, joten sitä varten ei kelloa tarvitse. Moskeijoita on tiheämmin kuin jäteastioita, joten kutsun kuulee varmasti, halusi tai ei. Asuntomme ulkopuolella on 3 moskeijaa, joiden kutsut ja myös saarnat kuulen avoimesta ikkunasta; harmillisinta on, etteivät tyypit ole synkronissa vaan huuteleevat ihan epätahtiin.
Rukoukseen tarvittava aika on about 20 minuttia arkisin, mutta valmistautuminen ja toipuminen vievät aikaa.... varsinkin työaikaa. Työaika on muutenkin hyvin joustava käsitys paikallisten keskuudessa.... jos aamulla käyttää "liukuman" hyväkseen ja tulee pari tuntia myöhässä, on vahinko syytä ottaa takaisin iltapäivällä ja lähteä pois hyvissä ajoin ennen virka-ajan päättymistä. Työajan käyttökin on vapaavalintaista, omiin kansalaisiin ei sovelleta "tulos tai ulos" mentaliteettia.
Yrittäjästatuksella toimivat (ulkomaalaiset) torikauppiaat, parturit yms autonpesijät sitävastoin askaroivat aamusta yöhön. Miehet käyttävät täällä runsaasti parturipalveluita, eihän sitä nyt partaa itse kannata ajella. Näitä salonkeja on pilvin pimein ja ne ovat auki vielä puolilta öin, näyttää keskiyöllä olevan jopa kiireistä. Kummia yöeläjiä nämä paikalliset.
Unitutkijat ovat viime viikolla päättäneet, että kannattaisi nukkua kahdesti päivässä; siis kahdet päikkärit?  Koska saudin elämään kuuluu mennä parturiin puolelta öin ja aamun eka rukous on kohta viiden jälkeen, jää yöuni aika lyhyeksi. Tällä perusteella tyypit sitten viettäävät sietaa pitkin päivää, ja nyt vielä pohjoismaalaiset tämän siunaavat. Minä en nouse aamulla viideltä, mutta torkut iltapäivällä on kieltämättä kiva juttu. Työtehoa parantavasta vaikutuksesta en ole varma, mutta haittaako se mitä; terveellisyys ennen kaikkea:)
Sveitsiläiset äänestivät viikonvaihteessa työajasta ja nimenomaan lomaajasta. Ammattiyhdistys tarjotteli 6 viikon mittaista vuosilomaa, nykyisen 4 viikon sijaan. Eivät halua sveitsiläiset moisia hömpötyksiä, 4 viikon loma riittää ja viikossa tehdään 44 tuntia töitä. Pelkäävät kuulema, että maan kilpailukyky heikkenee, jos lomaillaan liikaa.... Naapurissa Ranskassa lomaillaan 6 viikkoa ja tehdään töitä 35 tuntia viikossa, niillä taitaa kuitenkin olla enemmän työttömiä?
Ajankäyttö Saudi arabiassa on kuitenkin insAllah, pohjoismainen täsmällisyys ja tehokkuus kannattaa unohtaa..... vaikiaa....
Suomalainen ammattiyhdistystoiminta näyttää tavoittelevan iltapäivien saippuasarjojen statusta, suhteita sinne ja kiusaamista tänne. Harmi, etten näe viihdyttäviä vakavahenkisiä telkkukeskusteluja asian tiimoilta:)
Työpaikkakiusaaminen on ehdottomasti kiellettyä, tuomittavaa ja rangaistavaa.  Jos pomo on niin hölmö, että nai alaisiaan, tai vice versa, ammatti-ihmisten on osattava pitää suhteet hyvässä ja pahassa erillään duunista..... jos ei sitten iltapäivälehtien lööppijulkisuus ole tavoitteena.
Hiihtoloma esissä, saapas nähdä kuin lumessa käy.

Uhanalainen hai

Dinosaurukset ja muut esihistorialliset önnimönnit ovat kadonneet vuosimiljardien myötä, vain kestävimmät ja parhaat designit ovat säilyneet jääkausien sun muiden ympäristökatastrofien yli. Meressä näitä "vanhanajan malliston" helmiä vielä kuitenkin harvakseltaan tapaa. Hailla on miljoonia vuosia vanha erinomaiseksi koettu muotoilu, ympäristöön sopeutuminen on lähes täydellistä ja kaiken lisäksi se on ainakin periaatteessa ravintoketjun huipulla. Ei pitäisi olla hätää.....
Hait ovat vähentyneet huimasti maailman meristä viime vuosikymmenten aikana lähinnä ryöstökalastuksen seurauksena. 100 miljoonaa haita ongitaan vuosittain, 3/4 osaa tästä määrästä vain evien takia. Aasiassa haineväsoppa on kulttiruokaa, sen syöminen antanee rajattomat voimat niin sängyssä kuin pörssimarkkinoilla. Kaikenlaisiin hullutuksiin ihmsiet uskovatkin, ja haiparka on puolustuskyvytön.
Malesian kiinalaiset hoitajat National Guardsin sairaalassa valistivat minua kiinalaisesta ruokavaliosta; kaikki muu paitsi kivet kelpaa ruuaksi. Tällä perusteella luulisi, että muutakin sapuskaa kuin haineviä riittää koko kansakunnalle.
Paskamoisinta tässä hainkalastuksessa on se, että haista leikataan kalastusaluksella evät talteen ja käytännöllisesti katsoen liikuntakyvytön typistetty (teurastettu) hai palautetaan jätteenä mereen.... mitäs sitä nyt sitä painavaa ruhoa kuljettamaan, kun evistä samoninkertaisen hinna pienemmällä vaivalla. Järjetöntä puuhaa.
Valistuneet ravintola- ja hotelliketjut (esim Shangri La) ovat jo lopettaneet hairuokien tarjoilun, ja nimenomaan ilmoittavat sen suureen ääneen: meillä EI ole haineväkeittoa! Nyt pitäs saaada  vielä asiakkaat ymmärtämään, että menestys tulee jostain muusta kuin ruokalistan antimista.... jos ei satu olemaan ravintoloitsija.

Upeita otuksia, ja ne pelkää meitä enemmän kun myö niitä.

Viime viikonvaihteessa sukelsimme 250 km Jeddasta etelään olevilla riutoilla. Säät eivät oikein suosineet, torstaina ei päästy ulkomerelle myrskyn takia. Aallot oli 3-4 metrisiä, yli pienen venemme katon. Vesi oli kovin sekaista, näkyvyys ajoittain kehnompaa kuin Itämeressä kesäkuumalla.
Perjantaina lähdettiin laiturista aamulla klo 07, oltiin jo kaukana rannasta kun tuuli yltyi sietämättömäksi. Ulkomerellä oleva riutta on mainio sukelluskohde, voimakkaat merivirrat tuovat  kaloja ruokailemaan ja ruuaksi, se on vähän niin kuin Prisma lauantaisin. Delfiinitkin olivat aamupalallaan meitä odottelemassa. Vesi oli kirkasta, näkyvyys ainakin 50 m ja paaaalljoooon kaloja.
Haita sinne mentiin katselemaan ja niitä myös nähtiin, useita kymmeniä. Isoja ja pieniä, harmaahaita ja valkoevähaita. Kaikki tyyni upeita otuksia, niitä voisi katsella tunteja. Sukellusaika on paineilmalaitteilla rajallinen, harmi. Yksinäinen vasarahaikin riutan reunalla pyöri, sillä on kyllä ihan omituinen muoto. Kaikenlaisia kalaparviakin ulkomerellä on ihan eri malliin kun kaupungin rantariutoilla, maisema melkein pimeni ajoittain, kun ui jonkun parven keskelle. Kalat eivät juuri ole nähneet sukeltajia, joten ei ne osaa pelätä meitä, parven jäseneksi hyväksytään helposti:)
Koska tuuli oli yli 20m sekunnissa, oli merisää aika kenkku. Kotimatka kesti reilun 3 tuntia, seisaallaan kuin ruuhkabussissa, paitsi että lattia keinui ja aina välillä "katosi" alta ja suolavettä tuli päälle 20 sekunnin välein..... paleli! Reissu kannatti silti, ehdottomasti.
Maantiellä jouduimme illalla hiekkamyrskyyn, näkyvyys ajoittain alle 50 metriä. Tiellä oli kinoksia, mutta ei ollut onneksi liukasta :)
Kevät on tullut tännekkin, aamulla linnut laulaa ihan erimalliin kuin kuukausi sitten. Lisäksi eilen iso parvi hanhen kaltaisia lintuja lensi meren yllä pohjoiseen... muuttomatkalla ilmiselvästi. Saattaa se lumi sulaa Suomestakin, ennen kesää.
Kantakaa huolta luonnonsuojelusta!