Pitääkö näitä pestä?

Kissanpojat

Kun siinä vanhassa lorussa sanotaan:
-huomenna mennään Lappeenrantaan
-mitä sinne tekemään?
-kissanpoikia pesemään
Nämä tyypit syntyivät reilu kuukausi sitten, tuohon naapuriterassille. Kun palattiin lomalta, siirrettiin rukkaset toisen naapurin aidan alta omalle terassille. Perusteena lupaus Alainin kollegan lapsille, meillä on kissanpentuja saatavilla.
Siis ruvettiin kissafarmareiksi;))
Koska pennut oli kovin pieniä ja heikkoja, päätettiin ruokkia ennen raskauttaan hyvin villiä emoa. Äkkiä tyttö oppi talon tavoille; ei pidä tarjota kynsiä käteen, joka ruokkii. Nyt äitikissa, Edda, on ihan kesy.
Poikasia on 3, ymmäryksemme mukaan 2 poikaa ja 1 tyttö. Tämä oletus perustuu hännäalusen vertailevaan tutkimukseen ja tietoon, että 3 väriset on aina tyttöjä. Musta- ja ruskeanaamaiset on 2-värisiä, valkoisella on kaiken kirjava häntä.
Pojat nukkuu kukkaruukussa tai pahvilaatikossa, ja seikkaileevat yöllä ties missä. Ainakin sen perusteella, että ovat ajoittain kovin likaisia. Lieneevät nuohonneet autoissa yms pienissä koloissa. Mahtuuvat kulkemaan tuon kanaverkkoaidan koloista läpi. Äiti kulkee omilla teillään, mutta tulee täsmällisesti ruokailemaan, ja syöttämään. Ja opettaa välillä kissataitoja, niin kuin peseytymistä.
Kovin vauhdikkaasti kehittyyvät kissat, ainakin ihmiseen verrattuna. Reilu 2 viikkoa on nyt seurailtu ja ihmetelty, kuinka monta uutta temppua ne ovat oppineet. Eilen onnistuivat kaikki 3 kiipeämään farmarin lahjetta syliin, puussa kiipeily sujuu jo vauhdikkaasti. Eikä nuo kauheesti rimpuile, vaikka ne niputtaa tuolleesti käsiin....

Sievästi rivissä, sopu sijaa antaa

Ruokailuakin on opetettu, siis kissanruokaa. Kolmantena päivänä pennut ymmärsi oikean syömisen jo täydellisesti, siis henkiinjäämisvietti toimii. Sisäkissoille on täällä laitettava panta kaulaan merkikisi omistuksesta. Kaikki muut on villikissoja, ja niitä kerätään ja tapetaan kaikilla compoundeilla säännöllisesti. Siis kissan elinikäoletus on hyvin vähän, edelliset pennut eivät todennäköisesti saavuttaneet vuoden ikää.
Nyt toivomme, että kissat säilyyvät meillä vielä kuukauden, jotta ruskeanaamainen, Macaron, pääsee oppineena kissana Melinan ja Giovannin hoitoon ja saa kaulapannan. Loppuperhe siirtyy sitten oman onnensa nojaan, ruoka roskiksista ja satunaisia tähteitä sieltä täältä. Tälläinen "kesäkissa" elämä on kissojen juttu täällä, enkä suostu kärsimään huonoa omaatuntoa siitä. Kaulapantakissatkin katoaa....
Niin, sisälle näitä kissoja ei lasketa.... tai ne kannetaan ulos, kun ovenraosta luikahtaavat.
Macaron on se ranskalainen mantelimarenki leivos. Ikään kuin 2 Väinämöisen palttoonnappia vastakkain, ja täytettä väliin. Napit värjätään täytteen mukaan, punasiksi, vihreiksi, yms ja täytteitä kukin leipuri tekee oman makunsa mukaan. Hyviä ovat:)
Hiihtoloman jälkeen on palattu arkeen. Eilinen on "kuiva päivä" eli en ollut vedessä. Seuraava mahdollinen päivä ilman sukellusvermeitä saataa olla vajaan 2 viikon päässä.....kivaa hommaa!
Pyörsin pyhät puheeni ja kovan suostuttelun jälkeen lupauduin opettamaan myös saudimiehiä.... kaikkenlaisia heikkoja hetkiä sitä ihmisellä onkin. Eiköhän tuostakin selvitä, sekä saudit, että minä.
Hiihdelkää vielä kun on kelejä:)
Ja kohtuudella niitä pääsiäisherkkuja.

Riippumaton lehdistö

Ja vapaa ja sensuroimaton journalismi.... edes ihmisoikeuksien onnelassa Euroopassa?
Koulussa jo opittiin, että lehdistöllä on oikeus ja vapaus kirjoittaa asioista oman mielensä mukaan, subjektiivisesti tai mukamas objektiivisesti. Sananvapaus ei tietenkään koske kaikkia maita, eikä asioita, mutta noin periaatteessa sana on mukamas vapaa ja sensuroimaton.
Rupesin miettimään sanomalehdistön roolia mielipidemuokkaajana enemmän kuin uutisten julkaisijana, kun huomasin lukevani ihan sanatarkasti samoja uutisia suomenkielisistä lehdistä kuin mitä Alain lukee omasta ranskankielisestä asiasanomalehdestään. Sama ylikansallinen uutisagenti ruokkii siis kaikkia lehtiä kuvin ja tekstein, kriittinen ja tutkiva asiankäsittely näyttää olevan tänä päivänä ajan- ja rahanhukkaa. Ja joskus myös hengelle hupaa, ikävä kyllä.
Toki meillä on kansainvälisiä juttuja, jotka sopiikin esiintyä kaikissa lehdissä. Myös paikallinen taatusti oman uutistiensä kulkija "Saudi Gazette" julkaisi pikkujutun paavin valinnasta ja tästä uudesta viranhaltijasta. Olematta mitenkään kiihkomielinen, tietenkin toivoin naista uudeksi paaviksi. Muuten tämä Gazette on aika säästeliäs ulkomaailman tapahtumien suhteen. Indonesian lainsäädäntöä käsitellään, koska aikoovat rajoittaa kotiapulaisten lähettämistä saudeille, liian suuri hävikki. Englannin prinssikin pääsi kuvaan, koska seisoi kuninkaan vieressä... Suurin osa on paikallisuutisia, vakavasti kirjoitettuja ja erittäin asenteellisia. Tyyli on vähän sama kuin Kansan Uutisilla aikoinaan, olemme oikean tien kulkijoita, ja turha tieto lisää tuskaa. Länsimaista poiketen täällä ei tunneta yksilönsuojaa, dekapitoitujen rikollisten nimet julkaistaan, kuin myös rikosten ja hoitovirheiden uhrien ja tekijöiden nimet ja taustat.
Suomenkielisten iltapäivälehtien jutuista puolet on näitä kansainvälisten uutistoimistojen juttuja; sairaslomalainen pelasti ihmisen hain hampaista ja sai duunistan potkut, filmitähti sitä ja Rihanna tätä. Toinen puoli on sitten vain suomalaisia kiinnostavia nykäsiä yms kotimaisia juttuja. Kauhiasti on tuhlattu tilaa Hautalan ovirempalle ja sen retostelulle. Ymmärrän kyllä, että kyse on periaatteesta, mutta turha nuukuus ja pieni varkaus ei kannata. Eikö tuota nyt ole tärkeempiä ja taloudellisesti merkittävämpiä juttua miettiä.
Sensuurista sen verran, että jääkiekkotuloksen sun muut luettelot ei näy lehden sivuilla. Tulokset pitää poimia artikkelin sisältä. Ja hakukoneet on tietenkin sensuroituja ja blokattuja, esim mitään seksiin viittaavaa ei voi katsella, tulee ainoastaa viraston pahoittelu, ettei sivu ole sopiva näytettäväksi.
Hesarissa on enempi asiajuttuja, osa niistäkin kopioituja. Uusi juttu on HS hitaat, artikkelit jotka on tehty ajan kanssa ja tarkoitettu myös luettavaksi ajan kanssa. Niissä jutuissa on paljon taustatietoa, ja kielikin on kohtuulisen oikeaoppista. Lisää tuollaista luettavaa!
Pariisissa käytiin katsomassa Osama Bin Ladenin etsintää ja murhaa koskeva leffa, ihan mukava katsottava, kiduttamisineen kaikkineen. Luin muutaman piiiitttkkäääään artikkelin asian tiimoilta ja kyllä vähän hämmästyin. Valtaosa jenkeistä uskoo vuoren varmasti, että Bin Laden räjäytti kaikki 3 tornia ja Pentagonin siihen päälle, kyllä se semmoseen pystyy. Se kolmas tornihan putosi kuin korttitalo, ilman mitään osumaa.... Kyse on markkinoinnista, oli se sitten politiikka tai uskonto. Tai terveellinen elämäntapa:)
Nauttikaa revontulista, täällä ne ei näy vaikka kuin olis kirkas taivas.

Keskieuroopan mäkiviikko

.... meni paremmin kun Poutiaisen Tanjalla. Tosin jätin hypyt pois ohjelmistosta, keskityin pysymään jaloillani ja kuperkeikatkin yritin suorittaa hallitusti, kiinalaisen hillityn ja hidastetun  Taj Chi -idean mukaisesti. Ja selvisin ilman merkittäviä mustelmia:)
Laskettelu on kovin rankka laji aloittelijalle, kun pitää ihan varmuuden vuoksi jännittää kaikkia mahdolisia ja myös mahdottomia lihaksia, otsanahkakin oli alkuviikosta rasituskipiä. Viikon myötä homma sujui pikkuhiljaa helpommin, enkä enää melkein oksenna kauhusta punaisten keppien pystysuoraseinäisessä viidakossa.... jos en kyllä kilju riemustakaan jyrkillä seinämillä. Loppuviikosta tulin alas rinteen yhdellä laskulla, jossa piti alkuviikosta pysähtyä muutaman kerran ihan vaan jalkojen hyytymisen takia. Kyllä tämä tästä, eiköhän tämänkin lajin opi harjottelemalla:)
Champoussin on ihan pieni kylä alpeilla Geneven järven eteläpuolella Sveitsissä. Rinteissä oli tilaa, se rauhoitti mieltä. Alueella on useita laskettelukeskuksia, ja rajan Ranskaan voi ylittää suksilla, tai lumilaudalla. Meillä oli tarkoitus käydä "ulkomailla" hiihtämällä, mutta hissirikon takia piti jättää reissu seuraavaan kertaan. Ranskaan olisi kyllä ollut helppo mennä, mutta paluumatka olisi ollut talvisotahenkinen umpihankihiihto, ei meistä semmoseen ole. Better luck next time: nythän on tullut todistettua, että ilman polven eturistisidettä voi lasketella, ainakin keski-ikäisellä amatööritasolla.
Tiikeri ei pääse raidoistaan, vaikka olisi 3000 metrin korkeudessa sukset jalassa; myin muutaman sukelluskurssin joutessani liitovarjohommia ihmetellessäni. Ihan on turha väittää, että olosuhteet on yrittäjyyttä vastaan, pitää vaan tarttua tilaisuuksiin.... libanonilainen pariskunta aloittaa sukelluksen opiskelun ensi viikolla "koti beachillamme"... siis kovin on pieni maailma, kun melkein naapureita tapaa lomallakin.

Tästä muutama kilometri  alas, hallitusti

Urheiluviikon jälkeen oltiin muutama päivä Pariisissa, Alainin työasioissa. Kylmä keli, mutta muuten mukavaa.
Hotelli oli Bastilion alueella, keskellä "kliseisiä" postikorttikatuja. Mutta ympäristö on ihan todellinen, ei kulissi. Alue on erityisesti ortodoksijuutalaisten ja homojen suosiossa, tupaten täynnä olevia baarikatuja, pieniä ravintoloita ja kauppoja. Värikästä menoa.
Katukuvasta päätellen pariisilaiset ovat korkeintaan normaalipainoisia, jos eivät peräti laihoja. Miten ihmeellä kaikki ravintolat, leipurit, liha- ja juustokaupat on kaikenaikaa täynnä asiakkaita, mihin se ruoka uppoaa? Vai onko kyseessä "laatu ennen määrää" ideologia?
Kun ostat lihan teurastajalta, saat taatusti hevosta, kun pyydät hevosta. Vielä kun itse jauhat sen, saat hevosjauhenlihaa, et jotain kaasupakattua vaaleanpunaista kamara-kanamössöä. Eivät ole supermarkettien ja valmisruokien ystäviä nämä pariisilaiset.
Ravintolatkaan eivät ole kuulleet ketjuista ja standardimenuista. Kaikki kiinteistöt ovat satoja vuosia vanhoja, ja niiden ehdoilla pelataan. Seinät on vinksallaan ja lattiat kuopalla, pöydät minimaalisia ja tuuman päässä toisistaan, mutta mitä sitten jos ruoka on hyvää. Wolkoff on laatupaikka, alkuperäisyyttä kunnioittaen. Pariisilaisen mittapuun mukaan istumapaikat voisi siellä helposti kolminkertaistaa:)
Hauska paikka oli kirjakaupan ja viinibaarin yhdistelmä. 2 huonetta, yhteispinta-ala reilu 20 neliöö, myynnnissä klassikkopokkareita ja lastenkirjoja ja laatuviiniä. Siis valitset kirjan, ja sitten siihen sopivaa viiniä seuraksi, tai päinvastoin. Lisäksi voi nauttia juustoa ja lihaleikkeitä.
Istuimme "takahuoneessa" iltapalallamme. Vasemmalla istui nuori  pyhää sotaa opiskeleva arabi, söi ja joi, mehua. Oikealla istui aasialainen nuori mies, punaviiniä ja Danten Jumalainen näytelmä.... Molempien ihmissuhteellinen suuntaus kävi selvästi ilmi, toivottavasti pojat pääsivät väleihin, kun poistuimme heitä häiritsemästä. Monikulttuurista:)

Viinibaari-kirjakauppa

Naistenpäivän kunniaksi näytti Air France naisittaneen jättiläislentokoneensa. Jo muutama viikko sitten ihan tyttöporukalla lennättivät meidät Pariisista Geneveen, mihin niitä miehiä lentokoneessa erityisesti tarvitaan?
Nämä paikalliset auktoriteetit näyttäävät sommittelevan rikollisten rankaisua kaulan katkaisun sijaan ampumalla. Kun on kaulankatkaisijoista kuulema pula, ja ovat paikallislehden mukaan vielä vähän epäluotettaviakin. Lieneekö pyssymiehiä  sitten enmmän, tiedä häntä. Tuli vaan mieleen, että eikös se giljotiini ollut jonkinmoinen automaatti, miks eivät ostais noita koneita jostain museoista....
Reissussa on kiva olla, mutta myös kotiin on kiva palata. Paluulennolla Saudian lentoemot tyrkkäsivät lounaan eteen 11.30, kahvia tarjottiin 11.32 ja brikat kerättiin 11.50.....sitten jaettiin silmälaput ja pantiin valot pois, hyvä yötä.  Niin, kyseessä oli päivälento. Eikä edes vettä tarjoiltu loppulennon aikana.... taitaa olla tytöillä urakkapalkka.
Merivesi on 27 ja ilmakin reilu 30, mikäs täällä on lämmitellessä:)