Suoritan taas vertailevaa tutkimusta, tällä kertaa potilaan identiteetin suojasta tämän kuningaskunnan ja länsimaisen hoitokäytännön välillä. Täällä on taas kaikki lait ja asetukset päälaellaan, jos niitä on ollenkaan.
Suomessa meitä sitoo vaitiolovelvollisuus kaikissa potilaan asioissa, myös potilaan olemassaolosta. Nimiä ja henkilötietoja ei ole tapana levitellä ja "nimelliset" paperit hävitetään asianmukaisesti silppuriin tai polttoon. Meillä on myös käytössä syntymäaikaan perustuva sosiaaliturvatunnus, joka seuraa henkilöä kehdosta hautaan, sairaalassa ja työssä, kaikkialla.
Täällä syntymäajalla ei ole kovin suurta väliä ja harvat aikuiset tietävät todellisen syntymäpäivänsä. Käytössähän on 2 kalenteria, länsimainen (30.03.2011) ja paikallinen (25. Rabi Al-Thani 1432), joten ei ihme, että päivät on sekasin. Tarpeen mukaan viranomaiset antavat syntymäajan, se on yleensä oletetun syntymävuoden tammikuun ensimmäinen päivä... mutta ei täällä tiedolla ole oikeasti mitään käyttöä.
Sairaalaan tullessaan potilaille annetaan potilasnumero, joka seuraa henkilöä koko elämän tässä sairaalassa. Toisessa sairaalassa on toinen numero. Tietojen saaminen naapurista on siis ainoastaan potilaan kantaman paperin varassa, mitään varmoja identifikaatiokeinoja potilaan tunnistamiseksi ei ole.
Nimet on myös mukava juttu, lapselle annetaan etunimi, esim. Mohammed. Nimeen lisätään isän nimi ja mieluusti vielä isän isän nimi identiteetin varmistamiseksi. Tuloksena voi olla Mohammedin pojan Mohammedin poika Mohammed, näitä kolmoisnimiä tulee vastaan aina silloin tällöin. Sukunimiäkin on aika pieni mutta suppea valikoima väestöpohjaan nähden, siis ei siitäkään ole kummoista hyötyä. Numero se olla pitää.
Miten ihmiset identifioidaan muiden viranomaisten toiminnoissa on minulle kysymysmerkki, vaikka eihän täällä esim. ole verotoimistoa ja kokonaissosiaaliturvakin taitaa olla aika olematon... ajokorttikin lienee muodollinen lappu, iskän kortti varmaan kattaa kaikki perheen miehet. Ajokortinhan saa aikuinen mies hakemalla sen jostain toimistosta, ei siihen identiteetiä saati sitten ajotaitoa tarvita :)
Potilaan ranteessa on sairaalan antama numero ja papereissa nippu henkilötietotarroja. Tarpeellisia mielestäni näytteiden lähettämistä varten ja paperieden nimeämiseen ja dokumentointiin.... vaan eihän se täällä riitä.
Potilaan nimitarra laitetaan tarpeellisten juttujen lisäksi vähintään ja ainakin seuraaviin kohteisiin:
-virtsakatetriin ja kaikkiin dreeneihin; en ymmärrä tarkoitusta..... intubaatioputkeen eivät tarraa laita?
-kaikkiin instrumentikoriluetteloihin; ehkä jos jotain pitäis jäljittää, vaikka onhan niissä aina omakätiset nimmaritkin ja päivät sun salinumerot, ja vähintään 6 laskijaa / korikierros.
-paperiin, johon liimataan implanttien tarrat mahdollista tilausta varten
-henkilökohtaiseen päivystys- ja ylityöilmoitukseen, tempulla ja tekijöillä lisittynä; etten vaan tee asiatonta ilmoitusta
-päivystysajan työluetteloon, kopio hallinto-osastolle
-kansioon, johon tallennat tiedot patologille menevästä näytteestä, tai bakteerinäytteestä tai...
Leikkauslista jaetaaan välinehuoltoa myöten nimellisenä, pitäähän heidän tietää kenen instrumentteja huoltaavat...
Sitten kun niitä nimitaroja unohtuu sinne sun tänne, voi ne helposti paiskata tavalliseen roskikseen; mikä ihmeen henkilötietoroskis??
Vuodeosastoilla näyttää olevan iso tussitaulu, josta käy ilmi kaikille ohikulkijoille kuka missäkin vuoteessa ja miksi lepää.
Tottahan se on, että ainakin minun kohdalla kaikki ihmiset ovat ihan yhtä tuntemattomia, nimistä ja numeroista riipppumatta, siis ei mitään pelkoa tavata yhtään tukiaista tai jylhää..
Potilaan ja omaisten oikeuksia ja vastuita käsittelevässä seinäjulisteessa kyllä puhutaan luottamuksellisuudesta ja myös mainitaan, että ainoastaan potilaan hoitoon konkreettisesti osallistuvilla on oikeus potilaan tietoihin..... eilen illalla johtava-ylihoitaja-johtaja soitti leikkuriin ja tivasi jonkun nimenomaisen potilaan asioita, kun on kuulema peruttu jo usiasti; rouvan työtunnit ovat aika outoja (=pitkiä), mutta niin on mielestäni myös toimenkuva.
Toisaalta, varsinkin naispotilaat suojataan täällä ainakin ulkopuolisten katseilta tehokkaammin kun meillä kotona; viltti silmille kun liikutaan käytävillä. Vieläkään en ole tottunut moiseen mielestäni vainajien siirtelyyn liittyvään systeemiin.
Sairaala on sairaala, ja siellä pelataan eri säännöin kun normimaailmassa. Blogini on kaikille avoin, mutta toivon rekisteröityneiltä ystäviltäni selkeää identiteettiä. Pelkkä nimnimerkki on epäreilu, minäkin kirjoitan omalla nimelläni.
Kommentointikin on tervetullutta ja toivottavaa :)
"Thank God it's "Friday"!"
Suomessa meitä sitoo vaitiolovelvollisuus kaikissa potilaan asioissa, myös potilaan olemassaolosta. Nimiä ja henkilötietoja ei ole tapana levitellä ja "nimelliset" paperit hävitetään asianmukaisesti silppuriin tai polttoon. Meillä on myös käytössä syntymäaikaan perustuva sosiaaliturvatunnus, joka seuraa henkilöä kehdosta hautaan, sairaalassa ja työssä, kaikkialla.
Täällä syntymäajalla ei ole kovin suurta väliä ja harvat aikuiset tietävät todellisen syntymäpäivänsä. Käytössähän on 2 kalenteria, länsimainen (30.03.2011) ja paikallinen (25. Rabi Al-Thani 1432), joten ei ihme, että päivät on sekasin. Tarpeen mukaan viranomaiset antavat syntymäajan, se on yleensä oletetun syntymävuoden tammikuun ensimmäinen päivä... mutta ei täällä tiedolla ole oikeasti mitään käyttöä.
Sairaalaan tullessaan potilaille annetaan potilasnumero, joka seuraa henkilöä koko elämän tässä sairaalassa. Toisessa sairaalassa on toinen numero. Tietojen saaminen naapurista on siis ainoastaan potilaan kantaman paperin varassa, mitään varmoja identifikaatiokeinoja potilaan tunnistamiseksi ei ole.
Nimet on myös mukava juttu, lapselle annetaan etunimi, esim. Mohammed. Nimeen lisätään isän nimi ja mieluusti vielä isän isän nimi identiteetin varmistamiseksi. Tuloksena voi olla Mohammedin pojan Mohammedin poika Mohammed, näitä kolmoisnimiä tulee vastaan aina silloin tällöin. Sukunimiäkin on aika pieni mutta suppea valikoima väestöpohjaan nähden, siis ei siitäkään ole kummoista hyötyä. Numero se olla pitää.
Miten ihmiset identifioidaan muiden viranomaisten toiminnoissa on minulle kysymysmerkki, vaikka eihän täällä esim. ole verotoimistoa ja kokonaissosiaaliturvakin taitaa olla aika olematon... ajokorttikin lienee muodollinen lappu, iskän kortti varmaan kattaa kaikki perheen miehet. Ajokortinhan saa aikuinen mies hakemalla sen jostain toimistosta, ei siihen identiteetiä saati sitten ajotaitoa tarvita :)
Potilaan ranteessa on sairaalan antama numero ja papereissa nippu henkilötietotarroja. Tarpeellisia mielestäni näytteiden lähettämistä varten ja paperieden nimeämiseen ja dokumentointiin.... vaan eihän se täällä riitä.
Potilaan nimitarra laitetaan tarpeellisten juttujen lisäksi vähintään ja ainakin seuraaviin kohteisiin:
-virtsakatetriin ja kaikkiin dreeneihin; en ymmärrä tarkoitusta..... intubaatioputkeen eivät tarraa laita?
-kaikkiin instrumentikoriluetteloihin; ehkä jos jotain pitäis jäljittää, vaikka onhan niissä aina omakätiset nimmaritkin ja päivät sun salinumerot, ja vähintään 6 laskijaa / korikierros.
-paperiin, johon liimataan implanttien tarrat mahdollista tilausta varten
-henkilökohtaiseen päivystys- ja ylityöilmoitukseen, tempulla ja tekijöillä lisittynä; etten vaan tee asiatonta ilmoitusta
-päivystysajan työluetteloon, kopio hallinto-osastolle
-kansioon, johon tallennat tiedot patologille menevästä näytteestä, tai bakteerinäytteestä tai...
Leikkauslista jaetaaan välinehuoltoa myöten nimellisenä, pitäähän heidän tietää kenen instrumentteja huoltaavat...
Sitten kun niitä nimitaroja unohtuu sinne sun tänne, voi ne helposti paiskata tavalliseen roskikseen; mikä ihmeen henkilötietoroskis??
Vuodeosastoilla näyttää olevan iso tussitaulu, josta käy ilmi kaikille ohikulkijoille kuka missäkin vuoteessa ja miksi lepää.
Tottahan se on, että ainakin minun kohdalla kaikki ihmiset ovat ihan yhtä tuntemattomia, nimistä ja numeroista riipppumatta, siis ei mitään pelkoa tavata yhtään tukiaista tai jylhää..
Potilaan ja omaisten oikeuksia ja vastuita käsittelevässä seinäjulisteessa kyllä puhutaan luottamuksellisuudesta ja myös mainitaan, että ainoastaan potilaan hoitoon konkreettisesti osallistuvilla on oikeus potilaan tietoihin..... eilen illalla johtava-ylihoitaja-johtaja soitti leikkuriin ja tivasi jonkun nimenomaisen potilaan asioita, kun on kuulema peruttu jo usiasti; rouvan työtunnit ovat aika outoja (=pitkiä), mutta niin on mielestäni myös toimenkuva.
Toisaalta, varsinkin naispotilaat suojataan täällä ainakin ulkopuolisten katseilta tehokkaammin kun meillä kotona; viltti silmille kun liikutaan käytävillä. Vieläkään en ole tottunut moiseen mielestäni vainajien siirtelyyn liittyvään systeemiin.
Sairaala on sairaala, ja siellä pelataan eri säännöin kun normimaailmassa. Blogini on kaikille avoin, mutta toivon rekisteröityneiltä ystäviltäni selkeää identiteettiä. Pelkkä nimnimerkki on epäreilu, minäkin kirjoitan omalla nimelläni.
Kommentointikin on tervetullutta ja toivottavaa :)
"Thank God it's "Friday"!"



