Uskon asia.....

Uskonnon varjolla on tehty kautta maailman sivu mitä hullumpia juttuja. Ja myös jätetty tekemättä.
Ristiretket on historiaa, tai ehkä ei ihan kokonaan sittenkään. Islamin uskoiset ovat ymmärtäneet aika hyvin lauseen "lisääntykää ja täyttäkää maa". Levittäytykää.
Kunnon imaamien mielipide on, että pyhää Koraania ei tulkita, se luetaan ja sanotaan niin kuin se on. Vaan tulkintojahan nämä tämän maan kummalisuudet enimmäkseen ovat, ei koraani tunne esim. autoilua. Nyt kuitenkin tässä muslimien mekassa on mielipiteet modernisoituneet, ainakin ihan vähän. Saudi-Arabia on päättänyt antaa naisille luvan osallistua olympialaisiin.
Naisten olympiajoukkueen puuttuminen on mielestäni kyllä ollut ihan perusteltua, koska eihän nämä paikalliset sisaret täällä harrasta minkään moista liikuntaa koskaan. Tytöillä ei ole urheilutunteja koulussa, koska se on kuulema ihan turhaa.... lopputulos näkyy katukuvassa. Lisäksi uskon, että mutavat suun muut uskonoppineet eivät hyväksyisi maansa kunniallisten naisten osallistuvan esimerkiksi uimahyppyihin ja beach-lentikseen näihin lajeihin sopivassa asustuksessa..... abayan pitkiin helmoihin sotkeutuu helposti jo normielämässäkin, saati sitten korkeushypyssä.
Jonkinmoinen kouluratsastajatar on nyt kuitenkin todettu olympiatasoiseksi, ja hän sitten todennäköisesti tekee historiaa Lontoossa. Tuskin hän kuitenkaan osallistuu aloitusmarsseihin, koska miehet ja naiset on pidettävä erillään. Lisäksi uskon, että naamioituminen on kiellettyä muissa kuin miekkailutapahtumissa. Siis kyse on naisten ainaisesta ongelmasta, vaatteista....
Näin kyllä jossain kommentit, että saudit olisi voitu sulkea olympialaisista tasa-arvon puutteen nimissä, ja silloinhan ei paikalliset potkupallomiehet pääsisi kisaamaan..... oliko naisten mukaan otto pakkorako?
Niin tai näin, toivotan onnea ratsastajalle.
Egyptissä nousee uskontopuolue nopeammin, kuin persut eduskuntavaaleissa reilu vuosi sitten konsanaan. Camp Davidin rauhansopimuskin menee uuteen syyniin, Israelista pitää päästä eroon.... Egyptin suurin tulonlähde on ollut turismi. Taitaa nyt systeemit muuttua ja Sharm el Sheikh`in koralliriutat saada kasvaa rauhassa, ilman turisteja. Näyttää taloudelliselta taantumalta, miun mielestä.
Konkkaan mennyt Air Finlandkin lenteli Siinaille, ihan oli hyvä palvelu.
Irakissa telotetaan miehiä viinan juonnista. Jos eivät suostu katumaan julkisesti :(
Suomessa pohditaan uskontotuntien määrää, elämänkatsomuksen laadusta puhutaan vähemmän. Lestadiolaiset huokailee ehkäisykiellon edessä, koululuokan verran lapsia perheessä vie mehut jopa sääntöjä kunnioittavista ihmisistä.
Mitäs se Marx sanoikaan?
Uskonto on monille kuoleman vakava asia, eikä sille pidä nauraa, mutta aika vaikeaa oli pitää naama peruslukemilla lauantai-iltana Istanbulissa. Muslimit suorittavat päivän viimeisen rukouksen auringonlaskun aikaan. Kone Jeddaan oli lähtökuopissa samaan aikaan. No, muutamat saudit kuitenkin halusivat suorittaa velvollisuutensa siinä lähtöportilla. Matkustaminen kyllä hyväksytään tietyin ehdoin rukoiluesteeksi, mutta pitäähän sitä julkisivua pitää yllä lentokentälläkin. Laukusta kaivettiin matot ja sijotettiin rintamasuuntaan kohti Mekkaa, ihan semmosen suuren lasiseinän eteen. Siinä sitten kummartelivat ja pyllistelivät, kohti taxfree kaupan viinapullorivistöjä. Västämättä tuli mieleen, että Suomessa Juhannuspäivänä joku konttailemassa Alkon oven edessä olisi luontevampi näky kuin mustat ja valkoiset hahmot kumartamassa Istanbulissa Johnny Walkeria.
Tilaa olisi ollut siirtyä vasemalle vaikka kuin, tyhjän seinän eteen....
Suomessa oli kylmä, Saimaa oli kylmä. Mökkiremppa seisoo, putkimiehet on kortilla. Siis ei edelleenkään suihkua. Paikallisen (filipiinon) putkimiehen sain tänään paikalle tunnissa, yläkerran kylppäristä valuu vettä olohuoneeseen.... jeppe sano ilosena, ettei  tarvi edes purkaa koko seinää....
Nauttikaa lomasta, minä aloitan uimakoulun lauantaina.

Säkkijärvi

...... ja se polkka.
Kävin Säkkijärvijuhlissa.
Säkkijärvi oli vauras ja menestyksekäs kunta Suomen kaakkoisosassa ennen sotia. Kirkonkylä sijaitsi sopivasti Turku-Helsinki-Viipuri-Pietari maantien varrella, joten mistään perähikiästä ei ole kyse. Kunnassa oli oppikoulu ja kotiteollisuuskoulu jo itsenäisyyden alkuaikoina ja menestyksekkäät laivanrakennusperinteet ulottuivat ties kuinka kauas.
Mummi syntyi Suomenlahden rannalla Jokikylässä keisarinvallan aikaan, äiti syntyi samassa paikassa tasavallan aikaan. Yhtä kaikki, maat ja mannut jätettiin lopullisesti vuonna 1944. Säkkijärvi jäi enimmäkseen neuvostovallan alle, pieni luoteisosa jäi elämään Ylämaana Suomen puolelle.
Evakot järjestivät ensimmäiset Säkkijärven kotiseutujuhlat jo vuonna 1945 Loviisassa, ja siitä on perinne jatkunut tähän viikonvaihteeseen asti. Vuoden 2012 Säkkijärvijuhlat vietettiin Elimäellä. Osanottajia oli satoja, keski-ikä oli "aika korkea",  johan viimeiset luovutetussa Karjalessa syntyneetkin ovat lähes 70-vuotiaita. Puhumattakaan ihmisistä, joilla on oikeita muistiluvia siitä ihanasta Karjalasta.
Säkkijärvijuhlien ohjelma on perinteinen ja arvokas. Ohjelmaan kuuluu kultturellia mieskuorolaulantaa (mm. Säkkijärvenpolkka), runonlausuntaa (aiheena evakkoon lähtö) ja haitarin soittoa. (mm. Säkkijärvenpolkka)  Juhlapuhujanan oli entinen hiihtäjä,  nykyinen perässähiihtelijä politikko Marjo Matikainen-Kallström. Hän on Karjalan liiton puheenjohtaja ja oli puheessa sitä mieltä, että karjalisuus on voimissaan ja  heimoaatteena hyvässä hengessä  oleva kasvava aate. Vähän tuo ikäpyramidi tilastofriikkiä pelottaa, vaan mitäpä minä järjestäytyneestä karjalaisuudesta tietäisin.
Kotiseutumatkoja päästiin toteuttamaan laajemmin neukkulan kaatumisen jälkeen 1990-luvulla ja silloin monet nuorena evakkoon lähteneet kävivätkin eläkeläisinä kaivelemassa kotitalonsa juuria. Toiset löysivät vain rauniot, toiset pääsivät entiseen omaan tupaansa kahville. Kävin 20 vuotta sitten Jokikylässä samasta kyllästä lähtöisin olevan kummitätini Mirkun kanssa katselemassa mummin ja äidin synnyinsijoja. Talot olivat edelleen hyvässä kuosissa ja kaalit kauniissa riveissä kasvimaalla. Ranta oli hieno, ihan niin kuin äiti asiaa aina muisteli. Harmi, että raja tuli siihen, mihin tuli.
Säkkijärvijuhlan juhlayleisö oli enimmäkseen kypsässä iässä, kansalispukuja silti oli mielestäni kovin vähän. Juu, kaapissani roikkuu Kaukolan puku kokoa XL, en minäkään pukeutunut kansallispukuun.
Juhlan loppulaulu oli tietenkin Karjalaisten laulu. Sanat osaan edelleen ulkoa, kiitos kansakoulunopettaja Helmi Ikävalon. Vaan nuottipa oli muuttunut, ihan kuin olisivat kivirekeä perässään vetäneet. Hautuuvirretkin sujuvat rivakammalla temmolla. Mielestäni laulun voi laulaa kahdesti ja tahdikkaammin, jos aikaa pitää saada kulumaan.
Juhlaan mentiiin katselemaan, josko Mirkku, 84v, tapaisi tuttuja. Ei tavannut, mutta minäpä tapasin Hassisen Ritvan. Ehdottomasti yksi hauskimmista duunikavereistani leikkuussalissa kautta aikojen. Homma sujui ja juttu joutui Ritvan kanssa ilman turhaa stressiä. Ja jouluksi valmistui aina maukasta kylmäsavukalaa Hassisen kotisavustamosta:)

Säkkijärven polkka hanurilla

Säkkijärven polkkaa soitettiin  radiossa sota-aikaan 24/7 periaateella vihollisten radioliikenteen häiritsemiseksi. Ei tuo näyttänyt soittamisesta kuluvan, sen verran ahkerasti näyttäävät nuo heimoveljet sitä viljelevän. Senhän saa vaikka kännykän soittoääneksi ;)
Ensivuoden tapaaminen on Inkeroisissa, joten tervemenoa vaan... aikakoneeseen.
Minä saunon nyt muutaman viikon Hinkanrannassa: siitepöly ei ole kivaa ja vesi on helvetin kylmää, muutenkin palentaa...  Lokilla oli pesä katolla, poikaset putoili terassille ja kettu siitä ne poimi tuoretavarana. Hanhet paarustaa rannassa, koskeloita en ole nähnyt. Karhujakaan en ole vielä tavannut ;/
Melkein kuin kuin eläinpuistossa asuisi, ihan kivaa:)