B niin kuin beach

Aurinkoisen pyhäpäivän viettäminen rannalla on mielestä varsin sopivaa tässä ilmanalassa. Varsinkin, kun kyseessä ei ole "mökkiranta" eli ei velvoitepuuhamaa.
Jääkaappikylmäksi ilmastoitu beachbussi noutaa täsmällisesti 09.20 tuosta oven edestä. Tässä kohden olen taas iloinen abayasta, se sentään lämmittää tarpeeseen. Sitten ajellaan Jeddan itäpuolelta Jeddan pohjoispuolelle reilun tunnin verran. Päiväkeikat on kivoja, koska silloin näkee maisemia...... olen kyllä nähnyt lukuisia kauniimpia ja myös järjestelmällisempiä kaupunkeja kuin tämä. Aina jotain mukavaa näkyy; tänään bongasin Gulf-merkkisen ihanan 60-lukusen huoltsikan ja kotimatkalla katselin lentokenttäosuudella satoja isoja kaksikerroksisia jumbojettejä. Lentokenttäkin on vaaaltaava.
Ranta-alue on aidattu ja lukittu. Jäsenkortilla, eli sairaalan henkilökortilla pääsee sisään maksettuaan 50 Rialia eli about kympin. Alue on noin potkupallokentän kokoinen hiekkaranta, siellä on aurinkovarjoja ja -tuoleja eikä ruuhkaa. Kahvilasta saa juotavaa (alkoholitonta!!!) ja grilliruokaa ja sukelluskaupasta paineilmaa ja painoja. (mutta ei sukelluspareja).
Jeddassa ei ole julkisia, avoimia uimarantoja olenkaan, eikä näita aidattujakaan kovin monia. Uimarantakulttuuri ei yksinkertaisesti vain kuulu tähän maahan. Kuinka ollakkaan, noin puolet rannalla oljoista näyttäisi ainakin silmämääräisesti olevan paikallisia perheitä asianmukaisissa varusteissa. Ahmed pönöttää tuolissa uimahousuissaan vierellään mustiin löysiin kankaisiin kääritty puolisonsa ja toisella puolella loikoilee silikonivahvistuksensa postimerkein peittänyt Lady Gaga imitaatio. Maksaneeko vaivaa pohtia naisen asemaa tai muita moraaliseikkoja tässä maassa?
Punaisen meren vesi on näillä leveysasteilla about +30, siis ihanteelinen suolavesikylpy. Rantariuttakin täyttää sukellusvaatimukset, mutta pyrkimykseni on ehdottomasti laivakeikoille ulkoriutoille. Siksi tyydyn kommentoimaan tätä aktiviteettia tällä hetkellä ainoastaan toteamalla "kaikki muu kuin sukellus on turhaa".


Ihan käypänen beach

 Koska rannalle on kasautunut enemmän euroopalaisia kuin mihinkään muualle, ja myös monia sukeltajia, on se vallan tavattoman hyvä paikka verkostoitua. Siis buukata itsens laivasukelluksille. :)
Paikallisväestö ei juuri ymmärrä sukelluksen päälle. Miksiköhän, hyvät apajat olis vieressä.
Ihan hakematta tässä kyllä tulee mieleen kaksi muutakin b-alkuista sanaa: byrokratia ja bier.
Toista riittää, toista ei ole; arvatkaapa, kumpaa kaipaan?
Työviikko alkaa huomenna, Euroopan lauantaina.

Hämmästyttää kummastuttaa

King Abdulaziz Medical Center, Jeddah

Ensimmäinen perehdytysviikko on takana, nyt alkaa viikonloppu. Olen selvitellyt kunnialla läpi kaikki vaaditut kymmenet testit. Lääkelaskut täydellisesti vaatimusten mukaan :) ja osasin myös lepositeiden käyttöprotokollan kuin ihmeen kaupalla. Paperityöt eivät ole vähentyneet, päin vastoin.
Koko viikon istuimme 9 tuntia päivässsä kuuntelemassa esitelmiä mitä tarpeellisemmista aiheista ja mitä erikoisimmilla englannin korostuksilla  luennoituna.    
Viikon aikana olen muodostanut käsityksen tämän maan tämän sairaalan hoitomalleista. Hyvän hoidon punainen lanka on ehdottomasti olemassa ja sitä myös toteutetaan. Kulttuurista johtuen perustehtävä vain tuntuu uppoavan kaiken maailman byrokratiohin ja muihin höpsötyksiin... pois potilastyöstä.
Itsenäiseen työhön tottuneesta tuntuu kovin kummalliselta odottaa lääkärin määräysta tipanlaittoon tai hakea hoitajakolleega tarkistamaan insuliiniruiskussa olevia millilitran osia, sanomattakin on selvää, että kaikki vahvistetaan nimikirjoituksella. Jo mainitsemani kieliongelman takia, (englannin aksentit ovat kauempana toisistaan kuin Rymättylän kalastajan ja Tuupovaaran metsurin puheet) on kirjalliset määräykset tietty ehdottoman hyviä. Ja ainahan jaettu vastuu on pienempi vastuu, vai onko?
Kirjaamista on korostettu paljon; jos et ole kirjannut, et ole tehnyt. Tämä on hyvä. Sähköinen potilastietojärjestelmä on käytössä jo joissakin yksiköissä, kaikki lääkärit vain eivät halua käyttää konetta vaan kirjoittavat kynällä....tämän olen kuullut ennenkin. Puolenpäivän tutustumisen jälkeen olisin ihan valmis kehumaan amerikalaista QadraMed järjestelmää, se on erittäin looginen. Strukturoituun kirjamiseen asti ei päästy, sitä en kommentoi.
Siis modernia on, mutta kaikki puhelinliikenne toimii hakulaitteilla. Eikä lankapuhelimiakaan näytä olevan tiheässä. Käsihygienia on elintärkeää, mutta käsidesiä näkyy kovin harvoissa paikoissa ja vihkisormuksen (!) käyttö on sallittua. Työvaatteet kyllä pesula muotoilee ja lyhentää sopiviksi, mutta itse ne pitää pestä ja silittää.
Kultturisidonnaisia asioita on paljon ja tärkein niistä on perheen ottaminen mukaan hoitoprosessiin, täällä kukaan ei sairasta yksin. Monilla potilailla on sairalaassa ns. "sitter" vuoteen vieressä. Tämä sitter on joku nimetty perheenjäsen, joka pitää potilaalle seuraa ja vahtii tietty myös henkilökuntaa yötäpäivää. Kyllä, hän nukkuu yönsä potilaan vuoteen vieressä lattialla! Taas olin onnellinen, että olen leikkaussalihoitaja, olis aika ikävää kompuroida lattialla nukkuvien beduiinien yli potilasta hoitamaan yön pimeydessä.

Vain yksi kalpeanaama

Potilasohjaus ja -opetus ovat erittäin paljon painotettuja asioita, nimen omaan perheen opetus on tärkeää. Niinpä verensiirtopotilaan perheelle kerrotaan toimenpiteestä syineen seurauksineen ja heitä myös kannustetaan luovutttamaan verta.
Leikkaussaliin menen lauantaina. Käytävällä katselin materiaalitoimituksia ja löysin onnekseni kertakäyttöisiä leikkaustakkeja, toivottavasti myös peittelyt on samaa amerikkalaista linjaa.:)    
Ihminen on sopeutuva olio, kaikkeen tottuu. Ainahan olen pukenut mustan puvun ulos lähtiessäni ja ainahan meillä on sairaalan käytävillä riveittäin valkoisiin mekkoihin pukeutuneita miehiä kumartelemassa rintamasuunnassa.
Edessä olevan viikonlopun ajattelin käyttä kaupunkireissuun ja sukellukseen. Ilmaisbussit vievät tältä aidatulta alueelta aikataulun mukaisesti ennalta sovittuihin kohteisiin. Kätevää. :)

A niin kuin ABAYA

Abaya on naisten Lähi-idässä käyttämä päällysvaate. Sen alkuperäinen tarkoitus on peittää kaikki naisellinen kauneus kaikilta muilta kuin siltä / niiltä miehiltä, joille kaikki ihanuus on erityisesti sallittu. Näin määrää uskonto ja kulttuuri, joka Saudi-Arabian kyseessä ollessa on yksi ja sama asia. Peittopakko koskee kaikkia naisia säätyyn ja uskontoon katsomatta.

Suunistus sujuu, tämä rouva näkee

Perinteinen abaya alkaa päälaelta ja jatkuu kartiona aina varpaisiin asti, mikään ei indisoi edes kulkusuuntaa paikallaan seisovasta naisesta. Varsin rivakasti ja varmasti nämä naiset kuitenkin mustissa hupuissaan askeltavat kaduilla törmäilemättä, vai onko aina kyse tutuista  reiteistä?
Vapaamielisempien miesten vaimot ja tyttäret ulkoilevat silmät näkyviin jättävässä hupussa, tai jopa kasvot kokonaan paljastavassa huivisysteemissä.

Länsimainen hapatus muodin  ja käytännöllisyyden valepuvussa on kuitenkin rantautunut tähänkin konservatiiviseen maailmaan.  Varsinkin toisuskoiset vierastyöläiset käyttävät hihallisia, siis käytännöllisiä, pitkiä palttoita. Musta väri on must, mutta kirjailut ja koristelut sallittuja mitä suuremmassa määrin.        

Vähemmän joulukuusta muistuttavan, vaatimattomamman, mutta tavallisen naisen kaupunkireissuille sopivan vaatteen saa basaareista 15-20 eurolla.

Ostoskeskusten ilmastoiduissa kaupoissa on tarjolla muslimimaailman Diorien ja Chanellien luomuksia tuhansilla euroilla. Näilläkin on taatusti ostajakuntansa.
  

eikö kauppa käy?

 Katukuva on kohtuullisen mustavalkoinen pukukoodista johtuen. Jos tuttuja tulisi huputettuna vastaan, näinköhän noita tunnistaisi?
Huivia ei ole pakko käyttä, ellei oma uskonto sitä vaadi. Siis minä kuljen huivi repussa.
Sitten se pohdinta:
-leikkassalihoitaja on tottunut työssään liikkumaan pitkissä helmoissa, siis no problem.
-kaavun alle voi pukea mitä tahansa, tai sitten ei.
-näillä maailman nurkilla pelätään kovasti terrorismia; kokohuppuista"naista" ei epäillä, täälläkään. Olenko lukenut liikaa dekkareita?
-työvaattet on sairaalassa länsimaiset, niiden kanssa sopii hyvin peittää kasvonsa kokonaan, vaikka muut muodot ovatkin näkyvissä.
-kovin kimaltavat paljettiluomukset, kuten oheisella  kauppiaalla, voidaan katsoa myös liikenneturvallisuuta edistävinä heijastavina vaatteina, musta on tunnetusti turvaton väri pimeallä.


Ai miten kuvasin? Mustan mekon päällä voi kantaa etupuolella mustaa reppua, jonka päälle voi sijoittaa mustan kameran ja laukoa ilman suuria tähtäilyjä ilman salamaa........ eipä kukaan kiinnittänyt kummemmin huomiota basaarialueella. Pimiäähän siellä on:)
Ja kyllä, nainen voi liikkua itsekseen. :)





                         

"Suomi elää metsästä......

... ja paperiteollisuudella on tärkeä osa elinkeinoelämässä", opettiin 1970-luvulla oppikoulussa. Mielipiteitä on sen jälkeen hieman muokattu ja paperin kulutustakin järkiperäistetty. Saudi-Arabialla näyttää kuitenkin olevan rajattomat paperi- ja ennen kaikkea "paperityöläisvarannot".
Ensimmäisen sairaalaan- ja työhönorientoitumispäivän jälkeen olen ihan pihalla kun lumiukko. Täällähän sille käy kehnosti.
Koko päivän 12 hengen joukkoamme kuljetetiin virastosta toiseen ja byrokraatin luota toiselle kuin pässejä narussa: rekisteröidy sinne ja kirjaudu tänne, allekirjoita tuo, sitten kun olet saanut sen sieltä, vie se tuonne, leimauta siellä ja kopioi tänne, jne ihan loputon määrä ohjeita ja määräyksiä, jotka ulottuvat kuukausien päähän. Sanomattakin lienee selvää, että papereista iso osa on präntätty arabiaksi.
Sähköisesta tiedonsiirrosta- tai jakamisesta täällä ei ole kuultu, (tietokoneeseenhan ei voi lyödä kaiken varmistamaa leimaa) ja jos samassa huoneessa 2 ihmistä tarvitsee kopion jostain lanketista, on molemmilla tietty omansa. Paperiton toimistoideologia olisi oiva tuontituote tänne, jos leimoista päästäisiin.
Tullessani minulla oli jo peukalohangallinen "leimattuja papereita" mukana, se on vain alkusoittoa :)
Sairaalassa näyttää olevan kovin kansainvälistä työvoimaa, jotka lieneevät selvitelleet tiensä byrokratiaviidakossa, siis ei varmaan "mission imposible". Mietin ainoastaan, ehdinkö rekisteröityä kaikiin vaadittuihin instansseihin, ennen kuin tämä vuosi on ohi. :)
Paperimiehen tytär biisiä en tähän siteeraa, koska taatusti aion yrittää!

Kauas on pitkä matka......

...mutta Jeddaan Saudi-Arabiaan lentää Helsingistä näköjään samassa ajassa kuin kovin kotoisille Kanariasaarille. Turkin EU-kelpoisuutta voidaan miettiä monelta kantilta, mutta jos lentoyhtiön palvelutaso tai lentokentän siisteys ja toimivuus mitään painavat, annan puoltotäänen näitä logistiikkaasioita käsittelevälle komissiolle.
Samanhenkisten satunnaisten matkajien kohtaamiset ovat aina mukavia, maailma parani kummasti Helsinki-Istanbul välillä. Turkkilaisen liikemiehen ja Darfuriin matkanneen rauhanvalvojan kanssa käydyissä keskusteluissa ainoastaan Istanbulin katujen talvikunnostusta hankaloittava tuhatvuotinen infrastruktuuri jäi korjaamatta. Kaikki muut aiheet JomKippurista Temppeliaukion kirkkoon ja tekstiiliteollisuuden halpatuontiongelmiin saatiin hyvvään kuntoon.:)
Jatkolennolla Jeddaan olin ehdottomasti alipukeutunein nainen, siitäköhän johtui, että kukaan ei puhunut mitään? Lennon highlight oli nähdä Medina ilmasta, eivät säästele energiaa moskeijan ja ympäristön valaisussa. Se energiapolitiikasta ja ilmaston lämpenemisestä, lämmintähän täällä on jo nyt.
Lentokentällä kääriydyin puolenhehtaarin mustaan laskuvarjoon. Kyllä on hankala asuste, jos jotain pitää kantaa. Ostan uuden ja paremman, kun löydän kaupan.
Maahantulomuodollisuuksilla on peloteltu paljon, vähemmillä tsekkauksilla pääsin läpi kun koskaan olen päässyt turistina Egyptiin. Kaikkine kuvauksineen ja puheineen alle tunti. Totta, yöllä ei ole ruuhkaa, voin vain kuvitella kilometrien jonot päiväaikaan.
Kentällä minut vastaanottanut arabi antoi 200 paikallista rahaa ja ohjasi minut hyvin ilmastoituun pikkubussiin.
Sitten ajettiin melkein tunti pellit rymisten pimeitä autioita moottoriteitä jonnekkin..... nyt tiedän olevani 50 kilometrin päässä Mekasta Jeddan itäpuolella.
Asuinalueen portilla  antoivat avaimen ja veivät asuntoon. Puoli litraa vettäkin sain ihan tervetuliaisiksi.
Ulkona on lämmintä lähes 40, alue täynnä identtisiä kerrostaloja...... opin kyllä suunistaman ja löytämään kotini.
Orientaatio alkaa aamulla, saan ehkä oman netttiyhteyden ja ties vaikka paikallisen puhelinliittymänkin.
Suorittamani tutustumiskävelyn perusteella Eppuja mukaellen; ..."tuuli kuumasti puhaltaa selkään, se eteenpäin vie.........."

Helpommallakin voisi päästä

Vuosi Saudi-Arabiassa kuulostaa äkkiseltään helpolta, ei pakkasta viime talven malliin eikä lumitöitä. Eikä autoakaan tarvitse raapia puhtaaksi jäästä, saatika ajaa sitä.
Perheen perinteitä noudattaen, (setäni työskenteli rakennusviennin parissa Lähi-idässä)  kahlasin läpi puolen vuoden hakuprosessin menestyksekkäästi ja 18.10. lennän täältä räntäsateesta lämpimään Jeddaan Punaisen meren rannalle.
Vuoden retki uuteen ympäristöön vaatii paljon byrokratiaa ja "elämän alasajoa", elämä Suomessa on varsin kontrolloitua. Tulevaan vuoteeni sisältyy työskentelyä King Abdulaziz Medical Cityn leikkausosastolla ja toivottavasti paljon sukellusta mahtavassa Punaisessa meressä. Tulevaisuudestani tiedän hyvin vähän, tiistaina ensi viikolla olen jo viisaampi. Arabiaa osaan sen verran, ettei kukaan myy minua torilla, ainankaan halvalla. Työt tehdään onneksi englanniksi.
Sukelluskamojen lisäksi otan mukan mustan kaavun ja jo aikanaan partiossa opetetun "reippaan retkimielen".
Ympäristön toiveesta ja omaksi ilokseni jaan kokemuksiani sanoin ja kuvin "ei kovin vieraanvaraisesta" Saudi-Arabiasta. "Kuningaskuntani säilyy vain niin kauan, kun sinne on vaikea päästä ja kun tehtävänsä suoritettuaan ulkomaalaisen ainoa tavoite on lähteä pois" sanoo King Abdul Aziz Bin Saud.
Näillä eväillä haasteiden kimppuun!