Kauppa se on mikä kannattaa

Ja kaverin bisnestä tuetaan pyyteettömästi omaa etua tavoittelematta. Tästä sain positiivisen näytön eilen.

Pidän selkeämmistä linjoista :)

Kaulassani on ketjussa roikkunu jo yli 10 vuoden ajan mustekalariipus. Nyt oli yöllä lonkerot solmiutuneet niin pahasti, että selvittelyistä huolimatta ripustuslenkki katkesi. Voi voi, eihän ilman kaveria voi olla.
Edellisiltä retkiltäni tiesin kultakauppojen sijainnin, siis bussiin ja kaupungille.
Valitisin umpimähkään kielitaitoisen näköisen (!) kauppiaan ja menin kyselemään kultasepän palveluita. Mies tuli oikein ulos osoittamaan, että tuon keltaisn kyltin kohdalta vasemmalle ja sitten sinne ja sinne, mieleen jäi selityksestä keltainen kyltti ja indoneesialainen.
Käännyin vasemmalle, ja auts; sata samannäköistä kaupaa edessä ja ohjeet oli.....?  Seuraavaan sopivan näköiseen kauppaan kysymään kauppiaalta, oletko indonesialainen? Ehei, en minä, ja taas ulos viitilöimään tietä, tuolta käännyt oikealle. Ei pienintäkään viitettä närkästymisestä kansallisuuden kysymisestä.
Käännyin oikealle ja taas ihmettelin, vastapäinen kauppias todennäköisesti arvasi tavoitteni ja tuli kyselemään josko etsin mister Haradia; hän on tuossa liikkeessä.
Totta, pikakultaseppä löytyi; "I make this for you for 50 Rials, you have to wait for one minute". 2 neliön asiakastilassa oli pari muutakin asiakasta, mutta uusi ripustuslenkki oli paikallaan ja vaurio korjattu alle kahdessa minuutissa. Maksoin 40 rialia, eli vajaa 8€. Totta, että ammattimies kyllä pääsi ainakin hetkellisesti koville tuntipalkoille, mutta mielelläni päivystoimenpiteestä maksoin.

Sanomattakin lienee selvää, että useimmat ympäristön koruja ja kelloja myyvistä liikkeistä olivat ihan tyhjillään, silti kukaan ei yrittänyt tarjotella omia palvelujaan.