Urheilusukellus on hauska harrastus, opetti kouluttaja Bengt Jansson Tukholmassa 70-luvun lopulla. Pitää vieläkin ehdottomasti paikkansa! Tämä mielipiteeni tuskin on enää uutinen:))
Papuan luoteiskulma sukelluskohteena on erinomaisen ja loistavan välimaastosta. Nyt voin varauksetta sanoa, että paras paikka, jossa olen sukeltanut, on Raja Ampat. Paljon on muitakin hienoja paikkoja, mutta kokonaistaloudellisesti tämä on paras valinta.
Sukelsimme päivittäin 3-4 kertaa, kohteista riippuen. Lähikohteisiin ajoimme veneellä laiturista 10-20 minuttia, ja sitten sukelluksen jälkeen takaisin kotiin. Kauempana oleviin paikkoihin varustauduttiin koko päiväksi, lounas nautittiin jonkun saaren autiolla hiekkarannalla. Palveluun kuului paikallinen sukellusopas, ja koska olimme ainoat asiakkaat, ei kohteiden valinnassa tarvinut tehdä selviytymiskohtaisia kompromissejä.
Sorido Bayn kotiriutta on rankattu lajirikkaimmaksi maailmassa, 374 lajia yhdellä sukelluksella. Tuskin näimme noin montaa laatua yhdellä keikalla, vaan en kyllä osaa noin pitkälle kaloja edes laskea. Mutta paaaallljoooon oli kaloja, iso ja pieniä, kaiken värisiä ja kokoisia. Välillä oli olo kuin ylikuormitetussa akvaariossa, piti huitoa sinttejä edestä pois, että pääsi etenemään.
Vuorovesivirrat olivat ajoittain varsin rivakoita, roikuttiin kivissä koukun varassa ja katseltiin ohi kulkevaa Cousteaun filmiä. Virroissa viihtyviä haita ja barrakudia oli aika paljon ja varsin isojakin yksilöitä. Juu, kaikki raajat on edelleen tallella, hait pelkää ihmisiä enemmän kun ihmiset pelkää haita, ei ne kimppuun käy. Viran mukana sukeltaminen on muutenkin varsin hauskaa, ihan kuin lentäisi. Kotiriutan sukellusten päätteeksi usein "lensimme" kotiin, rivakkaa kyytiä 5 metrin syvyisen riutan yli, kilometrin verran... ;)
Vuorovesi aiheuttaa myös sotkua veteen, laskuveden aikaan näkyvyys saatta laskea itämeren tasolle. Näillä sukelluksia pitää keskittyä pienten juttujen ihmettelyyn, mikäli virta sallii pysähdykset. Kuvailin pieniä "nudibranch`eja", semmosia merietanoita. Pienimmät on sentin mittaisia. Tämmönen makrokuvaus on kivaa, koska kun kuvia katselee isolta ruudulta, näkee hämmästyttäviä asioita, kaikenmaailman näppyjä ja verkkoja sun muita ötököitten struktuureita. Toki ikänäköisenä kuvasin muutaman mukamas elävän jutun, vaan lähempi tarkastelu jälkeenpäin osoitti kohteet roskiksi, korallin muruiksi yms ei-tavoitteen mukaisiksi kohteiksi. Digikuvaus on sikäli mukavaa, että tulokset näkee saman tien, tai ainakin illalla tietokoneelta. Filmikameroiden aikakaudella piti tuloksia odotella pitkään, ja mahdollisten virheiden nopea korjaaminen oli mahdotonta.
Indonesiassa asuu myös muutama kotopaikkainen kalaerikoisuus. Mandarini kala on sini-puna-vihreä pieni kirjava veikko, kovin kaunis ja vikkelä. Auringonlaskun aikaan niitä saattaa nähdä ja hyvällä tuurilla ne jopa "tanssivat" sukeltajille. Toinen hauska olio on wobbegong, partahai. Nämä armeijakuosiseen ruskeaan verhotut hait nukkuuvat korallien alla, alaleuassa kasvaa kuin sammalta tai jotain risuja. Pintastruktuuri on erittäin tyylikäs, olis Marimekon suunnittelijoille haastetta.
Kävimme myös kahden saaren välissä olevassa kanavassa sukeltamassa. Samanlaisia isoja kiviä ja tunneleita niiden välissä muitan olevan Ruotsin länsirannikolla. Paljon kaunista pehmeää korallia ja erilaisia kaloja, aurinko siivilöityi mukavasti rannoilla olevan mangrovemetsikön läpi. Täälläkin pyyhällettiin loppumatka virran viemänä, melkein lounaspaikan terassille asti. Pick-nick lounas nautittiin ns "home stay" paikassa. Kyseessä on palmuista yms kepeästä materiaalista rakennettu hönni, jossa tila tai pari yöpymistä varten, tärkein ja oikeastaan ainoa palvelu on sateenpitävä katto. Verrattavissa vanhojen Suomi-filmien heinälatoyöpymiseen, paitsi että tietenkään ei ole heiniä. Ekologista, ja lähellä luontoa.
Matkan päätavoitteet eli hienot sukellukset täytyivät loistavasti, en voi moittia edes vettä kylmäksi. 30-asteisessa vedessä pärjään minäkin 3 mm märkäpuvulla. Olo oli muutenkin mukavaa, melkein kuin olis ollut kotona... paitsi että ruoka oli paikallista. Mutta oikein hyvää!
Tulikos jollekkin nyt oikeesti yllätyksenä, että isoveli valvoo kaikenaikaa kaikkea tekemistämme, posteja ja gooleja sun muuta. Tiedän ihan varmasti, että paikallinen taho lukee kaiken kirjoittamani...
antaa oikain lukea, ties vaikka oppisivat jotain:) Tämä on sitä läpinäkyvyyttä.
Jokos ne helteet hellitti, että voi palata siihen normiin," voi voi, kun aina sataa...." -juttuun.
Papuan luoteiskulma sukelluskohteena on erinomaisen ja loistavan välimaastosta. Nyt voin varauksetta sanoa, että paras paikka, jossa olen sukeltanut, on Raja Ampat. Paljon on muitakin hienoja paikkoja, mutta kokonaistaloudellisesti tämä on paras valinta.
Sukelsimme päivittäin 3-4 kertaa, kohteista riippuen. Lähikohteisiin ajoimme veneellä laiturista 10-20 minuttia, ja sitten sukelluksen jälkeen takaisin kotiin. Kauempana oleviin paikkoihin varustauduttiin koko päiväksi, lounas nautittiin jonkun saaren autiolla hiekkarannalla. Palveluun kuului paikallinen sukellusopas, ja koska olimme ainoat asiakkaat, ei kohteiden valinnassa tarvinut tehdä selviytymiskohtaisia kompromissejä.
Sorido Bayn kotiriutta on rankattu lajirikkaimmaksi maailmassa, 374 lajia yhdellä sukelluksella. Tuskin näimme noin montaa laatua yhdellä keikalla, vaan en kyllä osaa noin pitkälle kaloja edes laskea. Mutta paaaallljoooon oli kaloja, iso ja pieniä, kaiken värisiä ja kokoisia. Välillä oli olo kuin ylikuormitetussa akvaariossa, piti huitoa sinttejä edestä pois, että pääsi etenemään.
 |
| Isompi kuin sukeltaaj, hieno elukka |
 |
| Tämä on parin sentin mittainen etana |
 |
| Laumasieluja parhaasta päästä:) |
Vuorovesi aiheuttaa myös sotkua veteen, laskuveden aikaan näkyvyys saatta laskea itämeren tasolle. Näillä sukelluksia pitää keskittyä pienten juttujen ihmettelyyn, mikäli virta sallii pysähdykset. Kuvailin pieniä "nudibranch`eja", semmosia merietanoita. Pienimmät on sentin mittaisia. Tämmönen makrokuvaus on kivaa, koska kun kuvia katselee isolta ruudulta, näkee hämmästyttäviä asioita, kaikenmaailman näppyjä ja verkkoja sun muita ötököitten struktuureita. Toki ikänäköisenä kuvasin muutaman mukamas elävän jutun, vaan lähempi tarkastelu jälkeenpäin osoitti kohteet roskiksi, korallin muruiksi yms ei-tavoitteen mukaisiksi kohteiksi. Digikuvaus on sikäli mukavaa, että tulokset näkee saman tien, tai ainakin illalla tietokoneelta. Filmikameroiden aikakaudella piti tuloksia odotella pitkään, ja mahdollisten virheiden nopea korjaaminen oli mahdotonta.
Indonesiassa asuu myös muutama kotopaikkainen kalaerikoisuus. Mandarini kala on sini-puna-vihreä pieni kirjava veikko, kovin kaunis ja vikkelä. Auringonlaskun aikaan niitä saattaa nähdä ja hyvällä tuurilla ne jopa "tanssivat" sukeltajille. Toinen hauska olio on wobbegong, partahai. Nämä armeijakuosiseen ruskeaan verhotut hait nukkuuvat korallien alla, alaleuassa kasvaa kuin sammalta tai jotain risuja. Pintastruktuuri on erittäin tyylikäs, olis Marimekon suunnittelijoille haastetta.
Kävimme myös kahden saaren välissä olevassa kanavassa sukeltamassa. Samanlaisia isoja kiviä ja tunneleita niiden välissä muitan olevan Ruotsin länsirannikolla. Paljon kaunista pehmeää korallia ja erilaisia kaloja, aurinko siivilöityi mukavasti rannoilla olevan mangrovemetsikön läpi. Täälläkin pyyhällettiin loppumatka virran viemänä, melkein lounaspaikan terassille asti. Pick-nick lounas nautittiin ns "home stay" paikassa. Kyseessä on palmuista yms kepeästä materiaalista rakennettu hönni, jossa tila tai pari yöpymistä varten, tärkein ja oikeastaan ainoa palvelu on sateenpitävä katto. Verrattavissa vanhojen Suomi-filmien heinälatoyöpymiseen, paitsi että tietenkään ei ole heiniä. Ekologista, ja lähellä luontoa.
Matkan päätavoitteet eli hienot sukellukset täytyivät loistavasti, en voi moittia edes vettä kylmäksi. 30-asteisessa vedessä pärjään minäkin 3 mm märkäpuvulla. Olo oli muutenkin mukavaa, melkein kuin olis ollut kotona... paitsi että ruoka oli paikallista. Mutta oikein hyvää!
Tulikos jollekkin nyt oikeesti yllätyksenä, että isoveli valvoo kaikenaikaa kaikkea tekemistämme, posteja ja gooleja sun muuta. Tiedän ihan varmasti, että paikallinen taho lukee kaiken kirjoittamani...
antaa oikain lukea, ties vaikka oppisivat jotain:) Tämä on sitä läpinäkyvyyttä.
Jokos ne helteet hellitti, että voi palata siihen normiin," voi voi, kun aina sataa...." -juttuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti