.....perustehtävä, eli lomailu, vielä vaiheessa.
Saimaan rannalla sataa, ja on kauhian kylmä. Uimavesikin reilustin alle 20-asteista, ei siellä pitkään siedä olla. Saunan saa onneksi nopeasti lämpimäksi ja sateen jälkeen kasvaa sieniä.
Varsinainen suoritettava tehtävä oli kesäkuussa kuolleen kummitätini Mirjamin jäämistön järjesteleminen, siis asunnon tyhjennys. Ei mikään kauhian mukava homma kenellekkään, kenenkään jälkeen, eikä edes "piece of cake" ajallisesti. Tiedän resurssini ko toimissa, olen jo turhan monta vastaavaa asumustusta saneerannut, ja olin aika stressaantunut ko tilanteesta. Kämpässä kun oli vähän helvetisti kamaa... ja pankkitositteet ja likapyykit ja ilmaisjakelulehdet iloisessa sekamelskassa.
Ajallisesti koko homma vei 10 täyttä ja tehokasta miestyöpäivää. Kaatopaikat ja kierrätyskeskuskin olivat onneksi lähellä ja pakettiautokin yhtenä päivänä käytössä.
Mirkku oli Wetterhoffit sun muut opit käynyt käsityöläinen sekä ammatillisesti että harrastuksellisesti. Varastoissa oli kuutioittain kankaita ja lankoja sun muita askartelutarpeita, vanhoista lakanoista ja pyyhkeistä puhumattakaan. Onneksi Mirkun samanhenkinen ystävätär Aila otti asiakseen järjestellä materiaalit kierrätykseen eli kansalaisopisto sai tarpeita jos jonkinlaisiin kursseihin. Koska tarvikkeet oli hankittu ainakin osittain suunnitelmallisesti, on minulla hyvä mieli, että ne saatiin hyvään käyttöön. Pitäisi aina muistaa, että jokin tarpeeton asia saattaa olla tarpeellinen jollekkin toiselle. Kierrätys kunniaan! Aivan loistava paikka on Virpin Vinttipuoti, sieltä voi ostaa (ja sinne voi myydä) vintage-juttuja joka lähtöön. Miun kahvikuppivarastot on jo liiankin täynnä.
Toki kymmeniä mustia säkkejä meni polttojätteeseen, ei kaikkea voi kierrättää. Näitä kaappeja kaivaessani sain varsin pahan mielen nykyajan hoivakäytännöistä. Mirkku asui yksin, itsellisesti, kotihoidon ja ateriapalvelun varassa. Jo viime kesänä pyysin, tai oikeestaan vaadin, että Mirkulle järjestetään viikoittainen kodin- ja ihmisenhoitopalvelu. Maksua vastaan tietenkin. Tarkoittaen, että kämppä siivotaan ja madame pestään, pyykit yms hoidetaan ja katsotaan muutenkin perään. Varmaan johonkin asiakkaan itsemääräämispykälään vedoten asia oli jätytty hoitamatta, koska todennäköiseti mummo oli sanonut pärjäävänsä itse. Sitten vedotaan vaitiolopykälään, eli ei puhuta asiasta miulle, vaikka lähin omainen olinkin. Ja katso ja hämmästy, vähemmän kiirettä huolenpitäjille. Enkä minä voi puhelimessa nähdä, miltä näyttää... kun ajatus kuitenkin oli ok.
Joka tapauksesa asunnossa ei oltu pesty pyykkiä ainakaan vuoteen, kaikki vaatteet oli jo käytetty loppuun ja säilötty ties minne likaisina. Jopa pesukone oli täynnä siististi viikattuja käytettyjä lakanoita. Sängyn alla, ja monessa muussakin paikassa oli sadan vuoden pöly, jonkinlainen sars-naamari olisi ollut tarpeen. Selvisin ilman astmaa:)
Tämän asian opetus on se, että älkää jättäkö omaisianne yhteiskunnan vastuulle, siitä ei hyvä seuraa. Ymmärrän kyllä vanhustenhoitopaineet yms väenvähyyden / työttömyyden ja muut taloudelliset ongelmat. Mielestäni ei kuitenkaan riitä, että käydään ovella kääntymässä ja toteamassa, että hengissä on. Tuollainen on vartian toimenkuva, ei hoitohenkilöstön tapa.
Nykyajan siivousmyrkyt ovat oikea lahja tälläisten suolakaivosten siivoukseen. Muistan lapsuudesta telkkarista Andy-mainoksen, jossa puhdasta tuli yhdellä puuhkäisyllä. Meillä oli jotain tömäkän hajuista kirkkaan keltaista suihketta ja kyllä tuli puhdasta. Kylppärin kaakelit vaati hankaamista, mutta muuten alkuperäinen väri löytyi aika helposti. Voisin tietenkin myös kritisoida 80-luvun lopun humpuukkirakentamista; kovanrahan talossa on keittiössä lastulevykaapit ja vessakin on ilman lattiaviemäriä....
Lopputulos oli mielestämme hyvä, ja tuoksua voisi jopa kehua raikkaaksi:) Ja kyllä, apunani olleet suomalainen ja sveitsiläinen olivat loistavia miehiä kantamaan tavaroita ja heiluttamaan rättiä. Ei ole siivoustaidot sukupuolesta kiinni.
Nyt on reilu viikko aikaa toimitella muita juttuja ja lomailla. Juu, Ylämaalla kaatuu hautakivi ja ruohokin on leikkaamatta, katotaan jos keritään..... Sieniä ja mustikoita kerään syötäväksi, en pakasta. Jos tietäisin, milloin niitä pakasteita ehdimme syömään, harkitsisin laajempaa saalistusta. Toivoisin lämpimiä kelejä, tuossa terassilla olisi niin ylen mukava istuskella illalla maisemaa katselemassa, saattaisimme ehkä vähän viiniäkin nauttia....kun se täällä on sallittua.
Mukavaa juoksua Eetulle Oxroadille: meinaa poika perjantaina kipitellä 100 mailia Turusta Hämeen härkätietä pitkin Hämeenlinnaan, aikaa Jack Bauerin verran eli 24 tuntia. Toivottavasti sää suosii:))
Saimaan rannalla sataa, ja on kauhian kylmä. Uimavesikin reilustin alle 20-asteista, ei siellä pitkään siedä olla. Saunan saa onneksi nopeasti lämpimäksi ja sateen jälkeen kasvaa sieniä.
Varsinainen suoritettava tehtävä oli kesäkuussa kuolleen kummitätini Mirjamin jäämistön järjesteleminen, siis asunnon tyhjennys. Ei mikään kauhian mukava homma kenellekkään, kenenkään jälkeen, eikä edes "piece of cake" ajallisesti. Tiedän resurssini ko toimissa, olen jo turhan monta vastaavaa asumustusta saneerannut, ja olin aika stressaantunut ko tilanteesta. Kämpässä kun oli vähän helvetisti kamaa... ja pankkitositteet ja likapyykit ja ilmaisjakelulehdet iloisessa sekamelskassa.
Ajallisesti koko homma vei 10 täyttä ja tehokasta miestyöpäivää. Kaatopaikat ja kierrätyskeskuskin olivat onneksi lähellä ja pakettiautokin yhtenä päivänä käytössä.
Mirkku oli Wetterhoffit sun muut opit käynyt käsityöläinen sekä ammatillisesti että harrastuksellisesti. Varastoissa oli kuutioittain kankaita ja lankoja sun muita askartelutarpeita, vanhoista lakanoista ja pyyhkeistä puhumattakaan. Onneksi Mirkun samanhenkinen ystävätär Aila otti asiakseen järjestellä materiaalit kierrätykseen eli kansalaisopisto sai tarpeita jos jonkinlaisiin kursseihin. Koska tarvikkeet oli hankittu ainakin osittain suunnitelmallisesti, on minulla hyvä mieli, että ne saatiin hyvään käyttöön. Pitäisi aina muistaa, että jokin tarpeeton asia saattaa olla tarpeellinen jollekkin toiselle. Kierrätys kunniaan! Aivan loistava paikka on Virpin Vinttipuoti, sieltä voi ostaa (ja sinne voi myydä) vintage-juttuja joka lähtöön. Miun kahvikuppivarastot on jo liiankin täynnä.
Toki kymmeniä mustia säkkejä meni polttojätteeseen, ei kaikkea voi kierrättää. Näitä kaappeja kaivaessani sain varsin pahan mielen nykyajan hoivakäytännöistä. Mirkku asui yksin, itsellisesti, kotihoidon ja ateriapalvelun varassa. Jo viime kesänä pyysin, tai oikeestaan vaadin, että Mirkulle järjestetään viikoittainen kodin- ja ihmisenhoitopalvelu. Maksua vastaan tietenkin. Tarkoittaen, että kämppä siivotaan ja madame pestään, pyykit yms hoidetaan ja katsotaan muutenkin perään. Varmaan johonkin asiakkaan itsemääräämispykälään vedoten asia oli jätytty hoitamatta, koska todennäköiseti mummo oli sanonut pärjäävänsä itse. Sitten vedotaan vaitiolopykälään, eli ei puhuta asiasta miulle, vaikka lähin omainen olinkin. Ja katso ja hämmästy, vähemmän kiirettä huolenpitäjille. Enkä minä voi puhelimessa nähdä, miltä näyttää... kun ajatus kuitenkin oli ok.
Joka tapauksesa asunnossa ei oltu pesty pyykkiä ainakaan vuoteen, kaikki vaatteet oli jo käytetty loppuun ja säilötty ties minne likaisina. Jopa pesukone oli täynnä siististi viikattuja käytettyjä lakanoita. Sängyn alla, ja monessa muussakin paikassa oli sadan vuoden pöly, jonkinlainen sars-naamari olisi ollut tarpeen. Selvisin ilman astmaa:)
Tämän asian opetus on se, että älkää jättäkö omaisianne yhteiskunnan vastuulle, siitä ei hyvä seuraa. Ymmärrän kyllä vanhustenhoitopaineet yms väenvähyyden / työttömyyden ja muut taloudelliset ongelmat. Mielestäni ei kuitenkaan riitä, että käydään ovella kääntymässä ja toteamassa, että hengissä on. Tuollainen on vartian toimenkuva, ei hoitohenkilöstön tapa.
 |
| Näin kiiltävä kämppä saatiin aikaan |
Lopputulos oli mielestämme hyvä, ja tuoksua voisi jopa kehua raikkaaksi:) Ja kyllä, apunani olleet suomalainen ja sveitsiläinen olivat loistavia miehiä kantamaan tavaroita ja heiluttamaan rättiä. Ei ole siivoustaidot sukupuolesta kiinni.
Nyt on reilu viikko aikaa toimitella muita juttuja ja lomailla. Juu, Ylämaalla kaatuu hautakivi ja ruohokin on leikkaamatta, katotaan jos keritään..... Sieniä ja mustikoita kerään syötäväksi, en pakasta. Jos tietäisin, milloin niitä pakasteita ehdimme syömään, harkitsisin laajempaa saalistusta. Toivoisin lämpimiä kelejä, tuossa terassilla olisi niin ylen mukava istuskella illalla maisemaa katselemassa, saattaisimme ehkä vähän viiniäkin nauttia....kun se täällä on sallittua.
Mukavaa juoksua Eetulle Oxroadille: meinaa poika perjantaina kipitellä 100 mailia Turusta Hämeen härkätietä pitkin Hämeenlinnaan, aikaa Jack Bauerin verran eli 24 tuntia. Toivottavasti sää suosii:))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti