Lehtijuttujen mukaan loistava kohde luksushäämatkalaisille ja loputtomien palmurantojen etsijöille. Totta tämäkin mainonta, mutta ei ehkä ihan koko totuus.
Mauritius on itsenäinen saarivaltio päiväntasajan eteläpuolella Intian valtameressä, 2000 km Afrikasta itään. Tuliperäinen trooppinen saari on about 65 kertaa 45 km kokoinen lämpäre keskellä ei mitään. Sijainti on houkuttanut saarelle kautta aikojen kaikenmaailman matkaajia; Madagaskarin merirosvoja, hollantilaisia kauppiaita Aasian matkoillaan, ranskalaisia valloittajia ja brittiläisiä hallitsijoita. Asukkaat on intialaisia, eurooppalaisia, kreoleja, kiinalaisia, .... uskontojakin on ihan joka lähtöön. You name it, it's there! Parasta on, että kaikki merirosvojen jälkeläiset ja hindut ja muslimit sun muut elävät rauhassa ja sopusoinnussa keskenään. Kirkko ja moskeija töröttää vierekkäin ja sianlihaa ja yltiökasvisruokaa tarjoillaa naapurikojuissa. Enkut jätti jälkeensä vasemmanpuoleisen liikenteen, ranskalaiset yleisimmän käyttökielen. En ryhdy miettimään, ovatko paikalliset poimineet kaikista tarjolla olleista kulttuureisat parhaat puolet, mutta sekoitus on varsin miellyttävä ja vapaamielinen kombinaatio.
Saaren taloutta ylläpitää ensisijaisesti turismi. Lentokenttä on valtava, tyylikäs ja toimiva, sopisi esim saudien ottaa mallia. Saarella tuotetaan myös paljon rommia, teetä ja valmistetaan erilaisia tekstiilejä. Uutena alueena on erilaiset talouspalvelut... lieneekö veroparatiisijuttuja. Pankkeja näytti pääkaupungissa olevan aikas paljon.
ClubMed on ranskalainen ympäri maailman levinnyt lomakyläkonsepti. Hotellialueella on tarjolla kaikki palvelut ja pakettiin kuuluu aina täysihoito baareineen ja muinen aktiviteettineen. Asiakkaita oli vauvasta vaariin ja kaikille varmasti löytyi tekemistä vaikka koko päiväksi. Lapsille oli useita eri tasoisia klubeja, oppivat tennistä ja potkupalloa sun muita juttuja ja vanhemmat pääsivät esim. sukeltamaan. Aikuisille tarjottiin vaikka mimmosta allasjumpaa ja tanssikurssia ja laiskemmille iltapäivisin tietokilpailuja ja petankkia. Illalla oli tarjolla show ja loppuillasta disko.
Ruokaa tarjoiltiin valtavassa buffetissa, beef Wellingtonista hampurilaisiin ja jäätelöstä suklaakohokkaisiin. Oikeesti ihan liikaa valinnanvaraa, ostereita ja merisiilejäkin seafood-teemailtana. Ja tietty ruoka-aikojen välillä kaikenmaailman pikku snackseja. Myös alkoholi kuuluu pakettiin, ainoastaan shampanjasta ja joistain huippu wiskeistä yms piti maksaa. Paikallinen viini oli ihan hyvää, ainakin meijän tämänhetkiseen olotilaan verraten. Olut oli jopa tasokasta, en tiedä kenen lisenssillä valmistettua. Vapaasta baarista huolimati ei humalaisia tai edes väsyneitä lomalaisia näkynyt;)
Meijän matkaohjelmaan tietenkin kuului sukellusta. Vesi oli kirkasta mutta varsin kylmää. Onneksi oli vaihtoehtoiset varusteet mukana, päädyin sukeltamaan tuplapuvussa. Sukelluskohteet oli pienen venematkan päässä rannasta, isoja kiviröykkiöitä, koralliriuttoja, jokunen proomu toimittamasa hylyn virkaa. Mukavia juttuja nähdä, mutta ei mikään varsinainen sukeltajien paratiisi. Haita tai muita isoja kaloja ei nähty, mutta tutuista oman rannan kaloista nähtiin erilaisia variaatioita. Esimerkikisi merivuokossa asustavat klovnikalat olivat Mauritiuksella mustia sinertävillä raidoilla, täällä kotona ne on orassi-valkoraidallisia. Sukellus kannattaa aina, vaikka kaikki kohteet ei olleet maailman hienoimpia.
Iltapäivisin sulateltiin lounasta ja käveltiin ympäristössä. Ja nähtiin muutakin kun ne matkaoppaan kiiltävät myyntikuvat. Turistit asuu omissa kylissään, erillään saaren asukkaista. Tavallisten ihmisten työt ja talot ovat ihan kuin missä tahansa ei kauhian rikkaassa trooppisessa ympäristössä, enemmän ja vähemmän peltihökkeleitä ja peltotöitä. Katukuva on aika värikäs, edellämainitsemastani monikultturillisuudesta ja suvaitsevaisuudesta johtuen. Palkkataso on mitä on, parhaat teenpoimijat ansaitsee parhaimmillaan muutaman dollarin päivässä, ei sillä vielä kauhiasti juhlita. Ainakin ClubMed näyttää tukevan paikallisia ja palkkaavan alkuperäisasukkaita kaikkiin toimiin, ei ainoastaa siivoukseen ja tarjoilemaan. Lomakylän tenävätädit- ja sedät esimerkikisi olivat pääsääntöisesti kreoleja. Nuoria rastatukkaisia miehiä opettamassa mukuloille purjehdusta ja akrobatiaa, sirkustemppuja ja karaokelaulua:)
Nämä päivätoimintojen ohjaajat esiintyivät yleensä myös iltashowssa, milloin John Travolta imitaattorina, milloin can-can tyttönä. Sitten illalla diskossa tanssinopettajana ja esitanssijana.. kuka puhuu mitään työajaoista?
Saaren kiertoajelulla käytiin kierrätyslasia hyödyntävässä tehtaassa, puhaltelivat taiteellisia teokoksia sulatetuista pulloista. Lasinkierrätys ei ole näillä leveysasteilla ollenkaan normijuttu, joten tehdasta olivat sponsoroineet ja tukeneet monet saarella käyneet kuuluisuudet. Lasilevyissä oli satoja kämmenen- ja jalanjälkiä. Nimeltä tunnistin Desmond Tutun ja Mika Häkkisen.
Teetehtaassa ihmeteltiin vihreitten lehtien valmistumista teepusseiksi.... hyvin manuaalista ja ihmisvoittoista hommaa. Vaikka sentään pussien täyttö oli koneellista. Turvavarustelut yms melutaso eivät täytä eu-vaateita. Mutta tytöt oli tytyväisiä, kun on töitä.
Rommitehtaalla meille näytettiin erilaisia rankkisammioita, joista rommi ajastaan tislataan. Ei ollut tietokoneita tai muita automaattisia apuvälineitä, semmoset isot pannut ja putkihässäkät vaan. Luulen, että ne entisajan pontikkatehtaat oli saman näkösiä, mutta pienempiä.
Ihmeteltiin myös krokotiileja ja valtavia kilpikonnia. Saarella asui aikoinaan dodo-niminen lintu, vähän semmonen persjalkanen ja lyhytkaulanen strutsi. Kai ne isohkot lentokyvyttömät linnut oli uhka joillekkin matkaajille, koska tappoivat kaikki tiput poies jo satoja vuosia sitten.
Oheinen rakennus on paikallista rantarakentamistyyliä. Lienee kesämökki, koska ei ollut pyykkiä narulla kuivamassa. Tämmöseltä saari näyttää hotellialueitten ulkopuolella.
Matkailu avartaa aina ja mukava oli nähdä tuokin saari.
Kotona on kuitenkin kiva olla, varsinkin kun merivesi on edelleen 30 asteista. Kelit on kuitenkin viilenneet, aamukahville pitää laittaa jo pitkät hihat.
Kaikenlaisia ongelmia sitä Suomen eläkkeenmaksajille kertyy, niin kuin tämä hiukan ahne omistaankin talousasioistaan tietämätön punasella bemarilla autoileva mamma. Alainin työsuhdeauto on tällä hetkellä Chewrolet jotain, semmonen 4-veto jysky. Asiasta perillä olevien tyyppien mukaan jotain 290 hevosvoimaa... Lieneekö tuo missään suhteessa asemaan tai tarpeeseen, mutta ei siitä mitään maksetakkaan, eihän täällä ole veroja....
Riadissa satoi viime viikolla ja kaupunki on edelleen tulvien kourissa. Toivottavasti Einon jälkien siivous edistyy paremmin, viikko ilman sähköä on pitkä aika.
 |
| Palmuja ja rantaa... |
Mauritius on itsenäinen saarivaltio päiväntasajan eteläpuolella Intian valtameressä, 2000 km Afrikasta itään. Tuliperäinen trooppinen saari on about 65 kertaa 45 km kokoinen lämpäre keskellä ei mitään. Sijainti on houkuttanut saarelle kautta aikojen kaikenmaailman matkaajia; Madagaskarin merirosvoja, hollantilaisia kauppiaita Aasian matkoillaan, ranskalaisia valloittajia ja brittiläisiä hallitsijoita. Asukkaat on intialaisia, eurooppalaisia, kreoleja, kiinalaisia, .... uskontojakin on ihan joka lähtöön. You name it, it's there! Parasta on, että kaikki merirosvojen jälkeläiset ja hindut ja muslimit sun muut elävät rauhassa ja sopusoinnussa keskenään. Kirkko ja moskeija töröttää vierekkäin ja sianlihaa ja yltiökasvisruokaa tarjoillaa naapurikojuissa. Enkut jätti jälkeensä vasemmanpuoleisen liikenteen, ranskalaiset yleisimmän käyttökielen. En ryhdy miettimään, ovatko paikalliset poimineet kaikista tarjolla olleista kulttuureisat parhaat puolet, mutta sekoitus on varsin miellyttävä ja vapaamielinen kombinaatio.
Saaren taloutta ylläpitää ensisijaisesti turismi. Lentokenttä on valtava, tyylikäs ja toimiva, sopisi esim saudien ottaa mallia. Saarella tuotetaan myös paljon rommia, teetä ja valmistetaan erilaisia tekstiilejä. Uutena alueena on erilaiset talouspalvelut... lieneekö veroparatiisijuttuja. Pankkeja näytti pääkaupungissa olevan aikas paljon.
ClubMed on ranskalainen ympäri maailman levinnyt lomakyläkonsepti. Hotellialueella on tarjolla kaikki palvelut ja pakettiin kuuluu aina täysihoito baareineen ja muinen aktiviteettineen. Asiakkaita oli vauvasta vaariin ja kaikille varmasti löytyi tekemistä vaikka koko päiväksi. Lapsille oli useita eri tasoisia klubeja, oppivat tennistä ja potkupalloa sun muita juttuja ja vanhemmat pääsivät esim. sukeltamaan. Aikuisille tarjottiin vaikka mimmosta allasjumpaa ja tanssikurssia ja laiskemmille iltapäivisin tietokilpailuja ja petankkia. Illalla oli tarjolla show ja loppuillasta disko.
Ruokaa tarjoiltiin valtavassa buffetissa, beef Wellingtonista hampurilaisiin ja jäätelöstä suklaakohokkaisiin. Oikeesti ihan liikaa valinnanvaraa, ostereita ja merisiilejäkin seafood-teemailtana. Ja tietty ruoka-aikojen välillä kaikenmaailman pikku snackseja. Myös alkoholi kuuluu pakettiin, ainoastaan shampanjasta ja joistain huippu wiskeistä yms piti maksaa. Paikallinen viini oli ihan hyvää, ainakin meijän tämänhetkiseen olotilaan verraten. Olut oli jopa tasokasta, en tiedä kenen lisenssillä valmistettua. Vapaasta baarista huolimati ei humalaisia tai edes väsyneitä lomalaisia näkynyt;)
Meijän matkaohjelmaan tietenkin kuului sukellusta. Vesi oli kirkasta mutta varsin kylmää. Onneksi oli vaihtoehtoiset varusteet mukana, päädyin sukeltamaan tuplapuvussa. Sukelluskohteet oli pienen venematkan päässä rannasta, isoja kiviröykkiöitä, koralliriuttoja, jokunen proomu toimittamasa hylyn virkaa. Mukavia juttuja nähdä, mutta ei mikään varsinainen sukeltajien paratiisi. Haita tai muita isoja kaloja ei nähty, mutta tutuista oman rannan kaloista nähtiin erilaisia variaatioita. Esimerkikisi merivuokossa asustavat klovnikalat olivat Mauritiuksella mustia sinertävillä raidoilla, täällä kotona ne on orassi-valkoraidallisia. Sukellus kannattaa aina, vaikka kaikki kohteet ei olleet maailman hienoimpia.
Iltapäivisin sulateltiin lounasta ja käveltiin ympäristössä. Ja nähtiin muutakin kun ne matkaoppaan kiiltävät myyntikuvat. Turistit asuu omissa kylissään, erillään saaren asukkaista. Tavallisten ihmisten työt ja talot ovat ihan kuin missä tahansa ei kauhian rikkaassa trooppisessa ympäristössä, enemmän ja vähemmän peltihökkeleitä ja peltotöitä. Katukuva on aika värikäs, edellämainitsemastani monikultturillisuudesta ja suvaitsevaisuudesta johtuen. Palkkataso on mitä on, parhaat teenpoimijat ansaitsee parhaimmillaan muutaman dollarin päivässä, ei sillä vielä kauhiasti juhlita. Ainakin ClubMed näyttää tukevan paikallisia ja palkkaavan alkuperäisasukkaita kaikkiin toimiin, ei ainoastaa siivoukseen ja tarjoilemaan. Lomakylän tenävätädit- ja sedät esimerkikisi olivat pääsääntöisesti kreoleja. Nuoria rastatukkaisia miehiä opettamassa mukuloille purjehdusta ja akrobatiaa, sirkustemppuja ja karaokelaulua:)
Nämä päivätoimintojen ohjaajat esiintyivät yleensä myös iltashowssa, milloin John Travolta imitaattorina, milloin can-can tyttönä. Sitten illalla diskossa tanssinopettajana ja esitanssijana.. kuka puhuu mitään työajaoista?
 |
| Teetehtaan tytöt |
Saaren kiertoajelulla käytiin kierrätyslasia hyödyntävässä tehtaassa, puhaltelivat taiteellisia teokoksia sulatetuista pulloista. Lasinkierrätys ei ole näillä leveysasteilla ollenkaan normijuttu, joten tehdasta olivat sponsoroineet ja tukeneet monet saarella käyneet kuuluisuudet. Lasilevyissä oli satoja kämmenen- ja jalanjälkiä. Nimeltä tunnistin Desmond Tutun ja Mika Häkkisen.
Teetehtaassa ihmeteltiin vihreitten lehtien valmistumista teepusseiksi.... hyvin manuaalista ja ihmisvoittoista hommaa. Vaikka sentään pussien täyttö oli koneellista. Turvavarustelut yms melutaso eivät täytä eu-vaateita. Mutta tytöt oli tytyväisiä, kun on töitä.
Rommitehtaalla meille näytettiin erilaisia rankkisammioita, joista rommi ajastaan tislataan. Ei ollut tietokoneita tai muita automaattisia apuvälineitä, semmoset isot pannut ja putkihässäkät vaan. Luulen, että ne entisajan pontikkatehtaat oli saman näkösiä, mutta pienempiä.
Ihmeteltiin myös krokotiileja ja valtavia kilpikonnia. Saarella asui aikoinaan dodo-niminen lintu, vähän semmonen persjalkanen ja lyhytkaulanen strutsi. Kai ne isohkot lentokyvyttömät linnut oli uhka joillekkin matkaajille, koska tappoivat kaikki tiput poies jo satoja vuosia sitten.
Oheinen rakennus on paikallista rantarakentamistyyliä. Lienee kesämökki, koska ei ollut pyykkiä narulla kuivamassa. Tämmöseltä saari näyttää hotellialueitten ulkopuolella.
Matkailu avartaa aina ja mukava oli nähdä tuokin saari.
Kotona on kuitenkin kiva olla, varsinkin kun merivesi on edelleen 30 asteista. Kelit on kuitenkin viilenneet, aamukahville pitää laittaa jo pitkät hihat.
Kaikenlaisia ongelmia sitä Suomen eläkkeenmaksajille kertyy, niin kuin tämä hiukan ahne omistaankin talousasioistaan tietämätön punasella bemarilla autoileva mamma. Alainin työsuhdeauto on tällä hetkellä Chewrolet jotain, semmonen 4-veto jysky. Asiasta perillä olevien tyyppien mukaan jotain 290 hevosvoimaa... Lieneekö tuo missään suhteessa asemaan tai tarpeeseen, mutta ei siitä mitään maksetakkaan, eihän täällä ole veroja....
Riadissa satoi viime viikolla ja kaupunki on edelleen tulvien kourissa. Toivottavasti Einon jälkien siivous edistyy paremmin, viikko ilman sähköä on pitkä aika.
 |
| Paikallinen kesämökki avoimella rannalla |
