....seikkailemassa, sukeltamassa, ihan kun ulkomailla.....
Yanbu on vajaan sadantuhannen asukkaan teollisuuskaupunki 300 km Jeddasta pohjoiseen. Kuulema hyvät sukelluspaikat, siis mennään sinne!
Paikallisella sukellusfirmalla on toimipiste myös Yanbussa, joten järjestelyt oli kivuttomia; paikallinen Yasser hoiti homman; vene ja sukellukset on varattu ja hotellistakin saatte ison alennuksen. Lisäksi paikallisen Mahmudin puhelinnumero, jos nyt jotain tulee mieleen... ins Allah :)
250 km suoraa leviää moottoritietä; ei laaksoa ei kukkulaa eikä tietenkään vettä, rantaa. Sitten 30 km teollisuusaluetta, öljynjalostamot valtavine säiliöineen vaan jatkuivat ja jatkuivat ennen kaupunkia. Kaupunki on levällään kun jokisen eväät, eikä yhtään englanninkielistä viittaa... tässä vaiheessa olis pitäny jo ymmärtää, mihin peräkylään on tultu. Soitettiin Mahmudille; "no problem, we are here".. maffi english...
Löydettiin ensimmäinen tutulla logolla varustettu hotellikompleksi; no english, eikä muutenkaan näytäny meijän paikalta. Siivooja osas sen verran englantia, et ymmärsi neuvoa meidät satamaan, missä sukelluskeskus on. Sukelluskeskus löydettiin, mutta mutta.. ei pieniä veneitä saatavilla, ei varausta, Yasser sano sitä ja tätä, huomenna ei sitä eikä tätä. Useiden puhelinsoittojen ja pitkien neuvottelujen jälkeen palapeli saatiin about kohdilleen; iso alus viidelle sukeltajalle, mutta safkat järkkäätte ite. Iso neuvottelu valtti oli, ettemme tarvitse mitään paikallista sukellusopasta, kouluttajaa mukaan, koska heitä ei ollut saatavilla. Mielenkiintoinen keskustelu sikäli, että yhteistä kieltä ei juuri ollut, paitsi "no problem" ja "ins allah".
Seuraavaksi majoitautumaan; kolmansista liikennevaloista oikealle, pesulan vieressä. Juu, huoneistohotelli löyty. Tässä maassa, jossa miehet ja naiset erotellaan ravintoloissa, pankeissa ja kaikissa mahdollisissa paikoissa kaikin mahdollisin keinoin, viidelle keski-ikäiselle sukeltajalle, 2 naista + 3 miestä, annetaan yhteinen huoneisto mitään suhteita sen enempää kyselemättä. Oleskeluluvassa, jonka kirjaavat, kyllä näkyy siviilisääty.. ihan käypänen 3 makkarin kämppä. Sanomattakin selvää, no english!
Seuraava haaste oli ruokailu, missäs jonniinmoinen ravinteli? Eka paaston jälkeinen päivä, ja kaikki paikat kiinni kuin meillä joulupäivänä ikään. Löydettiin yks auki oleva take-away syöttölä, vaan kun rukoukset on just alkamassa. Kundi suostu paistaan meille kalaa, jos ootamme ulkopuolella, ettei kukaan nää, et työt jatkuu hartaushetkestä huolimati. Opittiin melkein jo kommunikoimaan arabiaks:)
Kämpän telkusta tuli vaan arabiankielistä ohjelmaa, reilu 100 kanavaa.
Aamulla sukelluskeskukseen, saatiin iso tukialaus ja englantia ymmärtävä kapteeni. Loistavaa. Aurinkoinen, mutta tuulinen keli. Paikalliset seurueet oli jo nauttimassa lomapäivästä, mustia mummoja pitkin rantoja valkomekkosten hemmojen seurassa. Luulis olevan hautovaa umpinaisessa mustassa teltassa, kun auringossa on reilu +40.
Sukelluskohteet oli ehdottomasti vaivan arvosia! Huomattavan kirkasta vettä ja korallit oli terveitä ja reheviä. Italialaisen rahtilaivan hylky oli upee, hienosti korallien peitossa. Selkeesti näki, että täällä ei kovin usein sukeltajat käy kuluttamassa paikkoja. Isoja kaloja ei täälläkään juuri näy, ei ensimmäistäkään haita, mutta muuten elämää oli enemmän kun Jeddan rantariutoilla. Hienoo nähdä hyvin säilyneitä riuttoja, meillä on vielä toivoa! Lastenlapsemmekin voivat nähdä meren ihmeitä, jos huolehdimme ympäristöstä hyvin :)
Tuuli yltyi päivän mittaan ja iltapäivällä olimme tilanteessa, missä aallot pyyhki yli 2 kerroksisen aluksen yläkannen. No, märkiähän jo olimme ja roiskevesi ja tuuli oli lämpimiä. Varsinaista vuoristorataa kotiin kolmen hienon sukelluksen jälkeen. Rannan läheisyyderssä tuuli muuttui kuumaksi, hiekka lensi ja näkyvyys oli kuin sumuisessa Lontoossa. Jos olisivat aamulla katsoneet säätiedotusta, tuskin olisimme päässeet merelle.
Siis varsin haasteellinen retki maaseudulle, mutta kyllä kannatti. Seuraavalla kerralla osaamme jo paremmin.. siis otamme jonkun 2-kielisen sukeltajan mukaan hoitamaan käytännön neuvottelut:)
Lauantaina on loma loppu, paluu National Guards suolakaivokseen edessä. Tottahan se on, että liika loma laiskistaa, ja minua ei juuri nyt huvittas palata oikeisiin töihin, sukellus on paljon kivempaa!
Tulossa hyvä sienisyksy; menkää metsään herkuja saalistamaan :))
