Kotiinpaluumatkani viimeinen pätkä, 2 tunnin lento Qatarista Jeddaan oli aika erikoinen kokemus. Lento oli keskellä päivää, hyvin nukutun yön jälkeen ja tämän maailmankolkan tavan mukaan totaalisen alkoholiton. Kuitenkin minun piti välillä miettiä, olenko ihan oikeasti hereillä.
Jo terminaalissa totesin itseni jälleen kerran täysin alipukeutuneeksi, olin ainut nainen ilman abayaa.... uskoakaseni myös ainut länsimainen nainen. Siis kotoisa olo, mustia kaapuja ja valkosia mekkoja punaruudukkaine pyyhkeineen koneen täydeltä. Ihan normi arabeja :)
Koneen noustua alkoi miesten trafiikki vessaan, varustekassi mukana. Herrat riisuivat mekkonsa ja kietoutuivat kahteen valkoisen froteepyyhkeesen. Olen jo aiemmin kertonut Hajj-tapahtumasta eli vuosittaisesta pyhiinvaeluksesta. Jos et joukkokokouksen ehdi syystä tai toisesta, voit suorittaa pyhiinvaelluksen pienempimuotoisesti muuna aikana; silloin jutun nimi on "umra". Näitä pyhiinvaeltajia oli lähes koko koneellinen ja pikkuhiljaa puolet miehistä olivat pukeutuneet vain pyyhkeisiinsä. Naiset pitävät tässäkin vaellusriitissä omat mustat mekkonsa.
Qatar Airlines tarjosi aika laajan valikoiman musiikkia klassiseta heavyrockiin sekä elokuvia klassikoita hömppään ja Bondiin. Kuuntelin aluksi Rolling Stonesin "Sticky Fingers" -albumia 70-luvun alkupuolelta, sitten siirryin astetta heavympään, 60-luvun Led Zeppeliniin. Pyyhemiesten lissäntyessä seurailin liikennettä ja mieleen tuli väistämätä näky puulaki potkupallojoukkueen saunaillasta, kun ukot istuvat terassilla olutta hörppimässä. Nämä arabit vaan kun eivät ole tottuneet pelkkä pyyhe päällä esiintymään, joutuivat niitä virityksiään ylejään korjailemaan. Silti repsotti millon mistäkin ja valkonen kylki paljastu näyttävästi. Käytäväpaikka ei välttämättä ole etu tälläisillä lennoilla.
Siirryin pikkuhiljaa David Bowien "Is there life on Mars" pariin.... ja toivoin, että ovat jättäneet alushousut pyyhkeiden alle. Lentoemäntä jakoi maahantulokortteja, ja kysyi minultakin olenko menossa umraa suorittamaan. Vastaukseni oli puoliasiaton "god heavens no".... sain siis vain normaalin maahantulokortin.
Pyyheparty sen kuin kasvoi, ei ollenkaan järjestäytynyttä toimintaa. Vessoja on rajallisesti joten voihan tuota tuossa paikallaankin pujotella näitä kaapuja. Musiikillinen meno ihan pelkkää nostalgiaa :)
Kuuntelin Pink Floydin "Dark side of the moon" albumia ja hetken jo ajattelin poimia leffavalikosta jonkun monista Bollywood-jutuista. Löysin jotain ehdottomasti tunnelmaa vieläkin paremmin sopivaa. Viihdekeskuksesta löytyi myös erilaisa telkkusarjoja, Frazieria sun muuta. Kuukauden uutuus oli 60-luvun klassikkojuttu "Vaimoni on noita". Ainut ongelma, jos tämäkään ongelma, oli noitavaimon puuhailujen realistisuus verrattuna todelliseen ympäristööni.
Jeddassa alipukeutuneisuuteni oli pelkkä etu: minut osoitettiin passijonossa oitis liikemies- ja diplomaattikanavaan. Tietenkin toiveena päästä moisesta räävittömästä farkkuihin ja villapaitaan pukeuteuneesta miesten kiihoittajasta pikaisesti eroon. Sopi erinomaisesti minulle.
Lopullinen tunnarvalintani moiselle tripille (kun Rauli Baddingia ei ollut) on Nirvanan "Nevermind". Levyn kannessa on se kiva sukeltava vauva. Antaa heijän vaellella, kun vaan miun ei tarvi pelkässä pyyhkeessä julkiseti lennellä.
Muistakaa, matkailu avartaa :)
Säätila tänään, aamulla 0800 +25, iltapäivällä lienee reilu +30 :)
Jo terminaalissa totesin itseni jälleen kerran täysin alipukeutuneeksi, olin ainut nainen ilman abayaa.... uskoakaseni myös ainut länsimainen nainen. Siis kotoisa olo, mustia kaapuja ja valkosia mekkoja punaruudukkaine pyyhkeineen koneen täydeltä. Ihan normi arabeja :)
Koneen noustua alkoi miesten trafiikki vessaan, varustekassi mukana. Herrat riisuivat mekkonsa ja kietoutuivat kahteen valkoisen froteepyyhkeesen. Olen jo aiemmin kertonut Hajj-tapahtumasta eli vuosittaisesta pyhiinvaeluksesta. Jos et joukkokokouksen ehdi syystä tai toisesta, voit suorittaa pyhiinvaelluksen pienempimuotoisesti muuna aikana; silloin jutun nimi on "umra". Näitä pyhiinvaeltajia oli lähes koko koneellinen ja pikkuhiljaa puolet miehistä olivat pukeutuneet vain pyyhkeisiinsä. Naiset pitävät tässäkin vaellusriitissä omat mustat mekkonsa.
Qatar Airlines tarjosi aika laajan valikoiman musiikkia klassiseta heavyrockiin sekä elokuvia klassikoita hömppään ja Bondiin. Kuuntelin aluksi Rolling Stonesin "Sticky Fingers" -albumia 70-luvun alkupuolelta, sitten siirryin astetta heavympään, 60-luvun Led Zeppeliniin. Pyyhemiesten lissäntyessä seurailin liikennettä ja mieleen tuli väistämätä näky puulaki potkupallojoukkueen saunaillasta, kun ukot istuvat terassilla olutta hörppimässä. Nämä arabit vaan kun eivät ole tottuneet pelkkä pyyhe päällä esiintymään, joutuivat niitä virityksiään ylejään korjailemaan. Silti repsotti millon mistäkin ja valkonen kylki paljastu näyttävästi. Käytäväpaikka ei välttämättä ole etu tälläisillä lennoilla.
Siirryin pikkuhiljaa David Bowien "Is there life on Mars" pariin.... ja toivoin, että ovat jättäneet alushousut pyyhkeiden alle. Lentoemäntä jakoi maahantulokortteja, ja kysyi minultakin olenko menossa umraa suorittamaan. Vastaukseni oli puoliasiaton "god heavens no".... sain siis vain normaalin maahantulokortin.
Pyyheparty sen kuin kasvoi, ei ollenkaan järjestäytynyttä toimintaa. Vessoja on rajallisesti joten voihan tuota tuossa paikallaankin pujotella näitä kaapuja. Musiikillinen meno ihan pelkkää nostalgiaa :)
Kuuntelin Pink Floydin "Dark side of the moon" albumia ja hetken jo ajattelin poimia leffavalikosta jonkun monista Bollywood-jutuista. Löysin jotain ehdottomasti tunnelmaa vieläkin paremmin sopivaa. Viihdekeskuksesta löytyi myös erilaisa telkkusarjoja, Frazieria sun muuta. Kuukauden uutuus oli 60-luvun klassikkojuttu "Vaimoni on noita". Ainut ongelma, jos tämäkään ongelma, oli noitavaimon puuhailujen realistisuus verrattuna todelliseen ympäristööni.
Jeddassa alipukeutuneisuuteni oli pelkkä etu: minut osoitettiin passijonossa oitis liikemies- ja diplomaattikanavaan. Tietenkin toiveena päästä moisesta räävittömästä farkkuihin ja villapaitaan pukeuteuneesta miesten kiihoittajasta pikaisesti eroon. Sopi erinomaisesti minulle.
Lopullinen tunnarvalintani moiselle tripille (kun Rauli Baddingia ei ollut) on Nirvanan "Nevermind". Levyn kannessa on se kiva sukeltava vauva. Antaa heijän vaellella, kun vaan miun ei tarvi pelkässä pyyhkeessä julkiseti lennellä.
Muistakaa, matkailu avartaa :)
Säätila tänään, aamulla 0800 +25, iltapäivällä lienee reilu +30 :)
