Olen jutuissani ajoittain kertonut ja kommentoinut tämän maan erikoisesta ja omituisesta tapakulttuurista. En voi kehua, että puolen tunnin pakkohengailu marketissa rukoustauon takia olisi kivaa, mutta minkäs teet, jos haluat ostokset kotiin. Kaikkeen tottuu ja ihmeellisyyksien kanssa oppii elämään, ja rukoukset huomioimaan mahdollisuuksien mukaan.
Sairaalassa on varsin paljon ihan hulluja juttuja. Yritän parhaani mukaan olla puuttumatta ja joko hymyilen tai kiukuttelen vaan sisäänpäin, jos potilasturvallisuus ei ole suoraan uhattuna. Toisaalta, vaikka potilaan henki olisi heitollaan minun mielestäni, mitäpä minun vähäoppisen eurooppalaisen sairaanhoitajan maksaa kommentoida. Kun en edes lankasaksia tunnista... tiedoksi sisarille: ne ovat suorat ja teräväkärkiset tässä maassa :)
Potilaiden leikkausasennot virittää lääkärirypäs, ilman mitään lääkintävahtimestari tms koulutusta... hyvä sikäli, etteivät pahasti valittele asennuksistaan. Potilaan kiinnittäminen leikkaustason on tärkein turvallisuus näkökohta. Remmejä potilaan ja tason ympäri viritetään mieluusti ainakin 2 kpl. Tukitelineitä ei juuri ole, käytetään geelityynyjä ja ne teipataan kiinni tasoon. Ja sitten potilas teipataan kiinni tyynyihin, 10cm leveällä silkkiteipillä. Vetopöytään potilaan jalat fiksatan ensin kenkään, sitten siihen kieputetaan rulla paksua idealsidettä ja koko komeus paketoidaan rullalla tensoplastia... teippiä kuluu kilometrikaupalla. Tiedä sitten miten veri kiertää, kun on tiukasti paketoitu tasoon kiinni, mutta eipähän ainakaan kukaan pääse putoamaan. Potilaan kädet ovat anestesiapuolen juttu, ja ne repsottavat villeinä ja vapaina ihan miten sattuu, siis tiimit keskittyvät vain omaan osaansa.
Toinen salissa eteen tuleva omituisuus on piiparit. Täällä ei kännyköitä töissä käytetä vaan lääkäreillä on vanhanmalliset piipat. Semmoset, mihin tulee numero, ja sitten soitat siihen numeroon, ja kyselet, kuka haluu ja ketä? Minun mielestäni on ongelmallista, kun pöydällä on 5 mustaa möykkyä, joista yksi huutaa... mistä ihmeestä minä tiedän, kenen piippa se on. Varovasti yritin udella, eikö näissä voisi olla nimiä; yhtä hyvin olisin voinut ehdottaa vapaita kuninkaan vaaleja tähän maahan ensi vuodeksi. Ei kai kukaan niin hullu ole, että piippaan nimensä laittaisi?
Muutenkaan nämä paikalliset eivät mielestäni käyttäydy kovin järjestelmällisesti tai edes mitenkään siististi. Kaikki roskat heitetään siihen, missä just ollaan ja salit ovat pienenkin homman jälkeen kuin pommin jäljiltä. Jopa isomman hätäleikkausen jälkeen on suomalainen sali siistimpi kun täällä kitarisojen poiston jäljiltä. Fysiikan lakien vastaista mielestä on se, että vesi kaadetaan palavien roskien sekaan... toisaalta täällähän juomavesi on kalliimpaa kuin bensa autoon. Mutta kyllä moinen koskee tälläisen vihreänlinjan ajattelijan sieluun. Niin kuin kaikki kamala muukin tuhlaaminen.
Hämmästyttävin ohjeistus tuli viime viikolla vastaan; siinä kehoitettiin tupaikoijia olemaan heittämättä tupakan tumppeja käytäville. Siivoojilla on muutenkin paljon töitä... Eikös suomalaisissa junissa ollut sota-aikaan kiellettyä sylkeä lattialle: "spotta ej på golvet". Mitähän täällä seuraavaksi kielletään?
Lopuksi pieni leikkaustekninen juttu, jos suonikohjuleikkaukset tylsistyttää: kaikki paikallisesti nypityt laskimontyngät ligeerataan silkillä. Iho suljetaan muutamin knopein... arvatkaa onko tylsää :)
Täytyy vaan yrittää sijoittaa itsens kaikenmaailman hömpötysten ulkopuolelle, mutta kyllä se välillä on ihan hiton vaikeeta.
Vaan saihan Katainenkin hallituksen syntymään.... "vaikeuksien kautta voitoon". Minun mottoni on "viideltä kotiin". Työvuorolista on vain heikosti suuntaa antava, ainakin työpäivän päättymisen suhteen. Normaali kotiutumisaika on 19-22, eikä näistä juuri neuvotella tai ainankaan kieltäydytä.
Olen ymmärtänyt, että juhannus on tulollaan; meillä on kivat juhannuskelit. Toivon Suomeen myös lämmintä viikonvaihdetta. Ja rauhallista menoliikennettä.
Sairaalassa on varsin paljon ihan hulluja juttuja. Yritän parhaani mukaan olla puuttumatta ja joko hymyilen tai kiukuttelen vaan sisäänpäin, jos potilasturvallisuus ei ole suoraan uhattuna. Toisaalta, vaikka potilaan henki olisi heitollaan minun mielestäni, mitäpä minun vähäoppisen eurooppalaisen sairaanhoitajan maksaa kommentoida. Kun en edes lankasaksia tunnista... tiedoksi sisarille: ne ovat suorat ja teräväkärkiset tässä maassa :)
Potilaiden leikkausasennot virittää lääkärirypäs, ilman mitään lääkintävahtimestari tms koulutusta... hyvä sikäli, etteivät pahasti valittele asennuksistaan. Potilaan kiinnittäminen leikkaustason on tärkein turvallisuus näkökohta. Remmejä potilaan ja tason ympäri viritetään mieluusti ainakin 2 kpl. Tukitelineitä ei juuri ole, käytetään geelityynyjä ja ne teipataan kiinni tasoon. Ja sitten potilas teipataan kiinni tyynyihin, 10cm leveällä silkkiteipillä. Vetopöytään potilaan jalat fiksatan ensin kenkään, sitten siihen kieputetaan rulla paksua idealsidettä ja koko komeus paketoidaan rullalla tensoplastia... teippiä kuluu kilometrikaupalla. Tiedä sitten miten veri kiertää, kun on tiukasti paketoitu tasoon kiinni, mutta eipähän ainakaan kukaan pääse putoamaan. Potilaan kädet ovat anestesiapuolen juttu, ja ne repsottavat villeinä ja vapaina ihan miten sattuu, siis tiimit keskittyvät vain omaan osaansa.
Toinen salissa eteen tuleva omituisuus on piiparit. Täällä ei kännyköitä töissä käytetä vaan lääkäreillä on vanhanmalliset piipat. Semmoset, mihin tulee numero, ja sitten soitat siihen numeroon, ja kyselet, kuka haluu ja ketä? Minun mielestäni on ongelmallista, kun pöydällä on 5 mustaa möykkyä, joista yksi huutaa... mistä ihmeestä minä tiedän, kenen piippa se on. Varovasti yritin udella, eikö näissä voisi olla nimiä; yhtä hyvin olisin voinut ehdottaa vapaita kuninkaan vaaleja tähän maahan ensi vuodeksi. Ei kai kukaan niin hullu ole, että piippaan nimensä laittaisi?
 |
| Kyllä lattialle mahtuu.... |
Muutenkaan nämä paikalliset eivät mielestäni käyttäydy kovin järjestelmällisesti tai edes mitenkään siististi. Kaikki roskat heitetään siihen, missä just ollaan ja salit ovat pienenkin homman jälkeen kuin pommin jäljiltä. Jopa isomman hätäleikkausen jälkeen on suomalainen sali siistimpi kun täällä kitarisojen poiston jäljiltä. Fysiikan lakien vastaista mielestä on se, että vesi kaadetaan palavien roskien sekaan... toisaalta täällähän juomavesi on kalliimpaa kuin bensa autoon. Mutta kyllä moinen koskee tälläisen vihreänlinjan ajattelijan sieluun. Niin kuin kaikki kamala muukin tuhlaaminen.
Hämmästyttävin ohjeistus tuli viime viikolla vastaan; siinä kehoitettiin tupaikoijia olemaan heittämättä tupakan tumppeja käytäville. Siivoojilla on muutenkin paljon töitä... Eikös suomalaisissa junissa ollut sota-aikaan kiellettyä sylkeä lattialle: "spotta ej på golvet". Mitähän täällä seuraavaksi kielletään?
Lopuksi pieni leikkaustekninen juttu, jos suonikohjuleikkaukset tylsistyttää: kaikki paikallisesti nypityt laskimontyngät ligeerataan silkillä. Iho suljetaan muutamin knopein... arvatkaa onko tylsää :)
Täytyy vaan yrittää sijoittaa itsens kaikenmaailman hömpötysten ulkopuolelle, mutta kyllä se välillä on ihan hiton vaikeeta.
Vaan saihan Katainenkin hallituksen syntymään.... "vaikeuksien kautta voitoon". Minun mottoni on "viideltä kotiin". Työvuorolista on vain heikosti suuntaa antava, ainakin työpäivän päättymisen suhteen. Normaali kotiutumisaika on 19-22, eikä näistä juuri neuvotella tai ainankaan kieltäydytä.
Olen ymmärtänyt, että juhannus on tulollaan; meillä on kivat juhannuskelit. Toivon Suomeen myös lämmintä viikonvaihdetta. Ja rauhallista menoliikennettä.
