Verinen juttu

Vereen on kautta maailman sivu liitetty mitä kummallisempia uskomuksia ja pelkoja. Joissain kulttuureissa  pelkästään jo veren näkeminen on pahasta, kun taas tiettyihin uskontoihin liittyy kaikenlaisia verisiä uhrausriittejä paremman elämän toivossa. Leikkaussalihoitajalle veri enimmäkseen tarkoittaa irrallisen veren määrän kasvaessa lisääntyvää kiirettä, ilman sen kummempia tuntemuksia.
Tässä kummallisessa maasssa verikin herättää varsin erikoisia toimintoja.
Veriraha (blood money) on rahasumma, jonka kuoleman aiheuttaja on velvollinen maksamaan uhrin omaisille. Tämän hetken hinnasto on vuodelta 1980, siis kovin inflaation syömä ja jälkeenjäänyt. Suunniteltu murha ja tappo kustantavat tällä hetkellä SAR 110 000  (€22000) ja vahingossa aiheutettu kuolema maksaa SAR 100 000. Viisasten kerho on esittänyt kuninkaalle hintojen korotusta, tappo olisi 400 000 (€80 000) ja vahinko 300 000 (€60 000) paikallista rahaa. Ei ihan pieniä summia tavallisen työppösen maksettavaksi. Verirahan maksaminen ei tietenkään poista muuta tuomoita, pää irtoaa syyllisestä jos tuomioistuin niin päättää. Tuskimpa valtio täällä osallistuu maksukyvyttömien vankilassa istujien maksuihin saman tyyliin kuin Suomessa elatusmaksut sun muut hoituu, joutuvatko sukulaiset keräämään kolehtia suvun mustan lampaan tekojen korvaukseksi?
Hinnoittelussa on muitakin, kuin tekotapaan liittyviä pykäliä. Muslimin henki on kalliimpi kuin muun uskontokunnan edustajan, hindut ovat kaikkein edullisimpia. Mies tietenkin maksaa tuplasti naiseen verrattuna. Koraanin mukaan muslimin henki on sadan kamelin arvoinen, siis karjamarkkinoilla voi arvuuutella hintoja. Kamelitkin voivat muuten olla hyvin kalliita, ihan kuin menestyneet ravihevoset ja siitosorit.
Maksujen korotuksia pohtinut klubi koostuu niin sanotuista lakimiehistä. Tässä maassahan ainut toimiava laki on Sharia-laki ja se löytyy Koraanista ja tämän kirjan opetteluhan kuuluu teologisen tiedekunnan opetusohjelmaan. Juridiikkaa länsimaisessa mielessä ei täällä tunneta, juristit ovat pappeja ja imaameja ja muita kirjanoppineita uskontotietäjiä. Lisäksi Koraania ei tulkita kuten lakeja ja asetuksia muussa maailmassa. Toimintamalli on ihan niin kuin Simo Salminen lauloi 60-luvulla; "ruma sana sanotaan niin ku se on".
Toinen vereen liittyvä omituisuus on verensiirtopolitiikka. Kun potilas tulee sairaalaan esimerkiksi lonkkaleikkausta varten ja lääkäri haluaa varata hänelle vaikka 4 yksikköä verta mahdollisen vuodon korvaukseksi, on potilaan haalittava jostain 4 sukulaista tai ketä tahansa kylänmiehiä luovuttamaan tuo tarvittava verimäärä. Leikkuussaliin ei ole asiaa, ennen kuin tarpeelinen määrä verta on veripankissa. Potilas saa tarvittaessa tietenkin (?) veriryhmänsä mukaista ja ristattua verta, ei sukulaistensa luovuttamaa. Jos verta ei tarvita, "talletus" säilyy 6 kuukautta. Jos toinen lonkka leikataan vuoden kuluttua, on taas käytävä verikerjuulla. Täällä kyllä tuo perhe ja sukulaisuus on kovin kiinteää, joten tuskin luovuttajista on pulaa.
Hätätapauksissa verta siirretään sen enempää talletuksia kyselemättä. Noita hätäsiirtoja silmälläpitäen täällä on veriryhmä huomattavan tärkeä ja julkinen tieto, minulla se on merkitty muun muassa sairaalan henkilökorttiin. Ajokortissa veriryhmätieto on, oleskelulupakortista en tiedä, koska se on pelkkää arabiaa.
Sairaalan henkilökunnalle annetan verenluovutuksesta lisäbonuksena pari vapaapäivää :)
Siis erikoiset ovat veripalvelun toimet täällä aavikkomaassakin.