Joulunvietto Jeddassa

Nyt olen viettänyt tähänastisen elämäni erilaisimman joulun, mutta joulu tämäkin ehdottomasti oli.
Aatonaaton kiireitä juhlistin yösukelluksella, kun nuo jouluvalmistelut (piparit ostettu ja huone imuroitu) oli tehty jo hyvissä ajoin. Pimeän tullen tuttukin riutta muuttaa muotoaan, osa kaloista menee nukkumaan ja toinen toistaan erikoisemman näköisiä örkkejä tulee koloistaan saalistamaan. Pimeällä useimmat asiat tapahtuvat kuin hidastetusa filmissä, omituisten meritähtien saalislonkerotkin harovat vettä rauhalliseen tahtiin.
Väistämättä tuli mieleen joulukirkko, hieno tunnelma.
Aattoaamuna palasin rannalle kiskomaan märkää märkäpukua päälle. Eikä paleltanut yhtään :) Sukeltajaryhmämme oli hyvin monikansallinen, kaikilla tavoitteena hyvä joulumieli. Maammelaulua en veisannut, mutta ajattelin, että nyt pitää joulujuhlaa viettää rauhallisesti ja arvokkaasti, niin kuin Turusta ohjeistetaan. Hyvä mieli oli beachilta poistuttaessa.
Iltapäivällä siirryin hiekka-aavikolle eurooppalaisessa seurueessa. Saksalaiset ovat järjestelmällisiä retkeilijöitä, joten leiri grillitulineen rakentui nopeasti ja tehokkaasti. Tavaratkin oli pakattu ihan kuin puolustuslaitoksen kenttäsairaala.
Sitten seurasi joululeikkejä tämän maan tapaan. Isoista maastureista laskettiin rengaspaineet puoleen ja sitten hullun lailla ryntäilemään dyyneille, modo Paris-Dakar ralli. Joku jäi aina valleihin kiinni, sitten kaikki muut tietty auttamaan ja lapioimaan ja vetämään....... isoja miehiä ja kalliita (myös julman kokonen Hummer) leluja. Hauskaa tuntu kuitenkin olevan, eikä siellä ollut kylmä, niinkuin vastaavissa lumihankikisoissa.
Grillissä valmistui hummerin pyrstöjä, kaikenmoista lihaa ja uuniperunoita, lisäksi nyyttärisysteemillä valmistettuja salaatteja. Ehdottoman maittava jouluateria. Mitä nyt vähän hiekka ajoittain narskui hampaissa, kun tuuli ja pöllysi.Viini olis kyllä ollu kiva lisä:)
Musiikista vastasi pari poikaa saksofonein, repertuaari ei ollut laaja, mutta sitäkin vaikuttavampi. Oi kuusipuu laulettuna monikielisesti mahto olla komia kuultavaa, jos joku ulkopuolinen olis kuullut.
Oman jouluperinteeni rakensin kiven koloon, laitoin 2 kynttilää ikäänkuin hautuumaan "etäkivelle". Sinne jäivät palamaan, kun poistuimme puolilta öin.



Joulupuu



Vanhan hautausmaan "sivupiste"

 Autiomaajoulun tunnelma oli ajoittain aika erikoinen, surrealistinen juttu. Tähän omituiseen maahan ja omituiseen ympäristöön se kuitenkin sopi varsin hyvin. Luulen, että lanttulaaatikko ja rosolli dyyneillä syötynä olisi ollut vähintään yhtä absurdia. Siis "no hard feelings" erilaisesta joulusta. Joulun vapapäivät olisin kyllä mieluusti kotimaasta ottanut, mutta eihän kaikkea aina voi saada. Sitäpaitsi, ei tuolla leikkaussalissa joulu tule mieleen, eilen ja tänään on ollut ihan tavalliset arkipäivät.
Dyyneiltä poistumisen jälkeen kaikki eurooppalaisten maasturit ajoivat kiltisti huoltamolle renkaiden täyttöön, täällä vielä palvelu pelaa ja poika tienasi mukavat "joulurahat" renkaita hoidellessaan.
Mukavia joulun "välipäiviä" uutta vuotta odotellessa.