Hash alkaa H:lla

Hash tarkoittaa täällä vaellusretkeä autiomaahan. Beduiinit sun muut paimentolaiset ja tietäjäthän ovat näillä maailman kulmilla kulkeneet karavaaneineen jo tuhansia vuosia, suunnistelleet tähtien mukaan ja varmasti myöskin eksyneet ajoittain.
Modernissa maailmassa hash on enimmäkseen länsimaisten suosima liikunnallinen viikonlopun viettoon liittyvä ohjelmanumero. Asiaan omistautuneet ryhmät organosoivat näitä vaelluksia viikoittain. Mukaan pääsee pientä korvausta vastaan tutut ja vieraat, ryhmittymät ovat useinmiten kaikille asiasta kiinnostuneille avoimia. Toki jostain täytyy ensin tälläinen ryhmä bongata, sairaalasta saa varsin hyviä vinkkejä omaan kieli- ja kuntoalueeseen sopivista retkistä.
Retki alkaa yleensä jostain yhteisesti tunnetusta treffipaikasta, autiomaassa ei ole navigaattorista juuri apua, kun ei ole oikein teitäkään. Toinen syy jonossa ajelemiseen on kännykkäverkkojen puute asutusalueiden ja pääteiden ulkopuolella. Apua ei voi soittaa, jos eksyy... ja kuvaus "täällä on kiviä ja hiekkaa" ei juuri auta paikanmäärityksessä. Siis suunniteltuun kohteeseen ryhmänä, reitti on usein merkitty maahan malatuilla valkoisilla nuolilla.
Kohteessa jokainen kirjaa itsensä läsnäolijaksi, maastoonlähtijäksi. Reitistä annetaan jonkinmoinen kuvaus, vaihtoehtojakin saatta olla. Matkan voi taittaa juosten tai kävellen, ihan miten itse haluaa. Aikarajat on kuitenkin pidettävä mielessä, auringonlaskuun mennessä on hyvä kirjata itsensä autiomaasta palanneeksi Kyseessä on liikunnalinen juttu, kovin kehnolla fyysisellä kunnolla tai kipeillä jaloilla ei paria tuntia kivikossa kiipeillä. Maastoreitti niin ikään on merkitty maahan maalaamalla, tällä vältetään umpikujat sun muut mahdottomat paikat.


Kivikkoa silmänkantamattomiin



Hiekkaa silmänkantamattomiin

Autiomaa mielletään usein hiekkaerämaaksi, dyyneiksi. Ainakin tässä osassa Arabian niemimaata maasto on pääsääntöisesti kovin lohkareista kivikkoa, vähän kuten Suomen tunturit. Kivikossa ei kasva juuri mitään, vuohia siellä kuitenkin jätöksistä päätellen näyttää laiduntavan. Hiekkadyynejäkin täällä on, kuten joulunviettopaikassamme. Ei se upottavassa ihan sileässä hiekassa liikkuminen ole kivikkoa kevyempää, mutta kyseessähän on liikuntamuoto.
Auringonlaskun jälkeen vaeltajien palattua lähtöpisteeseen on usein järjestetty jonkinmoinen picknic, vapaata seurustelua ja yhdessäoloa.
Tässä kohti olisi joko kylmä olut tai lasillinen viiniä mukavan oloinen juttu, mutta maassa maan tavalla........ :(
Kieltämättä nuotio ja retkiruoka säkkipimeässä kivikossa on vaikuttava juttu, kuu on ihan nurin taivaalla ja tähtikuviotkin kumman näkösiä.
Retkeltä palataan tilanteen tai ennakkosuunnitelmien mukaan illalla tai vaikka vasta seuravana päivänä. Yöt autiomaassa ovat mielenkiintoisia, mutta tällä hetkellä aika kylmiä, lämpötila laskee reilusti alle +20 asteen.
Tulevana torstaina olisi tarjolla vaellusta ja sen jälkeen turkkilaista ruokaa....... minä olen sopinut jo "sukellusvaelluksesta" Jeddan pohjoispuolelle. Sekä sukellusretken, että hashin kannalta toivon, että säätiedoitteen sade-ennusteet eivät toteudu

Joulunvietto Jeddassa

Nyt olen viettänyt tähänastisen elämäni erilaisimman joulun, mutta joulu tämäkin ehdottomasti oli.
Aatonaaton kiireitä juhlistin yösukelluksella, kun nuo jouluvalmistelut (piparit ostettu ja huone imuroitu) oli tehty jo hyvissä ajoin. Pimeän tullen tuttukin riutta muuttaa muotoaan, osa kaloista menee nukkumaan ja toinen toistaan erikoisemman näköisiä örkkejä tulee koloistaan saalistamaan. Pimeällä useimmat asiat tapahtuvat kuin hidastetusa filmissä, omituisten meritähtien saalislonkerotkin harovat vettä rauhalliseen tahtiin.
Väistämättä tuli mieleen joulukirkko, hieno tunnelma.
Aattoaamuna palasin rannalle kiskomaan märkää märkäpukua päälle. Eikä paleltanut yhtään :) Sukeltajaryhmämme oli hyvin monikansallinen, kaikilla tavoitteena hyvä joulumieli. Maammelaulua en veisannut, mutta ajattelin, että nyt pitää joulujuhlaa viettää rauhallisesti ja arvokkaasti, niin kuin Turusta ohjeistetaan. Hyvä mieli oli beachilta poistuttaessa.
Iltapäivällä siirryin hiekka-aavikolle eurooppalaisessa seurueessa. Saksalaiset ovat järjestelmällisiä retkeilijöitä, joten leiri grillitulineen rakentui nopeasti ja tehokkaasti. Tavaratkin oli pakattu ihan kuin puolustuslaitoksen kenttäsairaala.
Sitten seurasi joululeikkejä tämän maan tapaan. Isoista maastureista laskettiin rengaspaineet puoleen ja sitten hullun lailla ryntäilemään dyyneille, modo Paris-Dakar ralli. Joku jäi aina valleihin kiinni, sitten kaikki muut tietty auttamaan ja lapioimaan ja vetämään....... isoja miehiä ja kalliita (myös julman kokonen Hummer) leluja. Hauskaa tuntu kuitenkin olevan, eikä siellä ollut kylmä, niinkuin vastaavissa lumihankikisoissa.
Grillissä valmistui hummerin pyrstöjä, kaikenmoista lihaa ja uuniperunoita, lisäksi nyyttärisysteemillä valmistettuja salaatteja. Ehdottoman maittava jouluateria. Mitä nyt vähän hiekka ajoittain narskui hampaissa, kun tuuli ja pöllysi.Viini olis kyllä ollu kiva lisä:)
Musiikista vastasi pari poikaa saksofonein, repertuaari ei ollut laaja, mutta sitäkin vaikuttavampi. Oi kuusipuu laulettuna monikielisesti mahto olla komia kuultavaa, jos joku ulkopuolinen olis kuullut.
Oman jouluperinteeni rakensin kiven koloon, laitoin 2 kynttilää ikäänkuin hautuumaan "etäkivelle". Sinne jäivät palamaan, kun poistuimme puolilta öin.



Joulupuu



Vanhan hautausmaan "sivupiste"

 Autiomaajoulun tunnelma oli ajoittain aika erikoinen, surrealistinen juttu. Tähän omituiseen maahan ja omituiseen ympäristöön se kuitenkin sopi varsin hyvin. Luulen, että lanttulaaatikko ja rosolli dyyneillä syötynä olisi ollut vähintään yhtä absurdia. Siis "no hard feelings" erilaisesta joulusta. Joulun vapapäivät olisin kyllä mieluusti kotimaasta ottanut, mutta eihän kaikkea aina voi saada. Sitäpaitsi, ei tuolla leikkaussalissa joulu tule mieleen, eilen ja tänään on ollut ihan tavalliset arkipäivät.
Dyyneiltä poistumisen jälkeen kaikki eurooppalaisten maasturit ajoivat kiltisti huoltamolle renkaiden täyttöön, täällä vielä palvelu pelaa ja poika tienasi mukavat "joulurahat" renkaita hoidellessaan.
Mukavia joulun "välipäiviä" uutta vuotta odotellessa.