Sairaalamme on auki kellon ympäri pyhät ja arjet, ihan kuten akuuttisairaalat länsimaissakin. Leikkaussalin toiminta perustuu yöllä ja viikonloppuisin varallaoloon ja kotipäivystykseen. Siis ihan tuttu juttu, ei mitään kummallista Eksoteen verrattuna. Paitsi, että päivystyshommia on varsin vähän, vuorokaudessa korkeintaan muutama, eikä nekään kovin akuutteja ja hätäsiä.
Kännykkää ei käytetä, vaan kaikki yhteystoiminta hoidetaan piipareilla, ihan ihme vehkeitä... etkä tiedä, menikö viesti perille. Meillä aiemmin käytetyt hakulaitteet olivat selkeitä. Lisäksi siihen piippaan tulee lukuisia viestejä, joista ei tarvitse välittää tai reagoida mitenkään..... mistäs tuon tärkeyden osaa arvioida, kun numerot ei kerro mitään...
Illalla kello 1700-2100 teimme kaiken maailman päivystäjille kuuluvia juttuja; tarkistimme näytteiden lähettämistä ja lääkekaappien lääkkeitä, lajitelimme instrumentteja ja järjestelimme saleja. Kaikkia asioita täytyy täällä kontrolloida ja varmistella ihan mahdottomasti. Aikavälillä 2100-0600 suoritimme kaksi leikkausta; trakeostomian ja reisiamputaation. Leikkaukset sinällään eivät kestäneet kauaa, mutta ne liitännäistoimet ja odottelut veivät aikaa ja hermoja.
Potilaan saaminen leikkuusaliin on jo suoritus sinäänsä. Ensin soitat osastolle ja pyydät potilaan lähtövalmiiksi; "voi voi, on vielä veret ottamatta sun muut lausunnot allekirjoittamatta" on varsin tutun kuuloinen vastaus. Sitten tilaat tietokoneella potilaskuljettajan, joka noutaa potilaan osastolta leikkussaliin. Tulee sitten, kun huomaa tietsikalta pyynnin..
Ovella potilaalta tarkistellaan suostumuslomakeet (2 miespuolisen todistajan allekirjoittamana), antiemboliaprofylaksiakaavakkeen allekirjoitustilannetta sun muita byrokratian liittyviä lipettäjä ja lappuja. Ja pahimmoillaan metsästetään lisää allekirjoituksia. Salissa nukutus ja leikkuun alkuunpano sujuu yleensä varsin rivakasti ja lääkärihenkilökuntaa on enemmän kun tarvittaisi. Trakeostomiaa oli yöllä virittämässä 2 korvalääkäriä, anestesialääkäreitä on koko ajan ainakin 2, yleensä 3 joka hommassa. Homman jälkeen potilas siirretään heräämöön ja hoidetaan siellä osastokuntoon, tämä saa kestää sääntöjen mukaan maksimissaan tunnin. Leikaushoitajat hoitavat tämän heräämönkin, anestesiateknikko ei potilaaseen heräämössäkään puutu. Osastolle potilaan taas toimittaa se tietsikalla tilattu kuljettaja hoitajan kanssa.
Viimeyön spesilaliteetti tuli esiin vasta aamulla, kun johtajat tuli töihin. Amputaatiopotilaaamme aamuyöllä oli varsin sairas, mutta ärhäkkä vanhus. Leikkaus suoritettiin (4 kirurgia!) ja poistettu raaja lähetettiin kaikien asiaankuuluvien lähetteiden kanssa ruumishuoneelle omaisten noudettavaksi ja haudattavaksi... heräämökin meni pienen taistelun merkeissä ihan asiallisesti, tippa oli paikoillaan vielä osastollakin. Pappa siirretiin sänkyyn ja pedattiin siistiksi, raportti oli loppukohteliaisuuksia vajaa valmis kun "noutaja" saapui. Elvytyshälyytys toimittaa varsin nopeasti ison joukon apuvoimia paikalle, lääkäreitäkin oli about 10. Viivettä elvytyksen aloitamiseen oli tuskin minuuttia enempää.Pappa saatiin pulssilliseksi ja toimitettiin teholle...
Aamulla pääsin johtavan ylihoitajan ja osaston johtohahmojen kolmannen asteen ristikuulusteluun, mitä tapahtui ja missä ja miksi....asiasta tehdään kuulema raporttia sinne sun tänne, kuka lupasi potilaan osastolle ja millä kriteereillä yms juttuja. Kaikki toiminta oli ehdottoman esimerkillistä, mutta täällä kyllä osataan syyllistää ihminen oikeistakin teoista. Suurin syyllisryhmä kuulema tänään ovat kuitenkin kirurgit; miks piti mennä leikkaaman sairasta ihmistä aamuyöllä?
Aamulla osastonhoitaja selvitti tulevaa kuulustelua ja sanoi myös, että normaalisti annamme työntekijöiden lähteä kotiin aamulla, jos koko yö on oltu töisssä (20 tuntia takana), mutta nyt on jäätävä.. ei täällä tunteja lasketa. Varallaolosta saa 10% korvauksen, yö- tai viikonloppulisiä ei tunneta. Ylitöiden maksuperiaatteita ei täällä 10 vuotta olleet hoitajatkaan tienneet.. keep it simple :)
Tänään olisi tarjolla arabialaisen musiikin konsertti Ranskan konsulaatissa, vaan kuulema kaupunki on taas veden vallassa, täällä sisämaassa paista aurinko. Saapas nähdä, pääsenkö kartsalle.
Kännykkää ei käytetä, vaan kaikki yhteystoiminta hoidetaan piipareilla, ihan ihme vehkeitä... etkä tiedä, menikö viesti perille. Meillä aiemmin käytetyt hakulaitteet olivat selkeitä. Lisäksi siihen piippaan tulee lukuisia viestejä, joista ei tarvitse välittää tai reagoida mitenkään..... mistäs tuon tärkeyden osaa arvioida, kun numerot ei kerro mitään...
Illalla kello 1700-2100 teimme kaiken maailman päivystäjille kuuluvia juttuja; tarkistimme näytteiden lähettämistä ja lääkekaappien lääkkeitä, lajitelimme instrumentteja ja järjestelimme saleja. Kaikkia asioita täytyy täällä kontrolloida ja varmistella ihan mahdottomasti. Aikavälillä 2100-0600 suoritimme kaksi leikkausta; trakeostomian ja reisiamputaation. Leikkaukset sinällään eivät kestäneet kauaa, mutta ne liitännäistoimet ja odottelut veivät aikaa ja hermoja.
Potilaan saaminen leikkuusaliin on jo suoritus sinäänsä. Ensin soitat osastolle ja pyydät potilaan lähtövalmiiksi; "voi voi, on vielä veret ottamatta sun muut lausunnot allekirjoittamatta" on varsin tutun kuuloinen vastaus. Sitten tilaat tietokoneella potilaskuljettajan, joka noutaa potilaan osastolta leikkussaliin. Tulee sitten, kun huomaa tietsikalta pyynnin..
Ovella potilaalta tarkistellaan suostumuslomakeet (2 miespuolisen todistajan allekirjoittamana), antiemboliaprofylaksiakaavakkeen allekirjoitustilannetta sun muita byrokratian liittyviä lipettäjä ja lappuja. Ja pahimmoillaan metsästetään lisää allekirjoituksia. Salissa nukutus ja leikkuun alkuunpano sujuu yleensä varsin rivakasti ja lääkärihenkilökuntaa on enemmän kun tarvittaisi. Trakeostomiaa oli yöllä virittämässä 2 korvalääkäriä, anestesialääkäreitä on koko ajan ainakin 2, yleensä 3 joka hommassa. Homman jälkeen potilas siirretään heräämöön ja hoidetaan siellä osastokuntoon, tämä saa kestää sääntöjen mukaan maksimissaan tunnin. Leikaushoitajat hoitavat tämän heräämönkin, anestesiateknikko ei potilaaseen heräämössäkään puutu. Osastolle potilaan taas toimittaa se tietsikalla tilattu kuljettaja hoitajan kanssa.
Viimeyön spesilaliteetti tuli esiin vasta aamulla, kun johtajat tuli töihin. Amputaatiopotilaaamme aamuyöllä oli varsin sairas, mutta ärhäkkä vanhus. Leikkaus suoritettiin (4 kirurgia!) ja poistettu raaja lähetettiin kaikien asiaankuuluvien lähetteiden kanssa ruumishuoneelle omaisten noudettavaksi ja haudattavaksi... heräämökin meni pienen taistelun merkeissä ihan asiallisesti, tippa oli paikoillaan vielä osastollakin. Pappa siirretiin sänkyyn ja pedattiin siistiksi, raportti oli loppukohteliaisuuksia vajaa valmis kun "noutaja" saapui. Elvytyshälyytys toimittaa varsin nopeasti ison joukon apuvoimia paikalle, lääkäreitäkin oli about 10. Viivettä elvytyksen aloitamiseen oli tuskin minuuttia enempää.Pappa saatiin pulssilliseksi ja toimitettiin teholle...
Aamulla pääsin johtavan ylihoitajan ja osaston johtohahmojen kolmannen asteen ristikuulusteluun, mitä tapahtui ja missä ja miksi....asiasta tehdään kuulema raporttia sinne sun tänne, kuka lupasi potilaan osastolle ja millä kriteereillä yms juttuja. Kaikki toiminta oli ehdottoman esimerkillistä, mutta täällä kyllä osataan syyllistää ihminen oikeistakin teoista. Suurin syyllisryhmä kuulema tänään ovat kuitenkin kirurgit; miks piti mennä leikkaaman sairasta ihmistä aamuyöllä?
Aamulla osastonhoitaja selvitti tulevaa kuulustelua ja sanoi myös, että normaalisti annamme työntekijöiden lähteä kotiin aamulla, jos koko yö on oltu töisssä (20 tuntia takana), mutta nyt on jäätävä.. ei täällä tunteja lasketa. Varallaolosta saa 10% korvauksen, yö- tai viikonloppulisiä ei tunneta. Ylitöiden maksuperiaatteita ei täällä 10 vuotta olleet hoitajatkaan tienneet.. keep it simple :)
Tänään olisi tarjolla arabialaisen musiikin konsertti Ranskan konsulaatissa, vaan kuulema kaupunki on taas veden vallassa, täällä sisämaassa paista aurinko. Saapas nähdä, pääsenkö kartsalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti