Koulun historian tunneilta muistamme Rooman valtakuntan liittyvän "hajota ja hallitse" termin. Roomassahan kokeiltiin kaikenlaisia hallinto- ja johtamistyylejä vuosisatojen kuluessa. Työyhteisön johtaminen voi olla joko autoritäärista, demokraattista tai sitten sitä "antaa mennä" linjaa. Leikkaussali on momiammatillinen yhteisö, eikä joukueen kurissa pitäminen ole taatusti helppoa, mutta nyt yritän taiteilla tähän astisen elämäni monipuolisimman ja sekavimman (=hulluimman) johdon alaisuudessa.
Johdon linja pääsääntöisesti on, ettei ole mitään linjaa. Linjavalinta tehdään aina tilanteen ja henkilön mukaan, demokraattista tämä ei ainankaan ole. Jämäkkyydestä ja jatkuvuudesta ei niin ikään ole oikeita takeita, mielipiteen voi vaihtaa noin 7 kertaa päivässä, ihan miten huvittaa. Eilen tehty periaatepäätös on jo tänään vanha, eikä näitä politiikan muutoksia juuri tarvitse tiedotella..
Luotettavuus kuuluu tähän samaan kategoriaan, saahan tuota luvata esim. työvuoron laittaa toiveen mukaan, ja sen voi sitten unohtaa ihan ilosesti. Oi, enhän minä muistanut, ei voi mitään....
Käytössä on selkeä suosikkijärjestelmä; arabit rotunsa puolesta, sitten muut muslimit ja kaikki loput ihan nuolemisjärjestyksessä. Asemaansa voi yrittää pönkittää käymällä ahkerasti kielimässä pomolle työkavereiden oikeista tai oletetuista virheistä. Muutamassa puhutelussa on isoin pomo luetellut minulle jokseenkin sanatarkasti edelisenä päivänä käyttämäni lauserakenteet ja suorittamani muotovirheet, nyt en enää ylläty moisesta, mutta alussa vähän ihmettelin. Täällä ei missään nimessä pidä ottaa jotain "epäselvää" asiaa puheeksi asianomaisen kanssa samantien, vaan viimeistään päivän päätteeksi menet ilmoittamaan pomolle, että nyt se teki sitä ja sano tätä.... voi v...u, sanon minä.
Ei suoraa kommunikointia. Eilen tuli osastohoitaja saliin kertomaan minulle, että salin toinen passari ei halua olla tänään ylitöissä, minun on oltava; ei ollu pojalla munaa itsellä ilmottaa asiaa minulle. Aasialaiset on outoja.
Olen myös saanut suurimmalta osastonjohtajlta yksityiskohtaiset kuvaukset monista osaston kusipäistä, kukan on suurin a-hole..... jäi epäselväksi, pitääkö näitä varoa vai käynkö kielimässä? :)
Tällä systeemillä todennäköisesti yritetään saavuttaa edesmennen Stasin kaltainen valvontajärjestelmä, kaikki kaikkia vastaan. Paitsi tietty arabit, joilla on omat säännöt. Kansallistunne on täällä vahva, ja kieliryhmät kyllä pitävät toistensa puolta. Ja ovat tietenkin toinen toisiaan vastaan.... Filippiinojen puhuma kieli tagalo on nyt kielletty työtilaisuuksissa kokonaan, kun häiritsee potilashoitoa(?).... kun osastonjohtaja asiasta ilmoitti kovalla äänellä, tuli ryhmästä useita vastalauseita: tagaloksi. Se siitä auktoriteetistä.
Muutenkin asioiden esittäminen on aika alakoulutasolla; äänen korottaminen on hyvä tapa saada viesti perille. Kesken leikkauksen on myös hyvä tapa tulla saliin huutamaan leikkaavalle kirurgille jostain tärkeästä asiasta, sillonhan se ei pääse karkuun. Nyt olen näihin täysin asiattomiin huutokohtauksiinkin jo tottunut. Tai jos vaikka puuhuuvat ihan asiaa, arabiaa vaan kuuluu puhua ajoittain huutamalla.. Fyysistä tappelua en vielä ole nähnyt, mutta ei se kovin kaukana ollut, kun ortopedi kävi hakemassa läpivalaisun salista kesken selkäleikkauksen :)
Jos oikeat johtamiskohteet tuntuvat kovin haasteellisilta, aina voi päivän täyttää pikkujutuilla, esim. toimimalla juoksupoikana näille "ei-suoraa-kommunikaatiota" tyypeille. Suositu aihe viimeaikoina on ollut myös työntekijöiden kengät... minulla oli tänään verta töppösessä (pukukoodin mukaiset; valkoiset, valkoiset nauhat: =convertors tennarit :)), siitä sain 3 mainintaa... luulis osastonhoitajalla olevan tärkeempääkin puuhaa.....
Arabimaailmassa on tällä hetkellä johtajilla aika heikot oltavat, pallit heiluu muillakin kuin Gadaffilla. Meitä "saudi-suomalaisia" on kehoitettu pysymään pois suurten moskeijoiden ja muiden torikokousten lähettyviltä. Valta kuulema kaapataan ja mieltä osoitetaan nyt perjantaina ja uudelleen 20. päivänä.... en minä usko. Mutta jätän suosiolla moskeijan väliin; minä menen sukeltamaan.
Johdon linja pääsääntöisesti on, ettei ole mitään linjaa. Linjavalinta tehdään aina tilanteen ja henkilön mukaan, demokraattista tämä ei ainankaan ole. Jämäkkyydestä ja jatkuvuudesta ei niin ikään ole oikeita takeita, mielipiteen voi vaihtaa noin 7 kertaa päivässä, ihan miten huvittaa. Eilen tehty periaatepäätös on jo tänään vanha, eikä näitä politiikan muutoksia juuri tarvitse tiedotella..
Luotettavuus kuuluu tähän samaan kategoriaan, saahan tuota luvata esim. työvuoron laittaa toiveen mukaan, ja sen voi sitten unohtaa ihan ilosesti. Oi, enhän minä muistanut, ei voi mitään....
Käytössä on selkeä suosikkijärjestelmä; arabit rotunsa puolesta, sitten muut muslimit ja kaikki loput ihan nuolemisjärjestyksessä. Asemaansa voi yrittää pönkittää käymällä ahkerasti kielimässä pomolle työkavereiden oikeista tai oletetuista virheistä. Muutamassa puhutelussa on isoin pomo luetellut minulle jokseenkin sanatarkasti edelisenä päivänä käyttämäni lauserakenteet ja suorittamani muotovirheet, nyt en enää ylläty moisesta, mutta alussa vähän ihmettelin. Täällä ei missään nimessä pidä ottaa jotain "epäselvää" asiaa puheeksi asianomaisen kanssa samantien, vaan viimeistään päivän päätteeksi menet ilmoittamaan pomolle, että nyt se teki sitä ja sano tätä.... voi v...u, sanon minä.
Ei suoraa kommunikointia. Eilen tuli osastohoitaja saliin kertomaan minulle, että salin toinen passari ei halua olla tänään ylitöissä, minun on oltava; ei ollu pojalla munaa itsellä ilmottaa asiaa minulle. Aasialaiset on outoja.
Olen myös saanut suurimmalta osastonjohtajlta yksityiskohtaiset kuvaukset monista osaston kusipäistä, kukan on suurin a-hole..... jäi epäselväksi, pitääkö näitä varoa vai käynkö kielimässä? :)
Tällä systeemillä todennäköisesti yritetään saavuttaa edesmennen Stasin kaltainen valvontajärjestelmä, kaikki kaikkia vastaan. Paitsi tietty arabit, joilla on omat säännöt. Kansallistunne on täällä vahva, ja kieliryhmät kyllä pitävät toistensa puolta. Ja ovat tietenkin toinen toisiaan vastaan.... Filippiinojen puhuma kieli tagalo on nyt kielletty työtilaisuuksissa kokonaan, kun häiritsee potilashoitoa(?).... kun osastonjohtaja asiasta ilmoitti kovalla äänellä, tuli ryhmästä useita vastalauseita: tagaloksi. Se siitä auktoriteetistä.
Muutenkin asioiden esittäminen on aika alakoulutasolla; äänen korottaminen on hyvä tapa saada viesti perille. Kesken leikkauksen on myös hyvä tapa tulla saliin huutamaan leikkaavalle kirurgille jostain tärkeästä asiasta, sillonhan se ei pääse karkuun. Nyt olen näihin täysin asiattomiin huutokohtauksiinkin jo tottunut. Tai jos vaikka puuhuuvat ihan asiaa, arabiaa vaan kuuluu puhua ajoittain huutamalla.. Fyysistä tappelua en vielä ole nähnyt, mutta ei se kovin kaukana ollut, kun ortopedi kävi hakemassa läpivalaisun salista kesken selkäleikkauksen :)
Jos oikeat johtamiskohteet tuntuvat kovin haasteellisilta, aina voi päivän täyttää pikkujutuilla, esim. toimimalla juoksupoikana näille "ei-suoraa-kommunikaatiota" tyypeille. Suositu aihe viimeaikoina on ollut myös työntekijöiden kengät... minulla oli tänään verta töppösessä (pukukoodin mukaiset; valkoiset, valkoiset nauhat: =convertors tennarit :)), siitä sain 3 mainintaa... luulis osastonhoitajalla olevan tärkeempääkin puuhaa.....
Arabimaailmassa on tällä hetkellä johtajilla aika heikot oltavat, pallit heiluu muillakin kuin Gadaffilla. Meitä "saudi-suomalaisia" on kehoitettu pysymään pois suurten moskeijoiden ja muiden torikokousten lähettyviltä. Valta kuulema kaapataan ja mieltä osoitetaan nyt perjantaina ja uudelleen 20. päivänä.... en minä usko. Mutta jätän suosiolla moskeijan väliin; minä menen sukeltamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti