"Hyötyliikuntaa"

Luulen, että sanat hyötyliikunta ja työmatkaliikunta ovat tehokkaiden pohjoismaalaisten keksintöjä. Arabian kielestä tuskin löytyy vastaavia ilmaisuja, sen verran laiskoja liikkumaan nämä paikalliset ovat. Autolla aina, ja ihan oven eteen. Myös aasialaiset tuntuvat olevan energiaansa säästävää sorttia, ei tunnu työmatkojen kävely heitäkään innostavan.
Compoundilta sairaalaan liikennöi jatkuvaa rinkiä ajava ilmainen linjuri, kierros kestää reilun 20 minuuttia ja pysäkkejä on vajaan 100 metrin välein. Olen erilainen nuori, ja kävelen täällä työmatkani kesät talvet. Myös yöllä päivystäessä. Enimmäkseen saan kävellä yksin, vain muutama muu eurooppalainen on yhtä liikunnallinen ja käyttää  ulkoiluun aikaansa noin10 minuuttia mennen tullen.
Aamulla ensimmäiseksi tapaan pakistanilaiset ulkotyömiehet. Duuniin kuuluu pihojen hoitoa, kadun lakaisua yms ympäristön kohennusta. He tervehtivät aina ystävällisesti. Työtahti on tämän maan tapoihin ja varmaan myös palkkaan suhteuttu, läsnäolo lienee näkyvää tulosta tärkeämpi asia.
Polun varrella olevissa puissa on kukkien lisäksi paljon kovaäänisiä lintuja. Varsinkin papukaijat huutelevat äänekkäästi. Västräkin muottiin tehdyillä kokomustilla tirpeillä näyttäisi olevan soidinkausi ympäri vuoden, sen verran kiivasta kisailua on jatkuvasti. On täällä ihan kotoisia varpusiakin.
Seuraavaksi näen usein Bonnyn syöttävän alueen kulkukissoja jonkun puskan kupeessa. Bonny on jenkkiarmeijan veteraani, viettää eläkepäiviään täällä hoitotyön suurimman johtajan roolissa. On kuulema erittäin hyvä johtaja, sanovat ne jotka tietävät. Habituksensa puolesta hän nutturoineen ja kukikkaine tunikoineen sopisi vallan mainioisti ikäihmisten päivätansseihin Floridaan.
Compoundin portilla partioi muutama kuninkaan henkivartiokaartin sotilas konetuliaseet kainalossa. Aamulla pyssyt on usein penkillä ja miehet horteessa, puomit on auki. Liikeneteen tarkkailuun kuuluu asiattomien sisään pääsyn estäminen; ihon väri on selkeä merkki asiasta. Eurooppalaisilta ei kysytä mitään, mustat kuskit ei pääse sisään kuin antamalla oleskelulupansa pantiksi ja kohdekin tarkastetaan puhelimitse.
Seuraavaksi vaellan tulevan parkkipaikan poikki. Nyt se on jo sileä ja puitakin on istutettu reunoille,  joulun maissa se oli vielä rakennusjätekaatopaikka. Parkkitaloa on rakennettu kaiken aikaa, usein yötä myöten ja valtavalla miestyövoimalla.  Kuukausia  saatoin ihastella jeminiläisten betoniraudoittajien sujuvaa katkaisulaikan käyttöä aamuhämyssä. Visuaalisesti varsin näyttävää toimintaa, suojaimista ei tietoakaan tietenkään. Nyt on raudoitukset jo raudoitettu ja valutkin valettu, rakennuksen ulkomuoto on ihan samannäköinen kun tänne tullessani.
Rakennustyömaan kulmalla on myös rakennusmiesten sosiaalitilat, kaatopaikka ja rakennusmateriaalivarasto. Kotimatkallani illansuussa  miehet ovat usein suorittamassa hartaushetkeään; mukavahan se on ohi kävellä kun pitkä rivi miehiä kumartaa rintamassa.... Mekkaa kohti.
Rakennustyömaan ja jo olevan sairaalan parkkipaikan välillä kulkee erilaisia tärkeitä putkia maan alla, esimerkikisi asuttamani taloryppään netti yms kaapelit ja vesijohdot. Tätä putkiojaa kaivetaan auki ja täytetään päivittäin; jos aamulla voit kävellä "maata pitkin", todennäköisesti illalla on kaivanto jo taas auki ja ehkä pieni kulkusiltakin viritetty. Eihän täällä roudan tai pakkasen pitäisi putkia rikkoa, vai onkohan se joku työllistämistyömaa.
Kaivannosta selvittyäni siirryn asfaltoidulle parkkipaikalle autojen ja varsinkin autoilijoiden sekaan. Liikenne on aika huimaa ja autot pysäköidään ihan oman maun mukan, sikin sokin ristiin rastiin. Tiedän, että olisi helppo syyttä naiskuskeja moisesta kyvyttömyydestä asettaa auto suoraan viivojen väliin, mutta täällähän autoa ajavat vain miespuoliset ihmiset. Iällä ei itseasiassa ole väliä, silmämääräsesti 12-kesäset kuljettelee "mustia barbapa-hahmoja" julman kokosilla maastureillla. Ihan keskikaupungillakin eikä vaan täällä "keskellä ei mitään". Ihmettelen vähän miten ne yltää polkimiin ja näkeen ulos....
Sairaalan ovella on taas vartijat aseineen, yöllä ne nostaa katseensa ohikulkiessani, päivällä kaikki saa mennä ja tulla miten lystää, väriin ja sukupuoleen katsomatta. Sateen sattuessa ulkoportailla on usein "kuramattoja". Ne ovat joko potilaspeitteitä, pyyhkeitä tai lakanoita, todennäköisesti eivät ole ainoastaan tähän tarkoitukseen jyvitettyjä. Pesukonehan pesee ne...
Sairaalassa on marmorilattiat ja seinän kokoiset ikkunat sisäpuutarhoihin. Reittini kulkee muutaman vuodeosaston läpi; siis yleinen kulkureitti, ei mikään oikopolku. Matkalla on myös 2 kahvikioskia ja 2 yleistä rukouspaikkaa ja rajattomasti odotuspenkkejä potilaiden omaisille. Miehet oikealle ja naiset vasemmalle!
Pukuhuoneeseen, joka muuten on täysin luokaton, pääsee numeroilla 1168.
Kaiken tämän ja monen muun jutun näkemiseen menee aamulla vajaat 10 minuuttia. Miksi istua tylsässä linjurissa pitempi aika, kun voi kävellä leppeässä kesäsäässä luonnonihmeitä tarkkaillen. Katsotaan kuin tyyli muuttuu, kun on kesällä +50 lämmintä.
Vallankumousrintamalla on hyvin rauhallista, kuningas lupailee rahaa paikallisille aina tiukan paikan tullen, eli ei täällä mitään hätää ole.
Huomenna on perjantai ja elokuvat Sveitsin konsulaatissa. Sunnuntaina menen ranskalaisten kanssa riutoille:)