Vielä on toivoa....

...Punaisella Merellä. Ehkä.
Tämä juttu kuuluu kategoriaan "ihmisten piittaamattomuus sattuu".
Ilmaston lämpeneminen ja maailman merien pahoinvointi on yleisesti tunnistettu ja tiedostettu ongelma. Sinilevä kasvaa, happikato jyllää ja valtavat muoviroskalautat kelluvat Atlantilla ja Tyynellä valtamerellä. Siis tartteis tehdä jotakin.
Punainen Meri on periaatteessa edelleenkin sukeltajan paratiisi. Tosin Cousteaun aikana 70-80-luvuilla oli pinnan alla taatusti enemmän elämää. Isot kalat ovat hävinneet täältäkin, kalastetaan liikaa ja turhaan. Mitä isompi kala, sitä isompi hole verkossa ja kalastajalla huono mieli, kun moista mörköä, esim. napoleonkalaa, ei edes voi syödä.
Jeddan rantariutat ovat paikalliset harppuunamiehet tyhjentäneet hyvin tehokkaasti. Yli 30 senttisiä kaloja näkyy harvoin ja haita en ole toistaiseksi nähnyt "kaupunkialueella" kertaakaan. Sitkeästi kuitenkin isot miehet valtavien tussareiden kanssa jahtaavat silakan kokoisia sinttejä. Hylyillä otetaan pyssy mukaan sukellukselle; ei siinä juuri kaloilla ole mahiksia laitesukeltaja-harppuunamiesarmeijaa vastaan. Täysin järjen vastaista toimintaa, mutta ilmeisen miehekästä ja machoa näistä arabeista.
Viikonvaihteessa ajettiin 150 km pohjoiseen harvoin sukelletuille riutoille. Näillä sukelluksilla totetui ehdottomasti tuo blogini ideologia: no gain without pain. Rannalta riutan ulkoreunaan, missä aallot murtuvat seinämään, oli vajaa 500 metriä matkaa. Lämmintä vettä polvenkorkeudelle ja epätasaista pohjaa.... Märkäpuku päällä ja laitteet selässä, lämmintä reilu 40, aika hikinen marssi:) Riutan reuna oli kovin kuoppainen ja vettä oli nilkkaan tai vyötäröön, aaltojen mukaan.... siis ihan paska paikka! Pieni harha-askel, ja siinä sitten potkit selälläsi kun kilpikonna, kun isot aallot heittelee kun luoja kerjäläistä. Jahka siitä selvisi avoveteen, vaivat palkittiin ja vammat unohtu.
Hämmästyttävän läpinäkyvää vettä, koskematon ja ehjä pystysuora koralliseinämä ja paljon kaiken kokosia kaloja. Ensimmäinen utelias hai tuli tapaamaan ihan ensi minuuteilla, hieno otus! Lisäksi nähtiin erinäkösiä rauskuja, valtava keihäsrauskukin, kilpikonnia ja paljon oikean kokoisia kaloja. Kokonaisuutena riutta näytti hienolta, erilaisia ja kaikenkokoisia kaloja ja reheviä terveitä koralleja. Koskematon ja terve ekosysteemi. Tälläisissä paikoissa on ilo sukeltaa :)
Paluu rantaan oli tietenkin veteenmeno toisin päin, kamalaa hommaa. Nyt on polvet mustelmila ja kädet ruvella, mutta mitä sitten. Sukellukset todistivat, että kaikki meret ei ole vielä menetetty. Kenties saamme elää:)
Sairaalamme käytäväpuheissa puhutaan sairaalan "kaatumisesta", koska länsimaiset poistuvat sankoin joukoin henkilövahvuudesta. (Ei ole mikään ihme!) Leikkaussalista lähtee kolmannes hoitajista tulevan puolen vuoden sisällä, suoraan sanoen hoitajia sieltä laadukkaammasta päästä. Osastonhoitaja aamuraportilla ilmoitti suureen ääneen, että Eurooppa ja Amerikka kyllä hajoavat ja lähi-itäkin natisee liitoksissaan mutta tämä sairaala ei kaadu eikä kaipaa ketään joka ei täällä halua olla. Hän on vaan iloinen allekirjoittaessaan eroanomuksia, uusia hoitajia tulee ovista ja ikkunoista... ei mielestäni kovin hyvää henkilöjohtamista. Jos voisin, videoisin mieluusti jonkin aamupalaverin, voisi olla hitti YouTubessa:)
No, potilaiden puolestahan tässä harmitaa, kyllä he ansaitsisivat laadukaampaa  hoitoa. Minulla on jäljellä 21 työpäivää tässä sairaalassa, tunteja 185 :) Sairaalasta irtautumisen olen aloittanut keräämällä reilut 30 vaadittua nimikirjoitusta eri instansseista... etten ole varastanut lusikoita asunnostani ja olen palauttanut sairalan minulle antamat autot yms ihan hömppää ajankulua.
Ei sota yhtä miestä kaipaa ja luulen, että tämä sairaala pysyy toistaiseksi pystyssä (vain 1 kerros), vaikka valkonaamaiset koristeet häviävätkin näkyvistä. Täällä kuningas maksaa viulut, toisin kun Kreikassa.... Mitähän siitäkin tulee?
Ajatelkaa ekologisesti :)
Miks ei kukaan koskaan kommentoi juttujani.... ???