Haita, mantoja ja muita esihistoriallisia elukoita

...saatiin ihailla  syyslomalla jokseenkin päivittäin:))
Malediivit on ehdottomasti sukeltajan "mekka", pinnan alla on paljon ihasteltavaa ja ihmeteltävää.
Malediivit on pieni-suuri saarivaltio Ceylonista lounaaseen. Suuri pinta-alaltaan, mutta pieni maa-alaltaan. Valtio koostuu 1200 korallisaaresta, noin 200 saarista on asutettu, joko paikallisten tai alkuperäisasukkaiden toimesta. Osa saarista ei ehkä enää ihan täytä määrettä saari, särkkä olisi osuvampi nimitys.
Ilmasto lämpenee ja merenpinta nousee, siksi Malediiveja uhkaa hukkuminen. Paikallinen hallitus kokoontui taannoin sukelluksissa ihan vaan tehdäkseen ongelmaansa tunnetuksi maailmalla. Vielä tuota korallihiekkaa onneksi on pinnan päälläkin ja maan pääelinkeino eli turismi on voimissaan.
Turistit majoitetaan joko hotellisaarille tai sitten sukellustukialuksille; kokeilimme molempia vaihtoehtoja.
Elämä sukellustukialuksella on helppoa; aamulla meidät herättiin kello 6, sitten sukelletaan ja syödään aamiainen. Sitten vaikka otetaan pienet aamupäiväunet, kunnes kello taas kutsuu sukeltamaan, ja syömään ja....jne 6 päivää aalloilla keikkumista enemmän ja vähemmän tuulisessa ja sateisessa säässä. Eihän tuo kastuminen sukeltajaa haittaa, mutta ilman aurinkoa on näkymät pinnana alla vähän harmaita. Lisäksi uskokaa tai älkää, sukelluksen jälkeen tuulessa ja tuiskussa paleli. Vesi on vaan 27-28 astetta, meillä kotona se on 32 asteista.
Tukialustamme markkinoitiin luksusaluksena, mutta mutta.... paikallinen luksus tässä tapauksessa on vähän eri kun eurooppalainen luksus. Olisin toivonut esim. suihkusta lämmintä vettä, tai edes vettä... Aluksen kokki ei ansaitse minkäänlaista armoa edes minun silmissä, Gordon Ramsay olisi tod.näk.upottanut aluksen saman tien. Ruoka oli about alatyylista brittitasoa, enempi säilykkeitä kuin tuoretta. Kaiken kukkuraksi ainut tarjolla ollut kahvi oli mustaa pulveria, josta sai aikaiseksi mustaa vettä. Teepussivalikoima oli laajempi, mutta vain karkkimaustettuja"hedelmä"teelaatuja. Lisäksi tietenkin paineilmatäyttöjen kanssa oli ongelmia, netti ei toiminut yms pientä sälää.
Sukelluskohteet olivat ajoittain ihan erinomaisia, välillä vaan sukelluskohteita. Kalastus on tärkeä elinkeino tässä maassa. Sukellusturismin hyväksi on kuitenkin perustettu laajoja luonnonsuojelualueita, joissa kalastus on kielletty. Ajoittain olo oli, kuin olisi ollut ylikansoitetussa akvaariossa. Erityisesti yösukellus tälläisellä suojeluriutalla oli mahtava: kirjaimellisesti jaloissa pyöri haita, kotkarauskuja ja mureenoita saalistamassa, kaiken muun liikenteen seassa. Hieno fiilis katsella noita isoja esihistoriallisia elukoita puuhaamassa tiimityön hengessä.

Tyylikkäitä poikia

Kaverin siipiväli nelisen metriä

Mantarauskuja ihmeteltiin sekä snorklatessa että sukelluksissa; mitä ihmettä luoja mietti, kun tuommosen uimarin loi? Hieno design ja erityisen toimiva lopputulos kuitenkin; rauskut ui suoraan kohti ja sitten väistää viimehetkellä sukeltajan kääntämällä siipiä ja sarvia. Sukeltajat ei kuulu ruokavalioon, neopreeni maistuu pahalle ja on hankalasti sulava ruokalaji. Samaa mieltä ovat saarten lukuisat hait; ne tulee vaan uteliaasti ihmettelemään kuplivia tyyppejä, jotka eivät ole ihan virtaviivaisia. Kyllä ne on upeita eläimiä!
Hotellisaarella vietettiin muutama päivä ja se oli jo luksusta; lämmintä vettä ja oikeeta kahvia. Niin, ja oikeeta viiniäkin. Ruokalilumahikset oli monipuoliset ja valikoima tuoretavaraa, euroopalaisia ja aasialaisia vaihtoehtoja. Aamiaiselle piti herätä itse, ja sukelluskeskukseenkin piti kävellä ainakin 200 metriä:) Sukelluskohteet oli taas vaihtelevia; runsaasti haita ja rauskuja, tai sitten semmonen "vuoristorata" virtasukellus. Embudu expressissä virta heitteli sukeltajaa kun luoja kerjäläistä Sandy myrskyssä, hauskaahan se kieltämättä oli:)
Jenkeillä piiskasi Sandy itärannikkoa, Ceylonin kieppeillä oli joku N-alkuinen sykloni riehumassa ja sen häntä aiheutti meille kehnon sään. Kahden viikon aikana ei ollut kauhian montaa aurinkoista tuntia, pilvistä ja rankkoja sadekuuroja ukkosen saattelemana. Eihän tuo keli meille mikään katastrofi ole, kun kotona on aina se vähintään 35 ja pilvetöntä; uskon kuitenkin monia kehnosta kesästä kärsineitä eurooppalisia harmittavan, kun odotettu D-vitaminilisä jäi vajaaksi. Hotelli järkkäs paljon ohjelmaa sadepäiviksi pitääkseen asiakkaat tyytyväisinä; osallistuimme ilmaiseen coctail-demonstraatioon ja tarjoiluun joka ilta.
Eikä se sää osoittanut paranemisen merkkejä; sukellustukialuksemme seuraavan risteilyn piti alkaa aikataulun mukaisesti maanantaina; se oli vielä keskiviikkona puoliltapäivin myrkyn suojassa saarten välissä. Asiakkaita harmittaa taatusti!
Kunnanvaltuustot on valittu ja uudet voimat hoitaa kuntien asiat kuntoon; sosiaali- ja terveyspalvelut asiallisiksi ja verot pienemmiksi, työllisyyden parantamisesta puhumattakaan... mitäs niitä muita hyviä asioita olikaan?
Katotaan kuin Amerikassa käyt, kumpi parantaa maailman.
Minä palaan normielämään loman jälkeen, menen sukeltamaan:))

Rauhallista pyhäinpäivää.

Uhanalainen hai

Dinosaurukset ja muut esihistorialliset önnimönnit ovat kadonneet vuosimiljardien myötä, vain kestävimmät ja parhaat designit ovat säilyneet jääkausien sun muiden ympäristökatastrofien yli. Meressä näitä "vanhanajan malliston" helmiä vielä kuitenkin harvakseltaan tapaa. Hailla on miljoonia vuosia vanha erinomaiseksi koettu muotoilu, ympäristöön sopeutuminen on lähes täydellistä ja kaiken lisäksi se on ainakin periaatteessa ravintoketjun huipulla. Ei pitäisi olla hätää.....
Hait ovat vähentyneet huimasti maailman meristä viime vuosikymmenten aikana lähinnä ryöstökalastuksen seurauksena. 100 miljoonaa haita ongitaan vuosittain, 3/4 osaa tästä määrästä vain evien takia. Aasiassa haineväsoppa on kulttiruokaa, sen syöminen antanee rajattomat voimat niin sängyssä kuin pörssimarkkinoilla. Kaikenlaisiin hullutuksiin ihmsiet uskovatkin, ja haiparka on puolustuskyvytön.
Malesian kiinalaiset hoitajat National Guardsin sairaalassa valistivat minua kiinalaisesta ruokavaliosta; kaikki muu paitsi kivet kelpaa ruuaksi. Tällä perusteella luulisi, että muutakin sapuskaa kuin haineviä riittää koko kansakunnalle.
Paskamoisinta tässä hainkalastuksessa on se, että haista leikataan kalastusaluksella evät talteen ja käytännöllisesti katsoen liikuntakyvytön typistetty (teurastettu) hai palautetaan jätteenä mereen.... mitäs sitä nyt sitä painavaa ruhoa kuljettamaan, kun evistä samoninkertaisen hinna pienemmällä vaivalla. Järjetöntä puuhaa.
Valistuneet ravintola- ja hotelliketjut (esim Shangri La) ovat jo lopettaneet hairuokien tarjoilun, ja nimenomaan ilmoittavat sen suureen ääneen: meillä EI ole haineväkeittoa! Nyt pitäs saaada  vielä asiakkaat ymmärtämään, että menestys tulee jostain muusta kuin ruokalistan antimista.... jos ei satu olemaan ravintoloitsija.

Upeita otuksia, ja ne pelkää meitä enemmän kun myö niitä.

Viime viikonvaihteessa sukelsimme 250 km Jeddasta etelään olevilla riutoilla. Säät eivät oikein suosineet, torstaina ei päästy ulkomerelle myrskyn takia. Aallot oli 3-4 metrisiä, yli pienen venemme katon. Vesi oli kovin sekaista, näkyvyys ajoittain kehnompaa kuin Itämeressä kesäkuumalla.
Perjantaina lähdettiin laiturista aamulla klo 07, oltiin jo kaukana rannasta kun tuuli yltyi sietämättömäksi. Ulkomerellä oleva riutta on mainio sukelluskohde, voimakkaat merivirrat tuovat  kaloja ruokailemaan ja ruuaksi, se on vähän niin kuin Prisma lauantaisin. Delfiinitkin olivat aamupalallaan meitä odottelemassa. Vesi oli kirkasta, näkyvyys ainakin 50 m ja paaaalljoooon kaloja.
Haita sinne mentiin katselemaan ja niitä myös nähtiin, useita kymmeniä. Isoja ja pieniä, harmaahaita ja valkoevähaita. Kaikki tyyni upeita otuksia, niitä voisi katsella tunteja. Sukellusaika on paineilmalaitteilla rajallinen, harmi. Yksinäinen vasarahaikin riutan reunalla pyöri, sillä on kyllä ihan omituinen muoto. Kaikenlaisia kalaparviakin ulkomerellä on ihan eri malliin kun kaupungin rantariutoilla, maisema melkein pimeni ajoittain, kun ui jonkun parven keskelle. Kalat eivät juuri ole nähneet sukeltajia, joten ei ne osaa pelätä meitä, parven jäseneksi hyväksytään helposti:)
Koska tuuli oli yli 20m sekunnissa, oli merisää aika kenkku. Kotimatka kesti reilun 3 tuntia, seisaallaan kuin ruuhkabussissa, paitsi että lattia keinui ja aina välillä "katosi" alta ja suolavettä tuli päälle 20 sekunnin välein..... paleli! Reissu kannatti silti, ehdottomasti.
Maantiellä jouduimme illalla hiekkamyrskyyn, näkyvyys ajoittain alle 50 metriä. Tiellä oli kinoksia, mutta ei ollut onneksi liukasta :)
Kevät on tullut tännekkin, aamulla linnut laulaa ihan erimalliin kuin kuukausi sitten. Lisäksi eilen iso parvi hanhen kaltaisia lintuja lensi meren yllä pohjoiseen... muuttomatkalla ilmiselvästi. Saattaa se lumi sulaa Suomestakin, ennen kesää.
Kantakaa huolta luonnonsuojelusta!

Vielä on toivoa....

...Punaisella Merellä. Ehkä.
Tämä juttu kuuluu kategoriaan "ihmisten piittaamattomuus sattuu".
Ilmaston lämpeneminen ja maailman merien pahoinvointi on yleisesti tunnistettu ja tiedostettu ongelma. Sinilevä kasvaa, happikato jyllää ja valtavat muoviroskalautat kelluvat Atlantilla ja Tyynellä valtamerellä. Siis tartteis tehdä jotakin.
Punainen Meri on periaatteessa edelleenkin sukeltajan paratiisi. Tosin Cousteaun aikana 70-80-luvuilla oli pinnan alla taatusti enemmän elämää. Isot kalat ovat hävinneet täältäkin, kalastetaan liikaa ja turhaan. Mitä isompi kala, sitä isompi hole verkossa ja kalastajalla huono mieli, kun moista mörköä, esim. napoleonkalaa, ei edes voi syödä.
Jeddan rantariutat ovat paikalliset harppuunamiehet tyhjentäneet hyvin tehokkaasti. Yli 30 senttisiä kaloja näkyy harvoin ja haita en ole toistaiseksi nähnyt "kaupunkialueella" kertaakaan. Sitkeästi kuitenkin isot miehet valtavien tussareiden kanssa jahtaavat silakan kokoisia sinttejä. Hylyillä otetaan pyssy mukaan sukellukselle; ei siinä juuri kaloilla ole mahiksia laitesukeltaja-harppuunamiesarmeijaa vastaan. Täysin järjen vastaista toimintaa, mutta ilmeisen miehekästä ja machoa näistä arabeista.
Viikonvaihteessa ajettiin 150 km pohjoiseen harvoin sukelletuille riutoille. Näillä sukelluksilla totetui ehdottomasti tuo blogini ideologia: no gain without pain. Rannalta riutan ulkoreunaan, missä aallot murtuvat seinämään, oli vajaa 500 metriä matkaa. Lämmintä vettä polvenkorkeudelle ja epätasaista pohjaa.... Märkäpuku päällä ja laitteet selässä, lämmintä reilu 40, aika hikinen marssi:) Riutan reuna oli kovin kuoppainen ja vettä oli nilkkaan tai vyötäröön, aaltojen mukaan.... siis ihan paska paikka! Pieni harha-askel, ja siinä sitten potkit selälläsi kun kilpikonna, kun isot aallot heittelee kun luoja kerjäläistä. Jahka siitä selvisi avoveteen, vaivat palkittiin ja vammat unohtu.
Hämmästyttävän läpinäkyvää vettä, koskematon ja ehjä pystysuora koralliseinämä ja paljon kaiken kokosia kaloja. Ensimmäinen utelias hai tuli tapaamaan ihan ensi minuuteilla, hieno otus! Lisäksi nähtiin erinäkösiä rauskuja, valtava keihäsrauskukin, kilpikonnia ja paljon oikean kokoisia kaloja. Kokonaisuutena riutta näytti hienolta, erilaisia ja kaikenkokoisia kaloja ja reheviä terveitä koralleja. Koskematon ja terve ekosysteemi. Tälläisissä paikoissa on ilo sukeltaa :)
Paluu rantaan oli tietenkin veteenmeno toisin päin, kamalaa hommaa. Nyt on polvet mustelmila ja kädet ruvella, mutta mitä sitten. Sukellukset todistivat, että kaikki meret ei ole vielä menetetty. Kenties saamme elää:)
Sairaalamme käytäväpuheissa puhutaan sairaalan "kaatumisesta", koska länsimaiset poistuvat sankoin joukoin henkilövahvuudesta. (Ei ole mikään ihme!) Leikkaussalista lähtee kolmannes hoitajista tulevan puolen vuoden sisällä, suoraan sanoen hoitajia sieltä laadukkaammasta päästä. Osastonhoitaja aamuraportilla ilmoitti suureen ääneen, että Eurooppa ja Amerikka kyllä hajoavat ja lähi-itäkin natisee liitoksissaan mutta tämä sairaala ei kaadu eikä kaipaa ketään joka ei täällä halua olla. Hän on vaan iloinen allekirjoittaessaan eroanomuksia, uusia hoitajia tulee ovista ja ikkunoista... ei mielestäni kovin hyvää henkilöjohtamista. Jos voisin, videoisin mieluusti jonkin aamupalaverin, voisi olla hitti YouTubessa:)
No, potilaiden puolestahan tässä harmitaa, kyllä he ansaitsisivat laadukaampaa  hoitoa. Minulla on jäljellä 21 työpäivää tässä sairaalassa, tunteja 185 :) Sairaalasta irtautumisen olen aloittanut keräämällä reilut 30 vaadittua nimikirjoitusta eri instansseista... etten ole varastanut lusikoita asunnostani ja olen palauttanut sairalan minulle antamat autot yms ihan hömppää ajankulua.
Ei sota yhtä miestä kaipaa ja luulen, että tämä sairaala pysyy toistaiseksi pystyssä (vain 1 kerros), vaikka valkonaamaiset koristeet häviävätkin näkyvistä. Täällä kuningas maksaa viulut, toisin kun Kreikassa.... Mitähän siitäkin tulee?
Ajatelkaa ekologisesti :)
Miks ei kukaan koskaan kommentoi juttujani.... ???

Helppoa ja hauskaa......

...ihan niin kuin loman kuuluukin olla. Sukellus risteilyaluksella hoituu ilman minkäänlaista stressiä, laittautuu vaan pelipaikalle aina, kun kutsukello soi. Oli kyse sitten sukelluksesta tai syömisestä.
Risteilyaluksella on täysihoito ja etukäteen sommiteltu päiväohjelma. Minä olin aluksella, jossa oli 19 italialaista ja 2 bulgaarilaista sukeltajaa lisäkseni. Muutamat rouvat kyllä vaan snorklailivat, mutta mukana olivat. Kulttuuripoliittisesti olen nyt viettänyt viikon Italiassa, niin välimerellistä oli meininki laivalla kielellisesti ja ruokineen (hyvää :)) kaikkineen. Huomionarvoista mielestäni on, että italialaisista vain muutamat puhuivat edes auttavasti englantia. Juttuseuraa en heistä juuri saanut.
Aamulla herättelivät ystävällisesti kello 06, jo ennen seitsemää auringonnousun aikoihin oltiin vedessä ekalla sukelluksella. Sukelluksen jälkeen oli tarjolla aamiaista, kahvi oli laihan puoleista mutta muuten ihan käypänen tarjoilu. Ruokailun jälkeen oli hyvä vetäytyä ateriaa sulattelemaan aurinkokannelle, aamutorkutkin oli oiva vaihtoehto.
Ennen puoltapäivää taas herättelivät, aika kuunnella selostus sukelluskohteesta ja siirtyä "sukellusdhoniin". Sukeltaman mennään pienellä, ja matalalla aluksella; sillä pääsee riutoille ja sillä on myös kätevä poimia virran kuljettamat sukeltajat. Märkä märkäpuku piti itse kiskoa päälle ja laitteet viritellä selkään, sitten vaan veteen. Kertaalleen kasattu laitepaketti sai olla paikoillaan kaiken aikaa, paineilmapullot täytettiin näppärästi "bed-side".
Sukellukset tehtiin oppaan johtamissa ryhmissä, ei parane itse lähteä omille teille haahuilemaan noin virtaisissa kohteissa. Hait viihtyvät ruokailemassa virtaisissa paikoissa joten sellaisiin paikkoihin niitä oli mentävä ihastelemaan. Taktiikka oli, että käytiin riutan reunaan mahalleen pohjaan, pidettiin tiukasti kivestä kiinni ja äimisteltiin ohikulkevaa liikennettä kuin Imatran ajoissa ikään. Kun aika on täysi, antaa virran viedä kotia kohti, joskus jopa kilometrien matkan. Välillä oli olo kieltämättä, kuin animaatiohahmolla lentokoneen siivessä roikkuessa. Ja riutta alapuolella vilisi pikakelauksella.
Lounaan jälkeen on hyvä viettää siestaa, ennen seuraavaa sukellusta. Ja illallista. Säntillistä ja selkeää toimintaa, voiko mitään rentouttavampaa olla olemassa?

Lomamaisema



Sukeltaja maistuu pahalle  /foto by Flavio

 Haita näin viikon aikana enemmän kuin tähänastisen 30-vuotisen sukeltajanaurani aikana yhteensä, niitä oli jokapaikassa. :) Hai on muotoilultaan ikivanha konstruktio, mutta mielestäni kestänyt aikaa vallan mainiosti. Mahottoman tyylikäs otus. Mantarauskun design on erikoinen, mutta sen sulavampaa liikehtijää on vaikea tästä luomakunnasta löytää. Upeaa ihasteltavaa. Valashaita etsiskelimme yhtenä päivänä, mutta eivät olleet seurallisella tuulella, jäi toistaiseksi näkemättä. Siis niiltä osin on harjoituksia jatkettava.
Nyt on viikko sukellettu ja hyvä niin. Edessä vielä pieni kaupunkilomaosuus Dohassa. Reilun viikon päästä jo tiedän, vaikuttiko tämä loma positiivisesti suhtautumiseeni National Guards -sairaalan hömpötyksiin. Vai suhtaudunko entistä kriittisemmin kaiken maailman lippujen ja lappujen täyttämiseen oman perseen pelastamiseksi, potilaasta sen kummemmin piittaamatta.