Ranskan kansallispäivää vietettiin launataina 14. heinäkuuta. Historian osaamiseni ei kerro, mistä tapahtumasta aikaa lasketaan, aurinkokuninkaasta vai Napoleonista. Yhtä kaikki, paikallinen konsulaatti järjestää bileet ihan niinkuin Suomessa itsenäisyyspäivän malliin.
Ovella on usiampi portsari, pitää olla kutsu. Sen sijaaan henkilöllisyydestä ei kukaan välitä, naapurin kutsulla voi marssia sisään. Kansallisuudellakaan ei ole väliä, lähimmän yhteistyöjoukkueen, eli saudien edustajia oli paikalla runsaasti. Metallipaljastimen läpi pitää kulkea, mutta ei haittaa jos se vähän piippaa. Kännykät on sallittuja, toisin kun vainoharhaisilla jenkeillä;)
Menetimme juhlapuheen alkuosan liikennepoliittisista syistä ja kuulimme ainoastaan pitkän luettelon nimiä.... luultavasti "firman" paikallisia sponsoreita. Tuskin kuitenkaan mikään maailmapolitiikka avartava näkemys jäi kuulematta, ainankaan minulta. Ranskan kuullunymmärtäminen on edelleen aika mahdotonta. Puheen jälkeen soitettiin Marseljeesi ja sitten tietenkin Saudien kansallislaulu. Se on aika kiva biisi, semmonen reipashenkinen diskotyyppinen renkutus. Vähän samanlainen kun Italian kansallislaulu, se mitä soitetaan aina kun punanen auto voittaa kilpa-ajot. Saudien musiikilla tuskin Lontookaan urheilukilpailutkaan on valmistautunut, ainakaan naisten palkintoseremonioissa.
Virallisen ohjelman jälkeen avataan buffetti, eli syy, miksi kaikki vieraat ovat saapuneet. Tarjolla oli oikeesti ranskalaista ruokaa, ei mitään piraattikamaa. Juustot ihan alkuperäsiä ja oikeita ja leikkeleet sisälsivät sitä mitä kuuluukin; tämä on hanhenmaksaa ja tämä on sianlihapateeta jne. Tarjoilu oli varsin monipuolinen, joten luultavasti myös vegaanit ja muslimit löysivät syötävää.
Baarista sai oikeaa viinaa, viiniä ja olutta. Punaviini on täällä varsin harvinainen herkku, hyvää sellaista on kuulema aika vaikea tehdä. Nyt sain hyvää punaviiniä juustojen ja salaatin seuraksi. Monet muutkin ymmärsivät haluta viiniä ja se loppui kesken. Tarjoilija ilmoitti ystävällisesti, että viini finished, ota whisky:)
Ruokailun jälkeen alkoi tanssi, ihan niin kuin Joulukuun kuudentena. Ei soittokuntaa, vaan arabimusaa kaiuttimista, diskovaloja sun muuta yökerhofiilistelyä.
Sanomattakin on selvää, että Ranskassa kun ollaan, on miehet ja naiset sekasin, ja naiset arveluttavan pienissä vaatteissa. Hyvin tuo sujui joraaminen myös kansallispuvussa, muusta juhlinnasta puhumattakaan.
Voisin tietenkin pohtia itseni kipeeksi tätä tekopyhyyttä, mutta lienee turha vaiva. Käytän liikenevän aivokapasiteettini (jos sitä nyt edes on) tuohon kielen opiskeluun.
Tulevana viikonvaihteena alkaa Ramadan, paastokuukausi. Silloin kaikki aikataulut kääntyy ylösalaisin Paikalliset paastoajat vaan lösiivät päivät, (ei kovin iso muutos normikäytökseen) ja sitten illalla heräävät syömään ja juhlimaan. Viimenen mässäily on aamulla ennen auringon nousua, sitten onkin hyvä mennä täydellä vatsaal punkkaan. Muutama kilo keskimäärin kuulema kertyy painoa lisää tässä "kesäkuukauden" aikana..... Onneksi asun täällä muurien suojassa, ja saan syödä valoisaan aikaan ja nukkua pimiällä... Shoppailu ei muutenkaan kuulu erityisesti mielipuuhiini, joten ei edes ostoskeskukseen tarvi vääntäytyä puolilta öin.
Kesämekkokauppiailla lienee kehnot oltavat Suomessa, mutta sateenvarjokauppiaat taitaavat pärjätä hyvin. Sateet tietää hyvää sienivuotta. Ja eikös ne mustikatkin rupee kypsymään:)
Mukavaa kesälomaa kuitenkin.
Ovella on usiampi portsari, pitää olla kutsu. Sen sijaaan henkilöllisyydestä ei kukaan välitä, naapurin kutsulla voi marssia sisään. Kansallisuudellakaan ei ole väliä, lähimmän yhteistyöjoukkueen, eli saudien edustajia oli paikalla runsaasti. Metallipaljastimen läpi pitää kulkea, mutta ei haittaa jos se vähän piippaa. Kännykät on sallittuja, toisin kun vainoharhaisilla jenkeillä;)
Menetimme juhlapuheen alkuosan liikennepoliittisista syistä ja kuulimme ainoastaan pitkän luettelon nimiä.... luultavasti "firman" paikallisia sponsoreita. Tuskin kuitenkaan mikään maailmapolitiikka avartava näkemys jäi kuulematta, ainankaan minulta. Ranskan kuullunymmärtäminen on edelleen aika mahdotonta. Puheen jälkeen soitettiin Marseljeesi ja sitten tietenkin Saudien kansallislaulu. Se on aika kiva biisi, semmonen reipashenkinen diskotyyppinen renkutus. Vähän samanlainen kun Italian kansallislaulu, se mitä soitetaan aina kun punanen auto voittaa kilpa-ajot. Saudien musiikilla tuskin Lontookaan urheilukilpailutkaan on valmistautunut, ainakaan naisten palkintoseremonioissa.
Virallisen ohjelman jälkeen avataan buffetti, eli syy, miksi kaikki vieraat ovat saapuneet. Tarjolla oli oikeesti ranskalaista ruokaa, ei mitään piraattikamaa. Juustot ihan alkuperäsiä ja oikeita ja leikkeleet sisälsivät sitä mitä kuuluukin; tämä on hanhenmaksaa ja tämä on sianlihapateeta jne. Tarjoilu oli varsin monipuolinen, joten luultavasti myös vegaanit ja muslimit löysivät syötävää.
Baarista sai oikeaa viinaa, viiniä ja olutta. Punaviini on täällä varsin harvinainen herkku, hyvää sellaista on kuulema aika vaikea tehdä. Nyt sain hyvää punaviiniä juustojen ja salaatin seuraksi. Monet muutkin ymmärsivät haluta viiniä ja se loppui kesken. Tarjoilija ilmoitti ystävällisesti, että viini finished, ota whisky:)
Ruokailun jälkeen alkoi tanssi, ihan niin kuin Joulukuun kuudentena. Ei soittokuntaa, vaan arabimusaa kaiuttimista, diskovaloja sun muuta yökerhofiilistelyä.
 |
| Mekko heiluu näin.... |
Voisin tietenkin pohtia itseni kipeeksi tätä tekopyhyyttä, mutta lienee turha vaiva. Käytän liikenevän aivokapasiteettini (jos sitä nyt edes on) tuohon kielen opiskeluun.
Tulevana viikonvaihteena alkaa Ramadan, paastokuukausi. Silloin kaikki aikataulut kääntyy ylösalaisin Paikalliset paastoajat vaan lösiivät päivät, (ei kovin iso muutos normikäytökseen) ja sitten illalla heräävät syömään ja juhlimaan. Viimenen mässäily on aamulla ennen auringon nousua, sitten onkin hyvä mennä täydellä vatsaal punkkaan. Muutama kilo keskimäärin kuulema kertyy painoa lisää tässä "kesäkuukauden" aikana..... Onneksi asun täällä muurien suojassa, ja saan syödä valoisaan aikaan ja nukkua pimiällä... Shoppailu ei muutenkaan kuulu erityisesti mielipuuhiini, joten ei edes ostoskeskukseen tarvi vääntäytyä puolilta öin.
Kesämekkokauppiailla lienee kehnot oltavat Suomessa, mutta sateenvarjokauppiaat taitaavat pärjätä hyvin. Sateet tietää hyvää sienivuotta. Ja eikös ne mustikatkin rupee kypsymään:)
Mukavaa kesälomaa kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti