Viva la France

Ranskan kansallispäivää vietettiin launataina 14. heinäkuuta. Historian osaamiseni ei kerro, mistä tapahtumasta aikaa lasketaan, aurinkokuninkaasta vai Napoleonista. Yhtä kaikki, paikallinen konsulaatti järjestää bileet ihan niinkuin Suomessa itsenäisyyspäivän malliin.
Ovella on usiampi portsari, pitää olla kutsu. Sen sijaaan henkilöllisyydestä ei kukaan välitä, naapurin kutsulla voi marssia sisään. Kansallisuudellakaan ei ole väliä, lähimmän yhteistyöjoukkueen, eli saudien edustajia oli paikalla runsaasti. Metallipaljastimen läpi pitää kulkea, mutta ei haittaa jos se vähän piippaa. Kännykät on sallittuja, toisin kun vainoharhaisilla jenkeillä;)
Menetimme juhlapuheen alkuosan liikennepoliittisista syistä ja kuulimme ainoastaan pitkän luettelon nimiä.... luultavasti "firman" paikallisia sponsoreita. Tuskin kuitenkaan mikään maailmapolitiikka avartava näkemys jäi kuulematta, ainankaan minulta. Ranskan kuullunymmärtäminen on edelleen aika mahdotonta. Puheen jälkeen soitettiin Marseljeesi ja sitten tietenkin Saudien kansallislaulu. Se on aika kiva biisi, semmonen reipashenkinen diskotyyppinen renkutus. Vähän samanlainen kun Italian kansallislaulu, se mitä soitetaan aina kun punanen auto voittaa kilpa-ajot. Saudien musiikilla tuskin Lontookaan urheilukilpailutkaan on valmistautunut, ainakaan naisten palkintoseremonioissa.
Virallisen ohjelman jälkeen avataan buffetti, eli syy, miksi kaikki vieraat ovat saapuneet. Tarjolla oli oikeesti ranskalaista ruokaa, ei mitään piraattikamaa. Juustot ihan alkuperäsiä ja oikeita ja leikkeleet sisälsivät sitä mitä kuuluukin; tämä on hanhenmaksaa ja tämä on sianlihapateeta jne. Tarjoilu oli varsin monipuolinen, joten luultavasti myös vegaanit ja muslimit löysivät syötävää.
Baarista sai oikeaa viinaa, viiniä ja olutta. Punaviini on täällä varsin harvinainen herkku, hyvää sellaista on kuulema aika vaikea tehdä. Nyt sain hyvää punaviiniä juustojen ja salaatin seuraksi. Monet muutkin ymmärsivät haluta viiniä ja se loppui kesken. Tarjoilija ilmoitti ystävällisesti, että viini finished, ota whisky:)
Ruokailun jälkeen alkoi tanssi, ihan niin kuin Joulukuun kuudentena. Ei soittokuntaa, vaan arabimusaa kaiuttimista, diskovaloja sun muuta yökerhofiilistelyä.

Mekko heiluu näin....

Sanomattakin on selvää, että Ranskassa kun ollaan, on miehet ja naiset sekasin, ja naiset arveluttavan pienissä vaatteissa. Hyvin tuo sujui joraaminen myös kansallispuvussa, muusta juhlinnasta puhumattakaan.
Voisin tietenkin pohtia itseni kipeeksi tätä tekopyhyyttä, mutta lienee turha vaiva. Käytän liikenevän aivokapasiteettini (jos sitä nyt edes on) tuohon kielen opiskeluun.
Tulevana viikonvaihteena alkaa Ramadan, paastokuukausi. Silloin kaikki aikataulut kääntyy ylösalaisin Paikalliset paastoajat vaan lösiivät päivät, (ei kovin iso muutos normikäytökseen) ja sitten illalla heräävät syömään ja juhlimaan. Viimenen mässäily on aamulla ennen auringon nousua, sitten onkin hyvä mennä täydellä vatsaal punkkaan. Muutama kilo keskimäärin kuulema kertyy painoa lisää tässä "kesäkuukauden" aikana..... Onneksi asun täällä muurien suojassa, ja saan syödä valoisaan aikaan ja nukkua pimiällä... Shoppailu ei muutenkaan kuulu erityisesti mielipuuhiini, joten ei edes ostoskeskukseen tarvi vääntäytyä puolilta öin.
Kesämekkokauppiailla lienee kehnot oltavat Suomessa, mutta sateenvarjokauppiaat taitaavat pärjätä hyvin. Sateet tietää hyvää sienivuotta. Ja eikös ne mustikatkin rupee kypsymään:)
Mukavaa kesälomaa kuitenkin.

Margherita on italiainen ravintola

Jedda on iso kaupunki, ja täällä on paljon ravintoloita, moneen makuun ja monen hintaisia. Paikallinen pikaruokaketju AlBaik tarjoaa vain ja ainoastaan rasvaista kanaa ja ranskalaisia ja pullasämpylää laatikkoon parilla eurolla; paikat on aina tupaten täynnä. Myös amerikkalaiset ketjut mäkkäristä alkaen ovat suosittuja. Ja tietenkin kaikki pikaruokalat ovat aina auki kellon ympäri, saudit elävät yöllä.
Normiravintolat on jaoteltu sinkkujen (=miehet) ja perheiden (miehet, joilla naisia mukana) osioihin ja yleensä näihin on myös omat sisäänkäynnit. Lisäksi pöydät ainakin perhepuolella on usein eritelty seinillä toisistaan yksityisyyden takaamiseksi. Oikeissa ravintoloissa on yleensä viikonloppuisinkin enemmän henkilökuntaa kun asiakkaista.... Mukava juttu täälä ulkona syömisessä on, ettei ruoka-annosten jakamista ja sekoittamista katsota ollenkaan kieroon, annoksia ei tarvitse tilata kaikille omia.
Italialainen ravintola Margherita avattiin muutama kuukausi sitten ja se taitaa olla ensimmäinen länsimaisittain käyttäytyvä paikka tässä kaupungissa. Ja sinne on hyvä tilata pöytä etukäteen, varsinkin viikonloppuisin.
Vain yksi sisäänkäynti ja vain yksi suuri ravintolasali, sisustettu maukkaasti 50-60-luvun europpalaiseen henkeen. Pöytääsi voit odotella baaritiskillä, ihan kuin euroopassa konsanaan. Juu, tarjoilussa tietty on tässä kohti toivomisen varaa, mutta pääasia on, ettei ketään erotella ihan vaan kulttuurin perusteella. Viikolla sinkuille erotetaan "mukamas sermillä" oma osio, mutta silloinkin se on aika näennäinen tämän maan normeihin nähden.
Ravintola on erittäin suosittu länsimaisten siirtolaisten keskuudessa, koska se tuntuu ihan ravintolalta, ympäristöineen ja meluineen. Pizzatkin paistetaan kaikkien näkyvillä. Toinen suuri asiakasryhmä näyttää olevan saudityttöporukat. Naiset tulevat syömään ja iltaa viettämään keskenään, ihan kuin länsimaissa. Tässä näkyy myös "kaupunkilaisten" ja "maalaisten" ero.Nämä ravintolaan tulevat naiset pukeutuvat kirjaviin (lue edes vähän värillisiin) abayoihin, joiden tarkoitus ei ole välttämättä peittää kaikkia alla olevia muotivaatteita. Siis enemmän ja vähemmän napit auki :) Lisäksi huivit päässä ovat kirjavia ja peittävät mitä peittävät... Täällä sairaalan "maaseudulla" abaya on musta ja kasvot peitetään, iällä ei ole peittelemisen kanssa mitään tekemistä. No, kaupunkien jenginuorison keskuudestahan kaikki käytöksen ja kulttuurin rappeutuminen saa alkunsa.
Saudinaisen ravintolavarustukseen kuuluu aina myös ehdottomasti näyttävä käsilaukku, eikä kyse ole mistään pienestä iltalaukusta. Ihmettelen, mitä tarpeellista pitää raahata mukana helposti läppärin vetävän kokoisessa veskassa ravintolaan mennessä, kun eivät kuitenkaan ole taatusti töistä tulossa. Toinen juttu on, että laukut on toinen toistaan koristeellisempia ja kirjavampia. Staussymboleja, en tunnista oikeaa ja feikkiä Pradaa äkkiseltään. Minä olen erilainen nuori, tarpellinen matsku (henkilökortti ja raha) kulkee taskussa :)
Viime viikolla naapuripöydässämme istui 2 eurooppalaista jannua, resusissa farkuissa ja t-paidoissa. Muutama paikallinen nainen pölähti siihen  reippaasti kysymään, josko herrat suostuisivat yhteiseen valokuvaan. Totta  kai; siinä sitten poseerasivat erilaisissa kombinaatioissa. Sama toistui vielä pari kertaa ruokailumme aikana???? Kysyttiin sitten tarjoilijalta, että ketäs nämä julkut ovat? Portugalilaisia paikallisen potkupalloseuran tähtipelaajia kuulema, kas kun emme moista tienneet. Kysyin näistä pelajista vakituiselta taksisuhariltani, "tottakai kaikki tuntee nämä tähdet" oli vastaus. Nyt minäkin tunnista 2 tähtipelaajaa, ehkä:)
Kun ravintolasta on kyse, on tietenkin ruokalista myös tärkeä. Italialaista ruokaa, erittäin hyvää. Kaloreita säästämättä:) Hintatasokin on euroopalainen, joten se rajoittaa esim aasialaisten asiakkuutta. Hinnasta viis, joskun on kiva käydä "pikalomalla" pois tästä kummasta maasta. Vielä kun saavat ulkona olevan terassin valmiiksi.... viinitarjoilusta en haaveile, se olisi hukkaan heitettyä energiaa.
Suomessa Helatorstai, minulla viikonloppu. Illalla menen ranskalaisen sukellusseuran pippaloihin ja vasta huomenna sukeltamaan. Merivesi on ihanan lämmintä, melkein kuin ei menisi veteen ollenkaan. Sormiakaan ei palenna :)
Mukavia koulunpäättäjäisiä, juhlikaa kohtuudella.

Oopperahuvituksia

Ilmeisesti olen ollut kiltti tyttö, koska joulupukki muisti minua ja korjasi nettiyhteytemme. Tai sitten olemme koko asuinalue Allahin suosiossa.... vähän tätä kyllä epäilen.
Kaikenlaiset julkiset kansanhuvit kuten elokuvat, konsertit ja tanssiravintolat ovat täällä kiellettyjä. Ulkomalaisyhteisöt ja ulkomaalaisten asuinalueet kuitenkin järjestävät "suljettuja" huvittelu- ja kulttuuritilaisuuksia. Portilla on vartijat, alkuperäiskansoilla ei juuri ole sisäänpääsymahdolisuksia.
Osallistuin pari viiikoa sitten Italian kulttuurikeskuksen järjestämään oopperakonserttiin. Tilaisuudessa näin eniten länsimaalaisia ihmisiä sitten Helsingistä lähtöni, ihan kuin olis ulkomailla ollut. Abayan sai jättää narikkaan kuin päälystakin ikään; siinä sitten roikkui ainakin 100 mustaa mekkoa rivissä.
Musiikista vastasi erittäin taitava 4-henkinen italialaisryhmä; pianisti, sellisti, sopraano- ja tenorilaulajat. Ohjelmisto koostui asiantuntevan tahon mukaan edustavasti eteläeurooppalaisen oopperan helmistä. Juttuja mm Giuseppe Verdin Aidasta ja Leharin Iloisesta leskestä.  Osan jopa minä tunnistin, vaikka en kummonen oopperan tuntija olekkaan. Puitteet olivat hienot, alue oli kuin pieni keskustori jossain italialaiskaupungissa. Akustiikkaa ehkä vähän häiritsi ajoittain laskeutuvien lentokoneiden melu ja poliisiautojen sirenien ääni, mutta mitäpä tuosta. Musiikki oli hienoa kuultavaa ja mielestäni myös nähtävää; laulajien eläytyminen oli kiitettävää.
Konsertin jälkeen, keskiyöllä, tarjoiltiin illallinen. Valtava buffetti, monta kokkia valmistamassa pastaa ja paljon erilaisia yleiseurooppalaisia ruokia. Olisi pitänyt paastota koko päivä, että olisi voinut edes maistaa kaikkea.... ja keskellä yötä.
Ruokajuomana tarjoiltiin virvoitusjuomia tai vettä, ei monien toivomaa viiniä. Kultturikeskus sijaitsee Italian konsulaatin alueella, joten viinitarjoiluakin on aiemmin ollut. Liekö tämänkertaiseen linjaan syynä kutsuvieraana eturivissä istunut Saudi prinssi, pitäähän kulissit olla kunnossa.
Viiniä tai ei, muutaman tunnin kulttuurikokemus vastasi pientä lomamatkaa ulos tästä omituisesta maasta ja lomahan virkistää kummasti. Eilen olisi ollut elokuvia tarjolla eräällä suurella compoundilla, minä kuitenkin sivistin ja virkistin itseäni sukeltamalla Punaisessa Meressä.
Joulukiireitä en ole vielä aloittanut ihan siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole vielä keksinyt, mitä ja miten valmistella. :)