.... on vierähtänyt tässä omituisessa kuningaskunnassa. Näin taaksepäin katsoen aika on kulunut varsin nopeesti.
Ensimmäinen puoli vuotta sairaalassa meni ihmetellessä ja uuteen opetellessa. Seuraavan puolivuotiskauden sinnittelin suomalaisella sisulla, koska olin luvannut.... laskin päiviä milloin homma on hoidettu ja työpäivä kului kahvi-ja ruokatunteja ja kotiin pääsyä odotellessa. Niin hullua se homma oli. Suomessa kuitenkin tykkäsin työstäni, enkä yrittänyt piiloutua varastoon ihan vaan aikaa tappamaan.
Sitten palasin tänne uudella statuksella ja uskoin palaavani sairaanhoitotyöhön. Vaan kun eivät avanneet sairaalaa, johon olin menossa, sitten olisi pitänyt tehdä 6-päiväistä duuniviikkoa ja kaiken lisäksi polvi meni rikki hiihtomäessä. Kun se pitkittyy, niin se mutkistuu... vai näinköhän.
Aluksi olin kyllä huolissani työttömyydestä, menetän kaiken ammattitaitoni, kohta en enää osaa edes virittää polviproteesi instrumentteja käyttökuntoon. Ja eihän minusta ole kotirouvaksi. Mutta toisaalta vapaus ja ihmisoikeudet ovat aika mukavia. Ihmisoikeudet sikäli, että minulla on passi ja exit viisumi, voin matkustaa milloin haluan anomatta asiaa 3 kuukautta etukäteen joltain ihme byrokraatilta. Ja vapaus sikäli, että voin matkustaa just silloin kun Alainille sopii, sommittelematta lomavuoroja kenenkään kanssa. Kaikkeenhan tottuu ja mukavuuksiin tottuu erityisen helposti:)
Yleinen ajatus on, että kotirouvista täällä pärjää ainoastaa pienten lasten äidit, koska niillä on hommaa. Lapsettomat daamit, kuten minä ikävystyy kuoliaaksi puolessa vuodessa uima-altaalla laiskotellessa ja ostoskeskuksissa pyöriessä. Totta tämäkin, olen nähnyt monta esimerkkiä.
Omaehtoista aktivoinita siis tarvitaan, noitten päivittäisten shoppailukyytien lisäksi.... mutta entäs kun aktiviteetit kasvavat kuin lumipallo helmikuun nuoskalumessa? Tällä hetkellä olen ihan oikeasti "desperate housewife", olisin mieluusti edes puoli päivää viikossa kotona vaikka pyykkiä selvittämässä...
Sukelluskoulutus on homma, jota haluan tehdä ja teenkin jokseenkin kaiken tarjolla olevan. Nyt on maisemissa runsaasti noita "lentojätkiä", pilotteja jotka lennättäävät pyhiinvaeltajia. Kundit sukeltaa ja kouluttautuu välipäivinä minkä kerkee, siis olen täystyöllistetty jo pelkästään tässä mielessä. Kivaa!
Mutta kun lupasin parille compoundin äidille opettaa lapsia uimaan pari kertaa viikossa, homma karkasi totaalisesti käsistä. Lapsia on nyt about 20, ja kaikki haluaa yksityisopetusta 2 kertaa viikossa ja kello 16. Miun kalenterissa on 3 päivää (joogasta en luovu!) noita kello 16 aikoja.... pahimpina päivinä lopetan altaalla klo 20.... beachilta tulen sukeltamasta just ennen neljää, ei lounastaukoja aktiviteettien välillä. Siis about 12 tuntisia päiviä joka päivä.
Ja mitäpäs sukelluskouluttaja tekee viikonloppuisin? No tietenkin sukeltaa, koska monet kurssilaiset ovat sidottuja päivätöihin. Tai kaikkein ihaninta, mennään sukeltamaan ihan vaan huvikseen:)) En siis ole ollenkaan pitkästynyt, vaikka ei leffoihin tai baareihin pääsekkään. Muutenkin olo täällä on aika paljon asenteesta kiinni; minun ei tarvitse ajaa autoa, ostoksille mennessä ei tarvi miettiä mitä pukee päälle kunhan muistaa heittää abayan kaiken koristeeksi yms juttuja.
Tuo naisten autoilu-asia paisuu kovasti, youTubessa leviää hillittömän hauska video ko aiheesta.
Regeetä voi ihastella tästä. Viikonvaihteesssa bbc news uutisoi näyttävästi naisten autoilupäivästä.... Millonkahan täällä huomataan, että muutamat paikalliset uutiset saavat kohtuuttoman huomion länsimaissa ihan vaan hulluutensa takia. Vaikee on ajoittain pitää naama peruslukemilla vakavien (mukamas) asioitten edessä.
Saudien työttömyyttä on hoidettu jo jonkin aikaa rankaisemalla ulkomaalaisia työllistäviä yrityksiä ja jahtaamalla laittomia ja myös ilman omaa syytään ilman oleskelulupaa olevia työppösiä. Eihän paikalliset näitten pakistaanojen ja filippiinojen duuneja suostu tekemään, mutta tilastot näyttää paremmilta, kun ulkomaalaiset on pois työpaikkoja viemästä. Ensi viikolla alkaa kattavat ratsiat ja kaikki ilman oleskelulupaaa olevat laitetaan vankilaan ja karkoitetaan maasta på en gång. Työnatajat ovat saaneet määräyksen ilmiantaa heti oitis luvatta duunista pois jääneet työläiset, piilotteleevat kuitenkin vaan poliisia. Valtava määrä viranomaisia on mobilisoitu tähän siivousurakkaan, ja vankiloita on laajennettu huimasti... mistä nää kaikki tarkastajat on oikein löytyneet?
Onneksi ei ole asiaa lentokentän suuntaa lähiaikoina, on siellä todennäköisesti semmoset karkelot ensi viikolla lähtevän liikenteen puolella, että Stokkan hullut päivät jää ihan toiseksi. Kun ihan normi lennollekkin pääsy on ajoittain kovin hankalaa; paikallisesta kielestä kun puuttuu kokonaan käsitteet jono, järjestys, vuoro yms länsimaissa ajoittain tavattavat käytäytymistermit.
Miulla on oleskelulupa kunnossa ja ulkonäkö (länsimainen) suojaa turhilta uteluilta.
Talvea odotellessa pukeutukaa lämpimästi ja kannustakaa Saipaa.
Seuraavaksi kerron Mauritiuksesta, insAllah.
Ensimmäinen puoli vuotta sairaalassa meni ihmetellessä ja uuteen opetellessa. Seuraavan puolivuotiskauden sinnittelin suomalaisella sisulla, koska olin luvannut.... laskin päiviä milloin homma on hoidettu ja työpäivä kului kahvi-ja ruokatunteja ja kotiin pääsyä odotellessa. Niin hullua se homma oli. Suomessa kuitenkin tykkäsin työstäni, enkä yrittänyt piiloutua varastoon ihan vaan aikaa tappamaan.
Sitten palasin tänne uudella statuksella ja uskoin palaavani sairaanhoitotyöhön. Vaan kun eivät avanneet sairaalaa, johon olin menossa, sitten olisi pitänyt tehdä 6-päiväistä duuniviikkoa ja kaiken lisäksi polvi meni rikki hiihtomäessä. Kun se pitkittyy, niin se mutkistuu... vai näinköhän.
Aluksi olin kyllä huolissani työttömyydestä, menetän kaiken ammattitaitoni, kohta en enää osaa edes virittää polviproteesi instrumentteja käyttökuntoon. Ja eihän minusta ole kotirouvaksi. Mutta toisaalta vapaus ja ihmisoikeudet ovat aika mukavia. Ihmisoikeudet sikäli, että minulla on passi ja exit viisumi, voin matkustaa milloin haluan anomatta asiaa 3 kuukautta etukäteen joltain ihme byrokraatilta. Ja vapaus sikäli, että voin matkustaa just silloin kun Alainille sopii, sommittelematta lomavuoroja kenenkään kanssa. Kaikkeenhan tottuu ja mukavuuksiin tottuu erityisen helposti:)
Yleinen ajatus on, että kotirouvista täällä pärjää ainoastaa pienten lasten äidit, koska niillä on hommaa. Lapsettomat daamit, kuten minä ikävystyy kuoliaaksi puolessa vuodessa uima-altaalla laiskotellessa ja ostoskeskuksissa pyöriessä. Totta tämäkin, olen nähnyt monta esimerkkiä.
Omaehtoista aktivoinita siis tarvitaan, noitten päivittäisten shoppailukyytien lisäksi.... mutta entäs kun aktiviteetit kasvavat kuin lumipallo helmikuun nuoskalumessa? Tällä hetkellä olen ihan oikeasti "desperate housewife", olisin mieluusti edes puoli päivää viikossa kotona vaikka pyykkiä selvittämässä...
Sukelluskoulutus on homma, jota haluan tehdä ja teenkin jokseenkin kaiken tarjolla olevan. Nyt on maisemissa runsaasti noita "lentojätkiä", pilotteja jotka lennättäävät pyhiinvaeltajia. Kundit sukeltaa ja kouluttautuu välipäivinä minkä kerkee, siis olen täystyöllistetty jo pelkästään tässä mielessä. Kivaa!
Mutta kun lupasin parille compoundin äidille opettaa lapsia uimaan pari kertaa viikossa, homma karkasi totaalisesti käsistä. Lapsia on nyt about 20, ja kaikki haluaa yksityisopetusta 2 kertaa viikossa ja kello 16. Miun kalenterissa on 3 päivää (joogasta en luovu!) noita kello 16 aikoja.... pahimpina päivinä lopetan altaalla klo 20.... beachilta tulen sukeltamasta just ennen neljää, ei lounastaukoja aktiviteettien välillä. Siis about 12 tuntisia päiviä joka päivä.
Ja mitäpäs sukelluskouluttaja tekee viikonloppuisin? No tietenkin sukeltaa, koska monet kurssilaiset ovat sidottuja päivätöihin. Tai kaikkein ihaninta, mennään sukeltamaan ihan vaan huvikseen:)) En siis ole ollenkaan pitkästynyt, vaikka ei leffoihin tai baareihin pääsekkään. Muutenkin olo täällä on aika paljon asenteesta kiinni; minun ei tarvitse ajaa autoa, ostoksille mennessä ei tarvi miettiä mitä pukee päälle kunhan muistaa heittää abayan kaiken koristeeksi yms juttuja.
Tuo naisten autoilu-asia paisuu kovasti, youTubessa leviää hillittömän hauska video ko aiheesta.
Regeetä voi ihastella tästä. Viikonvaihteesssa bbc news uutisoi näyttävästi naisten autoilupäivästä.... Millonkahan täällä huomataan, että muutamat paikalliset uutiset saavat kohtuuttoman huomion länsimaissa ihan vaan hulluutensa takia. Vaikee on ajoittain pitää naama peruslukemilla vakavien (mukamas) asioitten edessä.
Saudien työttömyyttä on hoidettu jo jonkin aikaa rankaisemalla ulkomaalaisia työllistäviä yrityksiä ja jahtaamalla laittomia ja myös ilman omaa syytään ilman oleskelulupaa olevia työppösiä. Eihän paikalliset näitten pakistaanojen ja filippiinojen duuneja suostu tekemään, mutta tilastot näyttää paremmilta, kun ulkomaalaiset on pois työpaikkoja viemästä. Ensi viikolla alkaa kattavat ratsiat ja kaikki ilman oleskelulupaaa olevat laitetaan vankilaan ja karkoitetaan maasta på en gång. Työnatajat ovat saaneet määräyksen ilmiantaa heti oitis luvatta duunista pois jääneet työläiset, piilotteleevat kuitenkin vaan poliisia. Valtava määrä viranomaisia on mobilisoitu tähän siivousurakkaan, ja vankiloita on laajennettu huimasti... mistä nää kaikki tarkastajat on oikein löytyneet?
Onneksi ei ole asiaa lentokentän suuntaa lähiaikoina, on siellä todennäköisesti semmoset karkelot ensi viikolla lähtevän liikenteen puolella, että Stokkan hullut päivät jää ihan toiseksi. Kun ihan normi lennollekkin pääsy on ajoittain kovin hankalaa; paikallisesta kielestä kun puuttuu kokonaan käsitteet jono, järjestys, vuoro yms länsimaissa ajoittain tavattavat käytäytymistermit.
Miulla on oleskelulupa kunnossa ja ulkonäkö (länsimainen) suojaa turhilta uteluilta.
Talvea odotellessa pukeutukaa lämpimästi ja kannustakaa Saipaa.
Seuraavaksi kerron Mauritiuksesta, insAllah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti