3 vuotta...

.... on vierähtänyt tässä omituisessa kuningaskunnassa. Näin taaksepäin katsoen aika on kulunut varsin nopeesti.
Ensimmäinen puoli vuotta sairaalassa meni ihmetellessä ja uuteen opetellessa. Seuraavan puolivuotiskauden sinnittelin suomalaisella sisulla, koska olin luvannut.... laskin päiviä milloin homma on hoidettu ja työpäivä kului kahvi-ja ruokatunteja ja kotiin pääsyä odotellessa. Niin hullua se homma oli. Suomessa kuitenkin tykkäsin työstäni, enkä yrittänyt piiloutua varastoon ihan vaan aikaa tappamaan.
Sitten palasin tänne uudella statuksella ja uskoin palaavani sairaanhoitotyöhön. Vaan kun eivät avanneet sairaalaa, johon olin menossa, sitten olisi pitänyt tehdä 6-päiväistä duuniviikkoa ja kaiken lisäksi polvi meni rikki hiihtomäessä. Kun se pitkittyy, niin se mutkistuu... vai näinköhän.
Aluksi olin kyllä huolissani työttömyydestä, menetän kaiken ammattitaitoni, kohta en enää osaa edes virittää polviproteesi instrumentteja käyttökuntoon. Ja eihän minusta ole kotirouvaksi. Mutta toisaalta vapaus ja ihmisoikeudet ovat aika mukavia. Ihmisoikeudet sikäli, että minulla on passi ja exit viisumi, voin matkustaa milloin haluan anomatta asiaa 3 kuukautta etukäteen joltain ihme byrokraatilta. Ja vapaus sikäli, että voin matkustaa just silloin kun Alainille sopii, sommittelematta lomavuoroja kenenkään kanssa. Kaikkeenhan tottuu ja mukavuuksiin tottuu erityisen helposti:)
Yleinen ajatus on, että kotirouvista täällä pärjää ainoastaa pienten lasten äidit, koska niillä on hommaa. Lapsettomat daamit, kuten minä ikävystyy kuoliaaksi puolessa vuodessa uima-altaalla laiskotellessa ja ostoskeskuksissa pyöriessä. Totta tämäkin, olen nähnyt monta esimerkkiä.
Omaehtoista aktivoinita siis tarvitaan, noitten päivittäisten shoppailukyytien lisäksi.... mutta entäs kun aktiviteetit kasvavat kuin lumipallo helmikuun nuoskalumessa? Tällä hetkellä olen ihan oikeasti "desperate housewife", olisin mieluusti edes puoli päivää viikossa kotona vaikka pyykkiä selvittämässä...
Sukelluskoulutus on homma, jota haluan tehdä ja teenkin jokseenkin kaiken tarjolla olevan. Nyt on maisemissa runsaasti noita "lentojätkiä", pilotteja jotka lennättäävät pyhiinvaeltajia. Kundit sukeltaa ja kouluttautuu välipäivinä minkä kerkee, siis olen täystyöllistetty jo pelkästään tässä mielessä. Kivaa!
Mutta kun lupasin parille compoundin äidille opettaa lapsia uimaan pari kertaa viikossa, homma karkasi totaalisesti käsistä. Lapsia on nyt about 20, ja kaikki haluaa yksityisopetusta 2 kertaa viikossa ja kello 16. Miun kalenterissa on 3 päivää (joogasta en luovu!) noita kello 16 aikoja.... pahimpina päivinä lopetan altaalla klo 20.... beachilta tulen sukeltamasta just ennen neljää, ei lounastaukoja aktiviteettien välillä. Siis about 12 tuntisia päiviä joka päivä.
Ja mitäpäs sukelluskouluttaja tekee viikonloppuisin? No tietenkin sukeltaa, koska monet kurssilaiset ovat sidottuja päivätöihin. Tai kaikkein ihaninta, mennään sukeltamaan ihan vaan huvikseen:)) En siis ole ollenkaan pitkästynyt, vaikka ei leffoihin tai baareihin pääsekkään. Muutenkin olo täällä on aika paljon asenteesta kiinni; minun ei tarvitse ajaa autoa, ostoksille mennessä ei tarvi miettiä mitä pukee päälle kunhan muistaa heittää abayan kaiken koristeeksi yms juttuja.
Tuo naisten autoilu-asia  paisuu kovasti, youTubessa leviää hillittömän hauska video ko aiheesta.
Regeetä voi ihastella tästä. Viikonvaihteesssa bbc news uutisoi näyttävästi naisten autoilupäivästä.... Millonkahan täällä huomataan, että muutamat paikalliset uutiset saavat kohtuuttoman huomion länsimaissa ihan vaan hulluutensa takia. Vaikee on ajoittain pitää naama peruslukemilla vakavien (mukamas) asioitten edessä.
Saudien työttömyyttä on hoidettu jo jonkin aikaa rankaisemalla ulkomaalaisia työllistäviä yrityksiä ja jahtaamalla laittomia ja myös ilman omaa syytään ilman oleskelulupaa olevia työppösiä. Eihän paikalliset näitten pakistaanojen ja filippiinojen duuneja suostu tekemään, mutta tilastot näyttää paremmilta, kun ulkomaalaiset on pois työpaikkoja viemästä. Ensi viikolla alkaa kattavat ratsiat ja kaikki ilman oleskelulupaaa olevat laitetaan vankilaan ja karkoitetaan maasta på en gång. Työnatajat ovat saaneet määräyksen ilmiantaa heti oitis luvatta duunista pois jääneet työläiset, piilotteleevat kuitenkin vaan poliisia. Valtava määrä viranomaisia on mobilisoitu tähän siivousurakkaan, ja vankiloita on laajennettu huimasti...  mistä nää kaikki tarkastajat on oikein löytyneet?
Onneksi ei ole asiaa lentokentän suuntaa lähiaikoina, on siellä todennäköisesti semmoset karkelot  ensi viikolla lähtevän liikenteen puolella, että Stokkan hullut päivät jää ihan toiseksi. Kun ihan normi lennollekkin pääsy on ajoittain kovin hankalaa; paikallisesta kielestä kun puuttuu kokonaan käsitteet jono, järjestys, vuoro yms länsimaissa ajoittain tavattavat käytäytymistermit.
Miulla on oleskelulupa kunnossa ja ulkonäkö (länsimainen) suojaa turhilta uteluilta.
Talvea odotellessa pukeutukaa lämpimästi ja kannustakaa Saipaa.
Seuraavaksi kerron Mauritiuksesta, insAllah.

Varaudu etukäteen..... kaikkeen mahdollliseen

Eilen meteorologit povasitvat sadetta iltapäiväksi ja illaksi. Yleinen tiedotusjärjestelmä, semmonen samanlainen pakkosyöttö kun tsunamivaroitus, laitto tekstarin tästä katastrofin mahdollisuudesta kaikkiin kännyköihin. Tässä kohden osataan erotella arabian- ja englanninkieliset ihmiset. Käytännössä tämän tekstarin jälkeen koulut suljettiin ja työpaikat tyhjenivät: pitää hakea lapset ja ehtiä kotiin ennen sadetta. Tottahan se on, että rankkasateen sattuessa (viimeiksi tammikuussa 2011) tämä kaupunki tulvii ja pahimmoillaan voi joutua viettämään jopa yönsä työpaikalla. Siis hyvä ennakoida kotimatka ajoissa.
Mutta, kun eilen oli taivaalla pari pientä hattaraa iltapäivällä ja tähtikirkas taivas kaiken iltaa. Tosiasiassa pelkästään minimaalinen sateen uhka riittää halvauttamaan toiminnot.... siis antaa ihmisille tekosyyn jäädä pois töistä. No kivaahan se on, lintsata oikein luvan perästä.
Asia, johon potilaat ja potilaiden omaiset eivät osanneet varautua, oli eilinen yksityisen sairaalan totaali sulkeminen. Poliisit sisään ja potilaat  (110  vuodepaikkaa) perheineen ja henkilökunta ulos. Lehtijuttu ei kertonut, mitä sairaalassa kuulema olleille tehopotilaille tapahtui.
Sulkemisesta päätti jonkinmoinen paikallinen terveysministeriö ilmeisten lääketieteellisten huolimattomuuksien takia. Juttu oli niin, että 8-vuotiaalta pojalta piti ottaa joku näyte paikallispuudutuksessa leikkussalissa. Temppu tehtiin kuitenkin röntgenosastolla. Ja lääkäri päätti lievittää poijan oloa "yleisanestesialla" eli antamalla Propofolia (sitä Michael Jackson mömmöä) ja happea. Poika voi huonosti ja kramppasii, sai lisää lääkettä ja "happea"..... lääkäriltä kesti 17 minuuttia havaita, että maskiin ei virrannut happea vaan typpeä.... lehti ei puhu typpioksidyylista mitään. No huonostihan tuossa jokatapauksessa kävi ja poikaparka heitti henkensä.
Siis ihan ilmeinen hoitovirhe, ja paha sellainen.... kyllä happisaturaation lasku näkyy ennen 17 minuuttia ihan silmälläkin, vaikka ei monitorointia olisikaan. (miks ei ollut?)
Lääkäri (ilmeinen expatriootti) ymmärsi pikaisesti mokanneensa, ja poistui maasta ensimmäisellä sopivalla lennolla. Tästä seurasi, että henkilöstöosaston tyypit, jotka eivät olleet kanittaneet asianmukaisesti tyypin passia ja viisumia, joutuivat syytteeseen.
Sairaalassa huoltohommia tekevä firma oli liittänyt johtoja Nokian kaupungin malliin, ja happilinjasta tuli typpeä, ja todennäköisesti toisin päin. Siis firma työppösineen syytteeseen, ja poistumiskieltoon.
Huoneessa ollut henkilökunta samoin, syyteeseen ja poistumiskieltoon.
Maan tapaan pojan omaiset voivat vaatia asianosaisilta julmia korvauksia, mitään vastuuvakuutuksia ei tässä maassa tunneta. Paikallinen rtg-teknikko 3000 rialin (600 €) kuukausipalkalla maksaa laskua lopunikäänsä, jos nyt sattuu yleensä saamaan töitä.
Täysin tarpeeton tapahtuma, mutta kuvaa hyvin sairaaloiden toimintatapoja. Liikaa luotetaan johdatukseen ja hyvään turiin.
Mitä sairaalalle ja henkilökunnalle loppupeleissä tapahtuu on auki. Vaan eipähän tuo olisi ensimmäinen varusteltu ja käyttökunnossa oleva sairaala tässä kaupungisssa, jonka ovet on lukosssa. Vuosi sitten neuvottelin tuon läheisen uuden sairaalan kanssa duunista, piti avattaman joulukuussa.... vielä on iso rakennus ihan pimeänä. Ehkä tänä jouluna:)
Kuningas kävi taas leikkauttamassa selkäänsä; yläselästä löysennettiin ja kiristettiin ligamentteja National Guardin sairaalassa Riadissa. Homma sujui ilmeisen hyvin, ainakin paremmin kun tuossa Jeddan sairaalassa. Toki kansalaiset tiesivät jo etukäteen rukoilla ylimääräistä kuninkaan terveyden puolesta. Tuleekohan valtion työntekijöille taas ylimääräisiä vapaapäiviä ja saudeille ylimääräisiä palkkoja onnistuneen operaation johdosta.
SAS:lla menee huonosti, mutta tällä paikallisella lentoyhtiöllä hyvin. Koulutin taas noita "pyhiinvaellus pilotteja". Kundit roudaa nyt väkeä takaisin Indonesiaan, ja lentää takasin tyhjällä 747-jumbolla, kymmeniä kertoja edestakasin. Vaikka tässä maassa tankattaisiinkin, ei ole halpaa, puhumattakaan turhasta hiilijalanjäljestä. Kyllä se olisi paree järkätä tuosta vaelluksesta ympärivuotinen kinkeri.
Saipalla menee hyvin, menkää kannustamaan jäähalliin:)

Wounded Knee

Reilu sata vuotta sitten amerikkalaiset halusivat päästä alkuperäisväestöstä, eli intianeista eroon. Huomattava taistelutanner oli Wounded Knee, vähän niin kuin Raatteen tie. 70-luvulla bändi nimeltä Red Bone teki varsin suositun radiorenkutuksen nimeltä Wounded Knee, tekivät intiaanien asiaa tällä musiikilla tunnetuksi.
Polviahan loukkaantuu jatkuvasti, mutta sukellusvammana.....
Jenkkipilotti suoritti sukelluskurssia, ihan asiallinen sukeltaja. Aalto kuitenkin paiskasi miehen koralleihin, kun oikeesti piti ottaa vielä yksi askel ja sitten vasta hypätä. Juu, polveen vähän sattu, mutta ei se haittaa, senkun mennään vaan. Eikä se polvi pahalta näyttänyt, semmonen pintavamma. Pikkusen mies oli ärsyyntynyt, kun kalat pyrki nyppimään ihosiekaleita sukelluksen kuluessa, mutta muuten ei mitään ongelmaa.
Sukelluksen jälkeen sitten tarkastelin polvea vähän paremmin, siinä oli vajaa 10 sentin vekki, polvilumpo näkyi:(  Ei semmonen laastarilla hoidu. "Eihän tämä mikään sukelluseste ole, kun vielä on yösukellus tekemättä?" Sain miehen pysymään pintamiehenä, mennään ompeluttamaan polvi sukelluksen jälkeen. Koska sairaalassa saattaa joutua odottamaan, (ja vamma oli jo "vanha"), mentiin ensi illalliselle.... ettei nälkä pääse yötä myöten yllättämään.
Valittiin maineikas saksalaisvaikutteinen sairaala, lähellä asumuksiamme. Ensiapu oli pieni huone, potilaat metrin päässä toisistaan... Ruuhkaakin oli, ilmeisesti joku afrikkalaisia duunareita kuljettanut auto oli kaatunut, ja ovella parveili 50 mekkoihin pukeutunutta huolestunutta mustaa miestä... olivat joukkueena huolissaan kaveristaan. Ei puhettakaan riehumisesta, mutta näky oli kieltämättä vähän kaoottinen.
Lasiluukun takana mies käski meidät "triage alueelle", siis niin kuin ensiapuhuoneeseen. Sitten meidät ohjattiin, ulkomaalaisia kun olimme, ainoaan erilliseen koppiin. Tähän mennessä kukaan ei kysynyt mitään, vammahan oli näkyvillä. Alain sai hoitaa ilmoittautumisen yms byrokratian, kukaan ei kysynyt hänen suhdettaan sukeltajaamme. Kun lääkärille oli saatu selvitettyä, mitä on tapahtunut, (sukellus ja kalastus on kaksi eri asiaa!) hän päätti ottattaa röntgenkuvan, ihan varmuuden vuoksi. Lähetteet sun muut paperit annettiin miulle, ja portsari lykkäsi pyörätuolin röntgeniin. Edelleenkään, kukaan ei kyseenalaistanut suhdettamme.... ihan vieraat mies ja nainen porukoissa tässä sukupuolten erottelun luvatussa maassa. Kuva otettiin, digitaalinen systeemi toimi ok, mutta se muu ympäristö. Lattioissa oli isoja "ojia", jotain putkitöitä taisi olla meneillään.... lisäksi seinällä oli ilmoitus, jossa kehoitettiin hakemaan rahat takaisin, jos hoito ei miellyttänyt allahin silmissä. Siis uskonto ennen kaikkea.
Luut oli ehjät, kuten odotettua, jokos nyt päästään ompelemaan?.... 3-nollan Prolenella puoskari vekin lopulta kursi kasaan, en viitsinyt sanoa, että olisin osannut tehdä sen paremmin. Sain kuitenkin katkoa langat, ja osasin sen edelleen.... :)) Koska haava on likainen, pitää antaa antibioottia. Ei riitä, että asiakas tietää olevansa allergiaton, kaikki antibiootit pitää testata subcutaaniannoksella.... tipan laittokin kesti kovin kauan, laitoin Perfalganit tippumaan itse....
Sairaalan apteekista sai lääkkeet, laittoivat Alainin ostamaan ne portsarin kanssa, ja sitten se pussi ohjeitten saattelemana annettiin miulle:)
Koko revohka kesti vajaa 3 tuntia, siis ei huono suoritus.
Hoitohenkilökunta oli saudeja ja aasialaisia, ja työilmapiiri näytti olevan vallan mainio. Ihan kuin tässä sairaalassa olisi ymmärretty tiimityöajatus, lääkäreitä myöten. Ei ollenkaan semmosta omaan pussiin pelaamista ja selkään puukottamista, mitä näin siellä aavikolla. Varustetaso oli saudistandardien mukaan ok, ompelulankaakin oli sekä resorboituvaa (vicryl silk!) että resorboitumatonta (prolene silk!) Käsidesiä ei ollut missään näkyvillä ja hanskat oli arsenikkilaatua, haisevat, talkilliset ja ohuet eli risat. Ei taatusti täytä lääkelaitoksen määreitä.
Summa summarum: pilotti saatiin sukelluskuntoon ja miun usko vahvistui entisestään; tämän maan sairaalat ei ole minua varten. Jatkan unelma-ammatissani sukelluskouluttajana.
Kunnallisvaalit tulollaan ja kohta on jo joulu.....
Euroopan talouskurjimus jatkuu ja uutta kriisiä näyttää pukkaavan Lähi-idästä...Israelilla näyttää olevan aikaa pohtia Välimeren laivaliikennettä, Estelleä, vaikka napit on vastakkain yhden jos toisen arabimaan kanssa. Saudi Gazettessa oli aika mielenkiintoinen artikkeli liittyen juutalaisiin: demokratia (ihan yleisessä mielessä) on juutalaisten keksimä salajuoni, jolla pyritään saamaan rauhanomaiset muslimit ja kristityt sotimaan keskenään...... tätä ei Armilan lukiossa kerrottu yhteiskuntaopin tunnilla 70-luvulla.
Kannustakaa Saipaa, näytti saaneen taas pisteen.

Isänmaallisuus ennen kaikkea.....

.....vaikka uskontoaanhan nämä arabit nyt silmittömällä raivollaan puolustavat. Saudi-Arabiassa valtio on yhtä kuin uskonto ja samaa idea on useimmissa arabimaissa. Tämä tarkoittaa, että uskonnon loukkaus vaikkapa pienellä filmin pätkällä on yhtä kuin neukkujen hyökkäys Suomeen reilu 70 vuotta sitten.....
Islamin uskoiset ovat huomattavan herkkiä "jumalaan" puuttuttumiseen. Mitään kuvia tai muita palvontakohteita ei sallita, eikä profeetoista ole syytä edes ajatella poikittaista sanaa. Johan nuo fanatikot Timbuktussakin hajottivat kaikki ikivanhat maailmanperintöön kuuluneet temppelit.
Jeddassa on kuitenkin ihan rauhallista, ei minkäänmoisia mielenilmaisuja konsulaatteja vastaan. Tosin ranskan ulkoministeriö lähetti kiertokirjeen kansalaisilleen. Siinä kehoitettiin välttämään kaikkia moskeijoita ja väkijoukkoja...... ja kun tässä maassa moskeijoita on vähintään yhtä tiheässä kun on anniskelupaikkoja Lappeenranna keskustassa. Kotiamme lähinnä oleva minareetti on alle 100 metrin päässä, onkohan se riittävän kaukana:)
Siis konsulaatit toimii niin kuin ennenkin ja Sveitsin kansaalispäivää (01.08) vietettiin torstaina. Tilaisuudet on kivoja, koska kutsuvieraat on kovin sekalaista jengiä. Taas osuimme erikoiseen pöytäseurueeseen. Pöydässä istunut valtava saudi esitteli poikansa, junior doktor, hammasläkäri... ja minä itse, senior,  olen kirurgi, joka käyttä veistä. Kas kummaa, kun en yhtään pelästynyt moisesta esittelystä, esittelin itseni ammattitaitoiseksi leikkaussalihoitajaksi. Siitähän hemmo innostui ja selitti kovaan ääneen, kuinka pielessä saudien sairaalat ovat, ei mitään vastuuta  laadusta eikä varsinkaan taloudesta... julkinen terveydenhuolto kuulema maksaa Jeddassa 30 miljardia (6 mrd E) rialia vuodessa. Henkilökunta sen enempää kuin potilaatkaan eivät halua nähdä yhtään ylimääräistä vaivaa , ajatellaan että kun polvet protetisoidaan tänään, huomenna olen terve ja hoikka, ihan ilmaiseksi.
Hämmästyttävää kyllä, olin ehdotomasti ihan samaa mieltä tuon lihavan pyyhepäisen miehen kanssa. Ilahdutin häntä vielä kertomalla muutamista hyvän leikkaussalihoitajan ominaisuuksista; minulla kuuluu olla seuraavaksi tarvitsemasi instrumentti jo kädessä ennen kuin itse edes tiedät sitä tarvitsevasi, aina askeleen edellä.... ja hyvä passari on 2 askelta edellä. Olisin kuulema unelma leikkussalissa..... mutta kun tiimityötä ei tehdä yksin ja ne pahimmat puukot on aina niillä duuniukavereilla. Pidättäydyin kertomasta menneisyydestäni National Guardseilla, saudit saavat moittia omiaan, (tosin se on harvinaista) mutta ulkomaalaisten on pidesttä suu ainakin osittain supussa.
Tyyppi ilmoitti toimivansa konsulttina ja neuvonantajana ja taistelevansa väsymättä vastuullisemman ja laadukkaamman terveydenhuollon puolesta tässä maassa. Tulkitsin asian niin, että mies on rähissyt jo liikaa kaikissa valtion ja myös yksityisissä sairaaloissa ja instansseissa, joten kukaan ei häntä enää kirurgin hommiin palkkaa. Käyntikortti ilmoittaa herran sähköpostiksi hotmail osoitteen....
Mitä tuohon taloudellisuuteen tulee.... sairaala, jossa kävin työpaikkaneuvotteluja viime syksynä ja joka piti avattaman viimeistään joulukuussa, näyttää olevan edelleen ihan suljettu. Se on privattisairaala, ja pojilta luultavasti puuttuu joku tärkeä nimi jostain paperista; maksaako nimi enemmän kuin sairaalan seisottamien on eri juttu. Jonkun prinssin sijoitus siinä seisoo....
Siis jatkan valitsemallani uralla, pinnan alla, enkä toistaiseksi haaveile sairaaloista.
Saudien kansallispäivää vietetään huomenna, se on aina 23.09 länsimaisen ajanlaskun mukaan. Tulossa on isot karbevaalit, kadut on jo nyt joulukoristeltu ja autoja sun miita rekvisiittaa maalataan kiivaasti vihreiksi. Kansallispäivä sattuu nyt sunnuntaiksi, eli viikon toiseksi päiväksi. Ilman mitään ay-neuvotteluja, kunkku ilmoitti, että myös lauantai on sitten vapaapäivä.
Pitkän viikonlopun käytämme samoin kun normaalin viikonlopun; sukeltamaan!
Pukeutukaa lämpimästi, muistakaa myös villassukat:))

Magic Kingdom osa 1/ Tehtävä suoritettu

Vuosi on tässä omituisessa maassa lusittu ja sen tein, minkä lupasin. Minulla oli vuoden työsopimus tuohon itseään sairaalaksi nimittävään kuninkaan henkivartiokaartin ylläpitämään aikuisten päivähoitolaitokseen, yhtään työpäivää en ollut pois. Siis olen erittäin itsepäinen tyyppi, viisaampi olisi varmasti jo antanut
periksi.
Tulin tänne seikkailumielessä ja ajettelin olevani ammatitaitoinen sairaanhoitaja. Odotin oppivani uusia juttuaja, ja ajattelin voivani myös hyödyttää uutta työyhteisöäni osaamisellani. Ajattelin myös, että hoidon täytyy olla hyvin korkeatasoista ja vaativaa tässä sairaalassa, koska etukäteen täyttämäni pumaskat vaativat erittäin laajaa ja monipuolista osaamista. Tiedän myös olevani kohtuullisen fleksiibeli työtapojen ja toimien suhteen, enkä hermostu ihan pienistä ohjelman muutoksista. Ajatuksena "noinkin voi tehdä, mitä muuten teet?" ei ole vieras mutta mutta......
Nyt olen vuotta viisaampi ja tiedän olevani ammatillisen osaamisen ja joukkoihin sopeutumisen, uusien työtapojen oppimisen ja hyväksymisen sekä nöyrän palvelualttiin asenteen omaksumisen suhteen täysi  nolla. Siis leikaussalihoitajana ihan yhtä hyvä kun kuka tahansa nainen kadulta. Täällä lienee jono  Manillaan asti :) Kumman kasvattava kokemus, kun tajuaa pudonneensa ammatillisesti ihan pihalle ja samalla suorittavansa hidasta, mutta varmaa ammatillista itsemurhaa.
Papereita siivotessa luin joitain alkuviikoilla luennoilla kirjoittamiani kommentteja. Onneksi en silloin tiennyt, kuinka oikeassa taivasteluissani olin. Jos olisin oikeasti tiennyt työni tulevaisuuden, olisin varmasti heittänyt kirveen kaivoon. Suomessa pidin työstäni, enimmäkseen, enkä aamulla ensimmäisenä ajetellu voi v....! Kun työtä on tehtävä omaatuntoaan vastaan ja "think about the money" kommenttien saattelemana, rasittuu pää ihan kauhiasti. Sressi ei vähene kelloon tuijottamisella ja tuntien ja päivien laskemisella...
Työyhteisö oli jakautunut jengeihin ihan niin kuin kaikissa sairaaloissa ympäri maailman. Täällä kuiten jengien reviirit ovat mafiatasoa, eikä ulkopuolisia hyväksytä. Omaa "osaamista" suojellaan raivokkaasti ja muita puukotetaan selkään vapaasti ja avoimesti. Eurooppajengi on sairaalassa äänestänyt jaloillaan jo pitkään, siis ei mitään henkiinjäämis mahdollisuuksia. Arabien tai aasialaisten kanssa on vaikea päästä enempiin puheisiin kieliongelmien takia; en oppinut tagaloa tai edes arabiaa. Ryhmät pysykööt omissa kulttuureissaan. Lisäksi täytyy muistaa, että eri henkilöstöryhmät eivät juuri kommunikoi keskenään.
Mitä se semmonen tiimityö on, jokainen ajakoon vain omaa etuaa.
Kukas siitä potilasparasta sitten välittää? Omaiset päivystää leikkausosaston ulkopuolella väsymättä, illan tullen nukkuuvat siinä oven edessä tarpeen mukaan. Tietyt pykälät potilasturvallisuuden yms nimissä kyllä täytetään, mutta harvat muistavat sanoa edes hyvää huomenta potilaalle. Oman selustan  turvaaminen on enimmäksen "hauki on kala" tasolla. Rättikaavake on täytettävä kaikilta osin, oli kyse kokopäivän laparotomiasta tai lonkan suljetusta paikoilleen asettamisesta. Mieleen tuli ajoittain sopulilauma, joka sokeasti seuraa johtajaa, ja menee mereen...
Selustan turvaamiseen liittyy myös totaalinen oman vastuun kantamisen puute. Minkäänlaisia omia päätöksiä ei saa tehdä, kaikki luetaan säännöistä ja määräyksistä. Jopa instrumenttikorivalinnat on määrätty, omaa mielipidettä ei ole. Jos jotain puuttuu valikoimasta, se on aina Riad´in vika, kun ei pääkallonpaikka toimita. Rankaa puuhaa.
Johtaminen ja alaistaidot olivat myös kovin outoja. Johtajat eivät edes yrittäneet peitellä selkeää suosikkijärjestelmäänsä, tasapuolisuus ei ole täällä mikään hyve eikä sellaista tarvi edes ajatella. Rasismi ja rotuoppi jyllää täälläkin, usein uskonnon varjolla. Oma tavoitteen saavuttamiseksi ja aseman parantelemiseksi kaikki keinot on sallittuja, nuole ja puukota ihan tarpeen mukaan. Isolla osalla henkilökuntaa oli myös vaikeuksia ymmärtää, miksi siellä sairaalassa oikein käydään: no rahan takia! Mutta pitääkö sitä varten myös tehdä töitä, onks pakko jos ei taho? Tottahan kunnon mukava pomo antaa eri vapauksia.... ainahan tuolla noita vähemmän co-operatiivisia / vääräoppisia valkonaamoja löytyy...
Nyt olen jo toista viikkoa toipunut kokemuksestani ja painajaisetkin ovat enimmäkseen häipyneet. Niinhän se on, että yrittänyttä ei laiteta ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa..... nyt pitäis miulla olla siis kovin vahva olo.
Työ on kuitenkin vain osa kokonaiselämää, hyvät ja huonot kokemukset pitää laittaa samaan kuppiin.  Mieli pitää pitää avoimena, kehnotkin kokemukset ovat oppia ikä kaikki.
Magic Kingdom osa 2 on positiivinen juttu :)