...saatiin ihailla syyslomalla jokseenkin päivittäin:))
Malediivit on ehdottomasti sukeltajan "mekka", pinnan alla on paljon ihasteltavaa ja ihmeteltävää.
Malediivit on pieni-suuri saarivaltio Ceylonista lounaaseen. Suuri pinta-alaltaan, mutta pieni maa-alaltaan. Valtio koostuu 1200 korallisaaresta, noin 200 saarista on asutettu, joko paikallisten tai alkuperäisasukkaiden toimesta. Osa saarista ei ehkä enää ihan täytä määrettä saari, särkkä olisi osuvampi nimitys.
Ilmasto lämpenee ja merenpinta nousee, siksi Malediiveja uhkaa hukkuminen. Paikallinen hallitus kokoontui taannoin sukelluksissa ihan vaan tehdäkseen ongelmaansa tunnetuksi maailmalla. Vielä tuota korallihiekkaa onneksi on pinnan päälläkin ja maan pääelinkeino eli turismi on voimissaan.
Turistit majoitetaan joko hotellisaarille tai sitten sukellustukialuksille; kokeilimme molempia vaihtoehtoja.
Elämä sukellustukialuksella on helppoa; aamulla meidät herättiin kello 6, sitten sukelletaan ja syödään aamiainen. Sitten vaikka otetaan pienet aamupäiväunet, kunnes kello taas kutsuu sukeltamaan, ja syömään ja....jne 6 päivää aalloilla keikkumista enemmän ja vähemmän tuulisessa ja sateisessa säässä. Eihän tuo kastuminen sukeltajaa haittaa, mutta ilman aurinkoa on näkymät pinnana alla vähän harmaita. Lisäksi uskokaa tai älkää, sukelluksen jälkeen tuulessa ja tuiskussa paleli. Vesi on vaan 27-28 astetta, meillä kotona se on 32 asteista.
Tukialustamme markkinoitiin luksusaluksena, mutta mutta.... paikallinen luksus tässä tapauksessa on vähän eri kun eurooppalainen luksus. Olisin toivonut esim. suihkusta lämmintä vettä, tai edes vettä... Aluksen kokki ei ansaitse minkäänlaista armoa edes minun silmissä, Gordon Ramsay olisi tod.näk.upottanut aluksen saman tien. Ruoka oli about alatyylista brittitasoa, enempi säilykkeitä kuin tuoretta. Kaiken kukkuraksi ainut tarjolla ollut kahvi oli mustaa pulveria, josta sai aikaiseksi mustaa vettä. Teepussivalikoima oli laajempi, mutta vain karkkimaustettuja"hedelmä"teelaatuja. Lisäksi tietenkin paineilmatäyttöjen kanssa oli ongelmia, netti ei toiminut yms pientä sälää.
Sukelluskohteet olivat ajoittain ihan erinomaisia, välillä vaan sukelluskohteita. Kalastus on tärkeä elinkeino tässä maassa. Sukellusturismin hyväksi on kuitenkin perustettu laajoja luonnonsuojelualueita, joissa kalastus on kielletty. Ajoittain olo oli, kuin olisi ollut ylikansoitetussa akvaariossa. Erityisesti yösukellus tälläisellä suojeluriutalla oli mahtava: kirjaimellisesti jaloissa pyöri haita, kotkarauskuja ja mureenoita saalistamassa, kaiken muun liikenteen seassa. Hieno fiilis katsella noita isoja esihistoriallisia elukoita puuhaamassa tiimityön hengessä.
Mantarauskuja ihmeteltiin sekä snorklatessa että sukelluksissa; mitä ihmettä luoja mietti, kun tuommosen uimarin loi? Hieno design ja erityisen toimiva lopputulos kuitenkin; rauskut ui suoraan kohti ja sitten väistää viimehetkellä sukeltajan kääntämällä siipiä ja sarvia. Sukeltajat ei kuulu ruokavalioon, neopreeni maistuu pahalle ja on hankalasti sulava ruokalaji. Samaa mieltä ovat saarten lukuisat hait; ne tulee vaan uteliaasti ihmettelemään kuplivia tyyppejä, jotka eivät ole ihan virtaviivaisia. Kyllä ne on upeita eläimiä!
Hotellisaarella vietettiin muutama päivä ja se oli jo luksusta; lämmintä vettä ja oikeeta kahvia. Niin, ja oikeeta viiniäkin. Ruokalilumahikset oli monipuoliset ja valikoima tuoretavaraa, euroopalaisia ja aasialaisia vaihtoehtoja. Aamiaiselle piti herätä itse, ja sukelluskeskukseenkin piti kävellä ainakin 200 metriä:) Sukelluskohteet oli taas vaihtelevia; runsaasti haita ja rauskuja, tai sitten semmonen "vuoristorata" virtasukellus. Embudu expressissä virta heitteli sukeltajaa kun luoja kerjäläistä Sandy myrskyssä, hauskaahan se kieltämättä oli:)
Jenkeillä piiskasi Sandy itärannikkoa, Ceylonin kieppeillä oli joku N-alkuinen sykloni riehumassa ja sen häntä aiheutti meille kehnon sään. Kahden viikon aikana ei ollut kauhian montaa aurinkoista tuntia, pilvistä ja rankkoja sadekuuroja ukkosen saattelemana. Eihän tuo keli meille mikään katastrofi ole, kun kotona on aina se vähintään 35 ja pilvetöntä; uskon kuitenkin monia kehnosta kesästä kärsineitä eurooppalisia harmittavan, kun odotettu D-vitaminilisä jäi vajaaksi. Hotelli järkkäs paljon ohjelmaa sadepäiviksi pitääkseen asiakkaat tyytyväisinä; osallistuimme ilmaiseen coctail-demonstraatioon ja tarjoiluun joka ilta.
Eikä se sää osoittanut paranemisen merkkejä; sukellustukialuksemme seuraavan risteilyn piti alkaa aikataulun mukaisesti maanantaina; se oli vielä keskiviikkona puoliltapäivin myrkyn suojassa saarten välissä. Asiakkaita harmittaa taatusti!
Kunnanvaltuustot on valittu ja uudet voimat hoitaa kuntien asiat kuntoon; sosiaali- ja terveyspalvelut asiallisiksi ja verot pienemmiksi, työllisyyden parantamisesta puhumattakaan... mitäs niitä muita hyviä asioita olikaan?
Katotaan kuin Amerikassa käyt, kumpi parantaa maailman.
Minä palaan normielämään loman jälkeen, menen sukeltamaan:))
Rauhallista pyhäinpäivää.
Malediivit on ehdottomasti sukeltajan "mekka", pinnan alla on paljon ihasteltavaa ja ihmeteltävää.
Malediivit on pieni-suuri saarivaltio Ceylonista lounaaseen. Suuri pinta-alaltaan, mutta pieni maa-alaltaan. Valtio koostuu 1200 korallisaaresta, noin 200 saarista on asutettu, joko paikallisten tai alkuperäisasukkaiden toimesta. Osa saarista ei ehkä enää ihan täytä määrettä saari, särkkä olisi osuvampi nimitys.
Ilmasto lämpenee ja merenpinta nousee, siksi Malediiveja uhkaa hukkuminen. Paikallinen hallitus kokoontui taannoin sukelluksissa ihan vaan tehdäkseen ongelmaansa tunnetuksi maailmalla. Vielä tuota korallihiekkaa onneksi on pinnan päälläkin ja maan pääelinkeino eli turismi on voimissaan.
Turistit majoitetaan joko hotellisaarille tai sitten sukellustukialuksille; kokeilimme molempia vaihtoehtoja.
Elämä sukellustukialuksella on helppoa; aamulla meidät herättiin kello 6, sitten sukelletaan ja syödään aamiainen. Sitten vaikka otetaan pienet aamupäiväunet, kunnes kello taas kutsuu sukeltamaan, ja syömään ja....jne 6 päivää aalloilla keikkumista enemmän ja vähemmän tuulisessa ja sateisessa säässä. Eihän tuo kastuminen sukeltajaa haittaa, mutta ilman aurinkoa on näkymät pinnana alla vähän harmaita. Lisäksi uskokaa tai älkää, sukelluksen jälkeen tuulessa ja tuiskussa paleli. Vesi on vaan 27-28 astetta, meillä kotona se on 32 asteista.
Tukialustamme markkinoitiin luksusaluksena, mutta mutta.... paikallinen luksus tässä tapauksessa on vähän eri kun eurooppalainen luksus. Olisin toivonut esim. suihkusta lämmintä vettä, tai edes vettä... Aluksen kokki ei ansaitse minkäänlaista armoa edes minun silmissä, Gordon Ramsay olisi tod.näk.upottanut aluksen saman tien. Ruoka oli about alatyylista brittitasoa, enempi säilykkeitä kuin tuoretta. Kaiken kukkuraksi ainut tarjolla ollut kahvi oli mustaa pulveria, josta sai aikaiseksi mustaa vettä. Teepussivalikoima oli laajempi, mutta vain karkkimaustettuja"hedelmä"teelaatuja. Lisäksi tietenkin paineilmatäyttöjen kanssa oli ongelmia, netti ei toiminut yms pientä sälää.
Sukelluskohteet olivat ajoittain ihan erinomaisia, välillä vaan sukelluskohteita. Kalastus on tärkeä elinkeino tässä maassa. Sukellusturismin hyväksi on kuitenkin perustettu laajoja luonnonsuojelualueita, joissa kalastus on kielletty. Ajoittain olo oli, kuin olisi ollut ylikansoitetussa akvaariossa. Erityisesti yösukellus tälläisellä suojeluriutalla oli mahtava: kirjaimellisesti jaloissa pyöri haita, kotkarauskuja ja mureenoita saalistamassa, kaiken muun liikenteen seassa. Hieno fiilis katsella noita isoja esihistoriallisia elukoita puuhaamassa tiimityön hengessä.
 |
| Tyylikkäitä poikia |
 |
| Kaverin siipiväli nelisen metriä |
Mantarauskuja ihmeteltiin sekä snorklatessa että sukelluksissa; mitä ihmettä luoja mietti, kun tuommosen uimarin loi? Hieno design ja erityisen toimiva lopputulos kuitenkin; rauskut ui suoraan kohti ja sitten väistää viimehetkellä sukeltajan kääntämällä siipiä ja sarvia. Sukeltajat ei kuulu ruokavalioon, neopreeni maistuu pahalle ja on hankalasti sulava ruokalaji. Samaa mieltä ovat saarten lukuisat hait; ne tulee vaan uteliaasti ihmettelemään kuplivia tyyppejä, jotka eivät ole ihan virtaviivaisia. Kyllä ne on upeita eläimiä!
Hotellisaarella vietettiin muutama päivä ja se oli jo luksusta; lämmintä vettä ja oikeeta kahvia. Niin, ja oikeeta viiniäkin. Ruokalilumahikset oli monipuoliset ja valikoima tuoretavaraa, euroopalaisia ja aasialaisia vaihtoehtoja. Aamiaiselle piti herätä itse, ja sukelluskeskukseenkin piti kävellä ainakin 200 metriä:) Sukelluskohteet oli taas vaihtelevia; runsaasti haita ja rauskuja, tai sitten semmonen "vuoristorata" virtasukellus. Embudu expressissä virta heitteli sukeltajaa kun luoja kerjäläistä Sandy myrskyssä, hauskaahan se kieltämättä oli:)
Jenkeillä piiskasi Sandy itärannikkoa, Ceylonin kieppeillä oli joku N-alkuinen sykloni riehumassa ja sen häntä aiheutti meille kehnon sään. Kahden viikon aikana ei ollut kauhian montaa aurinkoista tuntia, pilvistä ja rankkoja sadekuuroja ukkosen saattelemana. Eihän tuo keli meille mikään katastrofi ole, kun kotona on aina se vähintään 35 ja pilvetöntä; uskon kuitenkin monia kehnosta kesästä kärsineitä eurooppalisia harmittavan, kun odotettu D-vitaminilisä jäi vajaaksi. Hotelli järkkäs paljon ohjelmaa sadepäiviksi pitääkseen asiakkaat tyytyväisinä; osallistuimme ilmaiseen coctail-demonstraatioon ja tarjoiluun joka ilta.
Eikä se sää osoittanut paranemisen merkkejä; sukellustukialuksemme seuraavan risteilyn piti alkaa aikataulun mukaisesti maanantaina; se oli vielä keskiviikkona puoliltapäivin myrkyn suojassa saarten välissä. Asiakkaita harmittaa taatusti!
Kunnanvaltuustot on valittu ja uudet voimat hoitaa kuntien asiat kuntoon; sosiaali- ja terveyspalvelut asiallisiksi ja verot pienemmiksi, työllisyyden parantamisesta puhumattakaan... mitäs niitä muita hyviä asioita olikaan?
Katotaan kuin Amerikassa käyt, kumpi parantaa maailman.
Minä palaan normielämään loman jälkeen, menen sukeltamaan:))
Rauhallista pyhäinpäivää.
