...minä kokeilin joogaa:)
Saksalainen ystävättäreni puuhaa joogan opetuksen parissa, samaan tapaan kuin mie likoan sukeltajien kanssa meressä. Sukeltajaa en ole Chrisistä saanut kaikista yrityksistä huolimatta leivottua, joillain ihan normaaleilla ihmisilläkin on näitä ylitsepääsemättömiä hypokondrisia ajatuksia. No, hiljaa hyvä tulee, ehkä snorklaus kuitenkin lopulta vaatii pääsyä pintaa syvemmälle.
Viikolla kävin "tutustumassa" Chrisin vetämään joogasessioon. No enhän minä tutustu asiaan, jos en osallistu, siis osallistuin elämäni ehdottomasti ensimmäiselle joogatunnille edistyneen ryhmän seassa. Yrittänyttä ei laiteta, ja kaiken lisäksi homma oli mielestäni huissin hauskaa.
Hengitysjutut vaatii keskittymistä, mutta ei ne mitenkään mahottomilta tuntuneet. Kaikenmaailman taivututtelut on aika haasteellisia, koska olen aina ollut enempi jäykkä jöpökkä kuin kiinalaisen akrobaatin ilmikuva..... saan kyllä taivutettua kädet maahan suorin jaloin ja kädet ristiin selän taakse. Liikkeet ei olleet ollenkaan kevyitä, ja luulen pärjänneeni kohtuullisesti lihaskuntoni takia. Ryhmässä oli uusi enkku nainen, joka sanoi vain olleensa tauolla pari vuotta joogaharrastuksestaan, mutta osaavansa periaatteessa jutut; ei hän pärjännyt ollenkaan...Kaikki muut temput paitsi päällä seisomisen tein parhaan ymmärrykseni ja osaamiseni mukaan, jopa sen eaglen. Siinä kiedottiin toinen jalka toisen ympärille ja kädetkin pantiin solmuun, ja sitten vaan kyykkyyn sillä maassa olevalla jalalla.... enkä kaatunut edes tällä ligamentittomalla oikealla polvella temppuillessa. Tämän koemuksen perusteella voin hyvin kuvitella jatkavani tätä harrastetta:)) Varsinkin, kun seuraavana päivä tunsin itsessäni kipeitä lihaksia, joita en tiennyt edes olevan olemassa.
Joogan jälkeen meidät oli kutsuttu pizzaillalliselle, Carla on Italian konsulin vaimo. Ihan pieni porukka, vaan 20 naista, varmaan 15 kansalaisuutta. Pizzaa oli vaikka mihin lähtöön; ennen näkemätön uutus miulle oli pizza, jossa oli juustoa ja raakaa perunaa rosmariinilla maustettuna. Vallan mainio maku. Carla oli mobilisoinut aviomiehensä ja pari naapurin miestä keittiö- ja tarjoiluhommiin, kovin epätyypillinen tilanne paikallisesti katsoen. Mukavaa tavata uusia ihmisiä, toki ajattetten lähes kaikkia potentiaalisina asiakkaina.... ruotsiakin pääsin puhumaan, unkarilainen Maria on naimissa "naapurin pojan" kanssa.
Mukana illallisella oli myös Alaeksandra, italialainen muotisuunnittelija. Hän sommittelee innovatiivisia luksus abayoita, länsimaiseen makuun soveltuvia silkkiluomuksia. Abayan perinteinen tarkoitushan on peittää kaikki muodot sun muut herkut näkyvistä, perinteisesti mustalla nailonilla. Nämä silkit on miellyttäviä ja aika rajuja paikallisten silmissä, pitsiäkin on varmaan turhan nuukasti.
Ihastuin suunnattomasti uusimpaan prorotyyppiin, maihari abayaan. Lukioaikana 70-luvulla oli muodissa Lee Cooper merkkinen vihreä maiharimallinen talvitakki, sen jälkeen minulla on ollut useita samanmoisia takkeja eri vuodenaikoja varten... ja nyt löytyi täydellinen miun maun mukanen ulkovaate jopa tämän maan olosuhteisiin:)
Katsotaan nyt, milloin tuo maihari tulee edes tilaustuotantoon, menekki on taattu pohjoiseurooppalaisten markkinoilla. Välimeren ihmiset tykkäävät jo vähän enemmän koristeista ja paikalliset haluu pitsiä ja kimalletta.
Vuodenvaihteessa mainitsin saudista, joka raiskasi 14-vuotiaan pojan Las Vegasissa. Nyt on juttu oikeudessa ja kersantti tietty syytön; puolustus vetoaa miehen vahvaan humalatilaan, kovaan väsymykseen ja englannin kielen ymmärtämättömyyteen.... saudi on pojan uhri. Ja jos nyt jotain seksiä näitten kahden välillä olikin, tapahtui se yhteisymmärryksessä....
Semmosta menoa ameriikan oikeudessa....
Hiihdelkää runsaasti, lunta pitäis olla tarpeeksi vaativampaankin makuun:)))
Saksalainen ystävättäreni puuhaa joogan opetuksen parissa, samaan tapaan kuin mie likoan sukeltajien kanssa meressä. Sukeltajaa en ole Chrisistä saanut kaikista yrityksistä huolimatta leivottua, joillain ihan normaaleilla ihmisilläkin on näitä ylitsepääsemättömiä hypokondrisia ajatuksia. No, hiljaa hyvä tulee, ehkä snorklaus kuitenkin lopulta vaatii pääsyä pintaa syvemmälle.
Viikolla kävin "tutustumassa" Chrisin vetämään joogasessioon. No enhän minä tutustu asiaan, jos en osallistu, siis osallistuin elämäni ehdottomasti ensimmäiselle joogatunnille edistyneen ryhmän seassa. Yrittänyttä ei laiteta, ja kaiken lisäksi homma oli mielestäni huissin hauskaa.
Hengitysjutut vaatii keskittymistä, mutta ei ne mitenkään mahottomilta tuntuneet. Kaikenmaailman taivututtelut on aika haasteellisia, koska olen aina ollut enempi jäykkä jöpökkä kuin kiinalaisen akrobaatin ilmikuva..... saan kyllä taivutettua kädet maahan suorin jaloin ja kädet ristiin selän taakse. Liikkeet ei olleet ollenkaan kevyitä, ja luulen pärjänneeni kohtuullisesti lihaskuntoni takia. Ryhmässä oli uusi enkku nainen, joka sanoi vain olleensa tauolla pari vuotta joogaharrastuksestaan, mutta osaavansa periaatteessa jutut; ei hän pärjännyt ollenkaan...Kaikki muut temput paitsi päällä seisomisen tein parhaan ymmärrykseni ja osaamiseni mukaan, jopa sen eaglen. Siinä kiedottiin toinen jalka toisen ympärille ja kädetkin pantiin solmuun, ja sitten vaan kyykkyyn sillä maassa olevalla jalalla.... enkä kaatunut edes tällä ligamentittomalla oikealla polvella temppuillessa. Tämän koemuksen perusteella voin hyvin kuvitella jatkavani tätä harrastetta:)) Varsinkin, kun seuraavana päivä tunsin itsessäni kipeitä lihaksia, joita en tiennyt edes olevan olemassa.
Joogan jälkeen meidät oli kutsuttu pizzaillalliselle, Carla on Italian konsulin vaimo. Ihan pieni porukka, vaan 20 naista, varmaan 15 kansalaisuutta. Pizzaa oli vaikka mihin lähtöön; ennen näkemätön uutus miulle oli pizza, jossa oli juustoa ja raakaa perunaa rosmariinilla maustettuna. Vallan mainio maku. Carla oli mobilisoinut aviomiehensä ja pari naapurin miestä keittiö- ja tarjoiluhommiin, kovin epätyypillinen tilanne paikallisesti katsoen. Mukavaa tavata uusia ihmisiä, toki ajattetten lähes kaikkia potentiaalisina asiakkaina.... ruotsiakin pääsin puhumaan, unkarilainen Maria on naimissa "naapurin pojan" kanssa.
Mukana illallisella oli myös Alaeksandra, italialainen muotisuunnittelija. Hän sommittelee innovatiivisia luksus abayoita, länsimaiseen makuun soveltuvia silkkiluomuksia. Abayan perinteinen tarkoitushan on peittää kaikki muodot sun muut herkut näkyvistä, perinteisesti mustalla nailonilla. Nämä silkit on miellyttäviä ja aika rajuja paikallisten silmissä, pitsiäkin on varmaan turhan nuukasti.
Ihastuin suunnattomasti uusimpaan prorotyyppiin, maihari abayaan. Lukioaikana 70-luvulla oli muodissa Lee Cooper merkkinen vihreä maiharimallinen talvitakki, sen jälkeen minulla on ollut useita samanmoisia takkeja eri vuodenaikoja varten... ja nyt löytyi täydellinen miun maun mukanen ulkovaate jopa tämän maan olosuhteisiin:)
![]() |
| Tämä on "mukamas" abaya:)) |
Vuodenvaihteessa mainitsin saudista, joka raiskasi 14-vuotiaan pojan Las Vegasissa. Nyt on juttu oikeudessa ja kersantti tietty syytön; puolustus vetoaa miehen vahvaan humalatilaan, kovaan väsymykseen ja englannin kielen ymmärtämättömyyteen.... saudi on pojan uhri. Ja jos nyt jotain seksiä näitten kahden välillä olikin, tapahtui se yhteisymmärryksessä....
Semmosta menoa ameriikan oikeudessa....
Hiihdelkää runsaasti, lunta pitäis olla tarpeeksi vaativampaankin makuun:)))
