Hauskoja juttuja......

.....hajanaisia hyvänmielen tuottajia:)
Jouluun on reilu 3 viikkoa ja olen jo aloittanut jouluvalmistelut. Tämä tarkoittaa, että avaamme joulukalenterin luukun aamiaisen alkajaiseksi. Eilen luukusta lyötyi punatulkkuja, tänään tonttuja;)
Suuri kiitos Outille meijän joulun järjestämisestä!

Jouluhan on täällä kielletty juttu, eikä näy muuten kun länsimaisten koulujen ylimääräisenä lomana. Pysymme täällä, menemmä sukeltamaan jouluaattona.
Elviksellä, kissalla oli ilkeän näköinen silmätulehdus, se ei reppana saanut illalla silmiään auki. Siis marssin aptekkiin ja pyysin antibioottisilmätippoja. Herra tiskin takana ei udellut mitään henkilökohtaisuuksia, ojensi vaan varsin tömäkän oloisia tobramysiinitippoja sen enempää selitelemättä. Hyviä droppeja, silmät parani alle viikossa. Teeppäs tämä Suomessa, ei kai elukoille ihmislääkkeitä saa antaa, ja antibiootteja vielä ilman reseptiä. Maassa maan tavalla, ja kaikki ovat terveitä:)
Mukavaan juttuun törmäsin myös Mauritiuksen lomalla. Lomakylän julkisten tilojen pesualtaat oli valittu ihan yhtä hyvällä maulla kun Joutsenossa olevan uuden kylppärini allas. Missähän nuokin altaat tehdään?
Mielestäni kyllä nuo sileät valkoset kaakelit on tyylikkäämmät kun eteläisen pallonpuoliskon kivipinta.

Hinkka

Uimakouluhommat laitoin tauolle, altaan vedessä paleli myös muksut enkä vaan minä. Raakeeta puuhaa ja olo oli ajoittain kuin rikkinäisellä levysoittimella, yhtä hokemista koko opetusjakso. Vaan kyllä kova työ tuotti lopulta  tulosta ja jokunen totaalinen murheenkryyni oppi uimaan ainakin auttavasti. Siis harjotus tekee metsurin ja kun tarpeeksi jauhaa tulee myös pleikkarien ja perunalastujen kyllästämiin non-motorisiin aivoihin jonkinlainen ahaa-elämys. Olen kyllä aika pahoilla mielin näitten paikallisten lasten liikunnallisesta kehityksestä. Ei täällä lapset leiki ulkona, kiipeile puihin ja pelaa potkupalloa. Eivät siis opi leikin varjolla hallitsemaan kroppaansa ja niimpä jopa kävely tuntuu olevan joillekkin varsin vaativa liikunnallinen suoritus. Useimmat muksut kuitenkin oppi omien rajojensa mukaan, eli tavoite saavutettiin.
Joogaa harrastetan nykysin uima-altaan reunalla ja se on huissin hienoa. Paljon kivempaa kun jossain kolkossa urheiluhallissa. Compoundin pomo kyllä aluksi kielsi ko aktiviteetin ulkona, koska se kuulema häiritsee muita uima-altaalla olijoita. Vaan eihän siellä koskaan ole aamulla ketään, paitsi jokunen työppönen lakasemassa laattoja ja siivoamassa roskia. Ja kyllähän ne pojat sitten iltapäivisin voivat parhaassa tapauksessa katsella bikiniasuisia naisia, joten tuskin meijän joogat niitten työtahtia hidastaa. Jooga on kivaa, vaikka ei miusta semmosta taipuisaa notkeeta akrobaattia saa tekemälläkään:)
Sukellusrintamalla pitää aika kiirettä, ja se on mukavaa. Vesi on meressä edelleen lämmintä, pärjään jopa shortseissa. Tälläkin rintamalla olen saavuttanut onnen hetkiä, kun "mission impossible" ajatuksella varustettu oppilas on viimein suostunut riisumaan sukellusmaskin pinnan alla. Ja toteaa jälkeen päin, että itseasiassa "piece of cake". Kursilla pitää oppia riisumaan ja pukemaan maski pinnan alla, koska joskus joku voi vaikka potkaista sen pois kasvoilta; ei silloin pompata pintaan vaan puetaan maski takaisin ja jatketaan sukellusta.
Pyhinvaelluspilottien sopimusta jatkettiin ja miehet koneineen siirrettiin lennättämään kuningaskunnasta karkoitetuja alkuperämaihinsa. Hyvä päätös paikallisilta auktoriteeteiltä käyttää saatavissa olevia ylimääräisiä resursseja suman selvittämiseen.  Vaan hidastahan tuo homma on; Jeddan "karkoitusleirillä" on noin 40 000 afrikkalaista odottamassa kyytiä kotiin; jumboon mahtuu 400 kerrallaan.... kuukausia vie vaikka kaikki koneet olis ilmassa jokseenkin tauotta.
Tällä karkoitusbusineksella on laajat taloudelliset vaikutukset muutenkin kuin vain pilottien palkkamenot ja polttoaineet. Puoli miljoonaa etiopilaista on ollut täällä ilman oikeaoppisia papereita, tehneet duunia väärälle sponsorille tai ihan kokonaan laittomia. Kuitenkin nämä työppöset on elättäneet perheitään kotimaassaan. Nyt tämä valtava joukko vyöryy Addis Abebaan ja tarvitsee tietenkin asuntoja ja työtä, terveydenhuoltoa ja kouluja yms. Sijoitapas nyt tämmönen massa sujuvasti jo olemassa olevaan systeemiin. Lisäksi kaikki tulot katkeavat tietenkin näitten ex-työläisten perheiltä... siis vaikutukset ovat kovin laajat. Tämä ei ole mitenkään mukava ja helposti ratkaistava ongelma.
Puhumattakaan, että kukas täällä nyt kadut lakaisee ja koulut ja sairaalat siivoaa?
Naisia yritetään työllistää mutta se on aika hankalaa. Autokuskeja on murto-osa entisestä, eli palkat on nousseet ja saatavuuskin on kyseenalaista. Milläs sitten menet töihin. Lisäksi pienemmissä liikkeissä ei ole erillisisiä sosiaalitiloja naisille; missäs levätä ja peseytyä ennen rukouksia..  Kultakauppojenkin pitäsi saudistua, mutta paikallisilla ei kuulema ole ammattitaitoa. Naisia ei voi palkata, koska silloin kaupat pitää merkitä "families only" kyltillä eli yksinäiset miehet ei saa myymällään mennä. Mitenkäs sitten aviomies menee ja ostaa yllätyslahjan mielitietylleen?
Kaikenlaisia ongelmia, ja länsimaisittain katsottuna aika lyhytnäköisiä ongelmanratkaisuja. Vaan eipä taida kannattaa miun itteeni stressata näitten paikallisten uskonnollisväritteisten päätösten järkevyydestä:))
Joulu tulee ilman stressiä, kaappeja ei tarvi siivota jos ei aio viettää joulua kaapissa.
Saipalla menee hyvin;))

Pointe aux canonniers

Maijat

Tämä juttu kertoo, miten töissä voi olkaa oikeesti kivaa.
Ei käy kieltäminen, etteikö leikkaussalissakin joskus ollut huissin hauskaa, onneksi huviveroa ei voi soveltaa tapauskohtaisesti koskemaan vain tiettyjä tilanteita ja tiimejä työelämässä. Työ on kuitenkin työtä, ja otsasi hiessä on käsketty rieskasi ansaitsemaan. Ainakin sairaanhoitajien.
Sukelluskoulutus on mukavaa ja palkitsevaa, ihan loistava ura. Lisäpuuhana opetan compoundin lapsia ja aikuisiakin uimaan. Lasten opettaminen on ok, mutta aikuisten oikeesti se on aika kuluttavaa, kun keskittymistä rittää max 30 sekuntia. Ja tavoitteetkin on enemmän äitien tavoitteita kuin lasten sisäistämiä asioita. Juu, ei miusta olis lastentarha-ammattilaiseksi ollut, sen tunnustan.
Nyt miulla on lasten lisäksi 2 Mayaa opissa, 30-vuotiaita rouvia. Maya I on Kazakstanista ja Maya S on Indonesiasta. Lapset ovat aamupäivisin koulussa ja rouvat altaassa uimaopissa. Molempien aloitusargumentti oli "en osaa uida", mutta haluan oppia.
Härkää sarvista ja kas kummaa, rouvat uivat jo 2 harjoituskerran jälkeen altaa laidasta laitaan (15m) ihan asiallisen näköistä vapaauintia. Nämä tytöt kun eivät sano, että "en mie", vaan tekeevät mallin mukaan mitä pyydän. Kasvot veteen harjoitus vei 10 minuttia, siitä eteenpäin asiat on selvää pässinlihaa. Minä näytän ja selitän, ja tytöt tekee ja harjottelee, pyyteettämästi ja maanittelematta. Ei tarvi kiristää jäätelöannoksen menettämisellä tai lahjoa ylimääräisellä iPad pelillä, palkkio on uusi taito ja osaaminen. Tämmönen homma on palkitsevaa ja mukavaa, näen myös oman työni jäljen ja tytöillä on mukavaa yhdessä. Paljon keskinäistä kannustusta ja ajoittain jopa pientä kilpailuhenkeä.  Ei tule semmonen olo, että lyön päätäni siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn, ilman tulosta.
Työympäristökin on aika ok, koko allas (15 x 25m) on yleensä aamulla autio ja vesi on sopivan lämmintä, 32 astetta. Aurinko paistaa, eikä ketään palenna:)  Aikuistenkin opetussuunnitelma on varsin fleksiibeli, samoin uimatunnin pituus. Tänään vierähti 2 tuntia nopeasti, kun piti oppia hengittämään ja uimaan yhtä aikaa, ja vielä muistaa jalkapotkut. Tämän vaativan ja hyvinopitun koordinaatio taidonnäytteen lisäksi harjoittelimme pohjaan sukellusta, uponneiden tavaroiden poimimista. Molempien rouvien lapset kuulema naureskee, kun mammat ei pääse / pysty / kykene menemään pohjaan; eivät naureskele enää. Näin tyylipuhtaita linkkuveitsitaittoja pinnalta alas, ja poimittavat kapineetkin tulivat aina ylös. Niinhän se on, että harjoitus tekee mestarin:)
Mukavana lisänä kuuntelen kahden erilaisen kultturin edustajan juttelua kaikenmaailman asioista. Neljän lapsen äiti Maya ihmetteli yhden lapsen äiti Mayalle, että etkö ollenkaan pelkää jääväsi yksin vanhana, kun sinulla on vain 1 lapsi, hanki ihmeessä lisää.... eikä teillä syödä riisiä ja lihaa joka päivä? Kertoileevat toisilleen myös asioista, joista minä umpinaisena suomalaisena vaikenisin visusti muualla kuin ihan lähi-lähipiirissä.  Monikulttuurisuus on rikkaus.
Vielä kun tuon rikkauden ymmärtäisivät esimerkiksi nuo Syyrian taiselijat, antaisvat kaikkien kukkien kukkia ja uskontojen rehottaa... niin kauan kun kukaan ei vahingoitu.... Joskus pitää olla tyytyväinen siihen, että tilanne ei ainakaan pahene; Syyrian kohdalla lienee syytä olla tyytyväinen tällä tasolla.  Talouslama ja talvi puskee päälle, Saipa kuitenkin osoittaa positiivisia elonmerkkejä. Hyvä!
Meillä on esissä 4 päivän viikonvaihde. Kas kun saudien kansallispäivä osuu maanataille, kuningas päätti suuressa viisaudessaan, jo alkuviikosta, että sunnuntai on julkisen sektorin työntekijöille myös vapaapäivä. Kulttuurisodonnainen päätös ja hyvä päätös, paikalliset työppöset kun tuskin olisivat sunnuntaina hommiin laittautuneet.
Sveitsin kansallispäivä on oikeasti elokuun ensimmäinen, mutta mukava konsuli järjestää bileet aina syksymmällä. Eihän täällä elokuussa ole juuri ketään juhliin osallistumassa. Siis tänään menemme Sveitsin konsulaattiin syömään ja juomaan hyvin:))
Harrastakaa sienestystä ja marjastusta ja aloittakaa uusi harrastus , vaikka kansalaisopistossa. Eilisen joogan jäljiltä miulla on paljon kipeitä lihaksia, tai ainakin paikkoja, joissa lihasten pitäisi sijaita:))

Kotiin on kiva tulla

Lomalla on yltiömukavaa, mutta mieluusti palasin jo takaisin kotiin. Eihän uudelle lomalle pääse, ennen kuin edellinen on suoritettu. Jokseenkin kaikki etukäteen suunnitellut suoritteet sain valmiiksi loman aikana, siitä hyvä mieli. Harmittavaa sen sijaan on, että olisin mieluusti ollut vähän sosiaalisempi ja tavannut enemmän mukavia ystäviäni, mutta kun... Toivottavasti ensi vuonna saan keskittyä enemmän oikean lomailuun ilman "työvelvoitteita".
Nyt on jo 2 viikkoa kulunut lämpimissä ympyröissä, ja jokseenkin päivittäin olen myös ollut meressä. Siis ei aikaa kotirouvan toimettomaan elämään, en ole edes harkinnut ostoskeskusreissuja tai huvikseen uima-altaalla makoilua. Toisaalta, keksin kyllä yleensä fiksumpaa ajanvietettä, kuin em toiminnot, vaikka sukeltamista olisi vähemmänkin. Sikäli tilanne vähän kismittää, että huimasti menee hyviä ajankohtaisia blogiaiheita ihan hukkaan, kun en ehdi juttuihin tarttua. Enkä aio vastaisuudessakaan yötä myöten blogeja kirjoitella. Vaikka 5 nokiaa myytäisiin tai lähi-itä muuttuisi demilitarisoidukdsi alueeksi yhdessä yössä.
Pyhiinvaellus, hajj on alkamassa ja joukkojen kerääntyminen pelipaikolle on jo alkanut. Itse h-hetki on lokakuun puolenvälin kieppeillä, mutta kiveä saa toki liittoon kuuluvat käydä kiertämässä aiemminkin. Nämä paikalliset suviseurat on valtava turismiorganisaatio, joka työllistää kymmeniä tuhansia ihmisiä majoituksen, ruokinnan, terveydenhuollon yms tarpeellisten palvelujen tiimoilta. Mekassa on majoitustilaa sadoille tuhansille vaeltajille, 6-tähden luksushotelleista joukkueteltoihin. Valtio liisaa vuosittain myös charter lentoyhtiöitä roudaamaan näitä once-in-a-lifetime turisteja, ryhmämatkalaisia Indonesiasta yms Aasiasta.
Jo viime vuonna tapasin keikkaa heittäviä "hajj-pilotteja" sukelluksen merkeissä. Nyt on samat jätkät taas täällä, sukeltaavat aina kun ehtiivät ja tuovat tullessaan myös koulutusta vaativat kaverinsa. Tyypit ovat tottuneet nopeisiin ratkaisuihin ja äkkilähtöihin, joten "päivyystävän kouluttajan" asenteeni sopii heille loistavasti. Käytännössä ohjelmat sovitaan edellisenä iltana, kenellä sattuu olemaan aikaa ja minkälaista kurssia on halu suorittaa... vähintään yhtä kivaa kuin leikkaussalin päivystystyö:)
Tänään on eka päivä reiluun viikkoon ilman sukellusaktiviteetteja. Jatkamma harjoituksia kuitenkin jo huomenna, porukka laskeutuu illalla, insAllah.
Oikeaoppiset ekspatrioottirouvat matkustavat  yleensä lapsineen kotikonnuilleen heti koulujen päätyttyä kesäkuun alussa ja palaavat takaisin syyskuun alussa, koulujen alkuun. Työssäkäyvät miehet viettäävät kesän poikamieselämää parhaansa mukaaan, vaikka eihän täällä baareja ole. Nyt on äidit ja lapset palanneet ja uimaopetus on kovin himoittu aktiviteetti. Hyvähän se lasten on oppia uimaan, mutta kun en missään nimessä halua liota altaassa joka ikinen ilta enimmäkseen arabiaa puhuvien lasten kanssa. Nyt on toista kymmentä mukulaa odottamassa aikataulusuunnitelmiani.... ajattelin muotoilla 5 kerran opetuspaketteja, 2 kertaa viikossa altaassa. Sitten on syytä vähän harjoitella itsekseen, ja palata esim kuukauden pääsä seuraavalle jaksolle. Ei mitään syyskuusta joulukuuhun jatkuvia tapaamisia kello 6....
Totta, sukellusopetus on kivempaa kuin uimaopetus:)
Yhtä kaikki, pääasia on, että puuhaa riittää. Tänään aloitan myös joogan, saapas nähdä kuin jäykäksi jöpökäksi olen kesän aikan muotoutunut.
Vaihdoin suomalaisen puhelimeni amerikkalaiseen jo muutama vuosi sitten, toimii mainiosti.  Ei pitäisi koskaan edes Nokian jäädä semmoseen "eläkevirka uskoon", ettei mukamas tarvitse kehittää mitään uutta. Eihän Suomi enää elä edes metsästä, vaikka niin väitettiin kouluaikaan...  Ymmärtääkseni myös Eksote on muutosten edessä, ei mikään ole enää niin kuin vanhoina hyvinä aikoina, edes virat eivät ole pyhiä ja pysyviä.
Eteenpäin elävän mieli, sanoi edesmennyt tätini. Ihan hyvä motto.
Puolukka-aika lienee käsissä, kerätkää ihmeessä säilöön ennen kuin thaimaalaiset vie kaiken:)

Kaikkea uutta kannattaa kokeilla..

...minä kokeilin joogaa:)
Saksalainen ystävättäreni puuhaa joogan opetuksen parissa, samaan tapaan kuin mie likoan sukeltajien kanssa meressä. Sukeltajaa en ole Chrisistä saanut kaikista yrityksistä huolimatta leivottua, joillain ihan normaaleilla ihmisilläkin on näitä ylitsepääsemättömiä hypokondrisia ajatuksia. No, hiljaa hyvä tulee, ehkä snorklaus kuitenkin lopulta vaatii pääsyä pintaa syvemmälle.
Viikolla kävin "tutustumassa" Chrisin vetämään joogasessioon. No enhän minä tutustu asiaan, jos en osallistu, siis osallistuin elämäni ehdottomasti ensimmäiselle joogatunnille edistyneen ryhmän seassa. Yrittänyttä ei laiteta, ja kaiken lisäksi homma oli mielestäni huissin hauskaa.
Hengitysjutut vaatii keskittymistä, mutta ei ne mitenkään mahottomilta tuntuneet. Kaikenmaailman taivututtelut on aika haasteellisia, koska olen aina ollut enempi jäykkä jöpökkä kuin kiinalaisen akrobaatin ilmikuva..... saan kyllä taivutettua kädet maahan suorin jaloin ja kädet ristiin selän taakse. Liikkeet ei olleet ollenkaan kevyitä, ja luulen pärjänneeni kohtuullisesti lihaskuntoni takia. Ryhmässä oli uusi enkku nainen, joka sanoi vain olleensa tauolla pari vuotta joogaharrastuksestaan, mutta osaavansa periaatteessa jutut;  ei hän pärjännyt ollenkaan...Kaikki muut temput paitsi päällä seisomisen tein parhaan ymmärrykseni ja osaamiseni mukaan, jopa sen eaglen. Siinä kiedottiin toinen jalka toisen ympärille ja kädetkin pantiin solmuun, ja sitten vaan kyykkyyn sillä maassa olevalla jalalla.... enkä kaatunut edes tällä ligamentittomalla oikealla polvella temppuillessa. Tämän koemuksen perusteella voin hyvin kuvitella jatkavani tätä harrastetta:)) Varsinkin, kun seuraavana päivä tunsin itsessäni kipeitä lihaksia, joita en tiennyt edes olevan olemassa.
Joogan jälkeen meidät oli kutsuttu pizzaillalliselle, Carla on Italian konsulin vaimo. Ihan pieni porukka, vaan 20 naista, varmaan 15 kansalaisuutta. Pizzaa oli vaikka mihin lähtöön; ennen näkemätön uutus miulle oli pizza, jossa oli juustoa ja raakaa perunaa rosmariinilla maustettuna. Vallan mainio maku. Carla oli mobilisoinut aviomiehensä ja pari naapurin miestä keittiö- ja tarjoiluhommiin, kovin  epätyypillinen tilanne paikallisesti katsoen. Mukavaa tavata uusia ihmisiä, toki ajattetten lähes kaikkia potentiaalisina asiakkaina.... ruotsiakin pääsin puhumaan, unkarilainen Maria on naimissa "naapurin pojan" kanssa.
Mukana illallisella oli myös Alaeksandra, italialainen muotisuunnittelija. Hän sommittelee innovatiivisia luksus abayoita, länsimaiseen makuun soveltuvia silkkiluomuksia. Abayan perinteinen tarkoitushan on peittää kaikki muodot sun muut herkut näkyvistä, perinteisesti mustalla nailonilla. Nämä silkit on miellyttäviä ja aika rajuja paikallisten silmissä, pitsiäkin on varmaan turhan nuukasti.
Ihastuin suunnattomasti uusimpaan prorotyyppiin, maihari abayaan. Lukioaikana 70-luvulla oli muodissa Lee Cooper merkkinen vihreä maiharimallinen talvitakki, sen jälkeen minulla on ollut useita samanmoisia takkeja eri vuodenaikoja varten... ja nyt löytyi täydellinen miun maun mukanen ulkovaate jopa tämän maan olosuhteisiin:)

Tämä on "mukamas" abaya:))

Katsotaan nyt, milloin tuo maihari tulee edes tilaustuotantoon, menekki on taattu pohjoiseurooppalaisten markkinoilla. Välimeren ihmiset tykkäävät jo vähän enemmän koristeista ja paikalliset haluu pitsiä ja kimalletta.
Vuodenvaihteessa mainitsin saudista, joka raiskasi 14-vuotiaan pojan Las Vegasissa. Nyt on juttu oikeudessa ja kersantti tietty syytön; puolustus vetoaa miehen vahvaan humalatilaan, kovaan väsymykseen ja englannin kielen ymmärtämättömyyteen.... saudi on pojan uhri. Ja jos nyt jotain seksiä näitten kahden välillä olikin, tapahtui se yhteisymmärryksessä....
Semmosta menoa ameriikan oikeudessa....
Hiihdelkää runsaasti, lunta pitäis olla tarpeeksi vaativampaankin makuun:)))