"There is only one perfect road and that road is ahead of you, ALWAYS ahead of you." This was said by Sri Chimoy, multitalented spiritual "ultra sportsman".



Näytetään tekstit, joissa on tunniste maalaisjärki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maalaisjärki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. kesäkuuta 2011

"Mie tahon"

Ylenpalttinen itsepäinen tahtominen ja oman edun ajaminen liitetään sivistyneessä maailmassa yleensä lasten uhmaikään. Lapsen pitää kokeilla tahtoaan ja pitää myös oppia kokemaan pettymyksiä; kaikkea ei aina voi saada, vaikka kuin kirkuu kaupan kassalla.
Kuten arvata saattaa, tässä kuningaskunnassa on kaikki toisin. Uhmaikä on jäänyt päälle varsinkin syntyperäisille saudeille. Tulee mieleen jonkinmoinen illuusio ylenpalttisista oikeuksista muihin kansallisuuksiin nähden; taitaavat olla mielestään jonkinmoinen "valittu kansa". Osastomme saudihoitajatteret sanovat aivan avoimesti olevansa hemmoteltuja ja itsekkäitä, "uusin iPhone on saatava ja heti".. ja töihin saa haluta tulla sillon kun ehtii...
Täällä tuo  piittaamaton ja itsekäs, ei ehkä ihan kypsä "aikuisasenne" tulee esiin kaikissa toimissa ja kaikilla elämän aloilla. Täällä lääkäreillä ja varsinkin kirurgeilla on usein varsin suuri ego ja usko omaan paremmuuteensa. Käytöstä tukee erinomaisesti tuo jo aemmin mainitsemani aasialaisten hoitajien "olenhan toki pikkuinen piikasi, oi herrani" -asenne. Tästä uhmaiästä sitten seuraa valtavia mielenilmauksia ja huutokohtauksia pitkin leikkuussalin käytäviä. "Kuka on antanu tuolle miun endoskopiatornin?"... kaikilla on omat, vaikkakin jokseenkin identtiset lelut. Ja omia juttuja ei kavereille lainata... mikroskoopitkin pitää olla joka beduiinilla omat.  Teknisiin leluihin riittää miljoonia, vuodesuojien kulutusta sen sijaan aiotaan leikata ainakin 20%; ovat kuulema kalliita. :) Aiemmassa sairaalaelämässäni todistamani ovien potkimiset sun muut rättien viskomiset ja nimittelyt ovat kovin pientä täällä pidettäviin päivittäisiin turpakäräjiin.
Työn tekeminen on myös tahtoasia ja kumma kyllä monet paikalliset kirurgit tahtovat tehdä työtä. Erityisesti keskellä yötä sopii tahtoa puuhata vanhan kasvomurtuman tai jonkun muun enempi elektiivisen homman parissa. Myös leikkuuslistat saa kukin tehdä, miten tykkää. Mitä sitten, jos oletettu lentoaika on ainakin 15 tuntia. Työt tehdään, eikä hoitajilla ole mitään tahtomista kotiin työvuorolistan osoittamaan aikaan. Salilista on tehtävä loppuun, kun lääkäri tahtoo, kesti minkä kesti. Ihan tuttuahan on, että jos ei ole ihan ikiomaa lelua saatavilla, voi aina syyttää välineitä, jos homma ei suju. Sama muuten koskee hoitajia; jos ei ole omaa hoitajaa, vaan joku eurooppalainen asenteellinen hapannaama.....
Etuoikeudellinen asema näkyy myös muissa elämän tilanteissa. Kaupan ja kahvilan jonossa saa etuilla. Toki minulla on aikaa sairaalan kahvilassa antaa tietä mustille barbapa-hahmoille, minähän vaan olen töissä siellä. Siis ei kiirettä. Liikenteessä isoimman ja härskeimmän oikeus määrää, kuka menee ja mistä raosta, kaikenlaiset kaistanvaihdot sun muut kiihdyttelyt ovat ihan sallittuja. En ole ihan varma, että haluiaisin autoilla täällä, vaikka se olisi sallittukain. Pitäisi olla ainakin ihan julman kokoinen maasturi.
Lehdessä oli juttua kiinalaisesta opiskelijasta, joka möi munuaisensa saadakseen iPadin. Hän käytti vai itseään hyväksi, sikäli asia on ok. Toisaalta länsimaisin silmin ei noin voi tehdä. Elinkauppa kuitenkin kukoistaa aasiassa, sekä myyjiä että ostajia on paljon. Ihmisten halu jäädä henkiin menee eettisten ja myös riskiajattelun edelle. Siirtoelinten tautisuutta ei kontrolloida kovinkaan hyvin.
Hiekkaahan täällä on paljon tuolla aavikolla, joten ajatus valtavasta hiekkalaatikosta, jossa pojat ja tytöt meuhkaa toinen toistaan isommilla kaivureilla ja lapioilla ei lienee kovin kaukaa haettu. Luulen, että lastentarhanopettajan koulutuksesta olisi hyötyä täällä, ei ehkä palaisi pinna niin rivakkaan tahtiin...
Ulkona on lämmintä lähes 40, maaalaisjärki käskee juomaan riittävästi :)
Heilallista helluntaita kaikille tasapuolisesti:)

torstai 21. huhtikuuta 2011

Puolimatkan krouvi

Projektien luonteeseen kuuluu, että niillä on alku ja loppu ja edistymistä seurataan määräajoin. Olen nyt ollut Jeddassa 6 kuukautta ja tästä vuoden mittaiseksi suunnitellusta projektista on puolet painittu. Aika miettiä, mitä on tullut tehtyä.
Erityisesti pidän tämän kaupungin ilmastosta, ainakin toistaiseksi. Saa nähdä, muuttuuko mieli kesällä,nyt päivälämpötila on miellyttävä +35. Viikottaiset hyvät sukelluskokemukset pitävät minut kummasti pinnalla ja hyvällä tuulella. Siis ympäristöasiat on näiltä osin kunnossa.
Kulttuurishokki on ihan ylimainostettu juttu: miehet kulkee mekoissa, naiset on mustia möykkyjä ja aina välillä pannaan hommat pysähdyksiin ja rukoillaan; mitä sitten? Tuskin taannun kovin pahasti, vaikka en aja autolla enkä juo viiniä; minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Siis sairaalan ulkopuolinen elämä elämä on ihan ok!
Sitten tämä vähemmän mukava puoli eli sairaala. Aika usein töissä mietin, mitä helvetteiä minä, aikuinen, täyspäinen (?) ja omasta mielestäni ammattitaitoinen tyyppi teen täällä kaivamassa verta nenästäni. Työntekokulttuurishokki on valtava.
Olen tottunut tiimityöhön, yksi kaikkien ja kaikki potilaan puolesta ja tiimiin kuuluu kaikki peliin osallistuja, ammattiin, kansalaisuuten ja sukupuoleen katsomatta. Täällä kaikilla ryhmillä, anestiatyypit, kirurgit, leikkaushoitajat yms on omat tiimit kielipoliittisine alaryhmineen ja kaikki pelaavat surutta vain ja ainoastaan omaan pussiinsa. Potilasparka on tämän teatterin välttämätön kohde, oman edun tavoittelemisen välikappale.
Ammattiryhmien arvostus toisiaan ja toisten tekemää työtä kohtaan on ihan olematon; "minä olen tärkein". Pahinta mielestäni on, että ainakaan hoitajat eivät osoita minkäänlaista arvostusta omaa ammattiosamistaan kohtaan; tärkeintä on olla helvetin höveli läkäreitä kohtaan. Tämä tulee esille esimerkikisi leikkausvalmisteluissa: anelääkäri työntää potilaan saliin kirurgi vanavedessään samalla ovenavauksella kun siivoojat (täällä: siivoojat) menee ulos. Ei sekuntiakaan aikaa edes tuoda tavaroita saliin saati viritellä kohdilleen... Seuraavaksi kirurgi hihkuu pesutarpeita (kirurgi "desinfioi" leikkausalueen) ja peittelytarpeita, vaikka puolet koreistakin on avaamatta....... en ole hidas, mutta jotain rajaa.... mutta täällä juttu on "comin doctor, ready doktor.... "  ammattitaidossani on paha aukko tässä kohdassa.  :(
Hoitajien kuuluu myös pakoilla kaikkea vastuuta ja jättää kaikenlainen päätöksen teko muille. Edes instrumenttikoria en saa valita mieleni mukaan, saati sitten peittelymateriaalia tai haavanpeitteitä. Kaikkeen on ohjeet. Olen tähän asti saanut käyttää omia aivojani (enhän toki ole ihan blondi) parhaan mahdollisen hoidollisen lopputuloksen saavuttamiseksi ja tottunut myös kantamaan vastuun tekemistäni päätöksistä. Täällä pitää yrittää joka ikinen aamu unohtaa ajatukset kotiin.... ja olla välittämättä mistään mitään.
Nämä ovat lehmän päitä, paikallisella torilla
"Miksi" -kysymyksiin saan jatkuvasti tyyppivastauksen; "tämä on Saudi Arabia" tai  "ajattele rahaa". (Vähemmän kun kotona!) Mitenkäs se juttu olikaan tyhmistä kysymyksistä ja tyhmistä vastauksista. Siis ei mitään saumaa edes ajatella minkäänlaista asioiden kehittämistä tai parantamista. Esimerkiksi; steriilit imuletkut on 120cm pitkiä, yhdistele niin monta kuin haluut... haavalappuja on 10cm ja 35 cm pitkät, yhdistele miten haluut.. jne loputtomiin....vrt vastaus "tämä on saudi Arabia".
Aamulla töihin kävellesä vaellan mielessäni pimeälle keskiajalle. Oikeesti, menen vaan jonnekkin 70-80-lukujen paikkeille, kamalaan sekamelskaan.Omasta mielestäni en ole ollut koskan kaavoihin kangistunut sopeutumaton  feodaalilaitoksen kannattaja, mutta täällä ei ymmärrykseni ja joustavuuteni riitä kaikkeen millään. En edes halua ajatella aseptisen omantuntoni rappiotilaa... suljen silmät ihan konkreettisesti tuhansilta jutuilta.
Itsepäinen kun ole, teen sen, minkä olen luvannut ja jatkan täällä asenteella "maassa maan tavalla"
Tuon kuvan valitsin tähän juttuun kuvaamaan näkemystäni sairaalan täysin absurdista ilmapiiristä, tuskin täälläkään kukaan koko kärrillistä kalloja ostaa... tai  mistä sen tietää. Mutta jos tuollainen ostos on joku aamu parkissa sairaalan ovella, en hämmästele sitäkään...
Eteenpäin, maalaisjärki ja hyvät työtavat unohtaen :)
Netti on edelleen poikki, yritän löytää jonkinmoisen mokkulakaupan. Sähköä ja vettä on kuitenkin lähes
päivittäin.
Rauhallista pääsiäistä, monivammatomia pyhiä päivystäjille