Hämmästyttää kummastuttaa

King Abdulaziz Medical Center, Jeddah

Ensimmäinen perehdytysviikko on takana, nyt alkaa viikonloppu. Olen selvitellyt kunnialla läpi kaikki vaaditut kymmenet testit. Lääkelaskut täydellisesti vaatimusten mukaan :) ja osasin myös lepositeiden käyttöprotokollan kuin ihmeen kaupalla. Paperityöt eivät ole vähentyneet, päin vastoin.
Koko viikon istuimme 9 tuntia päivässsä kuuntelemassa esitelmiä mitä tarpeellisemmista aiheista ja mitä erikoisimmilla englannin korostuksilla  luennoituna.    
Viikon aikana olen muodostanut käsityksen tämän maan tämän sairaalan hoitomalleista. Hyvän hoidon punainen lanka on ehdottomasti olemassa ja sitä myös toteutetaan. Kulttuurista johtuen perustehtävä vain tuntuu uppoavan kaiken maailman byrokratiohin ja muihin höpsötyksiin... pois potilastyöstä.
Itsenäiseen työhön tottuneesta tuntuu kovin kummalliselta odottaa lääkärin määräysta tipanlaittoon tai hakea hoitajakolleega tarkistamaan insuliiniruiskussa olevia millilitran osia, sanomattakin on selvää, että kaikki vahvistetaan nimikirjoituksella. Jo mainitsemani kieliongelman takia, (englannin aksentit ovat kauempana toisistaan kuin Rymättylän kalastajan ja Tuupovaaran metsurin puheet) on kirjalliset määräykset tietty ehdottoman hyviä. Ja ainahan jaettu vastuu on pienempi vastuu, vai onko?
Kirjaamista on korostettu paljon; jos et ole kirjannut, et ole tehnyt. Tämä on hyvä. Sähköinen potilastietojärjestelmä on käytössä jo joissakin yksiköissä, kaikki lääkärit vain eivät halua käyttää konetta vaan kirjoittavat kynällä....tämän olen kuullut ennenkin. Puolenpäivän tutustumisen jälkeen olisin ihan valmis kehumaan amerikalaista QadraMed järjestelmää, se on erittäin looginen. Strukturoituun kirjamiseen asti ei päästy, sitä en kommentoi.
Siis modernia on, mutta kaikki puhelinliikenne toimii hakulaitteilla. Eikä lankapuhelimiakaan näytä olevan tiheässä. Käsihygienia on elintärkeää, mutta käsidesiä näkyy kovin harvoissa paikoissa ja vihkisormuksen (!) käyttö on sallittua. Työvaatteet kyllä pesula muotoilee ja lyhentää sopiviksi, mutta itse ne pitää pestä ja silittää.
Kultturisidonnaisia asioita on paljon ja tärkein niistä on perheen ottaminen mukaan hoitoprosessiin, täällä kukaan ei sairasta yksin. Monilla potilailla on sairalaassa ns. "sitter" vuoteen vieressä. Tämä sitter on joku nimetty perheenjäsen, joka pitää potilaalle seuraa ja vahtii tietty myös henkilökuntaa yötäpäivää. Kyllä, hän nukkuu yönsä potilaan vuoteen vieressä lattialla! Taas olin onnellinen, että olen leikkaussalihoitaja, olis aika ikävää kompuroida lattialla nukkuvien beduiinien yli potilasta hoitamaan yön pimeydessä.

Vain yksi kalpeanaama

Potilasohjaus ja -opetus ovat erittäin paljon painotettuja asioita, nimen omaan perheen opetus on tärkeää. Niinpä verensiirtopotilaan perheelle kerrotaan toimenpiteestä syineen seurauksineen ja heitä myös kannustetaan luovutttamaan verta.
Leikkaussaliin menen lauantaina. Käytävällä katselin materiaalitoimituksia ja löysin onnekseni kertakäyttöisiä leikkaustakkeja, toivottavasti myös peittelyt on samaa amerikkalaista linjaa.:)    
Ihminen on sopeutuva olio, kaikkeen tottuu. Ainahan olen pukenut mustan puvun ulos lähtiessäni ja ainahan meillä on sairaalan käytävillä riveittäin valkoisiin mekkoihin pukeutuneita miehiä kumartelemassa rintamasuunnassa.
Edessä olevan viikonlopun ajattelin käyttä kaupunkireissuun ja sukellukseen. Ilmaisbussit vievät tältä aidatulta alueelta aikataulun mukaisesti ennalta sovittuihin kohteisiin. Kätevää. :)