Ajatuksia työntekijöiden turvallisuudesta

Suomessa työntekijän ja työpaikan turvallisuutta säädellään ja valvotaan monilla erilaisilla lakipykälillä, työaikaa ja vuosilomaa säädellään ja erilaisia suojaimia esitetään ja vaaditaan. Koulusta muistan, että työvoima on valtiovallan erityisessä suojelussa, mitä se konkreettisesti sitten tarkoitaneekaan.
Täällä on kaikki toisin, niin kuin arvata saattaa. Ja tieto tunnetusti lisää tuskaa.
Leikkaussalissa työntekijä  altistuu työssään säteilylle ja erinäisille myrkyille sekä tietysti biologisille haitoille.
Läpivalaisua käytetään täälläkin traumakirurgiassa ja muutenkin, ihan kuin kotona. Täällä tosin hoitajat eivät läpivalaisuun saa koskea, vaan kuvausta suorittaman tilataan erityinen teknikko kuvantamisosastolta. Kyllä, myös yöllä! Heidän koulutuksestaan en tiedä, mutta pelkkää suoraa läpivalaisua ja kaikki kaihtimet levällään käytetään, lisäksi kuvauspyyntien ymmärtäminen on aika hakusessa, joten kone käy kuumana. Kilpirauhassuojia en ole nähnyt ja varsinkin nuoret hoitajat näyttävät käyttävän 2-osasiten suojien pelkkää yläosaa; kun nuo pitkät on niin painavia. Siis kaiki kriittiset osat näkysällä. Dosimetreistä oli aamuraportilla esittely, siihen taisi jäädä...ja eihän ne mitään itsessään suojaa
Yhden teknikon kanssa yritin jutella sädehygieniasta; ihan kun olisin keskustellut pilkkimisen saloista kevätjäillä filippiinon kanssa, ei mitään käsitystä esim kuvan rajaamisesta. Niin kun ei ydinnaulan distaaliruuvien reikien etsinnästäkään :(
Luusementtiä käytetään nivelproteesien kiinnittämiseen, eikä jatkuva altistuminen sillekään ole terveellistä henkilökunnalle. Jo 80-luvulla betoni sekoitettiin vetokaapissa, sekä aseptiikan, mutta myös hengitysilman leviävien hajujen ja kaasujen takia. Suomessa käytetään suljettua alipainesysteemiä sekoitukseen eikä mömmöä leivota käsin. Täälläkin on "alipaine" sekoitussylinterissä, ei tuo vaan oikein toimi. Systeemi on taatusti niitä ensimmäisiä kehitelmiä sitten avoimessa kupissa hämmentämisen jälkeen. Haisee ihan kauhiasti. Lisäksi sementtiä kuuluu leipoa kuin muovailuvahaa, pelkät kumikäsineet kädessä. Taas katsoivat minua kuin ihan tyhmää, kun sanoin, etten hämmentele moisia myrkkyjä avokupeissa, jos ei sylinterisekoitus kirurgia miellytä....

Märkä lattia on liukas...

 Pukukoodi määrää, että työntekijän kengät on oltava umpinaiset, Birkenstockit siis ei käy. Tämä siksi, ettei varpaille vaan valu mitään eritteitä tai vaikka puukko putoa. Riittää, että on umpinaiset, mistään turvakengistä ei ole kyse.
Lattiat pestään täällä päivittäin erittäin väljällä vedellä, näitä keltaisia kylttejä on ihan haitaksi asti. Kyltillähän vastuu liukastumisesta siirretään kaatujalle, ei lattian pesijälle.  Toisaalta, täällä kehoitetaan ja jopa velvoitetaan käyttämään kengänsuojia; ei muovisia vaan kuitukankaisia. Ovat muuten ihan kuin villasukat jalassa luistelisi vahatulla lattialla... ei liukuesteitä.
Myös suosikkiaiheeni, eli suojakäsineet ovat ihan syvältä. Kumisten suojakäsineiden laatu on kehnompaa kuin koskaan olen nähnyt... varastonpitäjä ihmetteli, kun esitin, että nämä satunnaisesti ilmaantuvat nitriilikäsineet olisivat kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Vaan mitäpä minä noista henkilökohtaisista suojaimista tietäisin :)


Nämä kuvassa esiintyvät rakennusmiehet kuvasin Dohassa,

"Miehiä telineillä"

huoneeni oli 10.kerroksessa. Ei poikia taida huimata, mitään turvavöitä ei ollut yhdelläkään muurarilla. Eikä nuo telineetkän ehkä ihan eurooppalisia standardeja täyttäneet. Ikkuna oli auki, en kuullut kenenkään putoavan, ainakaan huoneessa ollessani.
Tämän jutun juoni on lillukan varret. Mitä ihmeen väliä on työntekijän kengännauhojen värillä (oltava valkoiset), kun huomattavasti tärkeämmät asiat on ihan hunningolla. Aseptiikkaa en nyt tähän liitä, mutta siinä olisi työtä kokonaiselle hygieniahoitaja-armeijalle.. ja siinäkin on kyse sekä potilaan että henkilökunnan turvallisuudesta. Työajatkin ovat aika kyseenalaiset... ei täällä mitään lakeja ole, eikä ammattiliitoja. Eikä palkankorotuksestakaan ole kuulunut toistaiseksi mitään :(