Turvallisuus ennen kaikkea....

.... kaksi erilaista toimintamallia.
Maailma on täynnä terroristeja ja olemme Euroopassakin tottuneet jo jos jonkinmoisiin turvatarkastuksiin. Helsinki-Vantaan lentokentällä syynäätään pakaasit tarkasti ja juomavedet sun muut litkut otetaan pois. Ihan niin kuin terrorismin vastaiset ilmailusäännöt sanovat. Täällä Arabian niemimaalla ei moisesta terrorismiuhasta ole liiemmin kuultu, ainankaan lentokentillä. Läppäri saa olla rauhassa repussa ja vesipullon voi viedä vaikka lennon määränpäähän asti. Saudi-Arabiaan tullessa matkatavarat läpivalaistaan, mutta ainakin viimeiksi oliiviöljypullo sai olla ihan rauhassa, viinastahan nämä tullimiehet ovat kiinostuneita.
Länsimaisten asuinalueet ovat sotilaiden vartioimia ja korkeiden piikkilankojen eristämiä, siis turvassa ollaan. Muiden kuin asukkaiden sisäänpääsy riippuu vartijasta, tulijasta ja tulijan rodusta, auringonpilkuista yms tärkeistä asioista. Ulkoimaisten valtioiden konsulaatit ovat sitten jo ihan eri juttu; vai ovatko?
Keskiviikkona kävimme Munchenistä tulleen jousiorkesterin musiikkia kuuntelemassa Saksan konsulaatissa. Avoimella portilla törötti pari sotapoikaa. Kukaan ei kysynyt keitä olemme, mistä kotoisin yms tietoja, konsuli toivotti ystävällisesti tervetulleeksi. Avoimet ovet, näköjään kaiken rotuisille. Ei pelkoa pommiattentaateista tai muista hankaluuksista.
Ihan mukava konsertti, yli lentäneet lentokoneet vähän häiritsi. Ei alkoholitarjoilua. Ei turvallisuusriskejä.
Torstaina menimme jenkkikonsulaattiin merijalkaväen järjestämiin pippaloihin. Vain kutsun saaneet (ensimmäinen kontrolli) voivat ilmoittautua, nimen ja kansallisuuden lisäksi passin ja oleleskeluluvan numerot, työnantaja ja sponsori.
Portilla eka tyyppi kontrolloi, että nimi löytyy listasta, henkilöllisyystodistksesta. Seuraava  piste kontrolloi taas henkilöllisyyden värikoodatusta listasta.... sekä Suomi että Sveitsi olivat valkoisia, mitä se sitten merkitseekään. Seuraava heppu vaati suljetut kännykät ja autoavaimet pussiin, ne saa takaisin kun lähtee kotiin. Sitten pannaan laukut ja vyöt ja kellot ja ja ja läpivalaisuun ja marssitaan metallinpaljastimen läpi. Täti penko käsilaukun hyvin tarkkaan, pankki-yms kortitkin kävi läpi. Suunto sukellustietokone ranteessa aiheutti ongelmaa, eihän tässä vaan ole kameraa eikä tämä ole yhteydessä mihinkään.... Kahden jyhkeän metalliportin läpi pääsi bunkkerin sisärinkiin, auto vei juhlapaikalle. Tällä alueella ei ulkopuoliset kävele itsekseen. Sanomattakin on selvää, että tarjoilualuetta vahti sotilaat täydessä varustuksessa. Turvallisuusriskejä?
Ohjelmassa syömistä ja juomista ja vapaamuotoista seurustelua. Yleisö länsimaista, jokunen aasialainen seassa. Baaritarjoilu poikkesi totutusta, alkoholia oli tarjolla... gin tonicissa oli taatusti enemmän giniä kuin tonic-vettä ja jäätä yhteensä. Huh huh. Näytti drinkit tekevän tehtävänsä, en juuri aiemmin ole nähnyt humalaisia täällä.
Melkein hauskinta oli taas katsella tuntemattomia ihmisiä, miten ne naiset voi lähteä ulos kotiovestaan sellaisissa varusteissa? Jos kadulla pitää pukeutua peittävään abayaan, pitääkö sitten länsijuhliin jättää yli puolet tarpeellisista vaatekappaleista kotiin? Huimia virityksiä:)
Viikonvaihteen päivät vietin arabikulttuurin parissa. Yritän opettaa kahta paikallista daamia sukeltamaan; pedagogiset taidot on koetuksella, mutta kyllä ne ainankin uimaan oppivat..... hitaasti, mutta varmasti. Kaikkeen sitä ihminen elntonsa eteen rupee:o/
Täälläkin on talvi, vaikka lunta ei ole näkynyt. Aamuisin alle 20 lämmintä ja merivesikin vain 25. Tänään lisäksi tuulee, hiekkää ja pölyä lentää runsaasti, ikunat on pidettävä kiinni.
Lumipyrystä huolimatta menkää äänestämään, päiväkävely tekee hyvää.

Ajatuksia työntekijöiden turvallisuudesta

Suomessa työntekijän ja työpaikan turvallisuutta säädellään ja valvotaan monilla erilaisilla lakipykälillä, työaikaa ja vuosilomaa säädellään ja erilaisia suojaimia esitetään ja vaaditaan. Koulusta muistan, että työvoima on valtiovallan erityisessä suojelussa, mitä se konkreettisesti sitten tarkoitaneekaan.
Täällä on kaikki toisin, niin kuin arvata saattaa. Ja tieto tunnetusti lisää tuskaa.
Leikkaussalissa työntekijä  altistuu työssään säteilylle ja erinäisille myrkyille sekä tietysti biologisille haitoille.
Läpivalaisua käytetään täälläkin traumakirurgiassa ja muutenkin, ihan kuin kotona. Täällä tosin hoitajat eivät läpivalaisuun saa koskea, vaan kuvausta suorittaman tilataan erityinen teknikko kuvantamisosastolta. Kyllä, myös yöllä! Heidän koulutuksestaan en tiedä, mutta pelkkää suoraa läpivalaisua ja kaikki kaihtimet levällään käytetään, lisäksi kuvauspyyntien ymmärtäminen on aika hakusessa, joten kone käy kuumana. Kilpirauhassuojia en ole nähnyt ja varsinkin nuoret hoitajat näyttävät käyttävän 2-osasiten suojien pelkkää yläosaa; kun nuo pitkät on niin painavia. Siis kaiki kriittiset osat näkysällä. Dosimetreistä oli aamuraportilla esittely, siihen taisi jäädä...ja eihän ne mitään itsessään suojaa
Yhden teknikon kanssa yritin jutella sädehygieniasta; ihan kun olisin keskustellut pilkkimisen saloista kevätjäillä filippiinon kanssa, ei mitään käsitystä esim kuvan rajaamisesta. Niin kun ei ydinnaulan distaaliruuvien reikien etsinnästäkään :(
Luusementtiä käytetään nivelproteesien kiinnittämiseen, eikä jatkuva altistuminen sillekään ole terveellistä henkilökunnalle. Jo 80-luvulla betoni sekoitettiin vetokaapissa, sekä aseptiikan, mutta myös hengitysilman leviävien hajujen ja kaasujen takia. Suomessa käytetään suljettua alipainesysteemiä sekoitukseen eikä mömmöä leivota käsin. Täälläkin on "alipaine" sekoitussylinterissä, ei tuo vaan oikein toimi. Systeemi on taatusti niitä ensimmäisiä kehitelmiä sitten avoimessa kupissa hämmentämisen jälkeen. Haisee ihan kauhiasti. Lisäksi sementtiä kuuluu leipoa kuin muovailuvahaa, pelkät kumikäsineet kädessä. Taas katsoivat minua kuin ihan tyhmää, kun sanoin, etten hämmentele moisia myrkkyjä avokupeissa, jos ei sylinterisekoitus kirurgia miellytä....

Märkä lattia on liukas...

 Pukukoodi määrää, että työntekijän kengät on oltava umpinaiset, Birkenstockit siis ei käy. Tämä siksi, ettei varpaille vaan valu mitään eritteitä tai vaikka puukko putoa. Riittää, että on umpinaiset, mistään turvakengistä ei ole kyse.
Lattiat pestään täällä päivittäin erittäin väljällä vedellä, näitä keltaisia kylttejä on ihan haitaksi asti. Kyltillähän vastuu liukastumisesta siirretään kaatujalle, ei lattian pesijälle.  Toisaalta, täällä kehoitetaan ja jopa velvoitetaan käyttämään kengänsuojia; ei muovisia vaan kuitukankaisia. Ovat muuten ihan kuin villasukat jalassa luistelisi vahatulla lattialla... ei liukuesteitä.
Myös suosikkiaiheeni, eli suojakäsineet ovat ihan syvältä. Kumisten suojakäsineiden laatu on kehnompaa kuin koskaan olen nähnyt... varastonpitäjä ihmetteli, kun esitin, että nämä satunnaisesti ilmaantuvat nitriilikäsineet olisivat kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Vaan mitäpä minä noista henkilökohtaisista suojaimista tietäisin :)


Nämä kuvassa esiintyvät rakennusmiehet kuvasin Dohassa,

"Miehiä telineillä"

huoneeni oli 10.kerroksessa. Ei poikia taida huimata, mitään turvavöitä ei ollut yhdelläkään muurarilla. Eikä nuo telineetkän ehkä ihan eurooppalisia standardeja täyttäneet. Ikkuna oli auki, en kuullut kenenkään putoavan, ainakaan huoneessa ollessani.
Tämän jutun juoni on lillukan varret. Mitä ihmeen väliä on työntekijän kengännauhojen värillä (oltava valkoiset), kun huomattavasti tärkeämmät asiat on ihan hunningolla. Aseptiikkaa en nyt tähän liitä, mutta siinä olisi työtä kokonaiselle hygieniahoitaja-armeijalle.. ja siinäkin on kyse sekä potilaan että henkilökunnan turvallisuudesta. Työajatkin ovat aika kyseenalaiset... ei täällä mitään lakeja ole, eikä ammattiliitoja. Eikä palkankorotuksestakaan ole kuulunut toistaiseksi mitään :(