......eli meijän peräkamarin pojat.
Paikallinen kulttuuri ei juuri hyväksy lemmikkieläimiä, elukat on uskonnon mukaan saastasia. Koiria täällä ei juuri näy, compoundilla on pari länsimaisten perheiden "sisäkoiraa", mutta kaduilla ei ruffuja näy isäntiään ulkoiluttamassa. Kissoja sitä vastoin on runsaasti, enemmän ja vähemmän villejä.
Vielä vuosi sitten compoundilla on oli ainakin 100 irtokissaa, ne kokoontuivat yhden hihhulin ruokintapisteeseen joka aamu 0630. Sitten ruokinta kiellettiin ja kaulapannattomat kissat kerättiin parempaan talteen. Kissoja kuulema poimitaan yön aikana ja ne viedään aavikolle kuolemaan.
Vuosi sitten lomalta palatessamme terassillamme oli emo ja 3 kissanpentua. Ajateltiin, että kyllä ne siitä katoaa, jahka jalat kantaa. Emo kyllä kaikkosi, mutta pojat jäivät näille sijoilleen. Tarjoilimme niille vettä, muun safkan tonkivat roskiksista tai saivat ystävällisiltä naapureilta. Yöksi ne palasivat omaan nurkkaansa.
Aluksi kutsuimme kissoja vain numeroilla 1, 2 ja 3, ihan kun Spectren agentit vanhoissa Bondeissa. Kesällä totesimme, että näyttäävät asuvan pysyvästi terassilla, siis nimesimme ne oikeasti. Pieni ja fiksu ruskeanaamainen on Bruno, sveitsilaisen rohkean ja ystävällisen byrokraatin mukaan. Seuraava on Carlo, iso, lihava ja loivaliikkeinen, Alainin entisen duunikaverin alter ego. Kolmas, agressiivinen "camel boot" tyyppi on Roberto, esikuva niin ikään Alainin menneisyydestä.
Koska jätteiden kierrätys on tässä maassa olematotonta, päätimme edes yrittää, ja ryhdyimme käyttämään poikia kompostin korvikkeena. Kaikki orgaaninen uppoaa, juuuston kuorista kanan luihin. Tarjoilu on kuitenkin sattuman varaista, riipuen omasta ruokalistastamme. Eikä mitään serviisiä tietenkään ole, kun olemme lomalla.
Roberto alkoi syksyllä olla öitä pois kotoa, kävi vaan syömässä ajoittain. Mutamaan kuukauteen ei ole enää näkynyt ollenkaan. Kaks muuta pysyivät kun tauti, joka aamu nukkumassa tuoleilla. Kuukausi sitten yllättäen Bruno katosi kokonaan kertaheitolla; lienee poimittu aavikkokuormaan. Tästä seurasi, että yksinäinen Carlo ei uskaltanut enää liikkua mihinkään, kiehnäs vaan jaloissa kuin takiainen...
Kaikesta keräilytoiminnasta huolimati kissoja on edelleen, ja kevät on tunnetusti lisääntymisaikaa. Nyt 2 raskaana olevaa neitoa on vallannut Carlo-raukan reviirin, ne pöllyttää kissan ulos terassilta mennen tullen. Ei ole Carloa enää näkynyt päiviin, yöllä kyllä kuuluu jotain tappelun melskettä. Siis nyt on kissoista päästy eroon.
Vai onko päästy eroon... jos nuo mammat nyt majoittuu meijän nurkkiin? Ainahan niitä voi hätistää pois, vaan kun lennämme aamuyöllä Sveitsiin lomalle. Siis emoilla on rauhallinen terassi omassa käytössään pari viikkoa, tosin ilman palveluita. Saapas nähdä, monta poikasta löytyy kotiin tullessa.
Enkä oikeesti sure, jos terassi on tyhjä palatessamme, koirat on mielestäni edelleen kivempia. Vaikka nyt olen jo noihin ulkokissoihin tottunut.
Supermarketissa sattui silmään mielestäni ylihinnoiteltu mehupullo. Mielestäni edes laadukas skumppa ei saa maksaa 80 euroa, eikä mehu ainankaan, vaikka olis minkälaiseen pulloon pakattu. Kun muuten ollaan niin kovin tiukkoja näitten uskontosäännösten kanssa, eikö sitten länsimaisen hapatuksen teeskentely ole synti?
Huomenna voimme nauttia viiniä jo ihan luvan kanssa:)
Tuleva mäenlasku kyllä vähän arveluttaa ja stressaa, toivottavasti edessä on loivia hitaita mäkiä. Hiihtokoulukin on vielä buukkaamatta...
Päivän lehdissä markkinoitiin Anneli Kiljusta ministeriksi, isänsä jalanjälkiin. Anneli kuitenkin kuului kiistävän asian... olishan se paikallisesti hyvä jos olis ministeri omasta takaa. Auttaisko se sitten Eksotea, on toinen juttu.... toivossa on hyvä elää.
Hyviä hiihtelyitä lomalaisille.
Paikallinen kulttuuri ei juuri hyväksy lemmikkieläimiä, elukat on uskonnon mukaan saastasia. Koiria täällä ei juuri näy, compoundilla on pari länsimaisten perheiden "sisäkoiraa", mutta kaduilla ei ruffuja näy isäntiään ulkoiluttamassa. Kissoja sitä vastoin on runsaasti, enemmän ja vähemmän villejä.
Vielä vuosi sitten compoundilla on oli ainakin 100 irtokissaa, ne kokoontuivat yhden hihhulin ruokintapisteeseen joka aamu 0630. Sitten ruokinta kiellettiin ja kaulapannattomat kissat kerättiin parempaan talteen. Kissoja kuulema poimitaan yön aikana ja ne viedään aavikolle kuolemaan.
Vuosi sitten lomalta palatessamme terassillamme oli emo ja 3 kissanpentua. Ajateltiin, että kyllä ne siitä katoaa, jahka jalat kantaa. Emo kyllä kaikkosi, mutta pojat jäivät näille sijoilleen. Tarjoilimme niille vettä, muun safkan tonkivat roskiksista tai saivat ystävällisiltä naapureilta. Yöksi ne palasivat omaan nurkkaansa.
Aluksi kutsuimme kissoja vain numeroilla 1, 2 ja 3, ihan kun Spectren agentit vanhoissa Bondeissa. Kesällä totesimme, että näyttäävät asuvan pysyvästi terassilla, siis nimesimme ne oikeasti. Pieni ja fiksu ruskeanaamainen on Bruno, sveitsilaisen rohkean ja ystävällisen byrokraatin mukaan. Seuraava on Carlo, iso, lihava ja loivaliikkeinen, Alainin entisen duunikaverin alter ego. Kolmas, agressiivinen "camel boot" tyyppi on Roberto, esikuva niin ikään Alainin menneisyydestä.
Koska jätteiden kierrätys on tässä maassa olematotonta, päätimme edes yrittää, ja ryhdyimme käyttämään poikia kompostin korvikkeena. Kaikki orgaaninen uppoaa, juuuston kuorista kanan luihin. Tarjoilu on kuitenkin sattuman varaista, riipuen omasta ruokalistastamme. Eikä mitään serviisiä tietenkään ole, kun olemme lomalla.
Roberto alkoi syksyllä olla öitä pois kotoa, kävi vaan syömässä ajoittain. Mutamaan kuukauteen ei ole enää näkynyt ollenkaan. Kaks muuta pysyivät kun tauti, joka aamu nukkumassa tuoleilla. Kuukausi sitten yllättäen Bruno katosi kokonaan kertaheitolla; lienee poimittu aavikkokuormaan. Tästä seurasi, että yksinäinen Carlo ei uskaltanut enää liikkua mihinkään, kiehnäs vaan jaloissa kuin takiainen...
Kaikesta keräilytoiminnasta huolimati kissoja on edelleen, ja kevät on tunnetusti lisääntymisaikaa. Nyt 2 raskaana olevaa neitoa on vallannut Carlo-raukan reviirin, ne pöllyttää kissan ulos terassilta mennen tullen. Ei ole Carloa enää näkynyt päiviin, yöllä kyllä kuuluu jotain tappelun melskettä. Siis nyt on kissoista päästy eroon.
Vai onko päästy eroon... jos nuo mammat nyt majoittuu meijän nurkkiin? Ainahan niitä voi hätistää pois, vaan kun lennämme aamuyöllä Sveitsiin lomalle. Siis emoilla on rauhallinen terassi omassa käytössään pari viikkoa, tosin ilman palveluita. Saapas nähdä, monta poikasta löytyy kotiin tullessa.
 |
| 399 rialia on 80 euroa, mehusta |
 |
| Bruno |
Huomenna voimme nauttia viiniä jo ihan luvan kanssa:)
Tuleva mäenlasku kyllä vähän arveluttaa ja stressaa, toivottavasti edessä on loivia hitaita mäkiä. Hiihtokoulukin on vielä buukkaamatta...
Päivän lehdissä markkinoitiin Anneli Kiljusta ministeriksi, isänsä jalanjälkiin. Anneli kuitenkin kuului kiistävän asian... olishan se paikallisesti hyvä jos olis ministeri omasta takaa. Auttaisko se sitten Eksotea, on toinen juttu.... toivossa on hyvä elää.
Hyviä hiihtelyitä lomalaisille.
