Case Elvis...

.... eli meijän biojäteastia.
Lehdessä mainostettiin, että jopa 20 000 kissaa hylätään vuosittain. Aika iso luku, kun kissoja kuitenkin on silmämääräisesti vähemmän Suomessa kuin täällä kuningaskunnassa. Onko tuo oikea hylkäämisluku, pidetäänkö jotain kirjaa myös tarkoituksella hävitetyistä kissoista?
Koirat on miusta kivempia kun kissat, mutta eivät tietenkään sovi lemmikiksi liikkuvaan perheeseen. Ja täällä koirat uskonnon mukaan katsotaan saataisiksi. Muutama koira meillä täällä compundilla näyttää kuiten olevan. Kissat sen sijaan kuuluu vuokrasopimukseen ihan samoin kuin sähkö ja vesi.
Meillä on Elvis, poika joka syntyi talvella terassille. Pentu selvisi rotanmyrkystä (sisarukset kuoli), matolääkkeistä ja kirpuista, ja melkein tykkää shamppoopesusta. Siis aika sitkeä otus. Äitikissa hengaili ympäristössä vielä elokuussa, mutta katsosi sitten teille tietämättömille. Separatioahdistus teki Elviksestä erityisen tahmean, se roikkui lahkeessa kiinni kuin iilimato muutaman viikon.
Sitkeä poika myös sikäli, että ollessamme reissussa, se huolehtii ruokahuoltonsa itse. Eikä näytä laihtuvan poissaolojemme aikaan. Ruuaksi käy enimmäkseen kaikki ylijäämäjutut. Ihan kompostiin verrattava laitos kissa ei ole, kun ei se syö hedelmänkuoria eikä servettejä. Ne pannaan sekajätteeseen... Kaikki ihmisruoka kelpaa, kananluut sun muut pastan jämät ja juuston kuoret. Paremman puutteessa kelpaa myös oikea kissan ruoka, semmoset murot.
Aamulla kissa odottaa aamiasta keittiön ikkunalaudalla, siitä kai näkee hyvin milloin tulen keittiöön. Ruokailun jälkeen on sopiva hetki yrittää livahtaa sisään, ilmastoinnin vieressä on niin paljon mukavampi nukkua kuin ulkona, kovalla alustalla ja kuumassa. Muutaman kerran Elvis on onnistunut jäämään epähuomiossa sisään, kun olemme poistuneet talosta. Ei se tuhoja nukkuessaan tee, en kuitenkaan halua sen viettävän aikaa sisällä. Mutta ei se ihan hölmö voi olla, koska osaa piiloutua tavoitteensa saavuttamiseksi.
Illallista se tulee kerjäämään maghreb-rukouksen aikaan ja tietty haluaa taas majoittautua sisään. Seurailee perässä, ja kiipeää jopa kylppärissä ammeen laidalle kun olen suihkussa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu jos ja kun se lipsahtaa reunalta märälle puolelle... pihalla se kisailee kyllä vesiletkun kanssa, kun pesen terassia. Eihän kissojen pitäs tykätä vedestä?
Kissojen älystä en tiedä, mutta ruoka ainakin saa ne toimimaan viisaasti. Tapasin pienen oranssin kissanpojan jokunen viikko sitten altaalta kotiin tullessani. Se seurasi perille asti, joten annoin ruokaa kovin nälkäiselle pennulle. Elvis on liian laiska hätistääkseen pieniä kissoja pois apajiltaan, vain isot kissat ovat uhka ja saavat kyytiä. Pentu hävisi illan mittaan jonnekkin, kulkukissoja kun ovat. Seuraavana iltana se tuli omatoimisesti takaisin, toi 2 sisarustaan tullessaan... ai meillä on kaikille avoin buffetti? Ei niitä sen jälkeen ole näkynyt, joku varmaan poimi säkkiin ja vei poies, se on kissojen kohtalo täällä.
Kissan oletettu elinikä on about vuosi, Elvis on jotain 8 kk. Saa nähdä, kuin kauan se meitä viihdyttää. Ja siten jos se katoaa, uusia pentuja on joka nurkan takan odottamassa.... Mukavahan varsinkin pentujen puuhailua on seurata. Elviskin nukkui pienenä poikana puussa ja taisteli raivoisasti varvassandaalin kanssa.
Naisten autoilusta näillä nurkilla voi lukea täältä. Männes näkkee, miten käy.... jos vaikka kuningas antais mahtikäskyn....
Pyhiinvaellus on vauhdissa, lentokentällä on valtavia charterjumboja ihan ruuhkaksi asti. Kansallinen lentoyhtiö Saudia on liisannut koneita pilotteineen lentoemoineen ympäri Aasiaa. Orient Thai yhtiöllä on täällä 5 doubledekkeriä näitten vaeltajien kuljettamiseen, koneet on jokseenkin jatkuvasti ilmassa. Lentäjiä on enemmän kuin koneita, joten tyyppeillä on aikaa myös vapaa-ajan toimintoihin. Ja nämä pojathan sukeltaavat ja lisäkouluttautuvat hyvin innokkaasti.... siis mukavaa puuhaa on riittänyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Joku näistä jokseenkin hulvattomista veikoista kyseli, miten ihmeessä pärjään niinkin kahelin porukan kuin pilotien kanssa.... kerroin jakanneeni "työpöytäni" melkein 30 vuotta kirurgien kanssa, joten ei tunnu missään!
Uimakoululaisetkin ovat edistyneet, parhaat 5 vuotiaat räpiköivät jo altaan poikki, eli 12 metriä. Hengityksen synkronointi tuntuu olevan vaikeaa....
Nyt saavat kuitenkin pilotit, lapset ja joogakin levätä, lennämmä yöllä Mauritiukselle. Siellä on kuulema muutakin puuhaa kuin sukellusta....
Kerätkää suppilovahveroita ennen kuin lunta tulee haitaksi asti ja kannustakaa Saipaa:))

Urheilu on vaarallista...

....tai ainakin oli Bostonin maratonista kiinnostuneille. Tsetseenipoikien ideologia tuli selväksi, vaan auttaako tommonen pommien rakentelu uskonasiaa eteenpäin?
Tietenkin tiedämme, että urheilemattomus on paljon suurempi ja todennäköisempi syy kuolla, kuin maratonjuoksu. Saudiviranomaiset ovat nyt laajojen tutkimusten peusteella päätyneet antamaan luvan myös naisten kuntosalien toiminnalle. Liikunnasta on kuulema terveydellistä hyötyä myös naislle, varsinkin kun reilu puolet keski-ikäisistä saudinaisista on ylipainoisia. Mikä täällä on keski-iän raja, ja mikä ylipainon raja on toinen juttu; en kommentoi.
Nämä pommit, olkoot sitten yksittäisten hihhulien tai isomman organisaation lanseeraamia, ovat kovin harmillinen juttu. Tiettyjä, pommiuahan alaisia kohteita voi aina suojella erityistoimin, mutta onkos kaikki elämä nyt sitten laitettava muurien sisään ihan vaan yleismaailmallisista turvallisuussyistä.
Suojelutarpeen arviointi on kovin vaihtelevaa, kuka nyt sitten pelkää mitäkin ja kuinka hyvästä syystä.
Käymme silloin tällöin nimeltä mainitsemattoman suuuuurrreeen valtion konsulaatissa merijalkaväen järjestämissä bileissä. Ensinnäkin, sinulla pitää olla kutsu, omalla päätöksellä et pääse piireihin. Juhliin ilmoittaudutaan, ja jos olet uusi, hyväkstyntä kestää viikon pari. Sen verran menee aikaa tiedustelupalveluilta tsekata, oletko turvallinen juhlija.
Sitten mennään pelipaikalle. Ensimmäinen kerberos ulkoportilla vaan kysyy, kuka olet, ja tarkastaa listalta. Seuraava tyyppi haluaa jo henkilötodistuksen ja antaa pussin. Pussiin laitat kännykän, suljettuna!!!, autonavaimet yms elektroniset vehkeet. Sitten kaikki irtokama vyötä myöten pannaan koriin läpivalaisua varten ja astellaan metallipaljastimen läpi. Seuraavaksi tiukkailmeinen täti purkaa käsilaukun sisällön pöydälle, selaa myös kaikki lompakossa olevat kortit ja tarkastaa, ettei silmälasikotelossa ole asiattomuuksia. Minimoin yleensä mukana kuljettamani kamat, joten selviän helpolla. Turha mainita, että myös oikeat kamerat on kiellettyjä, ei pelkästään kännykät.
Seuraavaksi pääset metalliovien läpi kalterihäkkiin, josta auto sinut noutaa. Ei kävelyä konsulaattialueella. Ja rynkkymiehiä tieheästi juhlakansaa paimentamassa. Poistuminen tapahtuu käänteisessä järjestyksessä.
Ettei elämä olisi tylsää, käymme myös nimeltä mainitsemattoman pienen Euroopan unioniin kuulumattoman pankkisalaisusvaltion konsulaatissa erinäisissä tilaisuuksissa. Konsulaatin ympärillä on toki muurit, niin kuin on kaikkien "omakotitalojen" ympärillä tässä maassa. Compoundimme ympärillä on muuten tuplamuurit, piikkilangalla terästettynä:) Yleensä ei minkäänlaisia poliisin kuvatuksia ole lähelläkään konsulaattia ja ovella seisoo pienikokoinen portsari toivottamassa tervetulleeksi. Oven takana voit heittää abayan naulaan, ja sitten tervehdit rouvaa, joka laskee sisääntulijat. Toki täälläkin on ilmoittautuminen ja osallistujat "tarkastetaan". Oma ilmoitus nimestä kuitenkin riittää vallan mainiosti, ja kännykällä tai kameralla saat kuvata niin paljon kun sielu sietää. Seuraavaksi voimmekin astella nurmikon yli baariin.
Onko näissä turvatoimissa nyt tarveharkinta tehty ihan asiallisesti? Maailmanpoliittisesti arvioiden, luulen kaikista kaltereista huolimatta olevani todennäköisempi maalitaulu pommeille noissa sotilaiden jutuissa, kuin avointen ovien poliittisesti riippumattoman maan konsulaatin country-konsertissa. Niin, onhan nuo svetsiläiset muutenkin rennompia kuin jenkit: viimeviikon konsertissa myös itse konsuli jodlasi lavalla ja osallistui myös rivitanssiin parhaansa mukaan.
Tänään on vuorossa rock-konsertti ja valokuvanäyttely jenkkilässä. Euroopan filmifestivalit on meneillään, huomenna saksalainen leffa ja lauantaina ranskalaisnen. Jos eivät taas katkaise tätä synnillistä menoa ennen aikojaan, niin kuin kävi viime vuonna.
Kissojen kasvatus on epäonnista. Joku täällä syöttelee pennuille rotanmyrkkyä. Jo 2 poikasta on löytynyt pihalta jäykkänä jöpökkänä, verta molemmmista päistä. Kolmannella oli pahat oireet, kilon painonen pentu voi haista silmiäkirvelevästi melenalle. Tuli kieltämättä lauantaiaamut E2:lla mieleen:)
Hämmästyttävää, mutta poika toipui muutamassa päivässä ja on nyt ihan pelikunnossa. Olisikohan myös valikoivampi ruokansa suhteen. 2 viikon päästä tulevat kissan omistajat palaavat lomalta, harmi vaan, että jäljellä (toistaiseksi) on enää sijaiskissa. Ihan nätti tämäkin.
Kevättöiden aika, puutarha pitänee laittaa kuntoon. Tein omat puutarhaduunini jo aamulla, siis pesin terassin:))
Varokaa heikkoja jäitä:))

Koulutustilaisuus

Maassa maan tavalla, tai maasta pois. Minulle on opetettu, että luennolla istutaan hiljaa ja kuunnellaan, seurataan esitystä.... tai ainakin ollaan hiljaa. Jeddassa ei ole tarpeen antaa edes satunaisille yleisön joukossa oleville asiasta kiinnostuneille mahdollisuutta kuunnella luennoitsijaa.
Eilen oli Padin sukelluskouluttajille järjestämä koulutustilaisuus paikallisen hotellin kongressihuoneessa. Kerrotaan uusista ja muuttuneista määräyksistä ja tulevista suunnitelmista. Erittäin hyödyllistä asiaa.
Ensimäiseksi minulle kerrottiin, että naiset sitten istuu tuolla sivussa, ei sekasin miesten kanssa:)) Olivat kuulema ensin sanoneet, että naisilta on pääsy kielletty. No meitä oli kymmenkunta naista, meidät sijotettiin ikään kuin aitioon, miesten rivistöistä etuoikealle. Siinä sitten istuttiin niin, että joka ikinen mies meidät taatusti näki, ja kävivät myös ahkerasti kuvaamassa. Sanomattakin on selvää, että jos olis oltu muun maailman mallin mukaan, kukaan ei olis kiinnittäny huomiota.

Tässä vaiheessa vielä näyttiin, ja nähtiin:)

Lähi-idän aluejohtaja Theo sitten yritti esittää asiaansa, kaiken hälyn ja kännykkämölyn yli. Puheensorina ja käytös oli kuin potkupallokatsomossa ennen, kun joukkueet on tulleet kentälle. Tyypin piti moneen kertaan pyytää hiljaisuutta, vaan turhaan.
Puoliajan lähestyessä tarjoilijat toivat snackseja (eli tahmasia makeita voitaikinajuttuja) sivupöydille. Se on käsky nousta ylös ja hyökätä appeen kimppuun. Antaa Theon puhua korokkeella omiaan, ei vois vähempää kiinostaa kun on pullamössöä tarjolla....
Ko tauon aikana joku valopää myös havaitsi, että naiset on framilla, näkyvillä. Kuuliaiset tarjoiljat kantoivat sermejä lisää, niin että aitiostamme ei enää nähnyt esiintymiskorokkeelle eikä powerpoint-esitystä. Siinä vaiheessa repes, nauroin kuulema hyvin kuuluvasti.... sermit siirty pois.....
Venyneen tauon jälkeen laitettiin osanottajalistat kiertämään; nimi ja kouluttajanumero yms listaan. Osallistumiset kirjataan järjestelmään. Puheet jatkui, yleisö ei juuri ollut kiinnostunut esityksistä. Lopuksi sai esittää kysymyksiä. Esimerkiksi; mitä padi aikoo tehdä, kun paikallinen kouluttaja hukkui pari kuukautta sitten? Kenen on vastuu? Lähi-itä mies selitti hyvin kauniisti, että ikävä kyllä kouluttaja kantaa itse vastuun sukeltamisestaan, katto-organissatio ei vastaa henkilökohtaisista hölmöilyistä. Siis samaan tapaan, kuin autokoulunopettaja ei ole vastuussa jos kaheli kaahaa kännissä 200 lasissa metsähallituksen tontille. Täällä yleensä ulkomaalainen on syyllinen, mutta tähän tapaukseen ei ilmeisesti löydetty edes aasialaista syntipukkia.
Sitten huomattiin, että nimilistoissa on enemmän nimiä, kuin huoneessa on ihmisiä. Kaverit oli kirjotelleet kotiin jääneiden nimiä. Siis kontrolloidaan, kuka oikeasti on paikalla. Huudetaan nimi ja numero, ihan kuulosti entisajan bingolta. Sitten menet esittämään kouluttajakorttisi, ja saat hyväksynnän. Arabian kielessä ei ole käsitettä "jono", todennäköisesti ei myöskään sanaa "järjestys". Kaikki miehet rynni estradille esittelemään korttejaan, odottamatta nimeään..... karjamarkkinatkin on järjestäytyneempi juttu. Melkein tunti vierähti.
Osallistumisesta sai myös palkinnoksi kaulanauhan, johon ripustaa avaimet ja kulkuluvat sun muut tärkeät muistitikut. Theo valitteli hämmästelleensä kovasti viimevuotista käytöstä, ihmiset rohmusivat "lahjoja" kaksin käsin niin, että yli puolet jäi ilman mitään mainoskrääsää. Nyt annettiin ukaasit englanniksi ja nimenomaan myös arabiaksi, että vain yksi nauha per nenä!
Tässä oli kysymys aikuisten ihmisten luennosta, ei mistään potkupallohuligaanien kokouksesta tai lastentarhan kevätjuhlan päätöstansseista. Ei mitään kunnioitusta esiintyvää henkilöä kohtaan, muusta yleisöstä nyt puhumattakaan, ei kiinnostusta itse aiheeseen tai ajatusta oppia mitään uutta. Siis miksi vaivautua moiseen tilaisuuteen. No ilmaisen paakelsin ja avaimenperän takia:)) Ja ainahan on kiva tavata kavereita.
Kaikesta huolimati minä opin uutta, jahka vielä pääsen kokeilemaan uutuuksia. Uimakoulunopettajakurssi olisi parin viikon päästä Dubaissa, en ajatellut mennä.
Kaikenlaista pientä ongelmaa tässä maassa esiintyy; nyt on kissanruoka loppu kaupoista. Syynä lienee satamasta kaikonneet työppöset, ratsaavat laittomia työläisiä oikein urakalla. Syötän jauhelihaa (halpaa) tms noille pennuille. Kovin ovat kekseliäitä nuo kissat, nyt ne nukkuu päivänsä ja myös yönsä pihapuussa, parin metrin korkeudessa. Siellä lienee viileämpää kuin maan tasalla.
Ja pennuissa on kirppuja, tai mitä lienee täitä, pitäsköhän ne sittenkin pestä?

Pitääkö näitä pestä?

Kissanpojat

Kun siinä vanhassa lorussa sanotaan:
-huomenna mennään Lappeenrantaan
-mitä sinne tekemään?
-kissanpoikia pesemään
Nämä tyypit syntyivät reilu kuukausi sitten, tuohon naapuriterassille. Kun palattiin lomalta, siirrettiin rukkaset toisen naapurin aidan alta omalle terassille. Perusteena lupaus Alainin kollegan lapsille, meillä on kissanpentuja saatavilla.
Siis ruvettiin kissafarmareiksi;))
Koska pennut oli kovin pieniä ja heikkoja, päätettiin ruokkia ennen raskauttaan hyvin villiä emoa. Äkkiä tyttö oppi talon tavoille; ei pidä tarjota kynsiä käteen, joka ruokkii. Nyt äitikissa, Edda, on ihan kesy.
Poikasia on 3, ymmäryksemme mukaan 2 poikaa ja 1 tyttö. Tämä oletus perustuu hännäalusen vertailevaan tutkimukseen ja tietoon, että 3 väriset on aina tyttöjä. Musta- ja ruskeanaamaiset on 2-värisiä, valkoisella on kaiken kirjava häntä.
Pojat nukkuu kukkaruukussa tai pahvilaatikossa, ja seikkaileevat yöllä ties missä. Ainakin sen perusteella, että ovat ajoittain kovin likaisia. Lieneevät nuohonneet autoissa yms pienissä koloissa. Mahtuuvat kulkemaan tuon kanaverkkoaidan koloista läpi. Äiti kulkee omilla teillään, mutta tulee täsmällisesti ruokailemaan, ja syöttämään. Ja opettaa välillä kissataitoja, niin kuin peseytymistä.
Kovin vauhdikkaasti kehittyyvät kissat, ainakin ihmiseen verrattuna. Reilu 2 viikkoa on nyt seurailtu ja ihmetelty, kuinka monta uutta temppua ne ovat oppineet. Eilen onnistuivat kaikki 3 kiipeämään farmarin lahjetta syliin, puussa kiipeily sujuu jo vauhdikkaasti. Eikä nuo kauheesti rimpuile, vaikka ne niputtaa tuolleesti käsiin....

Sievästi rivissä, sopu sijaa antaa

Ruokailuakin on opetettu, siis kissanruokaa. Kolmantena päivänä pennut ymmärsi oikean syömisen jo täydellisesti, siis henkiinjäämisvietti toimii. Sisäkissoille on täällä laitettava panta kaulaan merkikisi omistuksesta. Kaikki muut on villikissoja, ja niitä kerätään ja tapetaan kaikilla compoundeilla säännöllisesti. Siis kissan elinikäoletus on hyvin vähän, edelliset pennut eivät todennäköisesti saavuttaneet vuoden ikää.
Nyt toivomme, että kissat säilyyvät meillä vielä kuukauden, jotta ruskeanaamainen, Macaron, pääsee oppineena kissana Melinan ja Giovannin hoitoon ja saa kaulapannan. Loppuperhe siirtyy sitten oman onnensa nojaan, ruoka roskiksista ja satunaisia tähteitä sieltä täältä. Tälläinen "kesäkissa" elämä on kissojen juttu täällä, enkä suostu kärsimään huonoa omaatuntoa siitä. Kaulapantakissatkin katoaa....
Niin, sisälle näitä kissoja ei lasketa.... tai ne kannetaan ulos, kun ovenraosta luikahtaavat.
Macaron on se ranskalainen mantelimarenki leivos. Ikään kuin 2 Väinämöisen palttoonnappia vastakkain, ja täytettä väliin. Napit värjätään täytteen mukaan, punasiksi, vihreiksi, yms ja täytteitä kukin leipuri tekee oman makunsa mukaan. Hyviä ovat:)
Hiihtoloman jälkeen on palattu arkeen. Eilinen on "kuiva päivä" eli en ollut vedessä. Seuraava mahdollinen päivä ilman sukellusvermeitä saataa olla vajaan 2 viikon päässä.....kivaa hommaa!
Pyörsin pyhät puheeni ja kovan suostuttelun jälkeen lupauduin opettamaan myös saudimiehiä.... kaikkenlaisia heikkoja hetkiä sitä ihmisellä onkin. Eiköhän tuostakin selvitä, sekä saudit, että minä.
Hiihdelkää vielä kun on kelejä:)
Ja kohtuudella niitä pääsiäisherkkuja.

Cats......

......eli meijän peräkamarin pojat.
Paikallinen kulttuuri ei juuri hyväksy lemmikkieläimiä, elukat on uskonnon mukaan saastasia. Koiria täällä ei juuri näy, compoundilla on pari länsimaisten perheiden "sisäkoiraa", mutta kaduilla ei ruffuja näy isäntiään ulkoiluttamassa. Kissoja sitä vastoin on runsaasti, enemmän ja vähemmän villejä.
Vielä vuosi sitten compoundilla on oli ainakin 100 irtokissaa, ne kokoontuivat yhden hihhulin ruokintapisteeseen joka aamu 0630. Sitten ruokinta kiellettiin ja kaulapannattomat kissat kerättiin parempaan talteen. Kissoja kuulema poimitaan yön aikana ja ne viedään aavikolle kuolemaan.
Vuosi sitten lomalta palatessamme terassillamme oli emo ja 3 kissanpentua. Ajateltiin, että kyllä ne siitä katoaa, jahka jalat kantaa. Emo kyllä kaikkosi, mutta pojat jäivät näille sijoilleen. Tarjoilimme niille vettä, muun safkan tonkivat roskiksista tai saivat ystävällisiltä naapureilta. Yöksi ne palasivat omaan nurkkaansa.
Aluksi kutsuimme kissoja vain numeroilla 1, 2 ja 3, ihan kun Spectren agentit vanhoissa Bondeissa. Kesällä totesimme, että näyttäävät asuvan pysyvästi terassilla, siis nimesimme ne oikeasti. Pieni ja fiksu ruskeanaamainen on Bruno, sveitsilaisen rohkean ja ystävällisen byrokraatin mukaan. Seuraava on Carlo, iso, lihava ja loivaliikkeinen, Alainin entisen duunikaverin alter ego. Kolmas, agressiivinen "camel boot" tyyppi on Roberto, esikuva niin ikään Alainin menneisyydestä.
Koska jätteiden kierrätys on tässä maassa olematotonta, päätimme edes yrittää, ja ryhdyimme käyttämään poikia kompostin korvikkeena. Kaikki orgaaninen uppoaa, juuuston kuorista kanan luihin. Tarjoilu on kuitenkin sattuman varaista, riipuen omasta ruokalistastamme. Eikä mitään serviisiä tietenkään ole, kun olemme lomalla.
Roberto alkoi syksyllä olla öitä pois kotoa, kävi vaan syömässä ajoittain. Mutamaan kuukauteen ei ole enää näkynyt ollenkaan. Kaks muuta pysyivät kun tauti, joka aamu nukkumassa tuoleilla. Kuukausi sitten yllättäen Bruno katosi kokonaan kertaheitolla; lienee poimittu aavikkokuormaan. Tästä seurasi, että yksinäinen Carlo ei uskaltanut enää liikkua mihinkään, kiehnäs vaan jaloissa kuin takiainen...
Kaikesta keräilytoiminnasta huolimati kissoja on edelleen, ja kevät on tunnetusti lisääntymisaikaa. Nyt 2 raskaana olevaa neitoa on vallannut Carlo-raukan reviirin, ne pöllyttää kissan ulos terassilta mennen tullen. Ei ole Carloa enää näkynyt päiviin, yöllä kyllä kuuluu jotain tappelun melskettä. Siis nyt on kissoista päästy eroon.
Vai onko päästy eroon... jos nuo mammat nyt majoittuu meijän nurkkiin? Ainahan niitä voi hätistää pois, vaan kun lennämme aamuyöllä Sveitsiin lomalle. Siis emoilla on rauhallinen terassi omassa käytössään pari viikkoa, tosin ilman palveluita. Saapas nähdä, monta poikasta löytyy kotiin tullessa.

399 rialia on 80 euroa, mehusta

Enkä oikeesti sure, jos terassi on tyhjä palatessamme, koirat on mielestäni edelleen kivempia. Vaikka nyt olen jo noihin ulkokissoihin tottunut.

Bruno

Supermarketissa sattui silmään mielestäni ylihinnoiteltu mehupullo. Mielestäni edes laadukas skumppa ei saa maksaa 80 euroa, eikä mehu ainankaan, vaikka olis minkälaiseen pulloon pakattu. Kun muuten ollaan niin kovin tiukkoja näitten uskontosäännösten kanssa, eikö sitten länsimaisen hapatuksen teeskentely ole synti?
Huomenna voimme nauttia viiniä jo ihan luvan kanssa:)
Tuleva mäenlasku kyllä vähän arveluttaa ja stressaa, toivottavasti edessä on loivia hitaita mäkiä. Hiihtokoulukin on vielä buukkaamatta...
Päivän lehdissä markkinoitiin Anneli Kiljusta ministeriksi, isänsä jalanjälkiin. Anneli kuitenkin kuului kiistävän asian... olishan se paikallisesti hyvä jos olis ministeri omasta takaa. Auttaisko se sitten Eksotea, on toinen juttu.... toivossa on hyvä elää.
Hyviä hiihtelyitä lomalaisille.