Singapore Sling ja sauna....
Ohessa hajanaisia ajatuksia matkan varrelta.
Singapore on pinta-alataan pieni diktatuurisaari, joka kasvaa tilanpuutteen takia ylöspäin. Saarella on jo reilu 5 miljoonaa asukasta, tavoite on kuulema melkein 7 miljoonaa. Ahdasta on jo nyt. Matkalla lentokentältä hotelliin katseltiin loputtomia julman korkeita kerrostalorivejä, miten tuommosessa viidakossa edes löytää kotiin? Kaupunki on yltiösiisti ja vihreä, varsinkin tämän kotoisan vaalean ruskean hiekka-muovipussiympäristön jälkeen varsin piristävä näky.
Lentokentällä hämmästytti matkatavarahihnan vieressä seisonut shortseihin ja toppiin pukeutunut nainen... ai niin, täällä ei käytetä abayaa:) Pitkän lennon jälkeen iltakävelyllä kanavan rannalla piti oikein oivaltaa, että kyllä; voimme pysähtyä tämän kioskin terassille ja tyttö tarjoilee meille viinilasilliset. Niin sitä mökkiytyy tähän suljettuun vähän palveluja tarjoavaan yhteisöön.
Edellisestä oikeasta visiitistä kaupunkiin on jo 25 vuotta ja muutoksia on selvästi tapahtunut muussakin kuin rakennuskannan kasvamisessa. Muistan loputtomat feikkien Lacoste t-paitojen ja merkkikellojen kauppiaat. Lisäksi kamerat yms optiset vehkeet olivat huomattavasti edullisempia kuin Euroopassa. Nyt on ostoskadut täynnä autenttista luksustavaraa myyviä toinen toistaan arvokkaampia ostareita. Hinnat on pilvissä, ihan tavallisten tavaroidenkin hinnat. Taksikuski valitti, että asuminen Singaporessa on liian kallista useimmille tavallisille työntekijöille. Vain johtotehtävissä olevat pärjäävät....
Ajattelimme ostaa GoPro videokameraan punaisen suodattimen vedenalaiskuvauksen värien parantamiseksi. Ei löytynyt moista muovia kameroita myyvästtä ostarista. Sen sijaan Nikon laajakulma olisi maksanut melkein tuplasti sen, minkä se maksaa Amerikasta tilattuna. Hämmästyttävää oli myös käytettyjen kameroiden kauppa, liikeet oli pullollaan perinteisä järjestelmäkameroita. Laadukkaita ammattitason kameroita, mutta filmivehkeitä. Näyttivät kyllä myyvän filmiäkin ihan niin kuin Helios aikanaan, semmosesta kärjellään seisovasta neliöstä. Mutta missäs niitä kuvia sitten kehitetään... tuntuu, että vähän olivat ajastaan jäljessä.
Suoritimme myös pakollisen turistinumeron eli joimme Singapore Slingit kuuluisassa Raffles hotellissa. Long bar ei ole kauhean pitkä, mutta asiakkaat on edelleen ulkomaalaisia, kuten siirtomaavallan aikaan sata vuotta sitten. Joka pöydällä kamera, ja lähes kaikilla sama punertava drinkki edessä. Tarinan mukaan saaren viimeinen tiikeri ammuttiin ko hotellissa; hyvin tapettu, ei näkynyt tiikereitä. Been there, seen that;) Hämmästyttävää oli ruokaravintoloiden tapa sulkeutua jo iltakymmenen kieppeissä, pitää mennä syömään ajoissa;)
Singaporen jälkeen lenneltiin Indonesialaisilla kotimaan lennoilla sinne sun tänne. Palvelu oli kuin Aeroflotilla konsanaan ja kaikki puheet vain paikallisella murteella. Tarjoilu joka lennolla oli sama, muki vettä ja kelmuun pakattu sienimäinen vehnäpulla. Jo koneet on ajassaan ja oikein, ei tuo englannittomuus kauhiasti haittaa, mutta kun paluumatkalla mikään lento ei ollut kohdillaan.Kun eka lento myöhästyy ties minkä kiitoratamellakan takia, kaatuu koko järjestelmä. Olo oli kuin Amazin Racessa, ryntäilyä tiskiltä toiselle jatkolentojen toivossa. Oli myös hetki, kun meillä oli liput ties minne, kun ei tuo lentoyhtiön verkkokartta ollut ihan päässä. Yhtä kaikki, päästiin Jakartaan vain 8 tuntia myöhässä... kaatosateeseen ja kauhian nälkäisinä.
Jakarta on myös varsin vihreä ja kauhian laaja kaupunki. Oikeestaan se näyttää asuntoalueelta, pilvenpiirtäjiä ja slummia sulassa sovussa. Vaikka muslimivaltiosta on kyse, ollaan siellä hyvin suvaitsevaisia; moskeija ja kirkko nököttivät vieretysten. Lehdestä luin, että moskeijan rukouskutsut eivät saa kestää paria minuuttia pitempään, loput puheet on pidettävä vain ja ainoastaan seinien sisällä. Koska ympäristössä saattaa olla joku, joka tarvitsee lepoa ja rauhaa joko työn tai sairauden takia. Tai ei vaan muuten kiinnosta imaamin jutut. Suvaitsevuutta on myös se, että alkoholia tarjoillaan hotelleissa ja ravintoloissa sitä toivoville.
Turistikeikan teimme toiseen paikallisista museoista, merenkulkua ja kauppaa yms. Vanhoissa kauppamakasiineissa oli isot tilat mutta varsin vähän nähtävää. Suurin osa esineistä kun on varastettu, ja myyty edelleen. Isoimmat veneet oli paikallaan, lienee hankala kuljettaa pois. Eikä edesmenneiden kenraalien /diktaattorien/ korruptiokunkkujen kuvat kiinosta ketään; ne olivat jäljellä.
Museon ympärillä oli paikallisten slummialue, emme pysähtyneet ruokailemaan. Hajukin oli aika tömäkkä, Jakartassa ei ole viemäriverkkoa vaan kaikki paska työnnetään talosta ulos ja jokeen tms kanavaan. No eihän ihmisillä ole vesijohtoakaan noissa slummeissa..
Singaporen taksikuskit tekeevät turistioppaan hommaa kaiken aikaa ajaessaan, selittäävät ohikulkevia maisemia. Jakartassa ovat varsin vähäpuheisia, osittain varmasti kielitaidottomuuden takia. Mutta pitäshän kuskin sentään löytää määränpäähän... ihan tarpeetonta päämäärätöntä seikkailua ja hotellin etsintään. Asuimme sentään varsin isossa ja tunnetussa hotellissa, ei missään syrjäseudun bed and breakfast paikassa.
Illalla käytiin hotellin kylpyosastolla rentoutumassa ennen ruokailua. Siellä oli myös sauna, mielipiteeni mukaan ihan oikea sauna. Ei mikään semmonen siirreltävä kaappijuttu vaan paikalle rakennettu siististi varmasti ainakin 10 vuotta sitten paneloitu melkein 10 neliön sauna. Lisäksi puukiulu ja kauha löylynheittoa varten. Lämmintä ainakin 90. Hämmästyytävä kokemus:))
Tämä Aasian loma oli etukäteen suunniteltu suunniteltu. Tänään lennän Helsinkiin äkkilähtöperiaatteella, muutan päivän varotusajalla. Kuolema on on aina ikävä asia, mutta kun vanha, ei ihan priimakuntoinen ja yksinäinen ihminen kuolee aamukahvin keittoon, pidän asiaa enemmänkin onnellisena loppuna. Sanomalehtikin oli jo pöydällä avonaisena kahvikupin vieressä, ei sujuneet viimeiset vuodet sairaalan vuoteessa vaipoissa ja syötettynä. Hyvä näin, Mirjam-kummilla on hyvä elämä ja vaivaton lähtö.
Pitääkö juhannukseen varustautua jotenkin erikoisesti?? Onko Saimaan vesi kylmää?
Ohessa hajanaisia ajatuksia matkan varrelta.
Singapore on pinta-alataan pieni diktatuurisaari, joka kasvaa tilanpuutteen takia ylöspäin. Saarella on jo reilu 5 miljoonaa asukasta, tavoite on kuulema melkein 7 miljoonaa. Ahdasta on jo nyt. Matkalla lentokentältä hotelliin katseltiin loputtomia julman korkeita kerrostalorivejä, miten tuommosessa viidakossa edes löytää kotiin? Kaupunki on yltiösiisti ja vihreä, varsinkin tämän kotoisan vaalean ruskean hiekka-muovipussiympäristön jälkeen varsin piristävä näky.
Lentokentällä hämmästytti matkatavarahihnan vieressä seisonut shortseihin ja toppiin pukeutunut nainen... ai niin, täällä ei käytetä abayaa:) Pitkän lennon jälkeen iltakävelyllä kanavan rannalla piti oikein oivaltaa, että kyllä; voimme pysähtyä tämän kioskin terassille ja tyttö tarjoilee meille viinilasilliset. Niin sitä mökkiytyy tähän suljettuun vähän palveluja tarjoavaan yhteisöön.
Edellisestä oikeasta visiitistä kaupunkiin on jo 25 vuotta ja muutoksia on selvästi tapahtunut muussakin kuin rakennuskannan kasvamisessa. Muistan loputtomat feikkien Lacoste t-paitojen ja merkkikellojen kauppiaat. Lisäksi kamerat yms optiset vehkeet olivat huomattavasti edullisempia kuin Euroopassa. Nyt on ostoskadut täynnä autenttista luksustavaraa myyviä toinen toistaan arvokkaampia ostareita. Hinnat on pilvissä, ihan tavallisten tavaroidenkin hinnat. Taksikuski valitti, että asuminen Singaporessa on liian kallista useimmille tavallisille työntekijöille. Vain johtotehtävissä olevat pärjäävät....
Ajattelimme ostaa GoPro videokameraan punaisen suodattimen vedenalaiskuvauksen värien parantamiseksi. Ei löytynyt moista muovia kameroita myyvästtä ostarista. Sen sijaan Nikon laajakulma olisi maksanut melkein tuplasti sen, minkä se maksaa Amerikasta tilattuna. Hämmästyttävää oli myös käytettyjen kameroiden kauppa, liikeet oli pullollaan perinteisä järjestelmäkameroita. Laadukkaita ammattitason kameroita, mutta filmivehkeitä. Näyttivät kyllä myyvän filmiäkin ihan niin kuin Helios aikanaan, semmosesta kärjellään seisovasta neliöstä. Mutta missäs niitä kuvia sitten kehitetään... tuntuu, että vähän olivat ajastaan jäljessä.
Suoritimme myös pakollisen turistinumeron eli joimme Singapore Slingit kuuluisassa Raffles hotellissa. Long bar ei ole kauhean pitkä, mutta asiakkaat on edelleen ulkomaalaisia, kuten siirtomaavallan aikaan sata vuotta sitten. Joka pöydällä kamera, ja lähes kaikilla sama punertava drinkki edessä. Tarinan mukaan saaren viimeinen tiikeri ammuttiin ko hotellissa; hyvin tapettu, ei näkynyt tiikereitä. Been there, seen that;) Hämmästyttävää oli ruokaravintoloiden tapa sulkeutua jo iltakymmenen kieppeissä, pitää mennä syömään ajoissa;)
 |
| Odotetaanko vadenpaisumusta vai tsunamia |
Singaporen jälkeen lenneltiin Indonesialaisilla kotimaan lennoilla sinne sun tänne. Palvelu oli kuin Aeroflotilla konsanaan ja kaikki puheet vain paikallisella murteella. Tarjoilu joka lennolla oli sama, muki vettä ja kelmuun pakattu sienimäinen vehnäpulla. Jo koneet on ajassaan ja oikein, ei tuo englannittomuus kauhiasti haittaa, mutta kun paluumatkalla mikään lento ei ollut kohdillaan.Kun eka lento myöhästyy ties minkä kiitoratamellakan takia, kaatuu koko järjestelmä. Olo oli kuin Amazin Racessa, ryntäilyä tiskiltä toiselle jatkolentojen toivossa. Oli myös hetki, kun meillä oli liput ties minne, kun ei tuo lentoyhtiön verkkokartta ollut ihan päässä. Yhtä kaikki, päästiin Jakartaan vain 8 tuntia myöhässä... kaatosateeseen ja kauhian nälkäisinä.
Jakarta on myös varsin vihreä ja kauhian laaja kaupunki. Oikeestaan se näyttää asuntoalueelta, pilvenpiirtäjiä ja slummia sulassa sovussa. Vaikka muslimivaltiosta on kyse, ollaan siellä hyvin suvaitsevaisia; moskeija ja kirkko nököttivät vieretysten. Lehdestä luin, että moskeijan rukouskutsut eivät saa kestää paria minuuttia pitempään, loput puheet on pidettävä vain ja ainoastaan seinien sisällä. Koska ympäristössä saattaa olla joku, joka tarvitsee lepoa ja rauhaa joko työn tai sairauden takia. Tai ei vaan muuten kiinnosta imaamin jutut. Suvaitsevuutta on myös se, että alkoholia tarjoillaan hotelleissa ja ravintoloissa sitä toivoville.
Turistikeikan teimme toiseen paikallisista museoista, merenkulkua ja kauppaa yms. Vanhoissa kauppamakasiineissa oli isot tilat mutta varsin vähän nähtävää. Suurin osa esineistä kun on varastettu, ja myyty edelleen. Isoimmat veneet oli paikallaan, lienee hankala kuljettaa pois. Eikä edesmenneiden kenraalien /diktaattorien/ korruptiokunkkujen kuvat kiinosta ketään; ne olivat jäljellä.
Museon ympärillä oli paikallisten slummialue, emme pysähtyneet ruokailemaan. Hajukin oli aika tömäkkä, Jakartassa ei ole viemäriverkkoa vaan kaikki paska työnnetään talosta ulos ja jokeen tms kanavaan. No eihän ihmisillä ole vesijohtoakaan noissa slummeissa..
 |
| Jakartan lähiö |
Singaporen taksikuskit tekeevät turistioppaan hommaa kaiken aikaa ajaessaan, selittäävät ohikulkevia maisemia. Jakartassa ovat varsin vähäpuheisia, osittain varmasti kielitaidottomuuden takia. Mutta pitäshän kuskin sentään löytää määränpäähän... ihan tarpeetonta päämäärätöntä seikkailua ja hotellin etsintään. Asuimme sentään varsin isossa ja tunnetussa hotellissa, ei missään syrjäseudun bed and breakfast paikassa.
Illalla käytiin hotellin kylpyosastolla rentoutumassa ennen ruokailua. Siellä oli myös sauna, mielipiteeni mukaan ihan oikea sauna. Ei mikään semmonen siirreltävä kaappijuttu vaan paikalle rakennettu siististi varmasti ainakin 10 vuotta sitten paneloitu melkein 10 neliön sauna. Lisäksi puukiulu ja kauha löylynheittoa varten. Lämmintä ainakin 90. Hämmästyytävä kokemus:))
Tämä Aasian loma oli etukäteen suunniteltu suunniteltu. Tänään lennän Helsinkiin äkkilähtöperiaatteella, muutan päivän varotusajalla. Kuolema on on aina ikävä asia, mutta kun vanha, ei ihan priimakuntoinen ja yksinäinen ihminen kuolee aamukahvin keittoon, pidän asiaa enemmänkin onnellisena loppuna. Sanomalehtikin oli jo pöydällä avonaisena kahvikupin vieressä, ei sujuneet viimeiset vuodet sairaalan vuoteessa vaipoissa ja syötettynä. Hyvä näin, Mirjam-kummilla on hyvä elämä ja vaivaton lähtö.
Pitääkö juhannukseen varustautua jotenkin erikoisesti?? Onko Saimaan vesi kylmää?
