Hyvää uutta vuotta

Meillä täällä jatketaan vuotta 1434, 23. päivä Safaria menossa.
Mennyt vuosi vierähti aika liukkaasti. Eikös sitä sanota, että aika kuluu vanhemmiten nopeammin. Olen  jo oppinut tähän free-lancer sukelluskouluttajan elämään, enkä haaveile sairaalahommista. Olen jopa lakannut huolehtimasta, että menetän kaiken leikkausalihoitajan ammattitaitoni, kun vaan meressä likoan, enkä potilaita peittele ja pinsettejä laske. Kyllä minä varmasti talon tavoille sitten opin, kun aika tulee. Aika aikaans kutakin, sano....
Jouluaattoa juhlistimme yösukelluksella, ihan autiolla rannalla.Varsin rauhoittava kokemus, näillä leveysasteilla. Ei niin lämmintä kuin saunassa, mutta sama fiilis:) Jouluaterialla nautimme grillipihvin runsaan salaatin ja asiaan kuuluvan (!) juoman kera. Jälkiruuaksi paikallisen ranskalaisen konditorian suklaaleivos. Ja sitten telkkarista vanha Bond-juttu:)
Sharm el Sheikh on vajaan 2 tunnin lennon päässsä. Vallankumous ja jatkuvat rähinät ovat verottaneet turismia kovalla kädellä, vajaa 50% hotellikapasiteetista oli käytössä huippusesongin, eli vuodenvaihteen aikaan. Ravintoloissa ja kaduilla oli mukavasti tilaa.
Vähän käy sääliksi kaikenmaailman kauppiaita sun muita pienyrittäjiä, joille ei asiakkaita riitä millään... ja kaikki ne serkut Suezilta ja kaverit Kairosta, jotka ovat tulleet "auttaman" kaupan pidossa...  Taksikuskit ryöstäävät turisteja parhaansa mukaan. Lähtöhinta lentokentältä hotelliin oli 300 paikallista rahaa, loppupeleissä maksoimme 100 puntaa; euroilla olisis saanut vielä vähän halvemman kyydin.
Sukelluspaikat on tuttuja, mutta kiva niissä on sukeltaa aina uudestaan. Vesi on kirkkaampaa kun meillä täälllä etelässä ja ihan helvetin paljon kylmempää, pahimmoillaan 22 asteista. Kun lisäksi ilma oli 20 auringossa ja tuulinen, paleli ihan oikeasti... vielä illalla hotellissakin. Jos tuolla olisin töissä, käyttäisin ehdottomasti kuivapukua!
Olen käyttänyt sama sukelluskeskusta jo ainakin 15 vuotta, ja taas saimme olosuhteisiin nähden parasta palvelua. Vallankumous kaatoi entiset sukelluskeskukset, mutta ammattitaitoiset ja innokkaat ihmiset perustivat uuden yrityksen vanhoille raunioille, hienoa toimintaa. Lakeja on vähän rustattu, ja ulkomaalaisia kouluttajia / sukellusoppaita ei enää näy, kaikki tyyni paikallisia.
Turisteista yli puolet on venäläisiä, kentältä lähti 10 lentoa 15:sta keskiviikoiltana entisen neukkulan maille. Nämä venäjänkieliset eivät juuri vakavamielisesti sukeltele, mutta snorklaavat ja roikkuuvat laivaretkillä innokkaasti. Paikalliset sukelluskouluttajat siis ovat henkensä pitimiksi opetelleet puhumaan venäjää, ei huono tapa varmistaa työpaikkansa. Snorklausretket ovat nykyisin valtava teollisuus Sharmissa, yli puolet sukellustukialuksista roudaa pelkästään näitä pintaliitäjiä. Sukeltajia ei aina riitä täyttämään koko alusta, joten pariin otteeseen olimme sekalaisessa seurakunnassa. Ei kauhian kivaa, koska parhaat sukelluspaikat ei ole samoja, kun turvallisimmat snorklauspaikat.
Minkäs teet, ja jos nämä snorklaajat pitävät sukelluskeskukset pystyssä, on tilanne hyväksyttävä tällläisenä. Sukeltajien aika tulee, jahka eurooppalaiset taas uskaltaavat lentää rauhalliseen Sharmiin.
Kuten Lappeenrannassa tiedämme, ovat venäläiset suuria kalan ystäviä. Näytti Naamalle myös putkahtaneen useita kalaravintoloita, kyyrillisin kyltein. Parina iltana söimme paikallista hyvin valmistettua ja tuoretta kalaa kovin "eksoottisissa"paikoissa. Taisimme olla ainoat ei-venäläiset asiakkaat, eikä meillä ollut mukana edes omaa tax-free kaupasta ostettua vodka pulloa. Omat  juomat on sallittuja, ravintolan viinilista on simppeli: punaista ja valkoista. Taustamusiikki on yhtä kuin venäjä-pop-kanava, ja kaikki saa laulaa mukana... ja tanssia kans..... Ja sitten kun väsyttää, tarjoilijat peittelee sohvalle nukkumaan.
Yhtä kaikki, kala ja ravut olivat  hyviä. Eikä se paikallinen Omar Kayam valkoviinikään ihan hurjaa ollut:)
Ihan uusi kokemus oli uuden vuoden aaton yökerho; entisen Sanafir-hotellin tiloihin perustettu Pacha. Entinen sisäpiha uima-altaineen on nyt yhtä suurta diskoa. Hotelli oli jo sokkeloinen (ei liikuntarajoitteislle) ja nyt on lokeroita ja loosheja kaksin verroin. Tännekin sai tuoda omat juomat mukaan! Ohjelmassa oli runsaati venäläisvaikuteista sirkusta, akrobaatteja sun muita temppuilijoita, paljon vähäpukeisia mimmejä ja tietysti paikallisia derwish-tanssijoita. Teknomusiikki on vähän yksitoikkoista makuuni, mutta olkoon, mieluummin sitä kuin paikallista etnistä musaa. Asiakaskunta oli kovin miehistä, ainakin 80% oli paikallisia heppuja etsiskelemässä tyttöystäviä.
Siis vuosi vaihtui "oikeasti", ei kotona sohvalla makoillessa ja telkkua katsellessa.

Tyttö kieppui letistään, tulikohan pää kipiäksi

Abuhara on rakennettu Suomenlinnassa

Tuo ruosteinen laiva on teräksestä Suomenlinnan telakalla joskus 60 luvulla rakennettu alus. Suomalainen Esko Koso toi sen aikoinaan Sharmiin, tai oikeastaan Ofiraan, Israeliin.  Camp Davidin jälkeen alus päätyi Egyptin valtiolle ja jatkoi sukellustukialuksena. Tuolta laivalta minäkin ensimmäiset Sinain sukellukset olen tehnyt. Onhan sitä maalattu ja rakennettu vuosien myötä, mutta kestävää laatua näyttää olevan.           

Kiva oli olla reissusa, mutta kiva oli tulla taas kotiin. Täällä on ainakin lämpimämpi:) Eilen oltiin sukeltamassa, eikä paleltanut yhtään!
Niin, tämä tuleva vuosi; männes näkkee.... toistaiseksi emme tiedä, missä vuoden päästä asumme. Täällä vai jossain..... ei maksa vaivaa stressata tulevaisuudella, kyllä ne sukellusvedet aina jostain löytyy.
Tehkää vain kohtuullia uuden vuoden lupauksia.... mahdottomista jutuista on liian helppo luopua.

Oikein hyvää Uutta Vuotta

Beduiiniravintola keskella hiekkaeramaata

Tassa pilkotaan kuivaa haita

Nyt on juhlat juhlittu ja lomat lusittu ja paluu arkeen esissä. Toivottavasti kaikki annetut ja edes suunnitellut uuden vuoden lupaukset tulevat täyttymään ja elämä hymyilee tulevanakin vuonna.
Vietimme juhlakauden Omanissa, sukelluksissa ja aavikoilla, baarissakin kävimme:)
Viime vuoden aikana opimme termin "arabikevät", yleisnimitys näille kansannousuille lähi-idässä. Eihän nuo mittelöt vielä ole läheskään ohi, kovin ovat riitaisia politiikasta, ihmisoikeuksista, uskonnosta ja muista yhtä vähäpätöisistä asioista. Arabit itse mieluusti kuitenkin toitottavat olevansa yhtä yhtenäistä perhettä; kaikki ovat veljiä ja sisaria keskenään ja kaikilla on sama kaikenkattava uskonto.... mitä nyt shunnit ja shiat vähän ovat erilinjoilla, muslimeja yhtä kaikki.
Minua hämmästyttää kovasti tämän "perheen" jäsenten erilaisuus. Näyttäs olevan susia ja lampaita ja ties mitä dinosauruksiakin suvussa, niin ovat erilaisia ainakin nämä saudi- ja omanveljet keskenään. Saudithan haluavat puuttua täällä kaikkeen tekemiseemme, kuului se sitten uskontoomme tai ei. Heillä on velvollisuus vahtia, että emme juo viinaa ja naiset peittelee itsensä mustalla abayalla eivätkä viekottele viattomia mieshenkilöitä. Ja tietty väärä-uskoisia kuuluu katsella hyvin alatyyliin.
Omanissa sen sijaan turbanipäinen tullivirkailija hymyili ja toivotti tervetulleeksi ystävälliseen maahansa. "Tax-free kauppa on tuossa kulman takana" oli lisäevästys. Totta, lentokentän tuloaulasta saa ostaa länsimaisesta valikoimasta wiskiä sun muuta, varsin edullisesti kaiken lisäksi. Turistit saavat juoda, jos heistä siltä tuntuu, hoteilleissa tarjoillaan alkoholia. Abayaakaan ei tarvitse, normi asiallinen pukeutuminen riittää. Toki paikalliset naiset voivat itsensä peitellä kuten haluaavat, mustalla tai väreillä, kokonaan tai osittain. Autoakin naiset saavat ajaa, silloin pitää kyllä silmät olla näkyvissä:)
Kaiken tämän lisäksi omanilaiset tekevät töitä ihan niin kuin ihmiset ainakin, kaikenlaisissa ammateissa, Tietty siirtyöläisikin on, varsinkin pienipalkkaisissa hommisssa, mutta heidän osuutensa maan työvoimasta on kohtuullinen verrattuna naapurimaihin. Turismi on tärkeä tulonlähde tälle öljymaalle ja sen eteen tehdään töitä. Luontomatkailun resurssit ovat paljolti muotoutuneet vuosimiljoonien kuluessa, aavikkoleirit ja opaspalvelut eivät vaadi huimia investointeja, lähinnä yritteliäisyyttä ja ystävällistä mieltä.
Joulun vietimme rantahotellissa, aattosukellukset oli kivat. Koska Omanissa siedetään hyvin kaikkia uskontoja, oli hotelli koristeltu eurooppalaisittain, joulukuusia ja joulupukkeja oli siellä sun täällä;)
Ravintola tarjosi monipuolisia ymmärtääkseni jouluherkkuja, kalkkuna oli tuttu juttu. Viinilista oli
asiallinen, joten kyllä meillä oli ihan juhlallinen olo.
Joulun jälkeen siirrytiin aavikolle, kovin on vuorinen ja vaikeakulkuinen tämä iso maa, vuoret on korkeita ja niitä on tihiässä. Vuohia ja kameleita ruokaili kivikossa, mitä lienee löysivät. Toisaalta, kylissä asuvat vuohet näyttivät toimittavan paikallisen Sitan tai muun jätefirman hommaa, tyhjensivät roskiksia. Jätteiden lajittelu ja kierrätys ei kuulu vielä edes tämän sivistyneen arabimaan toimintatapoihin.
Lounasta nautittiin paikallisen beduiiniperheen leirissä. Jonniinmoinen teltta, hiekkaa ja mattoja lattialla. Ruokalistalla riisiä ja kanaa ja salaattia. Lattialla istuttiin, haarukatkin meille annettiin... varsin hyvää ruokaa. Beduiineille hyvä busines ja elanto ja turisteille mukava lounas, eikä vaadi kummosia resursseja. Tosin, tuskin paikallinen terveystarkastaja käy kyselemässä hygieniapassien perään, onko kylmäketju varmasti katkeamaton ja onko tiskikoneen lämpö riittävä yms hätäpoistumisteiden ja palovaroittimien sijaintia...
Jälkiruuaksi saatiin kahvia ja taateleita, tuossa on kuppeja vesipaljussa, ota siitä.... Ei tietokaan vatsavaivoista:)
Hämmästyttävä kokemus oli myös uuden vuoden juhla Muscatilaisessa hotellissa. Illallisen jälkeen siirryimme kattoterassin "yökerhoon". Gin tonic tilaus poiki pöytään pullollisen Gordons giniä, tonic tölkkejä, jäätä ja laseja: laitelkaa itse mieleisiänne juomia:) Oli meitä 6 henkee jakamassa, mutta kuitenkin...
Yleisö oli värikästä ja monipuolista, paikallinen "Michael Jackson" imitaatiokin hauskutti esityksillään. Mukavinta minusta oli nähdä, että nämä omanilaiset olivat kansallismekoissaan mukana juhlissa, kaljaa sun muuta juomassa ja tanssimassa. Ei puhettakaan tekopyhästä piilottelusta tai sosiaalisesta painostuksesta, antaa kaikkien kukkien kukkia.
Koitetaan olla suvaitsevia, siedetään kaikkia erikoisuuksia. Ja äänestetään presidentinvaaleissa.
Henkilökohtaisesti toivon tällä hetkellä oikeeta työpaikkaa, kovin ovat sietämättämän hitaita jotkut sairaanhoidolliset instanssit.
Täällä on talvi, lämmintä enää +25 ja sateita odotellaan...