Oppia ikä kaikki.....

Viikko sitten perjantaina ihastelin panoramamaisemaa korkealla Saas Fee`ssä. Hyvältä näytti, vaikka pieni epävarmuus kalvoi takaraivossa.
Tahko Pihkalan opein,  "ei se matka tapa, vaan vauhti" härkää sarvista ja sukset kohti alhaalla olevaa kylää.
Olin kuulema mennyt jo hurjempiakin rinteitä..... Puoli seinämää meni asiallisesti, sitten tuli pieni ongelma.
Yläpuolen suksi jäi kiinni johonkin kökköön ja minä sitten levälleen kun hämähäkki siihen rinteeseen..... Ei ollu kivaa ensin luisua holtittomasti ja sitten yrittää järjestellä raajoja anatomian oppikirjan mukaiseen kuosiin. Mieli teki laittaa pää alaspäin, ettei olis ihan pimeetä, mutta sitten olisin valunut taas holtittomasti....
Aika nopeesti totesin, että luut lienee ehjiä, mutta polvii lienee paskana. Ei tällä jalalla ja tällä päällä enää suksia jalkaan, soitetaan noutaja.
Rinteenreunalla odotellessani hautailin jalkaa lumeen ja luettelin mielessäni kaikki osaaamani rumat sanat. Näinköhän edes vähensivät kipua:)
Pelastuspartio koostui yhdestä miehestä suksilla ja pulkasta. Potilas pulkkaan, pitele remmeistä kiinni ja katsele maisemia...  Pulkan "aisat" poika laittoi lantiolleen, ja sitten vaan lasketteli alas. Jarrutellen kurveissa, mutta silti... huimaa hommaa.
Eikä kunniakas loppu hiihtoviikolle!
Hissillä pääsin alas kylään ja tasamaalla kävelemään jotenkin kovin huteran polven kanssa. En siis tuntenut tuskaa luovuttaessani suksia ja monoja pois, olisin joka tapauksessa halunnut huomenna tehdä jotain muuta...vaihteeksi.
Kylän lääkärin vastaanotto toimi rivakasti. Ilmoittautumislomake oli vasta puolivälissä, kun lääkäri oli jo ohjeistanut valmiiksi edellisen potilaan, (keski-ikäinen polvivammainen nainen kyynärsauvoilla) ja valmis katsomaan minua.
Vatkauksen ja kuvauksen jälkeen tuomio; sisäpuolen sivuligamentit (MCL) ja eturistiside (ACL) rikki, mahdollisesti myös polvikierukka tohjona. Ortoosi, kyynärsauvat, kylmää, buranaa yms ja magneettikuvauksen alkuviikosta.
Ei ollu yhtään kivaa, käveleminen oli kun suolla, joka voi pettää millon vaan. Positiivista on se, että tämä oli suunnitellusti loman viimeinen mäki.
Kuulostaa eksoottiselta, mutta oli hyvin "tavanomainen ja mauton"kokemus käydä magneettikuvauksessa Pariisissa. Yksityisklinikka jossain kellarissa, hissi oli rikki. Potilas putkeen ja luurit korville, hoitaja puhui vain ranskaa. Monitorin takana radiologi teki lausuntoa on-line ja selitti samalla Alainille kaiken näkemänsä. Varjoainettakin tuuppasivat sen enempää allergioita kyselemättä, ilmiselvästi en ole allerginen ko valmisteelle.
Tuomio ranskaksi: ligamentit ja eturistiside irti-poikki-katki-rikki, kierukka ehjä. Jipii, enemmän ehjää kun tohjoa.
Tässä vaiheessa konsultoin suomalaista hiihtoasiantuntijaortopedia. Tuomio: ortoosi, kyynärsauvat yms. Eturistisidettä mietitään myöhemmin, kun sivurakenteet on parantuneet.
Kotiuduttuani Jeddaan, kävin paikallisessa kansainvälisessä sairaalassa ortopedilla, lähinnä vakuutusyhtiön mieliksi. Oli muuten ihan toisen luokan sairaala, kun National Guards klinikka tuolla aavikolla. Kokolattiamattoja en kyllä hyväksyisi edes luksussairaalaan, mutta kristallikruunut oli komeita :)
Egyptilainen ortopedi ihmetteli polvea, hänellä on kokemusta rugbystä... väänteli niin, että koski, perkele!
Katseli myös magneettikuvat.
Sitten tuli paikalle ylilääkäri, saudi kansallismekossa. Siunasi egyptiläisen jutut, mutta halusi jalan immobilisoitavaksi, kahdeksi viikoksi jäykkään lastaan. Sitten kun se olisi ihan tönkkö, rusnataan taas mahdollisesti arpeutuneita sivusiteitä.....
Tuomio: sivuligamentit rikki, eturistiside ehjä. Immobilisaatio, ei lihaskunnosta tarvi nyt erikseen niin paljon huolehtia... eikä eturistisiteestä huolehtia:)
Siis galluppia on tullut tehtyä ja lopputulos on seuraava: kävelen saranallisella ortoosilla, ja palaan asiaan toukokuussa.
Nyt virittelen mielessäni erilaisia tukisysteemeitä, että voisin ajatella mennä mereen.... free lancereilla ei ole saikkua. Ehkä opin tämän vamman kanssa käyttämään hyväkseni esimerkiksi divemasterin palveluja sukelluskurssia pitäessäni. Ja ainakin teoriaa voin opettaa :)
Jokainen tapaamani lääkäri on maininut maagisen "regardin your age", ikäsi huomioiden.... tämä on traumaattista! Ihmisiä hoidetaan aktiviteettitason mukaan, ei ikävuosien mukaan. Minä en halua sohvalle telkkaria katteleen ja varovasti hitaita iltakävelyjä hyvällä kelillä suorittamaan!
In the next episode: hitaan kyynärsauvakävelijän ajatuksia Pariisista.
Mukavaa pääsiäistä, mässäilkää kohtuudella. Mämmi olis kyllä hyvää:)

Korkeanpaikan leirillä / koulussa

Vietin viikon Sveitsissä, hiihtolomalla. Paikka oli Saas Fee, kylä 1800 metrin korkeudella alppien keskellä. Komiat maisemat ja hienot ilmat, mutta ei murtomaahiihtoa.
60-luvulla hiihto oli tapa liikkua paikasta A paikkaan B, ihan niin kuin polkupyöräilykin. Koulussa lisäksi hiihdettiin välitunnit koulun ympäri kiertävää latua, siitä sai suorituspisteitä hiihtokorttiin. Näin aikuiseksi selvisin ilman minkäänlaista laskettelukokemusta. Ei se oikein ollut muotia vielä kouluaikaan, ja kaikki luppoaikanihan kului uima-altaassa joka tapauksessa.
Siis "minkä taakseen jättää sen eestään löytää". Järkevänä ihmisenä tietenkin menin hiihtokouluun, kauhian korkeita ja jyrkkiä mäkiä kun oli ympärillä. Hiihtovehkeet on hankalat, painavia ja puristavia monoja eikä suksillakaan oikein pääse edes tasamaata eteenpäin. No, kaikkeen tottuu.
Opettaja oli James, kehui syntyneensä samassa kylässä. Varmaan jo Paasikiven aikaan, joten kokemusta alpeilta alastulosta oli runsaasti. Alotettin alkeista, ja siinä pärjäsin kohtuullisen hyvin, koska sukset nyt kuitenkin ovat tuttu juttu. Pari päivää sujuteltiin lähimäissä, loivaa ja hidasta. En pidä itseäni sohvaperunana, mutta kovin oli jalat turtana iltapäivisin, ihan kuin pitemmänkin lenkin jälkeen. Muutenkin olo oli aika pehmeä , vaikka kuin ajattelin, ettei kaikkia  lihaksia tarvitse jännittää kaiken aikaa ihan varmuuden vuoksi. Lienekö ohuella ilman alalla ollut myös osuutensa?
Kolmantena päivänä siirryttiin jo tasoon yli 3000m. Kivaa sikäli, että lumi oli pakkaslunta ja radat sileitä ja kovapohjaisia. Vaan ihan kamalan jyrkkiä, ja pitkiä...  Moneen kertaan mietin alakoulun kirjoituksen opettajan sanontaa "hiljaa hyvä tulee ja ajatellen aivan kaunis", kauneudesta viis kunhan pääsen alas. Ajoittain vauhti kiihtyi melkein hurjasteluksi, pelottavaa. "Harjoitus tekee mestarin", vai niin. Luota vaan painovoimaan, kyllä se hoitaa käännökset; miten Sveitsin painovoima nyt voisi huomata hoitaa alottelevan sukelluskouluttajan tasapainotuksen, fysiikan toimistolla  on taatusti kiirettä Cernissä kiihdytellä hiukkasia. Päätin kuitenkin, että en ryhdy kirkumaan, en itke enkä panikoi enkä edes anna periksi.
Ylin hissiasema on lähes 4 km korkeudessa, matkaa sieltä alas kylään kertyy about 11 kilometriä. Alpeilla myös pyöräilläään, hurjapäisimmät kuulema laskevat ylhäältä alas vajaassa vartissa. Eihän siinä ehdi edes maisemia nähdä:( Ylhäällä on ikijäätä, vaan se jäätikkö pienenee huimaa vauhtia, paikallisten mukaan reuna pakenee 25 metriä vuodessa. Ilmaston lämpeneminen on huono juttu, ei napajäätiköt sen enempää kuin alpitkaan saisi sulaa: vähentäkää autoilua!
Jäätiköltä laskettiin alas pätkittäin, suurin osa matkaa oli punaiseksi luokiteltuja rinteitä. Kovin tumman punaisia mielestäni, koska olivat ajoittain pystysuoria. Onkos ne mustat rinteet sitten negatiivisia? James oli hyvä lanttumaakarikin, ja sai porukan uskomaan omaan pärjäämiseensä. Keskittyneesti ja vain omaan itseensä ja suoritukseensa panostaen päästiin koko reitti alas ilman haavereita. Ja ilman tankkaustaukoja rinnekahvilassa.
Perjantaina oli iltapäivällä hiihtokoulu suoritettu, selvitin kolmannen luokan asiallisesti. Koska laskettelemaan oppii laskettelemalla, palasin tietenkin koulun jälkeen ylös jäätikölle. Omasta mielestäni kehityin päivittäin tässä mäenlaskussa, ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Piti mennä katsomaan Sveitsin korkeinta alppia, Monte Rosaa......  Olikohan ihan järkevää?????

Selän takana näkyy Italia, korkeutta about 3800m

Pieni hauska knoppitieto Sveitsistä: kaikki vakituiset asukkaat huolehtivat veron maksuistaan itse, työnanataja ei pidätä palkasta mitään. Sovit verottajan kanssa, miten makselet: kerran kuussa vai kerran vuodessa. Sitten huolehdit maksuista itse, niin kuin sähkölaskustakin, paitsi, että laskua ei tule. Kovin kuulostaa monimutkaiselta ja työläältä suomalaiseen veroehdotukseen tottuneesta.
Toinen omituinen juttu on jätepolitiikka; roskat saa laitaa vain ja ainoastaan maksullisiin virallisiin jätepusseihin. Pusseihin sitten kyllä saa tunkea kaiken perunankuorista olutpulloihin. Lasia kyllä kerätään, koko kylässä oli yksi piste, johon jättää tyhjät viinipullot. Panttijärjestelmää ei ole.
Eivät ymmärrä kierrätysiddeaa nämä juustomaakarit.
Pysykää kanavalla, hiihtojuttu jatkuu..... enhän minä tuonne ylös voi jäädä jodlaamaan://

Aikakäsitys

Nero brittifyysikko Stephen Hawking kirjoitti kirjan "Ajan lyhyt historia", teoreettisen fysiikan selitykset avaruuden mustille aukoille. Ko hemmo on lihastaudin rappeuttamana pyörätuoliin sidottu, vain oikea silmäluomi liikkuu. Luulis ajan käyvän pitkäksi.... omien sanojensa mukaan herra on kuitenkin ajatuksissaan vapaa, ajalla ei ole merkitystä.
Vapaata ajankäyttöä nämä arabitkin harjoittavat, täsmällisyys, paitsi rukoilussa,  ei ole tavoittelemisen arvoinen hyve näillä nurkilla. Kellokauppoja täällä on paljon joten luulis aikataulujen pysyvän hallinnassa. Todennäköisesti kellon tärkein ominaisuus on kuitenkin näyttävyys, ei sen ajannnäyttöominaisuudet. Maailman suurinta kelloa pykäävät Mekkaan, kuulema potkupallokentän kokonen taulu näyttää muslimien maailmanajan. Olen jopa kuullut, että nämä paikalliset prinssit ovat ehdottaneet Greenwitch'n ajan 0-statuksen siirtämistä Mekkaan, maailmassa kun on niin paljon islamin uskojia. Kellon tulevaisuuskin on hyvin hoidettu; koneiston myynyt sveitsiläinen firma myi samalla huoltosopimuksen 200 vuodeksi eteenpäin.....aika pitkä aika.
Kunnon muslimi rukoilee viidesti päivässä ja koska tämä on islamin luvattu maa ja maailman uskontopoliisi, on täällä muslimeille rukoileminen jokseenkin pakollista. Tietty sosiaalisella painostuksella, kasvatuksella ja koulutuksella on osuutensa, onhan näitä tapojensa ja uskomustensa orjia kaikissa kulttuureissa. Rukoukset katkaiset päivittäiset toiminnot, kaupat, pankit yms systeemit suljetaan ko ajaksi. Kaupan myyjä saa olla kristitty filippiino, mutta kauppa pannaan kiinni ja tauko pidetään, se on laki. Rukouksiin kutsutaan minareettien kovaäänisillä, joten sitä varten ei kelloa tarvitse. Moskeijoita on tiheämmin kuin jäteastioita, joten kutsun kuulee varmasti, halusi tai ei. Asuntomme ulkopuolella on 3 moskeijaa, joiden kutsut ja myös saarnat kuulen avoimesta ikkunasta; harmillisinta on, etteivät tyypit ole synkronissa vaan huuteleevat ihan epätahtiin.
Rukoukseen tarvittava aika on about 20 minuttia arkisin, mutta valmistautuminen ja toipuminen vievät aikaa.... varsinkin työaikaa. Työaika on muutenkin hyvin joustava käsitys paikallisten keskuudessa.... jos aamulla käyttää "liukuman" hyväkseen ja tulee pari tuntia myöhässä, on vahinko syytä ottaa takaisin iltapäivällä ja lähteä pois hyvissä ajoin ennen virka-ajan päättymistä. Työajan käyttökin on vapaavalintaista, omiin kansalaisiin ei sovelleta "tulos tai ulos" mentaliteettia.
Yrittäjästatuksella toimivat (ulkomaalaiset) torikauppiaat, parturit yms autonpesijät sitävastoin askaroivat aamusta yöhön. Miehet käyttävät täällä runsaasti parturipalveluita, eihän sitä nyt partaa itse kannata ajella. Näitä salonkeja on pilvin pimein ja ne ovat auki vielä puolilta öin, näyttää keskiyöllä olevan jopa kiireistä. Kummia yöeläjiä nämä paikalliset.
Unitutkijat ovat viime viikolla päättäneet, että kannattaisi nukkua kahdesti päivässä; siis kahdet päikkärit?  Koska saudin elämään kuuluu mennä parturiin puolelta öin ja aamun eka rukous on kohta viiden jälkeen, jää yöuni aika lyhyeksi. Tällä perusteella tyypit sitten viettäävät sietaa pitkin päivää, ja nyt vielä pohjoismaalaiset tämän siunaavat. Minä en nouse aamulla viideltä, mutta torkut iltapäivällä on kieltämättä kiva juttu. Työtehoa parantavasta vaikutuksesta en ole varma, mutta haittaako se mitä; terveellisyys ennen kaikkea:)
Sveitsiläiset äänestivät viikonvaihteessa työajasta ja nimenomaan lomaajasta. Ammattiyhdistys tarjotteli 6 viikon mittaista vuosilomaa, nykyisen 4 viikon sijaan. Eivät halua sveitsiläiset moisia hömpötyksiä, 4 viikon loma riittää ja viikossa tehdään 44 tuntia töitä. Pelkäävät kuulema, että maan kilpailukyky heikkenee, jos lomaillaan liikaa.... Naapurissa Ranskassa lomaillaan 6 viikkoa ja tehdään töitä 35 tuntia viikossa, niillä taitaa kuitenkin olla enemmän työttömiä?
Ajankäyttö Saudi arabiassa on kuitenkin insAllah, pohjoismainen täsmällisyys ja tehokkuus kannattaa unohtaa..... vaikiaa....
Suomalainen ammattiyhdistystoiminta näyttää tavoittelevan iltapäivien saippuasarjojen statusta, suhteita sinne ja kiusaamista tänne. Harmi, etten näe viihdyttäviä vakavahenkisiä telkkukeskusteluja asian tiimoilta:)
Työpaikkakiusaaminen on ehdottomasti kiellettyä, tuomittavaa ja rangaistavaa.  Jos pomo on niin hölmö, että nai alaisiaan, tai vice versa, ammatti-ihmisten on osattava pitää suhteet hyvässä ja pahassa erillään duunista..... jos ei sitten iltapäivälehtien lööppijulkisuus ole tavoitteena.
Hiihtoloma esissä, saapas nähdä kuin lumessa käy.

Uhanalainen hai

Dinosaurukset ja muut esihistorialliset önnimönnit ovat kadonneet vuosimiljardien myötä, vain kestävimmät ja parhaat designit ovat säilyneet jääkausien sun muiden ympäristökatastrofien yli. Meressä näitä "vanhanajan malliston" helmiä vielä kuitenkin harvakseltaan tapaa. Hailla on miljoonia vuosia vanha erinomaiseksi koettu muotoilu, ympäristöön sopeutuminen on lähes täydellistä ja kaiken lisäksi se on ainakin periaatteessa ravintoketjun huipulla. Ei pitäisi olla hätää.....
Hait ovat vähentyneet huimasti maailman meristä viime vuosikymmenten aikana lähinnä ryöstökalastuksen seurauksena. 100 miljoonaa haita ongitaan vuosittain, 3/4 osaa tästä määrästä vain evien takia. Aasiassa haineväsoppa on kulttiruokaa, sen syöminen antanee rajattomat voimat niin sängyssä kuin pörssimarkkinoilla. Kaikenlaisiin hullutuksiin ihmsiet uskovatkin, ja haiparka on puolustuskyvytön.
Malesian kiinalaiset hoitajat National Guardsin sairaalassa valistivat minua kiinalaisesta ruokavaliosta; kaikki muu paitsi kivet kelpaa ruuaksi. Tällä perusteella luulisi, että muutakin sapuskaa kuin haineviä riittää koko kansakunnalle.
Paskamoisinta tässä hainkalastuksessa on se, että haista leikataan kalastusaluksella evät talteen ja käytännöllisesti katsoen liikuntakyvytön typistetty (teurastettu) hai palautetaan jätteenä mereen.... mitäs sitä nyt sitä painavaa ruhoa kuljettamaan, kun evistä samoninkertaisen hinna pienemmällä vaivalla. Järjetöntä puuhaa.
Valistuneet ravintola- ja hotelliketjut (esim Shangri La) ovat jo lopettaneet hairuokien tarjoilun, ja nimenomaan ilmoittavat sen suureen ääneen: meillä EI ole haineväkeittoa! Nyt pitäs saaada  vielä asiakkaat ymmärtämään, että menestys tulee jostain muusta kuin ruokalistan antimista.... jos ei satu olemaan ravintoloitsija.

Upeita otuksia, ja ne pelkää meitä enemmän kun myö niitä.

Viime viikonvaihteessa sukelsimme 250 km Jeddasta etelään olevilla riutoilla. Säät eivät oikein suosineet, torstaina ei päästy ulkomerelle myrskyn takia. Aallot oli 3-4 metrisiä, yli pienen venemme katon. Vesi oli kovin sekaista, näkyvyys ajoittain kehnompaa kuin Itämeressä kesäkuumalla.
Perjantaina lähdettiin laiturista aamulla klo 07, oltiin jo kaukana rannasta kun tuuli yltyi sietämättömäksi. Ulkomerellä oleva riutta on mainio sukelluskohde, voimakkaat merivirrat tuovat  kaloja ruokailemaan ja ruuaksi, se on vähän niin kuin Prisma lauantaisin. Delfiinitkin olivat aamupalallaan meitä odottelemassa. Vesi oli kirkasta, näkyvyys ainakin 50 m ja paaaalljoooon kaloja.
Haita sinne mentiin katselemaan ja niitä myös nähtiin, useita kymmeniä. Isoja ja pieniä, harmaahaita ja valkoevähaita. Kaikki tyyni upeita otuksia, niitä voisi katsella tunteja. Sukellusaika on paineilmalaitteilla rajallinen, harmi. Yksinäinen vasarahaikin riutan reunalla pyöri, sillä on kyllä ihan omituinen muoto. Kaikenlaisia kalaparviakin ulkomerellä on ihan eri malliin kun kaupungin rantariutoilla, maisema melkein pimeni ajoittain, kun ui jonkun parven keskelle. Kalat eivät juuri ole nähneet sukeltajia, joten ei ne osaa pelätä meitä, parven jäseneksi hyväksytään helposti:)
Koska tuuli oli yli 20m sekunnissa, oli merisää aika kenkku. Kotimatka kesti reilun 3 tuntia, seisaallaan kuin ruuhkabussissa, paitsi että lattia keinui ja aina välillä "katosi" alta ja suolavettä tuli päälle 20 sekunnin välein..... paleli! Reissu kannatti silti, ehdottomasti.
Maantiellä jouduimme illalla hiekkamyrskyyn, näkyvyys ajoittain alle 50 metriä. Tiellä oli kinoksia, mutta ei ollut onneksi liukasta :)
Kevät on tullut tännekkin, aamulla linnut laulaa ihan erimalliin kuin kuukausi sitten. Lisäksi eilen iso parvi hanhen kaltaisia lintuja lensi meren yllä pohjoiseen... muuttomatkalla ilmiselvästi. Saattaa se lumi sulaa Suomestakin, ennen kesää.
Kantakaa huolta luonnonsuojelusta!

Koululiikunta

Koululiikunnan opetus on nykypäivänä kovin erilaista kuin omina kouluvuosinani, opetussuunnitelmat ovat erittäin fleksiibelejä. Tämä on hyvä juttu!

Teppanalan kansakoulussa opetettiin voimistelua ja urheilua erillisinä oppiaineina. Kaikenlaista ryhmävoimistelua, yleisurheilua ja hiihtoa ja luistelua. Maastojuoksu- ja hiihtokilpailuihin oli osallistumispakko, eikä siitä kukaan mitenkään närkästynyt. Mitäs tuo nyt yksi hiihtokilpailu haittaa, koulumatkat taitettiin talvella jokatapauksessa aina hiihtäen. Palkinnoksi saatiin kahvilusikka.

Imatran yhteislyseossa, juuri siinä koulussa missä kiusaamiselta suljettiin silmät aivan liian kauan ja ainakin 2 nuorta elämää pilaantui, sama voimistelu-ja urheilulinja jatkui. Kaikilla tytöillä kuului olla yhtenäinen voimistelupuku, opettaja ei hyväksynyt sitä sisarelta perittyä pyykissä haalistunutta versiota. Näyttihän ne rivit sitten yhtenäisiltä 50-luvun suurkisahenkeen, vaikka naisvoimistelu ei ollutkaan kenenkään suosikkilaji. Opitut liikkeetkin olen jo totaalisesti unohtanu:)

Lappeenrannassa oli jo vähän räväkämpää meininkiä: pelattiin kori-ja lentopalloa ja kokeiltiin erilaisia uusia lajeja. Cooperin testi kuului ehdottomasti opetusohjelmaan ja siihen kuului osallistua; sehän on mahottoman hauska juttu juosta. Uimassa käytiin kohtuullisesti ja suunnistamaankin opittiin. Turha minun on mainostaa, että liikunta oli ehdottomasti suosikkilajini koulussa, kuvaamataito oli selkeä kakkonen. Lisää koululiikuntaa opetusohjelmiin!

Tällä viikolla minulla on ollut 4 päivää töitä; periaatteessa olen vetänyt liikuntatunteja. Riadin amerikkalaisen koulun vapaavalintaisiin lajeihin kuuluu urheilusukellus, 16 oppilasta oli Jeddassa suorittamassa junior Open Water Diver kurssin. Ihan sama kurssi kun aikuisille, mutta 14 vuotiaat sukeltaa vaan 12 metrin syyvyyteen. Teoriaopinnot oli suoritettu verkkokurssina jo tammikuussa, nyt sukellettiin altaassa, rannassa ja avomerellä.

Puuha oli mahottoman mukavaa, vaikka ajoittain hyvinkin haasteellista. Mukulat oli erittäin motivoituneita ja suurin osa selkeästi vesielementtiin tottuneita. Ainakin minulle osoitetut 4 oppilasta olivat loistavia, harjoitteet suoritettiin ilman sen suurempia ihmettelyjä. Toinen juttu on sitten muu käyttäytyminen, nimenomaan se vastuullinen käyttäytyminen. Sukellus ei ole sinkkulaji, jokaisella sukeltajalla on pari, josta kannetaan vastuu ja jonka kanssa sukelletaan. Altaassa ei kukaan pääse kovin kauas paristaan, mutta avovedessä.... porukka levis kun varpusparvi heti kun päästiin pinnan alle. Ohje, sääntö ja määräys oli sukeltaa alle metrin päässä parista, mutta koska se metri oli niin laaja käsite, ohjeistin sukeltamaan käsi kädessä. Eilen homma jo toimi.... tietenkin parit olivat tyttö-poikapareja:)

Rantariutta, jolla sukelsimme pari päivää, on oikea paikallinen taidonnäyte; kaikki betoromu yms rakennusjäte kaadetaan mereen. Ei puhettakaan runsaista koralleista ja kauniista kalaparvista. Oppilaat olivat kuitenkin ylettömän ihastuneita tähänkin ympäristöön, olihan siellä edes yksi merivuokko ja mureenakin nähtiin. Eilinen laivareissu värikkäille ja kalaisille ulkoriutoille oli sitten pelkkää innostusta ja ihastusta, helppo motivoida opiskelemaan lisää sukelluksen jalolla saralla. 16 oppilaaseen mahtuu tietenkin kaikenlaisia vesieläjiä, mutta koko porukan saimme suorittamaan kaikki vaaditut jutut, siis kaikki "valmistuivat". Loistava suoritus sekä oppilailta että kouluttajilta.

Kukaan ei hävittänyt mitään, vaikka järjestys......

Tämä on mukamas liikuntatunti :)

Mukana olleilla opettajilla oli myös hauskaa, mutta taatusti rankkaa. Eilen illalla, kun homma oli valmis, nämä superväsyneet ja siksi hyperaktiiviset nuoret viihdyttivät bussikuskia laulamalla, pienessä suljetussa tilassa kovaa ja korkealta.... mahtoiko hiljentyä ennen puoltayötä.

Henkilökohtaisella tasolla tässä oli 2 kivaa asiaa; oli viikon ajan kivaa tekemistä ja pääsin muuttamaan mielipidettäni paikallisista miehistä. Muut 3 kouluttajaa porukassamme oli saudimiehiä; minua kohdeltiin kuin ammattitaitoista ihmistä ikään, ei mitään erikoiskohtelua mutta ei myöskään halveksivaa ylimielistä vittuilua. Tälläistä ilmiötä ei sairaalassa näkynyt koskaan. Siis ihmeiden aika ei ole ohi, vai poikkeus vahvistaa säännön?

Nyt sitten odottelen lisää mukavia duuneja.

Tänään saa naimattomat naiset kosia. Täällä on paljon hienoja leninkikankaita tarjolla; voin välittää rukkaset saaneille sisarille silkkejä, kunhan laskunmaksaja on selvillä.

Vallan vaihdon aika: presidentti muuttaa pois työntekijöidensä työpaikalta ja leikkuussalin osastonhoitaja kehittämään parempaa sairaalaa. Toivon sekä Tarjalle että Outille loistavaa tulevaisuutta uusien haasteiden parissa. Mitähän nämä uudet johtajat tuovat tullessaan.....

Viikonloppu esissä; aamulla ennen auringonnousua lähdemme etelään, sukeltamaa:)

Sisustetaan kotia

Suomessa katselin telkkaria varsin vähän, täällä en katso edes uutisia päivittäin. Samat uutisethan siellä kuitenkin pyörii päivästä toiseen, Kreikan avustuksista neuvotellaan ja Syyriassa tapetaan, uusia aiheita ei juuri mahdu mukaan. Sisustusohjelmat oli kivoja, täällä tuskin Innoa tai Tilaa ja Huvilaa ja Huussia näytetään edes paikalliseen ympäristöön ja makuun sovellettuna.
Jedda on laaja reilun 4 miljoonan asukkaan kaupunki ja asumusten kirjokin on valtava. Hyväosaiset asuvat taloissa, joissa on vesijohdot, sähköt ja ilmastoinnit. Vettä tosin säännöstellään ja vesijohdot täytetään määräpäivinä, joskus saattaa siis olla putkistoissa kuivuutta.... Seuraava asumistaso on putkiverkostojen ulkopuolella olevat asumukset, joissa kuitenkin on enimmäkseen sähköt. Vettä toimitetaan tankkiautoilla jonkun kerran viikossa... Sitten on teltta-asumukset ilman ns mukavuuksia. Vierastyöläisten asumisolot ovat suorassa suhteessa asemaan ja palkkaan; eurooppalaiset johtajat asuvat länsimaisissa taloissa ja pakistanilaiset puutarhurit ahtaissa parakeissa jakaen vessat ja vesipostit isolla porukalla.
Koska tämä on iso kaupunki, on täällä myös paljon huonekalukauppoja. Myös muuta sisutusroinaa (!) on tarjolla kiitettävästi. Paikallinen näkemys toimivasta tai edes tyylikkäästä sisutuksesta on pohjoismaalaiseen selkeään linjaan vihkiytyneelle aika omituinen.... ihan kamalia mööpeleitä! Kierreltiin Prisman kokoisessa huonekaluhallissa aikaa tappamassa, market oli rukoilemisen takia suljettu. Suomessa tekee mieli koeistua sohvia ja silitellä kankaita, mutta tässä mymälässä ei ollut ainuttakaan artikkelia, edes kynnysmattoa ulko-ovelle, jonka olisin hyväksynyt edes suuressa hädässä. Eikös sohvan kuulu miellyttää silmää ja perää?

Tässsä on rentoa kattoo telkkaa.....

Hyväosaisten sisustusmaku on selkeästi maksimalistinen, kaiken pitää olla mahdollisimman näyttävää ja sitä pitää olla paljon. Mitä enenmmän krumeluureja ja kuoseja, säihkettä ja kimalletta, sitä parempi. Ainakin, jos kauppojen tarjontaa uskon. Paikallisiin oikeisiin koteihinhan ei vääräoppisilla ole mitään asiaa, vierastyöläisten kanssa ei seurustella yhtään enempää kuin on ihan pakko.
Se Tuhannen ja yhden yön tarinoiden lentävä mattokin on jostain muualta, kuin tästä maasta kotoisin. Mattoja kyllä on myynnissä, mutta kaikki tyyni tuontitavaraa, Persiasta, Kiinasta ja Intiasta. Jos haluasin oikean itämaisen maton, luulen, että hankkisin sen alkuperämaasta.... toisaalta raskaat punaisen kirjavat koukerot lattialla eivät nekään välttämättä ole makuni mukaisia. Ohuita silkkimattoja voisi tietty laittaa seinälle ryijyn tapaan.

Viikonvaihteessa Ranskan konsulaatissa luennoi Pierre Frey-nimisen sisustustavaratalon boss tekstiileistään. Informatiivinen juttu, Ranskan historia ja teollinen kehittyminen nivottuna yhteen tekstiiliteollisuuden kanssa. Mielenkiintoista. Hemmo oli tuonut mukanaan Pariisista ison kasan kangasnäytteitä, 1700-luvulta alkaen. Tehdas kutoo ja painaa edelleen samoja kuoseja kuin aikanaan Marie Antoinetelle Versain palatsin puutarhamajaan.
Luulen, että täällä kyllä löytyy markkinarakoa sellaisllle runsaille sisustuksille, kuin kuvissa esiteltiin. Edelleenkään en halua mattoa, seiniä, katoksellista sänkyä vuodevaatteineen ja huonekaluja verhottuna samaan kirjavaan kiemuraan.... ehkä sisustusten hintatasokin on sukelluskouluttajalle vähän turhan korkea.
Siis ei ostoksia tai tilauksia noilta (Tuppervare) kutsuilta, tarjoilun toki käytimme hyväksemme:)

Tämän kaluston väri sentään sopii farkkuihin..

Asumuksemme on about länsimainen ja talot on valmiiksi sisustettu, siis helppoa. Sohvat on vaaleita ja suoralinjaisia, pöytä riittävän iso kahdellekkin Hesarille ja valaisimet kiinteitä plafondeja. Pöydän peitän Unikko-liinalla, kun haluan sisustaa vieraita varten:) Monet asukkaat tuovat omat kalusteensa ja sisustaavat kotinsa samnnäköiseksi, kuin se on edellisessä sijaintipaikassa ollut. Koska tämä on tilapäisasumus, tyydymme enimmäkseen valmiisiin ratkaisuihin, ompahan helppo sitten muuttaa.
Työpöytää yms hyllyä olemme kyllä hankkineet, ja luojan kiitos, Ivar Kamprad on antanut meille Ikean.
Hämmästyttävän paljon saudejakin näkyy Billy-hyllyjä ja Stockholm-tuoleja hankkivan.  Minä kannatan edelleen minimalistista sisustusta.
Katselin vähän sanomalehtiä ja silmiin pisti 2 otsikkoa. Toisessa tuliterä miss Suomi valittelee, että on kovin tyhjää, kun Whitney Houston kuoli. Vielä vähän vakavaman paikan edessä lienee se saudi kundi, joka twitterissä julkaisi profeettaa halventavan kommentin; nyt uhkaa oikea kuolemantuomio. Kyl nää paikalliset on ihan hermoheikkoja profeettoineen, parhailllaankin joku imaami tuossa aidan takana lukee värssyjä kovaääniseen.....
Mukavia hiihtokelejä, vesi lämpenee meilläkin mukavasti:))

Kierrätettäiskö.....?

Maailmaa vaivaavat talous- ja mellakointiongelmat täyttävät uutislähetyksiä kohtuuttoman paljon, muille asioille ei juuri jää tilaa. Ympäristöteemat jää väistämättä euro-ongelmista hokemisen jalkoihin.... toisaalta eikös tuossa juuri pidetty kokousta Kioton ilmastosopimuksen tiimoilta, eikä sielläkään juuri mitään valmista saatu aikaiseksi. Ei tulosta, ei raportoitavaa?
Suomi on kuuliainen maa ja kasvihuonepäästöjen välttämiseksi yksittäiset kansalaisetkin tekevät runsaasti temppuja. Oikeestihan jokaisen työmatkansa henkilöautolla suorittavan kuuluu kokea huonoa omaatuntoa:)
Jätteet kuuluu erotella ja takkatulen sytyttäminen maitotölkillä on vähän kyseenalaista. Kariniemessä asuessani jätejoonaat kävivät kerran kuukaudessa tyhjentämässä kuivajätepöntön, hyvin riitti. Osaan siis toimittaa pattereista ja hehkulampuista alkaen jämät oikeisiin lokeroihin.
Tässä maassa ei kierrätetä yhtään mitään, tietenkään. Samaan roskapussiin laitan kaiken orgaanisen eloperäisen (kompostiin), muoviset ja lasiset vesipullot (kauppaan takaisin), palavat pahvit sun muut pakkausmateriaalit (pahvikeräys) ja ihan kaiken muunkin, mistä pitää päästä eroon. Jätemiehet vievät mustan jätesäkin pöntöstämme joka aamu.
Komposti tietenkin saattaisi olla vähän turhan kuuma näillä leveysasteilla, vaikka onkin eristetty. Sanomalehtiä yms kierrätyspaperia meiltä ei tule, joten sen suhteen on ok omatunto. Sitävastoin "roskapusseja" tulee runsaasti, kaupat eivät säästele muovipusseissaan. Eivätkä varsinkaan veloita niistä. Kassalla on poika pakkaamassa ja joskus tuntuu, että kassien määrä on itsetarkoitus. Ymmärrän kyllä, jos teknokemian tuotteet pannaan eri pussiin paperiin käärityn leivän kanssa, mutta..... miksi jogurttia ei voi laittaa samaan pussiin juuston ja maitopullon kanssa, vaan niille otetaan omat pussit. Sekoitan poikain systeemejä minkä ehdin, niin vähän pusseja kuin mahdollista. Suomessa käytin koria ostosten kotiin viemiseen, ei täällä semmosia ole. Sanomattakin on selvää, että näitä kevyehköjä muovipusseja on sitten ympäristö täynnä, kaikki tienvarret ja tyhjät tontit kirjavana muovijätteestä.
Parhaani mukaan kuitenkin vähennän jätettä; vien pesulasta tulleet metallihengarit sinne takaisin ja vaattet, joista haluamme eroon, viikkaan kauniisti jätepöntön kannelle. Paita, joka ei sovellu enää National Water Companyyn, kelpaa loistavasti pakistanilaiselle jätteenkuljettajalle.
Ei tämä kierrätysajattelu kuitenkaan ihan tuntematonta täällä ole. Kuukausittain ilmestyvä kaupunkilehti "Destination Jeddah" hämmästytti minut askarteluvinkillä: kuinka vanhasta t-paidasta voi tehdä mukavan ostoskassin..... Samalla sivulla puhutaan led-lamppujen ympäristöystävällisyydestä ja annetaan vinkkejä luomutuotteitta myyvistä kaupoista. Emmehän olisi Saudi-Arabiassa, jos tähänkin juttuun ei olisi lainattu pyhää koraania: "When doom day comes, if someone has a palm shoot in his hand, he should plant it", eli tuomoipäivänäkin kannattaa laittaa palmunsiemen kasvamaan..... taitaavat nämä luonnonvarojentuhlaajat täällä odottaa tuota tuomiopäivää.
Vihreät taitavat saada nyt vaaleissa prosentuaalisesti suurimman ikinä saaneensa voiton, eikös Paavo-päädemarikin nyt äänestänyt vihreäälinjaa. Vai onko tämä henkilövaali? Niin tai näin, suvaitsevaisuus valtaa altaa ja se on hyvä.
Odottelen vuoden ensimmäistä sadetta, pitäis alkaa tunnin kuluessa... vähän pilviä näyttäis olevan. Muistakaa pukeutua lämpimästi pakkasiin, meillä on about +30:)