Koulutustilaisuus

Maassa maan tavalla, tai maasta pois. Minulle on opetettu, että luennolla istutaan hiljaa ja kuunnellaan, seurataan esitystä.... tai ainakin ollaan hiljaa. Jeddassa ei ole tarpeen antaa edes satunaisille yleisön joukossa oleville asiasta kiinnostuneille mahdollisuutta kuunnella luennoitsijaa.
Eilen oli Padin sukelluskouluttajille järjestämä koulutustilaisuus paikallisen hotellin kongressihuoneessa. Kerrotaan uusista ja muuttuneista määräyksistä ja tulevista suunnitelmista. Erittäin hyödyllistä asiaa.
Ensimäiseksi minulle kerrottiin, että naiset sitten istuu tuolla sivussa, ei sekasin miesten kanssa:)) Olivat kuulema ensin sanoneet, että naisilta on pääsy kielletty. No meitä oli kymmenkunta naista, meidät sijotettiin ikään kuin aitioon, miesten rivistöistä etuoikealle. Siinä sitten istuttiin niin, että joka ikinen mies meidät taatusti näki, ja kävivät myös ahkerasti kuvaamassa. Sanomattakin on selvää, että jos olis oltu muun maailman mallin mukaan, kukaan ei olis kiinnittäny huomiota.

Tässä vaiheessa vielä näyttiin, ja nähtiin:)

Lähi-idän aluejohtaja Theo sitten yritti esittää asiaansa, kaiken hälyn ja kännykkämölyn yli. Puheensorina ja käytös oli kuin potkupallokatsomossa ennen, kun joukkueet on tulleet kentälle. Tyypin piti moneen kertaan pyytää hiljaisuutta, vaan turhaan.
Puoliajan lähestyessä tarjoilijat toivat snackseja (eli tahmasia makeita voitaikinajuttuja) sivupöydille. Se on käsky nousta ylös ja hyökätä appeen kimppuun. Antaa Theon puhua korokkeella omiaan, ei vois vähempää kiinostaa kun on pullamössöä tarjolla....
Ko tauon aikana joku valopää myös havaitsi, että naiset on framilla, näkyvillä. Kuuliaiset tarjoiljat kantoivat sermejä lisää, niin että aitiostamme ei enää nähnyt esiintymiskorokkeelle eikä powerpoint-esitystä. Siinä vaiheessa repes, nauroin kuulema hyvin kuuluvasti.... sermit siirty pois.....
Venyneen tauon jälkeen laitettiin osanottajalistat kiertämään; nimi ja kouluttajanumero yms listaan. Osallistumiset kirjataan järjestelmään. Puheet jatkui, yleisö ei juuri ollut kiinnostunut esityksistä. Lopuksi sai esittää kysymyksiä. Esimerkiksi; mitä padi aikoo tehdä, kun paikallinen kouluttaja hukkui pari kuukautta sitten? Kenen on vastuu? Lähi-itä mies selitti hyvin kauniisti, että ikävä kyllä kouluttaja kantaa itse vastuun sukeltamisestaan, katto-organissatio ei vastaa henkilökohtaisista hölmöilyistä. Siis samaan tapaan, kuin autokoulunopettaja ei ole vastuussa jos kaheli kaahaa kännissä 200 lasissa metsähallituksen tontille. Täällä yleensä ulkomaalainen on syyllinen, mutta tähän tapaukseen ei ilmeisesti löydetty edes aasialaista syntipukkia.
Sitten huomattiin, että nimilistoissa on enemmän nimiä, kuin huoneessa on ihmisiä. Kaverit oli kirjotelleet kotiin jääneiden nimiä. Siis kontrolloidaan, kuka oikeasti on paikalla. Huudetaan nimi ja numero, ihan kuulosti entisajan bingolta. Sitten menet esittämään kouluttajakorttisi, ja saat hyväksynnän. Arabian kielessä ei ole käsitettä "jono", todennäköisesti ei myöskään sanaa "järjestys". Kaikki miehet rynni estradille esittelemään korttejaan, odottamatta nimeään..... karjamarkkinatkin on järjestäytyneempi juttu. Melkein tunti vierähti.
Osallistumisesta sai myös palkinnoksi kaulanauhan, johon ripustaa avaimet ja kulkuluvat sun muut tärkeät muistitikut. Theo valitteli hämmästelleensä kovasti viimevuotista käytöstä, ihmiset rohmusivat "lahjoja" kaksin käsin niin, että yli puolet jäi ilman mitään mainoskrääsää. Nyt annettiin ukaasit englanniksi ja nimenomaan myös arabiaksi, että vain yksi nauha per nenä!
Tässä oli kysymys aikuisten ihmisten luennosta, ei mistään potkupallohuligaanien kokouksesta tai lastentarhan kevätjuhlan päätöstansseista. Ei mitään kunnioitusta esiintyvää henkilöä kohtaan, muusta yleisöstä nyt puhumattakaan, ei kiinnostusta itse aiheeseen tai ajatusta oppia mitään uutta. Siis miksi vaivautua moiseen tilaisuuteen. No ilmaisen paakelsin ja avaimenperän takia:)) Ja ainahan on kiva tavata kavereita.
Kaikesta huolimati minä opin uutta, jahka vielä pääsen kokeilemaan uutuuksia. Uimakoulunopettajakurssi olisi parin viikon päästä Dubaissa, en ajatellut mennä.
Kaikenlaista pientä ongelmaa tässä maassa esiintyy; nyt on kissanruoka loppu kaupoista. Syynä lienee satamasta kaikonneet työppöset, ratsaavat laittomia työläisiä oikein urakalla. Syötän jauhelihaa (halpaa) tms noille pennuille. Kovin ovat kekseliäitä nuo kissat, nyt ne nukkuu päivänsä ja myös yönsä pihapuussa, parin metrin korkeudessa. Siellä lienee viileämpää kuin maan tasalla.
Ja pennuissa on kirppuja, tai mitä lienee täitä, pitäsköhän ne sittenkin pestä?

Kultturelleja käytösmalleja

Kaikille meille on opettu kohteliaita ja hyviä käytöstapoja pienestä pitäen. Muiden huomioiminen, tervehtiminen ja kiittäminen hymyilyä unohtamatta ovat sivistyneen käytöksen merkkejä. Nenän kaivelu ei oikein ole soveliasta, mutta täällä.......
Olen jo kertonut, että arabikulttuuriin kuuluu perhekeskeisyys. Sairaalaankin tullaan isolla saattojoukolla, siksi käytävillä pyörii väkeä kuin joulumyyjäisissä. Odottelu kuuluu myös maan tapoihin, siispä istuskellaan penkeillä ihan rauhassa. Miehet mieluusti nostavat jalat penkille ja kaivelevat ajankuluksi paljaita varpaitaan, beduiinithan käyttävät enimmäkseen varvassandaaleita. Tänä aamuna työmatkalla sairalan halki laskin pelkästään 5 meneillään olevaa pedikyyriä. Moinen näpläily "yöpaita" päällä Eksoten käytävillä saattaisi aiheuttaa pientä ongelmaa asiakkaan hoitotarpeen määrittelyyn. Mustiin pukeutuneet naiset pitävät jalat maassa, mutta vetävät verhot tiukasti kasvojen eteen ja nukkuvat joskus hyvinkin sikeästi.
Kanttiinissa tarjoilllaan ruokaa myös sairaalan asiakkaille. Ruokailuvälineet eivät ole tuttuja useimmille aavikolta tulleille. Siis syödään sormin, riisit ja lihat sun muut, ja sormia saa nuolla ihan kuinka vaan. Ja kaivella hampaita myös. Samoin kun niitä varpaita. Naisille on oma suljettu tila, jossa voi paljastaa kasvonsa ja syödä. Kovin kätevästi näyttää ruoka uppoavn myös mustan kaavun poimuihin kasvoja paljastamatta, sormin.
Puhtaus on puoli ruokaa, mutta uskontoon kuuluu peseytyä ennen rukousta, periaatteessa 5 kertaa päivässä. Kyse lienee emnemmän rituaalista kuin puhtaudesta. Tiedän, että yleisö wc:t tulvivat jo puolilta päivin, mitä lienee pestään ja missä?
Rukoushetket katkaisevat monet päivittäistoiminnot vajaaksi puoleksi tunniksi. Pienet kaupat suljetaan, marketteihin saa jäädä sisälle, mutta ulos et pääse, koska kassat ovat rukoilemassa. Tässä ei kysellä henkilökunnan hengellisyyttä, tauko on pakollinen ja lakisääteinen.

Jokapäiväistä ihan normaalia toimintaa

Rukouksia voi suorittaa melkein missä vaan, sairalassakin on kymmeniä käytäviä ja kulmauksia, jossa matot on sijoitettu rintamasuuntan viistosti seinään nähden, kohti Mekkaa. Kengät riisutaan pois ennen rukouksen aloitusta, siinä niitä sitten on läjässä kuin alakoulussa luokan ulkopuolella. Olen huvitellut joskus katselemalla, josko näkisin jonkun askeltavan eriparisissa kengissä, omat kengät tuskin sattuvat aina kohdalle rukouksen loputtua.
Kokomustiin pukeutuneita naisia on hankala erottaa toisistaan yhdennäköisyyden vuoksi. Olin päivän labrassa ihmettelemässä ja opin erotusdiagnostiikan; käsilaukku kertoo kaiken. Täällä suositaan suuria ja näyttäviä malleja, siis en hätyytellyt samaa potilasta kahdesti. :) Käyttääköhän aviomiehet samaa valintaperustetta vaimojaan noutaessaan?