Konferenssileskenä Pariisissa

Etukäteissuunnitelma toiselle lomaviikolle oli kiva; 3 päivää aikaa ihmetellä Pariisia itsekseni, illat paikallisohjattua tutustumista ruoka-ja juomakulttuuriin. Eihän se nyt niin mennyt, kyynärsauvoilla kulkeminen on kovin hidasta ja rasittavaa. Eikä ole edes käsiä vapaana kameran käyttöön tai ostosten kantamiseen. Kehno mäihä!
En minä nyt kuitenkaan hotelliin jäänyt makaamaan, toimitaan olemassa olevin resurssein. Pitempien pätkien liikkuminen sujui periaatteessa hyvin metrolla, junat toimii rivakasti ja tiheästi. Kyynärsauvakulkija tyrkättiin aina istumaan, aamuruuhkassakin... siis huomaavaisia nämä ranskalaiset. Portaat tuottivat ongelmia ja niitä oli paljon, liukuportaiden etsiminen oli turhauttavaa. Lisäksi metroverkostossa on kilometreittäin käytäviä, sommittelin mielessäni jonkinlaista urbaania suunnistustapahtumaa noihin loputtomiin ja epäloogisiin tunneleihin.
Pompidou-kulttuurikeskuksessa oli Matissen kokoelmanäyttely, teemana parit ja toisinnot. Paljon oli heppu toistanut mieleistään aihetta, kovin usein vaan oli työ jäänyt kesken. Samaa asetelmaa oli kuvattu kymmeniä kertoja, mikä lienee keskeyttänyt taiteilijan maalausinnon kesken appelsiinin värityksen. Oli joukossa valmiitakin juttuja, niitä jo koulusta tuttuja sinisiä naisvartaloita ja -muotokuvia.
Orsayn museo on entinen rautatieasema, paljon isompi tila kuin Helsingin asema. Siellä on paljon impressionisteja yms ranskalaista taidetta, näyttävä kokonaisuus. Eriytyisnäyttelynä oli Akseli Gallen-Kallelan kokoelmanäyttely. Melkein tuli koti-ikävä Imatran koskea katsellessa, Lemminkäisen äitikin oli mukana. Tauluja oli paljon ja taustat oli hyvin esitelty: mainiota suomalaisen kulttuurin esittelyä. Lisäpisteitä ko museo saa edes osittaisesta englanninkielisestä tekstityksestä.
Kävely on ehdottomasti paras tapa nähdä asioita ja tutustua kaupunkiin, siis yritin kävellä välimatkat parhaani mukaan. Koska ilma oli erittäin suosiollinen, olivat myös pariisilaiset ulkona. Terassiravintoloita on paljon, ja kaikki ne olivat tupaten täynnä, täällä ilmiselvästi vietetään aikaa sosiaalisesti ulkona enemmän kuin suomalaisessa "oma koti -keskeisessä" kulttuurissa. Varsinkin iltakävelykohteemme olivat monet kuin suoraan kliseisestä postikortista, eihän tämmöstä ole oikeesti kun elokuvissa. Miten ihmeessä pienellä kadunpätkällä menestyy muutama leipuri ja pari lihakauppaa, torimyyjiä ja juusto- ja viinikaupat kaikkien ravintoloiden seassa.... missäs se Prisma on, mistä saa niitä plussapisteitä??? Yksityisyrittelijäisyys, ja todennäköisesti myös laatu, ovat täällä kunniassaan.
Parissa isossa tavaratalossa kävin katselemassa, niin kuin jossain näyttelyssä, ihmettelemässä tarjontaa. Myyjiä on paljon ja mustiin pukuihin pukeutuneita (mustia) vartijoita vielä enemmän. Chanelin osaan myymälässä oli jono, pääsasiassa kiinalaisia. Kiinalaiset kuulema ostaavat silmää räpäyttämättä kauppojen kalleimmat luksustuotteet, kellot ja turkit sun muut arvotavarat. En jaksanut jonottaa, joten jätin pikkumustan oston seuraavaan kertaan. Katumuotia katsellessani tulin johtopäätökseen, että helman pituus ja kengän korko on yhteen laskettuna vakio; yhteensä max 20 cm. Siis jos kengissä on reilu 15 cm korot, peittää ns hameen helma ehkä juuri ja juuri mahdolliset pikkuhousut..... ilmahan oli aika lämmin, mutta silti.....
Tottahan se on, että ilmasto on Pariisissa suosiollinen, kumisaappaat ja tuulipuku eivät ole kovin usein tarpeen. Silti mietin pariisittarien suhtautumista mukavuuteen, korkokengät ovat näyttävät, mutta eivät välttämättä edes turvalliset mukulakivikaduilla. Olo käytännöllisissä tennareissa ja farkuissa tuntui ajoittain aika maalaiselta :))
Toisaalta, hyvin näytti HD Fat boy kulkevan pukumiehen käsissä, kypärää myöten kaikki kuin suoraan jostain muotihuoneesta.                                                                                                                              

Käykää katsomassa Hugo elokuva

Ulkomajoitus on hyvin suosittua Pariisissa

Suomessa on puhuttu poliisien vähentämisestä, ovat kuulema kalliita ylläpitää. Pariisissa poliiseja näkee tunissa enemmän kun Suomessa poliisikoulun valmistujaisjuhlassa. Niitä on jokapaikassa ja kaikilla mahdollissa kulkuneuvoilla. Säästöt näyttävät kohdistuneen rullaluisteleviin jeppeihin, heillä ei ollut minkäänmoisia suojavarusteita. Moottoripyöräpoliiseilla sen sijaan oli väkivahvat japanilaiset pyörät. Poliiseja oli aina 3 kimpassa; paikallislähteen mukaan ensimmäinen osaa kirjottaa, toinen lukea ja se kolmas valvoo näitä vaarallisia älykköjä:))

Viikko on jo toivuttu kulttuurikokemuksista, jalkakin paranee erilaisista kuntoutuskokeiluista huolimatta.

Kenties saamme elää:)))))

Rauhallista pääsiäistä.

Kultturelleja käytösmalleja

Kaikille meille on opettu kohteliaita ja hyviä käytöstapoja pienestä pitäen. Muiden huomioiminen, tervehtiminen ja kiittäminen hymyilyä unohtamatta ovat sivistyneen käytöksen merkkejä. Nenän kaivelu ei oikein ole soveliasta, mutta täällä.......
Olen jo kertonut, että arabikulttuuriin kuuluu perhekeskeisyys. Sairaalaankin tullaan isolla saattojoukolla, siksi käytävillä pyörii väkeä kuin joulumyyjäisissä. Odottelu kuuluu myös maan tapoihin, siispä istuskellaan penkeillä ihan rauhassa. Miehet mieluusti nostavat jalat penkille ja kaivelevat ajankuluksi paljaita varpaitaan, beduiinithan käyttävät enimmäkseen varvassandaaleita. Tänä aamuna työmatkalla sairalan halki laskin pelkästään 5 meneillään olevaa pedikyyriä. Moinen näpläily "yöpaita" päällä Eksoten käytävillä saattaisi aiheuttaa pientä ongelmaa asiakkaan hoitotarpeen määrittelyyn. Mustiin pukeutuneet naiset pitävät jalat maassa, mutta vetävät verhot tiukasti kasvojen eteen ja nukkuvat joskus hyvinkin sikeästi.
Kanttiinissa tarjoilllaan ruokaa myös sairaalan asiakkaille. Ruokailuvälineet eivät ole tuttuja useimmille aavikolta tulleille. Siis syödään sormin, riisit ja lihat sun muut, ja sormia saa nuolla ihan kuinka vaan. Ja kaivella hampaita myös. Samoin kun niitä varpaita. Naisille on oma suljettu tila, jossa voi paljastaa kasvonsa ja syödä. Kovin kätevästi näyttää ruoka uppoavn myös mustan kaavun poimuihin kasvoja paljastamatta, sormin.
Puhtaus on puoli ruokaa, mutta uskontoon kuuluu peseytyä ennen rukousta, periaatteessa 5 kertaa päivässä. Kyse lienee emnemmän rituaalista kuin puhtaudesta. Tiedän, että yleisö wc:t tulvivat jo puolilta päivin, mitä lienee pestään ja missä?
Rukoushetket katkaisevat monet päivittäistoiminnot vajaaksi puoleksi tunniksi. Pienet kaupat suljetaan, marketteihin saa jäädä sisälle, mutta ulos et pääse, koska kassat ovat rukoilemassa. Tässä ei kysellä henkilökunnan hengellisyyttä, tauko on pakollinen ja lakisääteinen.

Jokapäiväistä ihan normaalia toimintaa

Rukouksia voi suorittaa melkein missä vaan, sairalassakin on kymmeniä käytäviä ja kulmauksia, jossa matot on sijoitettu rintamasuuntan viistosti seinään nähden, kohti Mekkaa. Kengät riisutaan pois ennen rukouksen aloitusta, siinä niitä sitten on läjässä kuin alakoulussa luokan ulkopuolella. Olen huvitellut joskus katselemalla, josko näkisin jonkun askeltavan eriparisissa kengissä, omat kengät tuskin sattuvat aina kohdalle rukouksen loputtua.
Kokomustiin pukeutuneita naisia on hankala erottaa toisistaan yhdennäköisyyden vuoksi. Olin päivän labrassa ihmettelemässä ja opin erotusdiagnostiikan; käsilaukku kertoo kaiken. Täällä suositaan suuria ja näyttäviä malleja, siis en hätyytellyt samaa potilasta kahdesti. :) Käyttääköhän aviomiehet samaa valintaperustetta vaimojaan noutaessaan?