Keskieuroopan mäkiviikko

.... meni paremmin kun Poutiaisen Tanjalla. Tosin jätin hypyt pois ohjelmistosta, keskityin pysymään jaloillani ja kuperkeikatkin yritin suorittaa hallitusti, kiinalaisen hillityn ja hidastetun  Taj Chi -idean mukaisesti. Ja selvisin ilman merkittäviä mustelmia:)
Laskettelu on kovin rankka laji aloittelijalle, kun pitää ihan varmuuden vuoksi jännittää kaikkia mahdolisia ja myös mahdottomia lihaksia, otsanahkakin oli alkuviikosta rasituskipiä. Viikon myötä homma sujui pikkuhiljaa helpommin, enkä enää melkein oksenna kauhusta punaisten keppien pystysuoraseinäisessä viidakossa.... jos en kyllä kilju riemustakaan jyrkillä seinämillä. Loppuviikosta tulin alas rinteen yhdellä laskulla, jossa piti alkuviikosta pysähtyä muutaman kerran ihan vaan jalkojen hyytymisen takia. Kyllä tämä tästä, eiköhän tämänkin lajin opi harjottelemalla:)
Champoussin on ihan pieni kylä alpeilla Geneven järven eteläpuolella Sveitsissä. Rinteissä oli tilaa, se rauhoitti mieltä. Alueella on useita laskettelukeskuksia, ja rajan Ranskaan voi ylittää suksilla, tai lumilaudalla. Meillä oli tarkoitus käydä "ulkomailla" hiihtämällä, mutta hissirikon takia piti jättää reissu seuraavaan kertaan. Ranskaan olisi kyllä ollut helppo mennä, mutta paluumatka olisi ollut talvisotahenkinen umpihankihiihto, ei meistä semmoseen ole. Better luck next time: nythän on tullut todistettua, että ilman polven eturistisidettä voi lasketella, ainakin keski-ikäisellä amatööritasolla.
Tiikeri ei pääse raidoistaan, vaikka olisi 3000 metrin korkeudessa sukset jalassa; myin muutaman sukelluskurssin joutessani liitovarjohommia ihmetellessäni. Ihan on turha väittää, että olosuhteet on yrittäjyyttä vastaan, pitää vaan tarttua tilaisuuksiin.... libanonilainen pariskunta aloittaa sukelluksen opiskelun ensi viikolla "koti beachillamme"... siis kovin on pieni maailma, kun melkein naapureita tapaa lomallakin.

Tästä muutama kilometri  alas, hallitusti

Urheiluviikon jälkeen oltiin muutama päivä Pariisissa, Alainin työasioissa. Kylmä keli, mutta muuten mukavaa.
Hotelli oli Bastilion alueella, keskellä "kliseisiä" postikorttikatuja. Mutta ympäristö on ihan todellinen, ei kulissi. Alue on erityisesti ortodoksijuutalaisten ja homojen suosiossa, tupaten täynnä olevia baarikatuja, pieniä ravintoloita ja kauppoja. Värikästä menoa.
Katukuvasta päätellen pariisilaiset ovat korkeintaan normaalipainoisia, jos eivät peräti laihoja. Miten ihmeellä kaikki ravintolat, leipurit, liha- ja juustokaupat on kaikenaikaa täynnä asiakkaita, mihin se ruoka uppoaa? Vai onko kyseessä "laatu ennen määrää" ideologia?
Kun ostat lihan teurastajalta, saat taatusti hevosta, kun pyydät hevosta. Vielä kun itse jauhat sen, saat hevosjauhenlihaa, et jotain kaasupakattua vaaleanpunaista kamara-kanamössöä. Eivät ole supermarkettien ja valmisruokien ystäviä nämä pariisilaiset.
Ravintolatkaan eivät ole kuulleet ketjuista ja standardimenuista. Kaikki kiinteistöt ovat satoja vuosia vanhoja, ja niiden ehdoilla pelataan. Seinät on vinksallaan ja lattiat kuopalla, pöydät minimaalisia ja tuuman päässä toisistaan, mutta mitä sitten jos ruoka on hyvää. Wolkoff on laatupaikka, alkuperäisyyttä kunnioittaen. Pariisilaisen mittapuun mukaan istumapaikat voisi siellä helposti kolminkertaistaa:)
Hauska paikka oli kirjakaupan ja viinibaarin yhdistelmä. 2 huonetta, yhteispinta-ala reilu 20 neliöö, myynnnissä klassikkopokkareita ja lastenkirjoja ja laatuviiniä. Siis valitset kirjan, ja sitten siihen sopivaa viiniä seuraksi, tai päinvastoin. Lisäksi voi nauttia juustoa ja lihaleikkeitä.
Istuimme "takahuoneessa" iltapalallamme. Vasemmalla istui nuori  pyhää sotaa opiskeleva arabi, söi ja joi, mehua. Oikealla istui aasialainen nuori mies, punaviiniä ja Danten Jumalainen näytelmä.... Molempien ihmissuhteellinen suuntaus kävi selvästi ilmi, toivottavasti pojat pääsivät väleihin, kun poistuimme heitä häiritsemästä. Monikulttuurista:)

Viinibaari-kirjakauppa

Naistenpäivän kunniaksi näytti Air France naisittaneen jättiläislentokoneensa. Jo muutama viikko sitten ihan tyttöporukalla lennättivät meidät Pariisista Geneveen, mihin niitä miehiä lentokoneessa erityisesti tarvitaan?
Nämä paikalliset auktoriteetit näyttäävät sommittelevan rikollisten rankaisua kaulan katkaisun sijaan ampumalla. Kun on kaulankatkaisijoista kuulema pula, ja ovat paikallislehden mukaan vielä vähän epäluotettaviakin. Lieneekö pyssymiehiä  sitten enmmän, tiedä häntä. Tuli vaan mieleen, että eikös se giljotiini ollut jonkinmoinen automaatti, miks eivät ostais noita koneita jostain museoista....
Reissussa on kiva olla, mutta myös kotiin on kiva palata. Paluulennolla Saudian lentoemot tyrkkäsivät lounaan eteen 11.30, kahvia tarjottiin 11.32 ja brikat kerättiin 11.50.....sitten jaettiin silmälaput ja pantiin valot pois, hyvä yötä.  Niin, kyseessä oli päivälento. Eikä edes vettä tarjoiltu loppulennon aikana.... taitaa olla tytöillä urakkapalkka.
Merivesi on 27 ja ilmakin reilu 30, mikäs täällä on lämmitellessä:)

Margherita on italiainen ravintola

Jedda on iso kaupunki, ja täällä on paljon ravintoloita, moneen makuun ja monen hintaisia. Paikallinen pikaruokaketju AlBaik tarjoaa vain ja ainoastaan rasvaista kanaa ja ranskalaisia ja pullasämpylää laatikkoon parilla eurolla; paikat on aina tupaten täynnä. Myös amerikkalaiset ketjut mäkkäristä alkaen ovat suosittuja. Ja tietenkin kaikki pikaruokalat ovat aina auki kellon ympäri, saudit elävät yöllä.
Normiravintolat on jaoteltu sinkkujen (=miehet) ja perheiden (miehet, joilla naisia mukana) osioihin ja yleensä näihin on myös omat sisäänkäynnit. Lisäksi pöydät ainakin perhepuolella on usein eritelty seinillä toisistaan yksityisyyden takaamiseksi. Oikeissa ravintoloissa on yleensä viikonloppuisinkin enemmän henkilökuntaa kun asiakkaista.... Mukava juttu täälä ulkona syömisessä on, ettei ruoka-annosten jakamista ja sekoittamista katsota ollenkaan kieroon, annoksia ei tarvitse tilata kaikille omia.
Italialainen ravintola Margherita avattiin muutama kuukausi sitten ja se taitaa olla ensimmäinen länsimaisittain käyttäytyvä paikka tässä kaupungissa. Ja sinne on hyvä tilata pöytä etukäteen, varsinkin viikonloppuisin.
Vain yksi sisäänkäynti ja vain yksi suuri ravintolasali, sisustettu maukkaasti 50-60-luvun europpalaiseen henkeen. Pöytääsi voit odotella baaritiskillä, ihan kuin euroopassa konsanaan. Juu, tarjoilussa tietty on tässä kohti toivomisen varaa, mutta pääasia on, ettei ketään erotella ihan vaan kulttuurin perusteella. Viikolla sinkuille erotetaan "mukamas sermillä" oma osio, mutta silloinkin se on aika näennäinen tämän maan normeihin nähden.
Ravintola on erittäin suosittu länsimaisten siirtolaisten keskuudessa, koska se tuntuu ihan ravintolalta, ympäristöineen ja meluineen. Pizzatkin paistetaan kaikkien näkyvillä. Toinen suuri asiakasryhmä näyttää olevan saudityttöporukat. Naiset tulevat syömään ja iltaa viettämään keskenään, ihan kuin länsimaissa. Tässä näkyy myös "kaupunkilaisten" ja "maalaisten" ero.Nämä ravintolaan tulevat naiset pukeutuvat kirjaviin (lue edes vähän värillisiin) abayoihin, joiden tarkoitus ei ole välttämättä peittää kaikkia alla olevia muotivaatteita. Siis enemmän ja vähemmän napit auki :) Lisäksi huivit päässä ovat kirjavia ja peittävät mitä peittävät... Täällä sairaalan "maaseudulla" abaya on musta ja kasvot peitetään, iällä ei ole peittelemisen kanssa mitään tekemistä. No, kaupunkien jenginuorison keskuudestahan kaikki käytöksen ja kulttuurin rappeutuminen saa alkunsa.
Saudinaisen ravintolavarustukseen kuuluu aina myös ehdottomasti näyttävä käsilaukku, eikä kyse ole mistään pienestä iltalaukusta. Ihmettelen, mitä tarpeellista pitää raahata mukana helposti läppärin vetävän kokoisessa veskassa ravintolaan mennessä, kun eivät kuitenkaan ole taatusti töistä tulossa. Toinen juttu on, että laukut on toinen toistaan koristeellisempia ja kirjavampia. Staussymboleja, en tunnista oikeaa ja feikkiä Pradaa äkkiseltään. Minä olen erilainen nuori, tarpellinen matsku (henkilökortti ja raha) kulkee taskussa :)
Viime viikolla naapuripöydässämme istui 2 eurooppalaista jannua, resusissa farkuissa ja t-paidoissa. Muutama paikallinen nainen pölähti siihen  reippaasti kysymään, josko herrat suostuisivat yhteiseen valokuvaan. Totta  kai; siinä sitten poseerasivat erilaisissa kombinaatioissa. Sama toistui vielä pari kertaa ruokailumme aikana???? Kysyttiin sitten tarjoilijalta, että ketäs nämä julkut ovat? Portugalilaisia paikallisen potkupalloseuran tähtipelaajia kuulema, kas kun emme moista tienneet. Kysyin näistä pelajista vakituiselta taksisuhariltani, "tottakai kaikki tuntee nämä tähdet" oli vastaus. Nyt minäkin tunnista 2 tähtipelaajaa, ehkä:)
Kun ravintolasta on kyse, on tietenkin ruokalista myös tärkeä. Italialaista ruokaa, erittäin hyvää. Kaloreita säästämättä:) Hintatasokin on euroopalainen, joten se rajoittaa esim aasialaisten asiakkuutta. Hinnasta viis, joskun on kiva käydä "pikalomalla" pois tästä kummasta maasta. Vielä kun saavat ulkona olevan terassin valmiiksi.... viinitarjoilusta en haaveile, se olisi hukkaan heitettyä energiaa.
Suomessa Helatorstai, minulla viikonloppu. Illalla menen ranskalaisen sukellusseuran pippaloihin ja vasta huomenna sukeltamaan. Merivesi on ihanan lämmintä, melkein kuin ei menisi veteen ollenkaan. Sormiakaan ei palenna :)
Mukavia koulunpäättäjäisiä, juhlikaa kohtuudella.