Rauhallista Joulua Omanista

.... tasapuolisesti kaikille lukijoille.
Joulu sujuu sukelluksen merkeissä. Joulurauhanjulistuksen aikaan katselin tänään pohjassa nukkuvaa leopardihaita, olis varmaan voinu silittääkin :)
Hotellin respassa (ainut nettipaikka) laulaa juuri Bing Grosby valkoisesta joulusta ja oven pielessä töröttää komia joulukuusi. Kyllä tämä tästä, tuikkukynttilöitä on mukana ja ravintola tarjoilee myös punaviiniä.
Nauttikaa perinteistä, minä nautin uusista asioista.
Uudelle vuodelle toivon maailman rauhaa ja maailmantalouden paranemista.

Ranskalainen pikkujoulu

Joka vuosi tuntuu pikkujoulukausi ainakin suomalaisessa lehdistössä kirvoittavan jutun juurta; kuka on mokaillut ja kuinka pahoin yms galluppeja näyttää edelleen olevan. Luulen kuitenkin, että sekä ravintola- että taksiyrittäjien harmiksi pikkujoulut ovat vain varjo vuosikymmenten takaisista bakkanaaleista.
Tässä totaali jouluttomassa maassa ulkomaalaisten ryhmittymät järjestävät omia suljettuja bailujaan. Nyt minulla on kokemus ranskalaisten rakentamasta joulunaluspartysta.
Aika: keskiviikko 13.12, alkaen klo 2230, ilmoitettu aika klo 2100.
Paikka: Sierra Compound, muutaman tuhannen expatriotin "kylä" tässä ihan lähellä. Paikallinen juhlasali, joulukuusikin oli koristeltu
Baari: suppea, mutta oikea tarjonta
Buffet: keskitason työmaaruokalan juttuja, jouluun viittasi kuiva kalkkuna. Ranskalaista oli ainoastaan jälkiruokapöydässä ollut "jouluhalko", sukläämössöön kääritty sokerikakku.
Musiikki: discoteknoa, heiluvilla värivalotehosteilla ryyditettynä
Ohjelma: uusiin ihmisiin tutustuminen :)
Pöytäseurueeseeme kuului:
-kansaneläkeikäinen kummisetäfiguuri, sanoi olevansa alunperin egyptistä, mutta nyt irlantilainen
-mafioson vaimo, noin 25 v, Etiopiasta
-irlantilainen hippimies, jonka isoisä oli Sulo Ivalosta. Lappalaiselta poromiesesi-isältään hemmo oli oppinut tekemään viinaa hunajasta, hiivasta ja vedestä. Ihan kamala rankki.
-Saudi Airlinesin pilotti, keski-ikäinen teekutsuliikkeen kannattaja jenkki
-lentäjän vaimo, ilmiselvässä plastiikkakirurgiakierteessä oleva hienostorouva. Tuli mieleen se kauuniiden ja rikkaiden Taylor, tällä rouvalla kyllä suu vielä aukesi. Poskissa oli silikonit vähän päässeet valahtamaan....
-kansaneläkeikäinen mukamas ranskalainen alkoholisti homoseksuaali. Puhu sujuvasti venättäkin, kaikesta kännäämisestä huolimatta, vai juuri siksi?
-edellisen poikaystävä, about 25v hyvin pienikokoinen ja varsin sivistynyt arabipoika
Että tämmössessä seurassa teknoyökerhossa: varsin mielenkiintoista, mutta ei kovin mukaansa tempaavaa. Pahoja skandaaleja en nähnyt, vaan enhän minä niitä ihmisiäkään tuntenut. Jokunen kaatuminen tanssilattialla, ei muuta häiriötä. Tarpeetoonta lienee mainita, että olimme ensimmäisten kotiinlähtijöiden joukossa, aamulla alkoi sukellustyöpäivä.
Sitten politiikkakatsaus. Eduskunnassa riidellään, saako Patria myydä Saudi-Arabiaan aseita? Jos aseet ovat osa vientiteollisuutta, käyttääkö joku muu valtio sitten niitä eettisemmin, kuin tämä diktatuuri? Saudit näyttää valtaavan alaa myös rauhanomaisesti, yks prinssi osti ison osan Twitteriä sun muita medioita ja sommittelee myös oman tv-kanavan perustamista. Tuleeko tällä osaomistuksella sitten oikeus vaatia shariaa myös näihin  aiemmin vain länsimaisten käsissä olleisiin hapatuksiin ja tapain turmelijoihin.
Eiköhän nämä saudit ole kuitenkin turvallisempi vaihtoehto ostamaan kranaatinheittimiä kuin Pohjois-Korea. Pieni ja takapajunen maa, mutta pistää helposti maailmankirjat melkein sekasin.
Eikös se kaikkien maailmanjohtajien kliseinen joululahjatoive olekin maailmanrauha?
Rauhallisia jouluvalmisteluja, minä menen sukeltamaan :)

Home Sweet Home

Jo toista viikkoa olen nauttinut aurinkoisesta ja helteisestä säästä. Suomen lumettoman marraskuun jälkeen tämä valoisuus on mukavaa. Muutamia kertoja sain aamulla raaputella auton tuulilasia puhtaaksi jäästä, ei ollu kivaa. Työpäivän jälkeen oli taas ihan pimeetä.... Saimaan ranta oli jääsohkassa viimeisenä iltana saunoessani, menin silti säkkipimeään veteen.
Valkosormisuuteeni puuttunut erikoislääkäri kehoitti minua harkitsemaan lämpimämpää asuiympäristöä. Totta kyllä, täällä ei juurikaan koske sormia. Siis yksi hyvä peruste lisää asua ainankin toistaiseksi tässä kummallisessa maassa.
Vuodentakaiseen kokemukseeni verrattuna byrokratia on hävinnyt; tai ainakin nyt se rullaa kuin rasvattu salama. Tai sitten nyt on oikeat ihmiset hoitamassa oikeita asioita.
Täällä Alainin firmassa töissä oleva henkilöstöbyrokraatti sai käteensä asiallisesti Suomen ulkoministeriössä ja Saudi-lähetystössä leimatun avioliittotodistuksen kuukausi sitten, evästyksellä "toimi!" Meni melkein 2 viikkoa, ennen kun sain sähköpostiini ns kutsukirjeen toimitettavaksi Saudi-lähetystöön viisumia varten. Seuraavana arkipäivänä, eli maanataina menin lähetystöön ja kerroin haluavani lentää lauantaina. Tyttö sanoi, että 7 päivää kestää saada leima, mutta katsotaan.... soitti seuraavana päivänä, että viisumi on valmis.
Siispä lensin lauantaina suunnitelman mukaan, juuri ennen myrskyjen alkua.
Maanantai-aamuna kävin oleskelulupaa varten tarvittavassa terveystarkastuksessa ja se se vasta olikin hauska kokemus. Autonkuljetta puhui asioistani klinikalla mustien möykkyjen kanssa, maffi english.
Yläkertaan verikokeeseen, ole hyvä. Tässä vaiheessa jo harkitsin pakenemista, näytti aika kamalalta paikalta. Tunsin suurta helpotusta, kun näytettä tuli ottamaan aasialainen hoitaja. Niin mieli muuttuu kun vaihtoehdot on jotain vielä hurjempaa :) 1 putki verta, hiv, se riittää. Veriryhmä selvitetään kysymällä.
Sitten pitää ottaa keuhkokuva, etten vaan sairasta tubia. En tiedä laittoivatko kasettia 60-luvun koneeseen, enkä kanna siitä huolta. Kaikki abayat päällä, seiso tuossa.... valmis. En edes tiedä seisoinko oikeassa paikassa, vaan väliäkö tuolla. Pykälät tuli täytettyä, vastaus on valmis huomenna aamulla.
Ymmärrettävää, että tulos selviää nopeasti, kun kyseessä on vain rasti ruutuun tehtävä. Asiakasta ei konsultoida. Reilu vuosi sitten syyni oli tarkempaa, piti olla todistukset sairastetuista lastentaudeista ja negatiivinen raskaustestitulos yms. Tottahan sellaisen tietomäärän analysoimiseen menee viikkoja....
Sanomattakin on selvää, että tuo jonkun prinssin omistama klinikka tuomitsi minut täysin terveeksi kaikilta osin.... olisivatkohan edes huomanneet, jos olisin istunut pyörätuolissa tai kärsinyt pahasta astmasta. Tuolla paperilla sitten hakemaan lopullista oleskelulupaa, iqamaa.
Senkin kuuluu kestää parisen kuukautta, minun tapauksessani kokonaista 9 päivää! Edelliseen elämääni tässä maassa verrattuna minulla on nyt ihmisoikeudet. Saan pitää passini itse ja minulla on jatkuva exit-entry viisumi eli saan lennellä ulkomaille ihan mielihalujeni mukaan ilman etukäteisiä (2kk) anomuksia jollekkin hallintotyypille.
Suomen lehdistössä on viime aikoina keskusteltu Patrian asekaupoista Saudi-Arabiaan. Kaupat pitäisi perua, koska tämä on epädemokraattiinen ja diktatuurinen ja ties mitä valtio. Ihan totta, tuon epätasa-arvon allekirjoitan. Luulen, että byrokraateilla on eri linjat eurooppalaisille ja aasialaisille hakemuksille: Eurooppalinja oli ainakin nyt tosi sujuva:)
Matkalla tänne jouduin kivalle aikamatkalle 70-luvun neukkulaan. Yölento Istanbulista Jeddaan oli peruttu, joten veivät 5-tähden hotelliin nukkumaan. Marmoria ja kokolattiamattoa ja krumeluuria, lisämausteena baarissa näyttäviin juhla-asuihin pukeutuneita turkkilaisia naisia. Huone oli about puhdas ja suihkussa lämmintä vettä. Aamiainen oli kamala, kahvikin näytti vanhalta teeltä ja maistui ...., palvelu huonompaa kun Moskovskaja-hotellissa Breshnevin aikaan. Tulipahan käytyä Istanbulissa.
Lennon peruuntumisen syy oli mielestäni hyvä, ekologinen peruste. Aamulennolla meitä oli yhteensä 35 matkustajaa, osa edellisen päivän iltalennolta yhteyksien vuoksi myöhästyneitä, osa yölentolaisia ja osa oikeesti aamulentolaisia.... siis kovin vajailla koneilla lentäävät. Henkilökohtainen hiilijalanjälki kasvaa kauhiasti tuommosilla reissuilla.
Tänään on "perjantai" ja naapuri compoundilla ranskalaisten joulubileet; kiva nähdä mitä juhlaan kuuluu. Huomenna on taas sukellusta, se on kivaa. Typpibalanssinikin alkaa palautua normaaliksi 6 viikon sukellustauon jälkeen:)
Muistakaa marttojen neuvo jouluhösötyksessä: jos ette aio viettää joulua komerossa, ei sitä tarvitse joulua varten siivota.

Magic Kingdom osa 2/ kivusta nautintoon on matkaa.....

.....pelottavan vähän, jos edes sitäkään.... Biisi on nimeltään Hiekka, Apulannan tekoja. Sopii nimensäkin puolesta aavikkovaltioon. Duuni oli se kipu, nyt kerron nautinnoista :)
Työ on vain osa, vaikka kyllä varsin välttämätön osa elämää. Olen jo todennut, että viikossa on 168 tuntia, joista vietin sairaalassa 50-60, siis reilu 100 jäi ihan omaan käyttöön. Alunperin halusin Jeddaan, koska sukellus on jo yli 30 vuotta ollut tärkea osa elämääni ja Punainen meri on tunnetusti hieno sukellusmesta. Nyt voin jälleen todeta, että urheilusukellus on (hauska) täydellinen harrastus. Ilman sukellusta olisin palannut maitojunalla Suomeen.
Elämä on pitkälti sellaista, miten sen itse muotoilee ja miten asioihin suhtautuu. Minä päätin hypätä uuteen /sukellusmaailmaan ja uskaltaa muitakin ennen kuulumattomia juttuja. Lopputulos on mielestäni loistava.
Mukana on varmaan myös aimo annos hyvää tuuria ja onnea (mielestäni ansaitsen sen), tapasin oikeita ihmisiä heti seikkailuni alkumetreillä. Tämä vaati avointa mieltä, never say never.
Beachillä kuulema näytin epätoivoiselta... etsiskelin vain sukellusparia. No, olin aamulla sukeltanut jonkun egyptiläisen alottelijan kanssa, varsin työläs keikka. Tyyppi oli varmaan ostanut Open Water-lisenssinsä josta Kairon basaarista, halvalla. Kalliimmilla korteilla myös osataan sukeltaa...
Sveitsiläinen sukellusfriikki, kouluttaja Alain Mathys näki ahdinkoni ja lupasi sukeltaa kanssani ensi viikolla. No, siitä sitten poiki lisää sukellusta ja muutakin sukellusaiheista puuhaa, PADI-kouluttaja kurssikin talven mittaan. Sukellusihmisille tiedoksi: suosittelen vahvasti Padi-uran aloittamista jostain vähän helpommasta kuin kouluttajakurssista. Minä kuitenkin tein sen(kin).
Elämä muotoitui pikkuhiljaa: sairaalassa teen sen mikä on pakko, vapaa-ajalla sen minkä haluan ja voin. Sanomattakin on selvää, että ajatusmaailmani ei ollut National Guards -sairaalan hengen mukainen, tein vaan just sen mikä on tarpeellista, en yhtään enempää! Suomalainen tarpeellinen on kovin vähän aasialaiseen terpeelliseen verrattuna. Siis työtä niin vähän kuin mahdollista, täysin vastakohtainen  ajattelu entiseen elämääni verrattuna.
Osaamistani ja pärjäämistäni sukellusmaailmassa en koskaan epäillyt, vain ja ainoastaan uusi tulevaisuus herätti ajatuksia. Uskon kuitenkin kohtaloon, karmaan ja hyvään tulevaisuuteen. Siksi olen sanonut "eläkevirkani" irti "Etelä Saimaan keskusssairaalassa" ja jatkan elämääni Alain Mathysin aviovaimona Jeddassa. Tavoitteenamme on sukeltaa tulevaisuuteen yhdessä, männes näkkee mihin meriin päädymme.
Sota-aikoja on viime aikoina muisteltu ainakin lehdistössä ja uskon talvisodan ajatukseen: ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Viikon olen entisessä kustannuspaikassani leikkuussalissa puuhastellut ja olen jo nyt saanut ammatillisen itsetuntoni takaisin. Kiitos Indrekille, Jukalle (Kettunen), Arturille ja Beatalle ja kaikille muille, jotka uskotte ammattitaitooni leikkausssali sairaanhoitajana. National guards ei saanut minua tapettua.
Tänään saunoin Hinkanrannassa. Pohjoisesta tuulee, ilma on about 0 ja vesi jotain plussalla. Siis tietenkin uin... kaipaan Punaiseen mereen ja kotiin Jeddaan.
Kaiken kokemani ja kokemuksistani oppimani perusteella uskon nyt, että kaiken muutoksen/ parannuksen alku ja juuri on peiliin katsomisessa. Mitä minä voin tehdä parantaakseni omaa elämääni? Omia asenteitani voin muuttaa, antaa muiden kiukutella ja syytellä muita omasta kohtalosta; this is my life!
Yleisön pyynnistä blogi jatkuu, edelleen toivon ideoita ja kommentteja.

Magic Kingdom osa 1/ Tehtävä suoritettu

Vuosi on tässä omituisessa maassa lusittu ja sen tein, minkä lupasin. Minulla oli vuoden työsopimus tuohon itseään sairaalaksi nimittävään kuninkaan henkivartiokaartin ylläpitämään aikuisten päivähoitolaitokseen, yhtään työpäivää en ollut pois. Siis olen erittäin itsepäinen tyyppi, viisaampi olisi varmasti jo antanut
periksi.
Tulin tänne seikkailumielessä ja ajettelin olevani ammatitaitoinen sairaanhoitaja. Odotin oppivani uusia juttuaja, ja ajattelin voivani myös hyödyttää uutta työyhteisöäni osaamisellani. Ajattelin myös, että hoidon täytyy olla hyvin korkeatasoista ja vaativaa tässä sairaalassa, koska etukäteen täyttämäni pumaskat vaativat erittäin laajaa ja monipuolista osaamista. Tiedän myös olevani kohtuullisen fleksiibeli työtapojen ja toimien suhteen, enkä hermostu ihan pienistä ohjelman muutoksista. Ajatuksena "noinkin voi tehdä, mitä muuten teet?" ei ole vieras mutta mutta......
Nyt olen vuotta viisaampi ja tiedän olevani ammatillisen osaamisen ja joukkoihin sopeutumisen, uusien työtapojen oppimisen ja hyväksymisen sekä nöyrän palvelualttiin asenteen omaksumisen suhteen täysi  nolla. Siis leikaussalihoitajana ihan yhtä hyvä kun kuka tahansa nainen kadulta. Täällä lienee jono  Manillaan asti :) Kumman kasvattava kokemus, kun tajuaa pudonneensa ammatillisesti ihan pihalle ja samalla suorittavansa hidasta, mutta varmaa ammatillista itsemurhaa.
Papereita siivotessa luin joitain alkuviikoilla luennoilla kirjoittamiani kommentteja. Onneksi en silloin tiennyt, kuinka oikeassa taivasteluissani olin. Jos olisin oikeasti tiennyt työni tulevaisuuden, olisin varmasti heittänyt kirveen kaivoon. Suomessa pidin työstäni, enimmäkseen, enkä aamulla ensimmäisenä ajetellu voi v....! Kun työtä on tehtävä omaatuntoaan vastaan ja "think about the money" kommenttien saattelemana, rasittuu pää ihan kauhiasti. Sressi ei vähene kelloon tuijottamisella ja tuntien ja päivien laskemisella...
Työyhteisö oli jakautunut jengeihin ihan niin kuin kaikissa sairaaloissa ympäri maailman. Täällä kuiten jengien reviirit ovat mafiatasoa, eikä ulkopuolisia hyväksytä. Omaa "osaamista" suojellaan raivokkaasti ja muita puukotetaan selkään vapaasti ja avoimesti. Eurooppajengi on sairaalassa äänestänyt jaloillaan jo pitkään, siis ei mitään henkiinjäämis mahdollisuuksia. Arabien tai aasialaisten kanssa on vaikea päästä enempiin puheisiin kieliongelmien takia; en oppinut tagaloa tai edes arabiaa. Ryhmät pysykööt omissa kulttuureissaan. Lisäksi täytyy muistaa, että eri henkilöstöryhmät eivät juuri kommunikoi keskenään.
Mitä se semmonen tiimityö on, jokainen ajakoon vain omaa etuaa.
Kukas siitä potilasparasta sitten välittää? Omaiset päivystää leikkausosaston ulkopuolella väsymättä, illan tullen nukkuuvat siinä oven edessä tarpeen mukaan. Tietyt pykälät potilasturvallisuuden yms nimissä kyllä täytetään, mutta harvat muistavat sanoa edes hyvää huomenta potilaalle. Oman selustan  turvaaminen on enimmäksen "hauki on kala" tasolla. Rättikaavake on täytettävä kaikilta osin, oli kyse kokopäivän laparotomiasta tai lonkan suljetusta paikoilleen asettamisesta. Mieleen tuli ajoittain sopulilauma, joka sokeasti seuraa johtajaa, ja menee mereen...
Selustan turvaamiseen liittyy myös totaalinen oman vastuun kantamisen puute. Minkäänlaisia omia päätöksiä ei saa tehdä, kaikki luetaan säännöistä ja määräyksistä. Jopa instrumenttikorivalinnat on määrätty, omaa mielipidettä ei ole. Jos jotain puuttuu valikoimasta, se on aina Riad´in vika, kun ei pääkallonpaikka toimita. Rankaa puuhaa.
Johtaminen ja alaistaidot olivat myös kovin outoja. Johtajat eivät edes yrittäneet peitellä selkeää suosikkijärjestelmäänsä, tasapuolisuus ei ole täällä mikään hyve eikä sellaista tarvi edes ajatella. Rasismi ja rotuoppi jyllää täälläkin, usein uskonnon varjolla. Oma tavoitteen saavuttamiseksi ja aseman parantelemiseksi kaikki keinot on sallittuja, nuole ja puukota ihan tarpeen mukaan. Isolla osalla henkilökuntaa oli myös vaikeuksia ymmärtää, miksi siellä sairaalassa oikein käydään: no rahan takia! Mutta pitääkö sitä varten myös tehdä töitä, onks pakko jos ei taho? Tottahan kunnon mukava pomo antaa eri vapauksia.... ainahan tuolla noita vähemmän co-operatiivisia / vääräoppisia valkonaamoja löytyy...
Nyt olen jo toista viikkoa toipunut kokemuksestani ja painajaisetkin ovat enimmäkseen häipyneet. Niinhän se on, että yrittänyttä ei laiteta ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa..... nyt pitäis miulla olla siis kovin vahva olo.
Työ on kuitenkin vain osa kokonaiselämää, hyvät ja huonot kokemukset pitää laittaa samaan kuppiin.  Mieli pitää pitää avoimena, kehnotkin kokemukset ovat oppia ikä kaikki.
Magic Kingdom osa 2 on positiivinen juttu :)

Korkeantason terveyskasvatusta

Jo alakoulussa opitaan, että tautien ennalta ehkäisy on helpompaa kuin hoito. Kumisaappat loskalla ehkäisee flunssaa ja liukuesteet talvikengissä luunmurtumia. Isoja terveysongelmia on täälläkin, vaikka torireissuilla jäätä näkee vain myyntitiskeillä. Kyllä, täällä myydään jäätä.
Saudit ovat maailman lihavin kansa, vielä isompia kun amerikkalaiset. Supermarketin kassajonossa kärryjen sisältöä katsellessa en hämmästy, että xxl-koko on täällä vaatimaton ja diabetes lähes kaikilla keski-ikäisillä. Tyyliin kuuluu lisäksi liikunnan totaalinen välttäminen, auto ajetaan aina oven eteen. Ihan ymmärrettävää, kyllä varmasti hiottaa ja väsyttää raahata sataa kiloa reilun 40 asteen kelissä :)
Lokakuussa on täällä vietetty rintasyöpäkuukautta, kampanjaa vetää varsin näkyvästi hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Reema. Harmittavan paljon täällä näkee käsistä karanneita syöpäpotilaita. Kaikenmaailman syöpää on paljon, rintasyöpä on naisten yleisin syöpä tämänhetkisenkin tilastoinnin mukaan.
Vaan näitä asenteellisia hoito-ongelmia on paljon.
Suuri osa väestöstä asuu edelleenkin aavikoillla, ei sieltä kaupunkiin lähdetä tissipattia esittelemään. Eikä moisia muhkuroita pidetä tärkeänä, lukutaidoton nainen ei seuraa naistenlehtiä. Tärkeä perustelu on, ettei vaan joudu mieslääkärille rintojaan altistamaan, tai vaikka miespuolinen teknikko mammografiaa suorittamassa. Naislääkärit ovat edelleen vähemmistö.
Kouluttamattomuuteen ja uskomuksiin liittyy myös naisten pelko avioliittonsa puolesta. Jos vaikka rinta jouduttaisiin poistamaan, olisi avioero selvä juttu. Kyllä tässä olisi miesten kouluttajallekin runsaasti töitä.
Edelleen uskonnollinen ooppiumi panee kansan uskomaan, että taudit ja vitsaukset ovat Allahin tahto, ei siihen ihmisellä ole vastaan sanomista.
Uskomuslääketiede on myös yleistä. Sairaalassa näin paljon potilaita, joilla oli palovamma-arpia kipukohdassa. Pienellä pojalla täpliä takatraivo täynnä päänsäryn hoidoksi ja naisella mahanahka kuin pantterilla ummetuksen parantamiseksi; ainakaan näillä tyypeillä ei syöpä ollut parantunut nahkaa käryyttämällä. Ei kyllä oikeat lääkäritkään enää mitään pystyneet parantamaan. Hulluinta on, että useat lääkäritkin väittivät, että kyllä tämä poltteluhoito joskus auttaa... ehkä nuha paranee parissa viikossa.
Eihän näitten uskomushoitojen käyttö ole pelkästään lukutaidottomien beduiinien juttu; eikös Steve Jobbskin hoidellu haimasyöpäänsä paastoamalla ja vitamineilla. Eikä parantunut:(
Koska prinsessa on rintasyöpämarkkinoiden keulakuva, antaa kuningas mukavasti rahaa hoitoresurssien parantamiseksi. Erilaisia liikkuvia klinikoita on perustettu naisten saavuttamiseksi, tarjolla tietoa, tutkimusta ja hoitoa. Ongelma kuitenkin on, että useat naiset "katoavat" diagnoosin saatuaan; yllä mainituista syistä. Rahaa kunkku antaa hoitotilastojen perusteella, ei tehtyjen diagnoosien määrän mukaan. Jos syöpää ei hoideta, se ei näy tilastoissa, eli sitä ei ole. Viimeisellä viikolla hengitysvaikeuksien takia hoitoon hakeutuvia potilaita ei myöskään tilastoida perustaudin mukaan, vaan hoitoon hakeutumisen syyn mukaan.
Vielä hurjemman tilastoharhan aiheuttavat varakkaat sairastuneet naiset, he menevät ulkomaille hoitoon. Ja ovat myös pois tilastoista. Täällä väitetään kovasti, että maan terveydenhuolto on tasokkaampaa kuin esim. Amerikassa. Kuitenkin juuri edesmennyt kruunuprinssi Sultankin sairasti syöpäänsä enimmäkseen New Yorkissa. Ja vaikka kuin korkea-arvoinen kuninkallinen olikin, tuli kotiin lentokoneeen lastiruumassa.
Ei tälläinen käytös ole mielestäni hyvää markkinointia omille kansalaisille.
Kyllä minusta prinsessa Reema tekee ihan hyvää työtä, ei Roomaakaan rakennettu päivässä.
Miten tämä lähi-itä muuten kehittyy onkin jo toinen juttu. Gadaffista aika jätti, shariaa kovasti sommitteleevat tilalle. Libya oli ennestään jo lähes Saudi-Arabian veroinen, saattaa ainakin naisten asema kadota siellä kokonaan. Tunisiassakin islamistit voittivat..... täällä kuningas on lähes 90 eikä perijästä ole juuri nyt tietoa. Useimmat veljet ovat jo kuolleet ja jäljellä oleva Naif on kuulema kovin kovin konservatiivi:(
Uskonnolla on näköjään hyvä ratsastaa, varsinkin jos on mukava rahoitus esim saudi-arabiasta takana...
Maailman talouskin heiluu, mitä tästä vielä seuraa?
National Guards sairaala on nyt suoritettu, vielä kun passin sais. Ilmat on kivat, enää +35 päivisin, sukellusvesi about +30. Saipakin voitti oikein kunnolla :))

Suomi Saudi Arabiassa.... ja päinvastoin

Olen jo moneen kertaan kirjoituksissani maininnut, että tämä on kovin suljettu maa. Tänne ei huvikseen pääse, eikä paikalliset omasta mielestään juuri muita tarvitse, mitä nyt vähän töitä tekemään. Myös ulkomaailman tuotteet ja ideat ovat hyvin pitkälti pannassa, vääräuskoisten juttuja kun enimmäkseen ovat.
Kuitenkin myös kunnon muslimiveljet modernisoituvat ja sopeutuvat uuteen teknologiaan, omin ehdoin.
Selkeästi näkyvin ja varsinkin kuuluvin suomalainen juttu täällä on Nokian kännykkä. Soittoäänivalikoima lienee rajallinen näissä täällä myytävissä malleissa, koska se tuttu nokiatunnari kaikuu aina ja kaikialla. Ilman kännykkää ei beduiinikaan enää pärjää, varmuuden vuoksi sitä kuljetetaan aina kädessä eikä taskussa....silloin harvoin, kun siihen ei puhuta. Tähän kännykkäkulttuuriin kuuluu myös, että ravintolassa istuessa koko pöytäseurue puuhaa omien luuriensa kanssa, kovin sosiaalista meininkiä :)
Kaikki muu Suomesta tänne tuotu on sitten jo ainakin määrällisesti ihan marginaalista.
Paikallinen vesilaitos on liisannut tuhansia kuorma-autoja vedenkuljetukseen; vesijohto-ja viemäriverkosto kun kattaa vain keskikaupungin. Näitä vesirekkoja on monenkirjavia, runsaasti Euroopasta käytettynä ostettuja. Mukava nähdä Makkonen tai Kirmanen kuljettamassa puhdasta vettä ja Vatupassi tai Starkki viemässä paskaa käsitelylaitokseen. Siis autojen kierrätystä, loistavaa.
Kehätiellä olen myös nähnyt muutaman kerran puutavararekkoja, sahatavaran pakkauksissa luki eilen viimeiksi Vapo. Siis Suomi vie edelleenkin ainakin osittain jalostettua puutavaraa ulkomaille.
Näkyvin ruotsalainen juttu täällä on tietenkin Ikea. Sama kiemura myymäläkonsepti täälläkin ja samat "lihapullat" ja lohet kahvilassa kuin Tukholman Skärholmenissa. Tosin, nyt taitaa Kamprad kilpailuttaa sapuskansa maailman laajuisesti, lieneekö ruotsalaisilla enää mahiksia. Eihän ne lihapullat ole tänne taatusti tähän mennessäkään samoja kuin Ruotsissa ole olleet; ruotsalaisissa on varmasti sianlihajäänteitä. Ikeasta voi kodintarpeiden lisäksi ostaa myös ruokaa, näkkäriä, keksejä ja lohta. Maraboun suklaata on paljon, mutta myös Pandan lakritsaa ja joskus jopa suklaata. Vielä kun Fazer toimittaisi salmiakkia.....
1970-80-luvulla Suomi oli kova sana rakennusviennissä ja suomalaisia rakentajia oli täälläkin runsaasti. Nyt tässä työvoiman tuonnissa on siirrytty enimmäkseen halpatuontiin, näyttäis raha ainakin osittain ratkaisevan täälläkin. Totta, 1 suomalainen = 4-5 aasialaista palkkakustannuksissa... laadusta kun pitää maksaa....
Suurlähetystön arvioiden mukaan Saudi Arabiassa on tällä hetkellä noin 200 suomalaista, Jeddassa ehkä noin 20 henkilöä. Ei ole Suomiseuraa eikä lauantaitansseja, olen kuitenkin tavannut yhteensä 6 suomalaista eri yhteyksissä; ruotsalaisia en ainuttakaan.
Mitäs täältä sitten Suomeen tuodaan? Tavanomaista tarpeellista päivittäistavaraa, öljyä. Hiekka olis toinen saatavilla oleva tuote, jos nyt sitä johonkin tarvittais.
Tämä maa elää hyvin pitkälti tuonnin varassa, ruokakaupan he-vi osastollakin ainut paikallinen tuote on taatelit. Näin puusta katsoen olettaisi, että ilmasto olisi suopea kaikenmoiselle vijelytoiminalle, mutta kun ei.....Jopa beduiinisandaalit tehdään Pakistanissa.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta mitäs sitten tapahtuu kun ensin loppuu öljy ja sitten loppuu rahat, ensin kansalta ja sitten kuninkaalta? Ajoittain tuntuu, että tässä maassa ei nähdä omaa ...... pitemmälle; miehethän täällä ovat kaikesta vastuussa.