Tämä juttu kertoo, miten töissä voi olkaa oikeesti kivaa.
Ei käy kieltäminen, etteikö leikkaussalissakin joskus ollut huissin hauskaa, onneksi huviveroa ei voi soveltaa tapauskohtaisesti koskemaan vain tiettyjä tilanteita ja tiimejä työelämässä. Työ on kuitenkin työtä, ja otsasi hiessä on käsketty rieskasi ansaitsemaan. Ainakin sairaanhoitajien.
Sukelluskoulutus on mukavaa ja palkitsevaa, ihan loistava ura. Lisäpuuhana opetan compoundin lapsia ja aikuisiakin uimaan. Lasten opettaminen on ok, mutta aikuisten oikeesti se on aika kuluttavaa, kun keskittymistä rittää max 30 sekuntia. Ja tavoitteetkin on enemmän äitien tavoitteita kuin lasten sisäistämiä asioita. Juu, ei miusta olis lastentarha-ammattilaiseksi ollut, sen tunnustan.
Nyt miulla on lasten lisäksi 2 Mayaa opissa, 30-vuotiaita rouvia. Maya I on Kazakstanista ja Maya S on Indonesiasta. Lapset ovat aamupäivisin koulussa ja rouvat altaassa uimaopissa. Molempien aloitusargumentti oli "en osaa uida", mutta haluan oppia.
Härkää sarvista ja kas kummaa, rouvat uivat jo 2 harjoituskerran jälkeen altaa laidasta laitaan (15m) ihan asiallisen näköistä vapaauintia. Nämä tytöt kun eivät sano, että "en mie", vaan tekeevät mallin mukaan mitä pyydän. Kasvot veteen harjoitus vei 10 minuttia, siitä eteenpäin asiat on selvää pässinlihaa. Minä näytän ja selitän, ja tytöt tekee ja harjottelee, pyyteettämästi ja maanittelematta. Ei tarvi kiristää jäätelöannoksen menettämisellä tai lahjoa ylimääräisellä iPad pelillä, palkkio on uusi taito ja osaaminen. Tämmönen homma on palkitsevaa ja mukavaa, näen myös oman työni jäljen ja tytöillä on mukavaa yhdessä. Paljon keskinäistä kannustusta ja ajoittain jopa pientä kilpailuhenkeä. Ei tule semmonen olo, että lyön päätäni siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn, ilman tulosta.
Työympäristökin on aika ok, koko allas (15 x 25m) on yleensä aamulla autio ja vesi on sopivan lämmintä, 32 astetta. Aurinko paistaa, eikä ketään palenna:) Aikuistenkin opetussuunnitelma on varsin fleksiibeli, samoin uimatunnin pituus. Tänään vierähti 2 tuntia nopeasti, kun piti oppia hengittämään ja uimaan yhtä aikaa, ja vielä muistaa jalkapotkut. Tämän vaativan ja hyvinopitun koordinaatio taidonnäytteen lisäksi harjoittelimme pohjaan sukellusta, uponneiden tavaroiden poimimista. Molempien rouvien lapset kuulema naureskee, kun mammat ei pääse / pysty / kykene menemään pohjaan; eivät naureskele enää. Näin tyylipuhtaita linkkuveitsitaittoja pinnalta alas, ja poimittavat kapineetkin tulivat aina ylös. Niinhän se on, että harjoitus tekee mestarin:)
Mukavana lisänä kuuntelen kahden erilaisen kultturin edustajan juttelua kaikenmaailman asioista. Neljän lapsen äiti Maya ihmetteli yhden lapsen äiti Mayalle, että etkö ollenkaan pelkää jääväsi yksin vanhana, kun sinulla on vain 1 lapsi, hanki ihmeessä lisää.... eikä teillä syödä riisiä ja lihaa joka päivä? Kertoileevat toisilleen myös asioista, joista minä umpinaisena suomalaisena vaikenisin visusti muualla kuin ihan lähi-lähipiirissä. Monikulttuurisuus on rikkaus.
Vielä kun tuon rikkauden ymmärtäisivät esimerkiksi nuo Syyrian taiselijat, antaisvat kaikkien kukkien kukkia ja uskontojen rehottaa... niin kauan kun kukaan ei vahingoitu.... Joskus pitää olla tyytyväinen siihen, että tilanne ei ainakaan pahene; Syyrian kohdalla lienee syytä olla tyytyväinen tällä tasolla. Talouslama ja talvi puskee päälle, Saipa kuitenkin osoittaa positiivisia elonmerkkejä. Hyvä!
Meillä on esissä 4 päivän viikonvaihde. Kas kun saudien kansallispäivä osuu maanataille, kuningas päätti suuressa viisaudessaan, jo alkuviikosta, että sunnuntai on julkisen sektorin työntekijöille myös vapaapäivä. Kulttuurisodonnainen päätös ja hyvä päätös, paikalliset työppöset kun tuskin olisivat sunnuntaina hommiin laittautuneet.
Sveitsin kansallispäivä on oikeasti elokuun ensimmäinen, mutta mukava konsuli järjestää bileet aina syksymmällä. Eihän täällä elokuussa ole juuri ketään juhliin osallistumassa. Siis tänään menemme Sveitsin konsulaattiin syömään ja juomaan hyvin:))
Harrastakaa sienestystä ja marjastusta ja aloittakaa uusi harrastus , vaikka kansalaisopistossa. Eilisen joogan jäljiltä miulla on paljon kipeitä lihaksia, tai ainakin paikkoja, joissa lihasten pitäisi sijaita:))
Ei käy kieltäminen, etteikö leikkaussalissakin joskus ollut huissin hauskaa, onneksi huviveroa ei voi soveltaa tapauskohtaisesti koskemaan vain tiettyjä tilanteita ja tiimejä työelämässä. Työ on kuitenkin työtä, ja otsasi hiessä on käsketty rieskasi ansaitsemaan. Ainakin sairaanhoitajien.
Sukelluskoulutus on mukavaa ja palkitsevaa, ihan loistava ura. Lisäpuuhana opetan compoundin lapsia ja aikuisiakin uimaan. Lasten opettaminen on ok, mutta aikuisten oikeesti se on aika kuluttavaa, kun keskittymistä rittää max 30 sekuntia. Ja tavoitteetkin on enemmän äitien tavoitteita kuin lasten sisäistämiä asioita. Juu, ei miusta olis lastentarha-ammattilaiseksi ollut, sen tunnustan.
Nyt miulla on lasten lisäksi 2 Mayaa opissa, 30-vuotiaita rouvia. Maya I on Kazakstanista ja Maya S on Indonesiasta. Lapset ovat aamupäivisin koulussa ja rouvat altaassa uimaopissa. Molempien aloitusargumentti oli "en osaa uida", mutta haluan oppia.
Härkää sarvista ja kas kummaa, rouvat uivat jo 2 harjoituskerran jälkeen altaa laidasta laitaan (15m) ihan asiallisen näköistä vapaauintia. Nämä tytöt kun eivät sano, että "en mie", vaan tekeevät mallin mukaan mitä pyydän. Kasvot veteen harjoitus vei 10 minuttia, siitä eteenpäin asiat on selvää pässinlihaa. Minä näytän ja selitän, ja tytöt tekee ja harjottelee, pyyteettämästi ja maanittelematta. Ei tarvi kiristää jäätelöannoksen menettämisellä tai lahjoa ylimääräisellä iPad pelillä, palkkio on uusi taito ja osaaminen. Tämmönen homma on palkitsevaa ja mukavaa, näen myös oman työni jäljen ja tytöillä on mukavaa yhdessä. Paljon keskinäistä kannustusta ja ajoittain jopa pientä kilpailuhenkeä. Ei tule semmonen olo, että lyön päätäni siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn, ilman tulosta.
Työympäristökin on aika ok, koko allas (15 x 25m) on yleensä aamulla autio ja vesi on sopivan lämmintä, 32 astetta. Aurinko paistaa, eikä ketään palenna:) Aikuistenkin opetussuunnitelma on varsin fleksiibeli, samoin uimatunnin pituus. Tänään vierähti 2 tuntia nopeasti, kun piti oppia hengittämään ja uimaan yhtä aikaa, ja vielä muistaa jalkapotkut. Tämän vaativan ja hyvinopitun koordinaatio taidonnäytteen lisäksi harjoittelimme pohjaan sukellusta, uponneiden tavaroiden poimimista. Molempien rouvien lapset kuulema naureskee, kun mammat ei pääse / pysty / kykene menemään pohjaan; eivät naureskele enää. Näin tyylipuhtaita linkkuveitsitaittoja pinnalta alas, ja poimittavat kapineetkin tulivat aina ylös. Niinhän se on, että harjoitus tekee mestarin:)
Mukavana lisänä kuuntelen kahden erilaisen kultturin edustajan juttelua kaikenmaailman asioista. Neljän lapsen äiti Maya ihmetteli yhden lapsen äiti Mayalle, että etkö ollenkaan pelkää jääväsi yksin vanhana, kun sinulla on vain 1 lapsi, hanki ihmeessä lisää.... eikä teillä syödä riisiä ja lihaa joka päivä? Kertoileevat toisilleen myös asioista, joista minä umpinaisena suomalaisena vaikenisin visusti muualla kuin ihan lähi-lähipiirissä. Monikulttuurisuus on rikkaus.
Vielä kun tuon rikkauden ymmärtäisivät esimerkiksi nuo Syyrian taiselijat, antaisvat kaikkien kukkien kukkia ja uskontojen rehottaa... niin kauan kun kukaan ei vahingoitu.... Joskus pitää olla tyytyväinen siihen, että tilanne ei ainakaan pahene; Syyrian kohdalla lienee syytä olla tyytyväinen tällä tasolla. Talouslama ja talvi puskee päälle, Saipa kuitenkin osoittaa positiivisia elonmerkkejä. Hyvä!
Meillä on esissä 4 päivän viikonvaihde. Kas kun saudien kansallispäivä osuu maanataille, kuningas päätti suuressa viisaudessaan, jo alkuviikosta, että sunnuntai on julkisen sektorin työntekijöille myös vapaapäivä. Kulttuurisodonnainen päätös ja hyvä päätös, paikalliset työppöset kun tuskin olisivat sunnuntaina hommiin laittautuneet.
Sveitsin kansallispäivä on oikeasti elokuun ensimmäinen, mutta mukava konsuli järjestää bileet aina syksymmällä. Eihän täällä elokuussa ole juuri ketään juhliin osallistumassa. Siis tänään menemme Sveitsin konsulaattiin syömään ja juomaan hyvin:))
Harrastakaa sienestystä ja marjastusta ja aloittakaa uusi harrastus , vaikka kansalaisopistossa. Eilisen joogan jäljiltä miulla on paljon kipeitä lihaksia, tai ainakin paikkoja, joissa lihasten pitäisi sijaita:))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti