Case Elvis...

.... eli meijän biojäteastia.
Lehdessä mainostettiin, että jopa 20 000 kissaa hylätään vuosittain. Aika iso luku, kun kissoja kuitenkin on silmämääräisesti vähemmän Suomessa kuin täällä kuningaskunnassa. Onko tuo oikea hylkäämisluku, pidetäänkö jotain kirjaa myös tarkoituksella hävitetyistä kissoista?
Koirat on miusta kivempia kun kissat, mutta eivät tietenkään sovi lemmikiksi liikkuvaan perheeseen. Ja täällä koirat uskonnon mukaan katsotaan saataisiksi. Muutama koira meillä täällä compundilla näyttää kuiten olevan. Kissat sen sijaan kuuluu vuokrasopimukseen ihan samoin kuin sähkö ja vesi.
Meillä on Elvis, poika joka syntyi talvella terassille. Pentu selvisi rotanmyrkystä (sisarukset kuoli), matolääkkeistä ja kirpuista, ja melkein tykkää shamppoopesusta. Siis aika sitkeä otus. Äitikissa hengaili ympäristössä vielä elokuussa, mutta katsosi sitten teille tietämättömille. Separatioahdistus teki Elviksestä erityisen tahmean, se roikkui lahkeessa kiinni kuin iilimato muutaman viikon.
Sitkeä poika myös sikäli, että ollessamme reissussa, se huolehtii ruokahuoltonsa itse. Eikä näytä laihtuvan poissaolojemme aikaan. Ruuaksi käy enimmäkseen kaikki ylijäämäjutut. Ihan kompostiin verrattava laitos kissa ei ole, kun ei se syö hedelmänkuoria eikä servettejä. Ne pannaan sekajätteeseen... Kaikki ihmisruoka kelpaa, kananluut sun muut pastan jämät ja juuston kuoret. Paremman puutteessa kelpaa myös oikea kissan ruoka, semmoset murot.
Aamulla kissa odottaa aamiasta keittiön ikkunalaudalla, siitä kai näkee hyvin milloin tulen keittiöön. Ruokailun jälkeen on sopiva hetki yrittää livahtaa sisään, ilmastoinnin vieressä on niin paljon mukavampi nukkua kuin ulkona, kovalla alustalla ja kuumassa. Muutaman kerran Elvis on onnistunut jäämään epähuomiossa sisään, kun olemme poistuneet talosta. Ei se tuhoja nukkuessaan tee, en kuitenkaan halua sen viettävän aikaa sisällä. Mutta ei se ihan hölmö voi olla, koska osaa piiloutua tavoitteensa saavuttamiseksi.
Illallista se tulee kerjäämään maghreb-rukouksen aikaan ja tietty haluaa taas majoittautua sisään. Seurailee perässä, ja kiipeää jopa kylppärissä ammeen laidalle kun olen suihkussa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu jos ja kun se lipsahtaa reunalta märälle puolelle... pihalla se kisailee kyllä vesiletkun kanssa, kun pesen terassia. Eihän kissojen pitäs tykätä vedestä?
Kissojen älystä en tiedä, mutta ruoka ainakin saa ne toimimaan viisaasti. Tapasin pienen oranssin kissanpojan jokunen viikko sitten altaalta kotiin tullessani. Se seurasi perille asti, joten annoin ruokaa kovin nälkäiselle pennulle. Elvis on liian laiska hätistääkseen pieniä kissoja pois apajiltaan, vain isot kissat ovat uhka ja saavat kyytiä. Pentu hävisi illan mittaan jonnekkin, kulkukissoja kun ovat. Seuraavana iltana se tuli omatoimisesti takaisin, toi 2 sisarustaan tullessaan... ai meillä on kaikille avoin buffetti? Ei niitä sen jälkeen ole näkynyt, joku varmaan poimi säkkiin ja vei poies, se on kissojen kohtalo täällä.
Kissan oletettu elinikä on about vuosi, Elvis on jotain 8 kk. Saa nähdä, kuin kauan se meitä viihdyttää. Ja siten jos se katoaa, uusia pentuja on joka nurkan takan odottamassa.... Mukavahan varsinkin pentujen puuhailua on seurata. Elviskin nukkui pienenä poikana puussa ja taisteli raivoisasti varvassandaalin kanssa.
Naisten autoilusta näillä nurkilla voi lukea täältä. Männes näkkee, miten käy.... jos vaikka kuningas antais mahtikäskyn....
Pyhiinvaellus on vauhdissa, lentokentällä on valtavia charterjumboja ihan ruuhkaksi asti. Kansallinen lentoyhtiö Saudia on liisannut koneita pilotteineen lentoemoineen ympäri Aasiaa. Orient Thai yhtiöllä on täällä 5 doubledekkeriä näitten vaeltajien kuljettamiseen, koneet on jokseenkin jatkuvasti ilmassa. Lentäjiä on enemmän kuin koneita, joten tyyppeillä on aikaa myös vapaa-ajan toimintoihin. Ja nämä pojathan sukeltaavat ja lisäkouluttautuvat hyvin innokkaasti.... siis mukavaa puuhaa on riittänyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Joku näistä jokseenkin hulvattomista veikoista kyseli, miten ihmeessä pärjään niinkin kahelin porukan kuin pilotien kanssa.... kerroin jakanneeni "työpöytäni" melkein 30 vuotta kirurgien kanssa, joten ei tunnu missään!
Uimakoululaisetkin ovat edistyneet, parhaat 5 vuotiaat räpiköivät jo altaan poikki, eli 12 metriä. Hengityksen synkronointi tuntuu olevan vaikeaa....
Nyt saavat kuitenkin pilotit, lapset ja joogakin levätä, lennämmä yöllä Mauritiukselle. Siellä on kuulema muutakin puuhaa kuin sukellusta....
Kerätkää suppilovahveroita ennen kuin lunta tulee haitaksi asti ja kannustakaa Saipaa:))

Maijat

Tämä juttu kertoo, miten töissä voi olkaa oikeesti kivaa.
Ei käy kieltäminen, etteikö leikkaussalissakin joskus ollut huissin hauskaa, onneksi huviveroa ei voi soveltaa tapauskohtaisesti koskemaan vain tiettyjä tilanteita ja tiimejä työelämässä. Työ on kuitenkin työtä, ja otsasi hiessä on käsketty rieskasi ansaitsemaan. Ainakin sairaanhoitajien.
Sukelluskoulutus on mukavaa ja palkitsevaa, ihan loistava ura. Lisäpuuhana opetan compoundin lapsia ja aikuisiakin uimaan. Lasten opettaminen on ok, mutta aikuisten oikeesti se on aika kuluttavaa, kun keskittymistä rittää max 30 sekuntia. Ja tavoitteetkin on enemmän äitien tavoitteita kuin lasten sisäistämiä asioita. Juu, ei miusta olis lastentarha-ammattilaiseksi ollut, sen tunnustan.
Nyt miulla on lasten lisäksi 2 Mayaa opissa, 30-vuotiaita rouvia. Maya I on Kazakstanista ja Maya S on Indonesiasta. Lapset ovat aamupäivisin koulussa ja rouvat altaassa uimaopissa. Molempien aloitusargumentti oli "en osaa uida", mutta haluan oppia.
Härkää sarvista ja kas kummaa, rouvat uivat jo 2 harjoituskerran jälkeen altaa laidasta laitaan (15m) ihan asiallisen näköistä vapaauintia. Nämä tytöt kun eivät sano, että "en mie", vaan tekeevät mallin mukaan mitä pyydän. Kasvot veteen harjoitus vei 10 minuttia, siitä eteenpäin asiat on selvää pässinlihaa. Minä näytän ja selitän, ja tytöt tekee ja harjottelee, pyyteettämästi ja maanittelematta. Ei tarvi kiristää jäätelöannoksen menettämisellä tai lahjoa ylimääräisellä iPad pelillä, palkkio on uusi taito ja osaaminen. Tämmönen homma on palkitsevaa ja mukavaa, näen myös oman työni jäljen ja tytöillä on mukavaa yhdessä. Paljon keskinäistä kannustusta ja ajoittain jopa pientä kilpailuhenkeä.  Ei tule semmonen olo, että lyön päätäni siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn, ilman tulosta.
Työympäristökin on aika ok, koko allas (15 x 25m) on yleensä aamulla autio ja vesi on sopivan lämmintä, 32 astetta. Aurinko paistaa, eikä ketään palenna:)  Aikuistenkin opetussuunnitelma on varsin fleksiibeli, samoin uimatunnin pituus. Tänään vierähti 2 tuntia nopeasti, kun piti oppia hengittämään ja uimaan yhtä aikaa, ja vielä muistaa jalkapotkut. Tämän vaativan ja hyvinopitun koordinaatio taidonnäytteen lisäksi harjoittelimme pohjaan sukellusta, uponneiden tavaroiden poimimista. Molempien rouvien lapset kuulema naureskee, kun mammat ei pääse / pysty / kykene menemään pohjaan; eivät naureskele enää. Näin tyylipuhtaita linkkuveitsitaittoja pinnalta alas, ja poimittavat kapineetkin tulivat aina ylös. Niinhän se on, että harjoitus tekee mestarin:)
Mukavana lisänä kuuntelen kahden erilaisen kultturin edustajan juttelua kaikenmaailman asioista. Neljän lapsen äiti Maya ihmetteli yhden lapsen äiti Mayalle, että etkö ollenkaan pelkää jääväsi yksin vanhana, kun sinulla on vain 1 lapsi, hanki ihmeessä lisää.... eikä teillä syödä riisiä ja lihaa joka päivä? Kertoileevat toisilleen myös asioista, joista minä umpinaisena suomalaisena vaikenisin visusti muualla kuin ihan lähi-lähipiirissä.  Monikulttuurisuus on rikkaus.
Vielä kun tuon rikkauden ymmärtäisivät esimerkiksi nuo Syyrian taiselijat, antaisvat kaikkien kukkien kukkia ja uskontojen rehottaa... niin kauan kun kukaan ei vahingoitu.... Joskus pitää olla tyytyväinen siihen, että tilanne ei ainakaan pahene; Syyrian kohdalla lienee syytä olla tyytyväinen tällä tasolla.  Talouslama ja talvi puskee päälle, Saipa kuitenkin osoittaa positiivisia elonmerkkejä. Hyvä!
Meillä on esissä 4 päivän viikonvaihde. Kas kun saudien kansallispäivä osuu maanataille, kuningas päätti suuressa viisaudessaan, jo alkuviikosta, että sunnuntai on julkisen sektorin työntekijöille myös vapaapäivä. Kulttuurisodonnainen päätös ja hyvä päätös, paikalliset työppöset kun tuskin olisivat sunnuntaina hommiin laittautuneet.
Sveitsin kansallispäivä on oikeasti elokuun ensimmäinen, mutta mukava konsuli järjestää bileet aina syksymmällä. Eihän täällä elokuussa ole juuri ketään juhliin osallistumassa. Siis tänään menemme Sveitsin konsulaattiin syömään ja juomaan hyvin:))
Harrastakaa sienestystä ja marjastusta ja aloittakaa uusi harrastus , vaikka kansalaisopistossa. Eilisen joogan jäljiltä miulla on paljon kipeitä lihaksia, tai ainakin paikkoja, joissa lihasten pitäisi sijaita:))

Uimakoulussa maan tapaan

Suomessa uimataito kuuluu peruskoulun oppivaatimuksiin, viimeistään armeijassa poikien odotetaan oppivan uimaan oikeasti. Vaan jos hukkumistilastoja ihmetellään, voidaan helposti todeta, että uimataitotavoitteet jäävät saavuttamati. Lienee vesiliikunta-asenteissa myös pientä parantamisen varaa.
Tässä maassa ei koulussa ole liikuntatunteja, varsinkaan tytöille. Kulttuuriin ei kuulu kaikenmaailman pihaleikit potkupallon pelaamisineen ja puhin kiipeilemisineen, puhumattakaan jostain tavoitteellisesta liikunnan harrastamisesta. Lapset eivätkä useimmat aikuisetkaan osaa ajaa edes polkupöyrällä, sehän on paholaisen keksimä tavattoman vaarallinen vehje ja siksi jokseenkin kielletty kapine tässä maassa. Siis oman kehon koordinointi ja motoriset valmiudet ovat olemattomia, niin aikuisilla kuin lapsilla.
Vesilaitoksen alkuperäisväestö nyt kuitenkin keksi, että lasten on hyvä oppia uimaan, ja niin minä sitten olen parhaani näitten lasten kanssa yrittänyt. Pienin ongelma tässä uimakoulutoiminnassa on kieli, mukulat puhuu vaan arabiaa.
Lapset tulevat enimmäkseen nannyjensa kanssa, vain muutama äiti tulee paikalle. Pelkästään äidin hoidossa olevat lapset ovat selkeästi yhteistyökykyisempiä ja keskittymiskykyisempiä kuin nämä nannyjen luotsaamat mukulat. Tiedän, että nannyjen sun muiden piikojen duuni ei ole helppoa, mutta nyt tuo lastenhoito busines näyttää mielestäni ihan tappohommalta. Tokihan paikka saudiperheessä lastenhoitajana on filipiinolle usein lotovoitto, mutta elämä 24/7 periaatteela moisten kurittomien kakaroiden kanssa näyttää länsimaisin silmin kamalalta. Puhumattakaan, millaista kohtelua kukin sitten lasten vanhemmilta saa.....
Allasvesi on reilu 30 asteista, joten lämpö on ongelma ainoastaan minulle. Kun lillun 6 tuntia päivässä altaassa kirkaan auringon alla, on olo aika kypsä ja pehmeä iltapäivällä. Puhumattakaan, että vedenpitävät aurinkosuojat kestävät vain muutaman minuutin ja liukenevat...
Lapset kuuntelevat ohjeita ja katselevat demonstraatioita vaihtelevasti, enimäkseen eivät. Siis kaikki oppi verhotaan leikkiin jopa melkein 10-vuotiaille: Nemo liukuu näin ja sukeltaa näin..... mielikuvitus ennen kaikkea. Ja sitten kun saan lapsen liukumaan metrin, onkin jo suuren kehumisen ja ruokatauon paikka. Kulttuuriin kuluu jatkuva syöminen, suoritukset palkitaan keksillä ihan kuin koirakoulussa. Ravintosuosituksia täällä ei tunneta; kenelle suomalaiselle äidille tulisi mieleen syöttää grillimaustettuja transrasvaisia keinotekoisia lisäaineellisia perunalastun korvikkeita 2-vuotiaalle?

Kuten sanottu, lasten koordinaatio on olematonton, joten käsien ja jalkojen yht ´aikainen hallinta on mission impossible. Jos vielä jalkapotkut onnistuu yksistään auttavasti, käsivetojen lisääminen tuottaa tulokseksi sekavan hallitsemattoman kiemurtelun....
Kaikille vanhemmille ja nannyille olen selvittänyt, että lapsen motooriset valmiudet ratkaisevat, kuinka paljon hän oppii kurssin aikana, olympiauimareita ei näistä muksuista viikossa parissa leivota. Tavoitteet laitan jokaiselle erikseen ja olen ylettömän tyytyväinen, jos 3-vuotias liukuu metrin ja kelluu selällään auttavasti. Siis veteentotuttelu on avainsana:)
Kuvan tyttäret ovat hyvin energisiä ja ihan selkeitä adhd-tapauksia sekä mieletään että fysiikaltaan. Oppivat kuitenkin viikossa uimaan puolen altaan verran, about 5 metriä.
Tytöillä on paikallisen kulttuurin mukaiset uimamekot, helmat polviin. Altaan säännöt käskevät pukeutumaan normaaliin uimapukuun ja yks työppönen kävi jo miulle ilmottamassa, että tytöjen puvut eivät ole sääntöjen mukaisia. No, luettelin about 7 perustetta, miks ne on ok, alkaen auringon haitallisesta uv-säteilystä. T-paidat on kiellettyjä, mutta miun pitkähihanen paita on hyväksytty..... siis ongelma oli taas kerran enemmänkin rotuopillinen kuin asiallinen.
Ranskan opiskelu jatkuu..... huh huh.
Ramadan painaa päälle ja päivätoimintoja ajatetaan jo nyt alas; viikon päästä päivät on tyhjiä ja kaikki aktiviteetit tapahtuu öiseen aikaan. Kaupat sun muut pankit on puolilta öin auki ja vesilaitoksen saudivetoiset kokoukset alkaa esim kymmeneltä illalla..... hulluja hommia. Muista kuulleni yhdeltä keskussairaalan innokkaimmista leikkaajista, että yötyöllä ei ole siunausta.... yöllä tehdään vaan välttämätön. Mutta tämähän onkin uskon asia:)
Uskon asia lienee myös euro, Nokiaan ei taida enään kukaan palvoa...