Case Elvis...

.... eli meijän biojäteastia.
Lehdessä mainostettiin, että jopa 20 000 kissaa hylätään vuosittain. Aika iso luku, kun kissoja kuitenkin on silmämääräisesti vähemmän Suomessa kuin täällä kuningaskunnassa. Onko tuo oikea hylkäämisluku, pidetäänkö jotain kirjaa myös tarkoituksella hävitetyistä kissoista?
Koirat on miusta kivempia kun kissat, mutta eivät tietenkään sovi lemmikiksi liikkuvaan perheeseen. Ja täällä koirat uskonnon mukaan katsotaan saataisiksi. Muutama koira meillä täällä compundilla näyttää kuiten olevan. Kissat sen sijaan kuuluu vuokrasopimukseen ihan samoin kuin sähkö ja vesi.
Meillä on Elvis, poika joka syntyi talvella terassille. Pentu selvisi rotanmyrkystä (sisarukset kuoli), matolääkkeistä ja kirpuista, ja melkein tykkää shamppoopesusta. Siis aika sitkeä otus. Äitikissa hengaili ympäristössä vielä elokuussa, mutta katsosi sitten teille tietämättömille. Separatioahdistus teki Elviksestä erityisen tahmean, se roikkui lahkeessa kiinni kuin iilimato muutaman viikon.
Sitkeä poika myös sikäli, että ollessamme reissussa, se huolehtii ruokahuoltonsa itse. Eikä näytä laihtuvan poissaolojemme aikaan. Ruuaksi käy enimmäkseen kaikki ylijäämäjutut. Ihan kompostiin verrattava laitos kissa ei ole, kun ei se syö hedelmänkuoria eikä servettejä. Ne pannaan sekajätteeseen... Kaikki ihmisruoka kelpaa, kananluut sun muut pastan jämät ja juuston kuoret. Paremman puutteessa kelpaa myös oikea kissan ruoka, semmoset murot.
Aamulla kissa odottaa aamiasta keittiön ikkunalaudalla, siitä kai näkee hyvin milloin tulen keittiöön. Ruokailun jälkeen on sopiva hetki yrittää livahtaa sisään, ilmastoinnin vieressä on niin paljon mukavampi nukkua kuin ulkona, kovalla alustalla ja kuumassa. Muutaman kerran Elvis on onnistunut jäämään epähuomiossa sisään, kun olemme poistuneet talosta. Ei se tuhoja nukkuessaan tee, en kuitenkaan halua sen viettävän aikaa sisällä. Mutta ei se ihan hölmö voi olla, koska osaa piiloutua tavoitteensa saavuttamiseksi.
Illallista se tulee kerjäämään maghreb-rukouksen aikaan ja tietty haluaa taas majoittautua sisään. Seurailee perässä, ja kiipeää jopa kylppärissä ammeen laidalle kun olen suihkussa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu jos ja kun se lipsahtaa reunalta märälle puolelle... pihalla se kisailee kyllä vesiletkun kanssa, kun pesen terassia. Eihän kissojen pitäs tykätä vedestä?
Kissojen älystä en tiedä, mutta ruoka ainakin saa ne toimimaan viisaasti. Tapasin pienen oranssin kissanpojan jokunen viikko sitten altaalta kotiin tullessani. Se seurasi perille asti, joten annoin ruokaa kovin nälkäiselle pennulle. Elvis on liian laiska hätistääkseen pieniä kissoja pois apajiltaan, vain isot kissat ovat uhka ja saavat kyytiä. Pentu hävisi illan mittaan jonnekkin, kulkukissoja kun ovat. Seuraavana iltana se tuli omatoimisesti takaisin, toi 2 sisarustaan tullessaan... ai meillä on kaikille avoin buffetti? Ei niitä sen jälkeen ole näkynyt, joku varmaan poimi säkkiin ja vei poies, se on kissojen kohtalo täällä.
Kissan oletettu elinikä on about vuosi, Elvis on jotain 8 kk. Saa nähdä, kuin kauan se meitä viihdyttää. Ja siten jos se katoaa, uusia pentuja on joka nurkan takan odottamassa.... Mukavahan varsinkin pentujen puuhailua on seurata. Elviskin nukkui pienenä poikana puussa ja taisteli raivoisasti varvassandaalin kanssa.
Naisten autoilusta näillä nurkilla voi lukea täältä. Männes näkkee, miten käy.... jos vaikka kuningas antais mahtikäskyn....
Pyhiinvaellus on vauhdissa, lentokentällä on valtavia charterjumboja ihan ruuhkaksi asti. Kansallinen lentoyhtiö Saudia on liisannut koneita pilotteineen lentoemoineen ympäri Aasiaa. Orient Thai yhtiöllä on täällä 5 doubledekkeriä näitten vaeltajien kuljettamiseen, koneet on jokseenkin jatkuvasti ilmassa. Lentäjiä on enemmän kuin koneita, joten tyyppeillä on aikaa myös vapaa-ajan toimintoihin. Ja nämä pojathan sukeltaavat ja lisäkouluttautuvat hyvin innokkaasti.... siis mukavaa puuhaa on riittänyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Joku näistä jokseenkin hulvattomista veikoista kyseli, miten ihmeessä pärjään niinkin kahelin porukan kuin pilotien kanssa.... kerroin jakanneeni "työpöytäni" melkein 30 vuotta kirurgien kanssa, joten ei tunnu missään!
Uimakoululaisetkin ovat edistyneet, parhaat 5 vuotiaat räpiköivät jo altaan poikki, eli 12 metriä. Hengityksen synkronointi tuntuu olevan vaikeaa....
Nyt saavat kuitenkin pilotit, lapset ja joogakin levätä, lennämmä yöllä Mauritiukselle. Siellä on kuulema muutakin puuhaa kuin sukellusta....
Kerätkää suppilovahveroita ennen kuin lunta tulee haitaksi asti ja kannustakaa Saipaa:))

Maijat

Tämä juttu kertoo, miten töissä voi olkaa oikeesti kivaa.
Ei käy kieltäminen, etteikö leikkaussalissakin joskus ollut huissin hauskaa, onneksi huviveroa ei voi soveltaa tapauskohtaisesti koskemaan vain tiettyjä tilanteita ja tiimejä työelämässä. Työ on kuitenkin työtä, ja otsasi hiessä on käsketty rieskasi ansaitsemaan. Ainakin sairaanhoitajien.
Sukelluskoulutus on mukavaa ja palkitsevaa, ihan loistava ura. Lisäpuuhana opetan compoundin lapsia ja aikuisiakin uimaan. Lasten opettaminen on ok, mutta aikuisten oikeesti se on aika kuluttavaa, kun keskittymistä rittää max 30 sekuntia. Ja tavoitteetkin on enemmän äitien tavoitteita kuin lasten sisäistämiä asioita. Juu, ei miusta olis lastentarha-ammattilaiseksi ollut, sen tunnustan.
Nyt miulla on lasten lisäksi 2 Mayaa opissa, 30-vuotiaita rouvia. Maya I on Kazakstanista ja Maya S on Indonesiasta. Lapset ovat aamupäivisin koulussa ja rouvat altaassa uimaopissa. Molempien aloitusargumentti oli "en osaa uida", mutta haluan oppia.
Härkää sarvista ja kas kummaa, rouvat uivat jo 2 harjoituskerran jälkeen altaa laidasta laitaan (15m) ihan asiallisen näköistä vapaauintia. Nämä tytöt kun eivät sano, että "en mie", vaan tekeevät mallin mukaan mitä pyydän. Kasvot veteen harjoitus vei 10 minuttia, siitä eteenpäin asiat on selvää pässinlihaa. Minä näytän ja selitän, ja tytöt tekee ja harjottelee, pyyteettämästi ja maanittelematta. Ei tarvi kiristää jäätelöannoksen menettämisellä tai lahjoa ylimääräisellä iPad pelillä, palkkio on uusi taito ja osaaminen. Tämmönen homma on palkitsevaa ja mukavaa, näen myös oman työni jäljen ja tytöillä on mukavaa yhdessä. Paljon keskinäistä kannustusta ja ajoittain jopa pientä kilpailuhenkeä.  Ei tule semmonen olo, että lyön päätäni siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn, ilman tulosta.
Työympäristökin on aika ok, koko allas (15 x 25m) on yleensä aamulla autio ja vesi on sopivan lämmintä, 32 astetta. Aurinko paistaa, eikä ketään palenna:)  Aikuistenkin opetussuunnitelma on varsin fleksiibeli, samoin uimatunnin pituus. Tänään vierähti 2 tuntia nopeasti, kun piti oppia hengittämään ja uimaan yhtä aikaa, ja vielä muistaa jalkapotkut. Tämän vaativan ja hyvinopitun koordinaatio taidonnäytteen lisäksi harjoittelimme pohjaan sukellusta, uponneiden tavaroiden poimimista. Molempien rouvien lapset kuulema naureskee, kun mammat ei pääse / pysty / kykene menemään pohjaan; eivät naureskele enää. Näin tyylipuhtaita linkkuveitsitaittoja pinnalta alas, ja poimittavat kapineetkin tulivat aina ylös. Niinhän se on, että harjoitus tekee mestarin:)
Mukavana lisänä kuuntelen kahden erilaisen kultturin edustajan juttelua kaikenmaailman asioista. Neljän lapsen äiti Maya ihmetteli yhden lapsen äiti Mayalle, että etkö ollenkaan pelkää jääväsi yksin vanhana, kun sinulla on vain 1 lapsi, hanki ihmeessä lisää.... eikä teillä syödä riisiä ja lihaa joka päivä? Kertoileevat toisilleen myös asioista, joista minä umpinaisena suomalaisena vaikenisin visusti muualla kuin ihan lähi-lähipiirissä.  Monikulttuurisuus on rikkaus.
Vielä kun tuon rikkauden ymmärtäisivät esimerkiksi nuo Syyrian taiselijat, antaisvat kaikkien kukkien kukkia ja uskontojen rehottaa... niin kauan kun kukaan ei vahingoitu.... Joskus pitää olla tyytyväinen siihen, että tilanne ei ainakaan pahene; Syyrian kohdalla lienee syytä olla tyytyväinen tällä tasolla.  Talouslama ja talvi puskee päälle, Saipa kuitenkin osoittaa positiivisia elonmerkkejä. Hyvä!
Meillä on esissä 4 päivän viikonvaihde. Kas kun saudien kansallispäivä osuu maanataille, kuningas päätti suuressa viisaudessaan, jo alkuviikosta, että sunnuntai on julkisen sektorin työntekijöille myös vapaapäivä. Kulttuurisodonnainen päätös ja hyvä päätös, paikalliset työppöset kun tuskin olisivat sunnuntaina hommiin laittautuneet.
Sveitsin kansallispäivä on oikeasti elokuun ensimmäinen, mutta mukava konsuli järjestää bileet aina syksymmällä. Eihän täällä elokuussa ole juuri ketään juhliin osallistumassa. Siis tänään menemme Sveitsin konsulaattiin syömään ja juomaan hyvin:))
Harrastakaa sienestystä ja marjastusta ja aloittakaa uusi harrastus , vaikka kansalaisopistossa. Eilisen joogan jäljiltä miulla on paljon kipeitä lihaksia, tai ainakin paikkoja, joissa lihasten pitäisi sijaita:))

Yrittäjiä riistetään

...tässäkin rikkaassa maassa.
Maailmalla on yleinen käsitys, että tämä on ylettömän rikas maa, semmonen tuhannen ja yhden yön satumaa. Totta kyllä maassa on runsaasti rahaa, mutta vain murto-osa asukkaista on noita kuninkaallisia sun muita äveriäitä sheikkejä. Suurin osa väestöstä elää köyhyysrajoilla.
Elämisen perustarpeet on tietty täällä vähän toiset kun kylmässä Euroopassa; lämmitystä ei tarvi eikä talvikamppeita, polttoaine autoon on halpaa ja riisi edelleen melkein ilmaista. Eikä kaikenmaailman internettejä sun muita tarvita, varsinkaan jos lukutaito on olematon.
Yhtä kaikki, nyt yrittäjiä kyykytetään oikein tosissaan; tupakointi on kielletty ja työvoimaan on pakko palkata saudeja. Näillä eväillä pikkufirmat kaatuu kuin dominopalikat ikään ennen vuodenvaihdetta.
Tupakointikielto on nyt fakta, kahvilat ovat menettäneet jo lähes 80% tuotostaan, koska asiakkaita ei enää ole. Saudeista noin 1/3 tupakoi; otataampa huomioon ikäjakauma (väestön kasvu on huimaa, alaikäisiä on about puolet) ja naisten osuus kahviloiden käytössä (naiset ei käy kahviloissa). Tästä voidaan laskea, että jokseenkin jokainen täysi-ikäinen saudimies tupakoi....
Lehtikirjoittelussa kritisoidaan kieltoa kovasti; yhdessä jutussa verrattiin kieltoa siihen, että lapselta viedään tutti:) Lisäksi tupakoivat naiset ovat myös melunneet oikeuksistaan; miehet sentään voivat mennä kadulle tupakalle, mutta naiset eivät. Ei yhtään tekopyhää. Totta kyllä, koko kasvot peittävän tekokuituisen hunnun sisällä sauhuttelu voipi olla hengelle hupaa...
Lisäksi tämä tupakoimattomuus tietenkin hidastaa työtehoa, entisestään. Tätä logiikkaa en ymmärrä.
Sitten on tämä saudistamisohjelma, saudien ei pitäisi olla työttömänä. Pari viikkoa sitten laittoivat lain, että myös pienet, alle 9 hengen yritykset, ovat pakotettuja palkkaamaan saudeja, vähintään yhden. Saudin minimipalkka on 3000 paikallista rahaa, noin 600 euroa. Pesulanomistaja kertoi lehdessä ihan suoraan, että jos pitää ottaa saudi töihin, on laitettava 2 tai 3 aasialaista pois pelkästään palkkakustannusten takia. Pakistanilaiset ovat pienipalkkaisia, mutta tyytyväisiä ja työtelijäitä, kotimaassa tuskin olisi mitään työtä tai palkkaa.
Lisäksi nämä aasialaiset tekevät kuulema 3 miehen hommat valittamatta; ovat yleismies-jantusia eivätkä kitise työkuvaan kuulumattomista hommista. Työolosuhteekin ovat kuulema saudien kannalta sietämättömät.... Saudit eivät suostu näitten pienipalkkaisten hemmojen töitä tekemään, pesulassa ei tarvita johtajaa vain istumaan pöydän takana. Ja jos paikallinen palkataan silittämään, hän silittä, mutta ei tyhjennä tai täytä pesukonetta tai menen ostamaan lisää pesuainetta...
Täällä on huimat määrät semmosta duunariduunia, kadunlakaisua, ojankaivua, roskien tyhjentämistä ja taksin kuljettamista; eivät ole paikallisten suosikkiammatteja. Kuten ei minkäänlainen ravintolatyökään. Eilen "kotikadullani" puuhasteli 5 puutarhuria, pensasaitojen ja puidensiistimishommissa. Joukon pomo on ainoa, joka puhuu edes auttavasti englantia.Sain aitani toivomaani kuosiin.... luulen, että 10 rialin tipillä sain hänestä ikuisen ystävän:)
Tavoitteet on hyvät, mutta miten ne saavutetaan on eri juttu. Lehdessä on myös kirjoiteltu, miksi täällä yleensä säädetään lakeja, kun ne "häviävät" muutamassa kuukaudessa, mikäli kansalaiset eivät niistä pidä. Tällä perusteella tupakointikielto ei olisi kovin pitkäikäinen. Dubai on varsin edistyksellinen arabimaa, mutta siellä näytti tupakointi edelleen olevan sallittu. Lentokentällä oli tupakkahuoneita ja kuppiloissa tupakkapuolia.... ja taxfreessa valtvat savukevalikoimat.
Huomenna jännitämme jenkkien pressavaaleja, löytyykö kaikille edes äänestyspaikka itärannikolla?
Ja kannustamme Saipaa:)
Varovasti siellä lumisateisessa liikenteessä, maltti on valttia.

Wounded Knee

Reilu sata vuotta sitten amerikkalaiset halusivat päästä alkuperäisväestöstä, eli intianeista eroon. Huomattava taistelutanner oli Wounded Knee, vähän niin kuin Raatteen tie. 70-luvulla bändi nimeltä Red Bone teki varsin suositun radiorenkutuksen nimeltä Wounded Knee, tekivät intiaanien asiaa tällä musiikilla tunnetuksi.
Polviahan loukkaantuu jatkuvasti, mutta sukellusvammana.....
Jenkkipilotti suoritti sukelluskurssia, ihan asiallinen sukeltaja. Aalto kuitenkin paiskasi miehen koralleihin, kun oikeesti piti ottaa vielä yksi askel ja sitten vasta hypätä. Juu, polveen vähän sattu, mutta ei se haittaa, senkun mennään vaan. Eikä se polvi pahalta näyttänyt, semmonen pintavamma. Pikkusen mies oli ärsyyntynyt, kun kalat pyrki nyppimään ihosiekaleita sukelluksen kuluessa, mutta muuten ei mitään ongelmaa.
Sukelluksen jälkeen sitten tarkastelin polvea vähän paremmin, siinä oli vajaa 10 sentin vekki, polvilumpo näkyi:(  Ei semmonen laastarilla hoidu. "Eihän tämä mikään sukelluseste ole, kun vielä on yösukellus tekemättä?" Sain miehen pysymään pintamiehenä, mennään ompeluttamaan polvi sukelluksen jälkeen. Koska sairaalassa saattaa joutua odottamaan, (ja vamma oli jo "vanha"), mentiin ensi illalliselle.... ettei nälkä pääse yötä myöten yllättämään.
Valittiin maineikas saksalaisvaikutteinen sairaala, lähellä asumuksiamme. Ensiapu oli pieni huone, potilaat metrin päässä toisistaan... Ruuhkaakin oli, ilmeisesti joku afrikkalaisia duunareita kuljettanut auto oli kaatunut, ja ovella parveili 50 mekkoihin pukeutunutta huolestunutta mustaa miestä... olivat joukkueena huolissaan kaveristaan. Ei puhettakaan riehumisesta, mutta näky oli kieltämättä vähän kaoottinen.
Lasiluukun takana mies käski meidät "triage alueelle", siis niin kuin ensiapuhuoneeseen. Sitten meidät ohjattiin, ulkomaalaisia kun olimme, ainoaan erilliseen koppiin. Tähän mennessä kukaan ei kysynyt mitään, vammahan oli näkyvillä. Alain sai hoitaa ilmoittautumisen yms byrokratian, kukaan ei kysynyt hänen suhdettaan sukeltajaamme. Kun lääkärille oli saatu selvitettyä, mitä on tapahtunut, (sukellus ja kalastus on kaksi eri asiaa!) hän päätti ottattaa röntgenkuvan, ihan varmuuden vuoksi. Lähetteet sun muut paperit annettiin miulle, ja portsari lykkäsi pyörätuolin röntgeniin. Edelleenkään, kukaan ei kyseenalaistanut suhdettamme.... ihan vieraat mies ja nainen porukoissa tässä sukupuolten erottelun luvatussa maassa. Kuva otettiin, digitaalinen systeemi toimi ok, mutta se muu ympäristö. Lattioissa oli isoja "ojia", jotain putkitöitä taisi olla meneillään.... lisäksi seinällä oli ilmoitus, jossa kehoitettiin hakemaan rahat takaisin, jos hoito ei miellyttänyt allahin silmissä. Siis uskonto ennen kaikkea.
Luut oli ehjät, kuten odotettua, jokos nyt päästään ompelemaan?.... 3-nollan Prolenella puoskari vekin lopulta kursi kasaan, en viitsinyt sanoa, että olisin osannut tehdä sen paremmin. Sain kuitenkin katkoa langat, ja osasin sen edelleen.... :)) Koska haava on likainen, pitää antaa antibioottia. Ei riitä, että asiakas tietää olevansa allergiaton, kaikki antibiootit pitää testata subcutaaniannoksella.... tipan laittokin kesti kovin kauan, laitoin Perfalganit tippumaan itse....
Sairaalan apteekista sai lääkkeet, laittoivat Alainin ostamaan ne portsarin kanssa, ja sitten se pussi ohjeitten saattelemana annettiin miulle:)
Koko revohka kesti vajaa 3 tuntia, siis ei huono suoritus.
Hoitohenkilökunta oli saudeja ja aasialaisia, ja työilmapiiri näytti olevan vallan mainio. Ihan kuin tässä sairaalassa olisi ymmärretty tiimityöajatus, lääkäreitä myöten. Ei ollenkaan semmosta omaan pussiin pelaamista ja selkään puukottamista, mitä näin siellä aavikolla. Varustetaso oli saudistandardien mukaan ok, ompelulankaakin oli sekä resorboituvaa (vicryl silk!) että resorboitumatonta (prolene silk!) Käsidesiä ei ollut missään näkyvillä ja hanskat oli arsenikkilaatua, haisevat, talkilliset ja ohuet eli risat. Ei taatusti täytä lääkelaitoksen määreitä.
Summa summarum: pilotti saatiin sukelluskuntoon ja miun usko vahvistui entisestään; tämän maan sairaalat ei ole minua varten. Jatkan unelma-ammatissani sukelluskouluttajana.
Kunnallisvaalit tulollaan ja kohta on jo joulu.....
Euroopan talouskurjimus jatkuu ja uutta kriisiä näyttää pukkaavan Lähi-idästä...Israelilla näyttää olevan aikaa pohtia Välimeren laivaliikennettä, Estelleä, vaikka napit on vastakkain yhden jos toisen arabimaan kanssa. Saudi Gazettessa oli aika mielenkiintoinen artikkeli liittyen juutalaisiin: demokratia (ihan yleisessä mielessä) on juutalaisten keksimä salajuoni, jolla pyritään saamaan rauhanomaiset muslimit ja kristityt sotimaan keskenään...... tätä ei Armilan lukiossa kerrottu yhteiskuntaopin tunnilla 70-luvulla.
Kannustakaa Saipaa, näytti saaneen taas pisteen.