...ihan niin kuin loman kuuluukin olla. Sukellus risteilyaluksella hoituu ilman minkäänlaista stressiä, laittautuu vaan pelipaikalle aina, kun kutsukello soi. Oli kyse sitten sukelluksesta tai syömisestä.
Risteilyaluksella on täysihoito ja etukäteen sommiteltu päiväohjelma. Minä olin aluksella, jossa oli 19 italialaista ja 2 bulgaarilaista sukeltajaa lisäkseni. Muutamat rouvat kyllä vaan snorklailivat, mutta mukana olivat. Kulttuuripoliittisesti olen nyt viettänyt viikon Italiassa, niin välimerellistä oli meininki laivalla kielellisesti ja ruokineen (hyvää :)) kaikkineen. Huomionarvoista mielestäni on, että italialaisista vain muutamat puhuivat edes auttavasti englantia. Juttuseuraa en heistä juuri saanut.
Aamulla herättelivät ystävällisesti kello 06, jo ennen seitsemää auringonnousun aikoihin oltiin vedessä ekalla sukelluksella. Sukelluksen jälkeen oli tarjolla aamiaista, kahvi oli laihan puoleista mutta muuten ihan käypänen tarjoilu. Ruokailun jälkeen oli hyvä vetäytyä ateriaa sulattelemaan aurinkokannelle, aamutorkutkin oli oiva vaihtoehto.
Ennen puoltapäivää taas herättelivät, aika kuunnella selostus sukelluskohteesta ja siirtyä "sukellusdhoniin". Sukeltaman mennään pienellä, ja matalalla aluksella; sillä pääsee riutoille ja sillä on myös kätevä poimia virran kuljettamat sukeltajat. Märkä märkäpuku piti itse kiskoa päälle ja laitteet viritellä selkään, sitten vaan veteen. Kertaalleen kasattu laitepaketti sai olla paikoillaan kaiken aikaa, paineilmapullot täytettiin näppärästi "bed-side".
Sukellukset tehtiin oppaan johtamissa ryhmissä, ei parane itse lähteä omille teille haahuilemaan noin virtaisissa kohteissa. Hait viihtyvät ruokailemassa virtaisissa paikoissa joten sellaisiin paikkoihin niitä oli mentävä ihastelemaan. Taktiikka oli, että käytiin riutan reunaan mahalleen pohjaan, pidettiin tiukasti kivestä kiinni ja äimisteltiin ohikulkevaa liikennettä kuin Imatran ajoissa ikään. Kun aika on täysi, antaa virran viedä kotia kohti, joskus jopa kilometrien matkan. Välillä oli olo kieltämättä, kuin animaatiohahmolla lentokoneen siivessä roikkuessa. Ja riutta alapuolella vilisi pikakelauksella.
Lounaan jälkeen on hyvä viettää siestaa, ennen seuraavaa sukellusta. Ja illallista. Säntillistä ja selkeää toimintaa, voiko mitään rentouttavampaa olla olemassa?
Haita näin viikon aikana enemmän kuin tähänastisen 30-vuotisen sukeltajanaurani aikana yhteensä, niitä oli jokapaikassa. :) Hai on muotoilultaan ikivanha konstruktio, mutta mielestäni kestänyt aikaa vallan mainiosti. Mahottoman tyylikäs otus. Mantarauskun design on erikoinen, mutta sen sulavampaa liikehtijää on vaikea tästä luomakunnasta löytää. Upeaa ihasteltavaa. Valashaita etsiskelimme yhtenä päivänä, mutta eivät olleet seurallisella tuulella, jäi toistaiseksi näkemättä. Siis niiltä osin on harjoituksia jatkettava.
Nyt on viikko sukellettu ja hyvä niin. Edessä vielä pieni kaupunkilomaosuus Dohassa. Reilun viikon päästä jo tiedän, vaikuttiko tämä loma positiivisesti suhtautumiseeni National Guards -sairaalan hömpötyksiin. Vai suhtaudunko entistä kriittisemmin kaiken maailman lippujen ja lappujen täyttämiseen oman perseen pelastamiseksi, potilaasta sen kummemmin piittaamatta.
Risteilyaluksella on täysihoito ja etukäteen sommiteltu päiväohjelma. Minä olin aluksella, jossa oli 19 italialaista ja 2 bulgaarilaista sukeltajaa lisäkseni. Muutamat rouvat kyllä vaan snorklailivat, mutta mukana olivat. Kulttuuripoliittisesti olen nyt viettänyt viikon Italiassa, niin välimerellistä oli meininki laivalla kielellisesti ja ruokineen (hyvää :)) kaikkineen. Huomionarvoista mielestäni on, että italialaisista vain muutamat puhuivat edes auttavasti englantia. Juttuseuraa en heistä juuri saanut.
Aamulla herättelivät ystävällisesti kello 06, jo ennen seitsemää auringonnousun aikoihin oltiin vedessä ekalla sukelluksella. Sukelluksen jälkeen oli tarjolla aamiaista, kahvi oli laihan puoleista mutta muuten ihan käypänen tarjoilu. Ruokailun jälkeen oli hyvä vetäytyä ateriaa sulattelemaan aurinkokannelle, aamutorkutkin oli oiva vaihtoehto.
Ennen puoltapäivää taas herättelivät, aika kuunnella selostus sukelluskohteesta ja siirtyä "sukellusdhoniin". Sukeltaman mennään pienellä, ja matalalla aluksella; sillä pääsee riutoille ja sillä on myös kätevä poimia virran kuljettamat sukeltajat. Märkä märkäpuku piti itse kiskoa päälle ja laitteet viritellä selkään, sitten vaan veteen. Kertaalleen kasattu laitepaketti sai olla paikoillaan kaiken aikaa, paineilmapullot täytettiin näppärästi "bed-side".
Sukellukset tehtiin oppaan johtamissa ryhmissä, ei parane itse lähteä omille teille haahuilemaan noin virtaisissa kohteissa. Hait viihtyvät ruokailemassa virtaisissa paikoissa joten sellaisiin paikkoihin niitä oli mentävä ihastelemaan. Taktiikka oli, että käytiin riutan reunaan mahalleen pohjaan, pidettiin tiukasti kivestä kiinni ja äimisteltiin ohikulkevaa liikennettä kuin Imatran ajoissa ikään. Kun aika on täysi, antaa virran viedä kotia kohti, joskus jopa kilometrien matkan. Välillä oli olo kieltämättä, kuin animaatiohahmolla lentokoneen siivessä roikkuessa. Ja riutta alapuolella vilisi pikakelauksella.
Lounaan jälkeen on hyvä viettää siestaa, ennen seuraavaa sukellusta. Ja illallista. Säntillistä ja selkeää toimintaa, voiko mitään rentouttavampaa olla olemassa?
 |
| Lomamaisema |
 |
| Sukeltaja maistuu pahalle /foto by Flavio |
Nyt on viikko sukellettu ja hyvä niin. Edessä vielä pieni kaupunkilomaosuus Dohassa. Reilun viikon päästä jo tiedän, vaikuttiko tämä loma positiivisesti suhtautumiseeni National Guards -sairaalan hömpötyksiin. Vai suhtaudunko entistä kriittisemmin kaiken maailman lippujen ja lappujen täyttämiseen oman perseen pelastamiseksi, potilaasta sen kummemmin piittaamatta.
Asialliselta lomailulta kuullostaa ja näyttää, paljonkos kertyi sukelluskertoja ja -tunteja?
VastaaPoista