Kuninkaalla on valtaa

Home, sweet home. Kotiin oli kiva tulle.
Reilu viikko Suomessa sujui varsin rivakasti, kaikenlaista puuhaa oli paljon. Vaikka kuolema tapahtuisi kuinka "matalalla profiililla", pitää järjestellä paljon kaikenmaailman juttuja. Mielestäni onnistuimme mainiosti hoitamaan tärkeät jutut siunauksesta ja muistotilaisuudesta aina paperitöiden aloittamiseen asti viikon kuluessa. Nyt saa byrokratian rattaat pyöriä heinäkuun ajan, asioiden hoito jatkuu elokuussa.
Pikkujuttuja menivät muuttamaan poissaollessani: Viikonloppu on ollut täällä aina torstai ja perjantai, muualla lähi-idässä on ollut käytössä perjantai-lauantai malli. Tottahan tälläinen vapaapäivien sijoittelu on tehnyt hallaa varsinkin länsimaihin suuntautuvalle liiketoiminalle, tehollisia toimintapäiviä on ollut käytännössä vain 3. Viikonlopun siirtämisestä on puhuttu kautta maailman sivu, samaan tyyliin kuin Suomessa pohditaan, pitäisikö parveketupakointi kieltää. Juttu oli taas esillä soura-neuvostossa. Se on asiantuntijaelin, viisaita ihmisiä antamaan kuninkaalle neuvoja tärkeissä päätöksissä. Eivät taas päässeet puheita pitemmälle joten kuningas päätti: viikonloppu siirtyy perjantaiksi ja lauantaiksi nyt. Aikaa totutella ajatukseen tai järjestellä muita käytännön juttuja oli pari päivää.
Kuninkaan sana on laki, eikä täällä ole ammattiliittoja sun muita instansseja laittamassa kapuloita rattaisiin. Sanomalehdessä ilmoitettiin, että henkilöt, joilla on esim lääkärin aika lauantaiksi, tulkoot vastaanotolle seuraavana torstaina. Julkista liikennettä ei ole, joten aikatauluja ei tarvitse muuttaa. Eikä lottoarvontaakaan tarvitse pohtia. Jos nyt sattu olemaan vaikka häät sovittu torstaille, joka nyt onkin työpäivä, voivat ainakin paikalliset aina pitää pienen ylimääräisen vapaapäivän.
Putkinäköisenä yksinappisena joustamattomana persoonana kuvittelin tietenkin, että viikonloppu siirtyy "blokkina", perjantai on lauantai ja lauantai on sunnuntai. Eihän se niin ole, perjantai pysyy kirkkopäivänä ja lauantai ei enää ole "aatto"vaan toipumispäivä. Luulen vaan, että Euroopassa kaikenmaailman almanakkaneuvostoilla ja suomessa ainakin sak:lla olisi paljon sanotavaa ko järjestelyyn. Täällä yksityiset alat puurtaavat kuitenkin 6-päivästä työviikkoa, joten tuskin tämä muutos heidän elämäänsä kummemmin vaikuttaa. Eikä muuten muuta sukelluskoulutusaikataulujakaan, free-lancer puuhaa silloin kun on asiakkaita, ei viikonpäivien mukaan.
Ens viikolla alkaa pyhä Ramadan kuukausi, eli paastoavat auringonnousun ja laskun välisen ajan. Heinäkuussa on aika lämmin, päivälämpötilat ad 50 eikä vettäkään ole lupa juoda.... eli päivisin ei tapahdu enää yhtään mitään. Paikalliset nukkuu ilmastointilaitteidensa katveessa ja melastaavat ja mässäävät sitten kaiken yötä. Mielestäni tuo vedenjuonnin kieltäminen on vähän arveluttavaa terveyden kannalta, mutta laki on laki. Toki vääräuskoiset saavat tehdä edelleen mitä tykkäävät, kunhan kaikki tapahtu piilossa.
Suomalainen superruoka eli ruisleipä todisti viikonvaihteensa loistavan jokapaikan toimijan -maineensa. Olimme sukeltamassa avomerellä aika keikkuvassa kelissä, vene ei ollut merikelpoisin näkemäni ja miehistökin vähän niin ja näin. Kylmälaukkumme keikahti mereen aallokossa ja tietty tyhjeni.... painavat jutut kuten tonnikala ja juusto hävisivät sen siliän tien. Jälkiuuniruisleipä sen sijaan kellui hyvin, pikkusen oli suolavettä pussissa. Ei hätää, ripustin reikäleivän narulle kuivumaan. Lounasaikaan mennessä leipä oli ihan kuin just kaupasta ostettu.... mites olis käyny ranskanleivälle tai jollekkin viipaloidulle pullalle moisessa suolavesikylvyssä? Ikivanha, mutta edelleen erinomainen tuote.

Guttaperkkapirtti avomerellä, leipä kuivui tuulessa hyvin

Tulevan jenkkien kansallispäivän vietän merijalkaväen miesten kanssa merellä, todennäköisesti ilman ilman skumppaa ja kansallislaulua. Sukellusta senkin edestä :))
Eurooppalaisittain loistavan sukellusmatkakohteen Sharm el Sheikh`in kohtalo näyttää taas olevan vaakalaudalla: turismi kuolee ja valtiontalous romahtaa levottomuuksien ja vallankaappausten takia Egyptissä. Toisaalta, riutoilla on mahdollisuus levätä ja parantua....
Rauhallista lomakuukautta, uimavedet ovat näköjään ennätyslämpimiä.... jopa 24 astetta:))

Kauas on pitkä matka.... osa 3

Singapore Sling ja sauna....
Ohessa hajanaisia ajatuksia matkan varrelta.
Singapore on pinta-alataan pieni diktatuurisaari, joka kasvaa tilanpuutteen takia ylöspäin. Saarella on jo reilu 5 miljoonaa asukasta, tavoite on kuulema melkein 7 miljoonaa. Ahdasta on jo nyt. Matkalla lentokentältä hotelliin katseltiin loputtomia julman korkeita kerrostalorivejä, miten tuommosessa viidakossa edes löytää kotiin? Kaupunki on yltiösiisti ja vihreä, varsinkin tämän kotoisan vaalean ruskean hiekka-muovipussiympäristön jälkeen varsin piristävä näky.
Lentokentällä hämmästytti matkatavarahihnan vieressä seisonut shortseihin ja toppiin pukeutunut nainen... ai niin, täällä ei käytetä abayaa:) Pitkän lennon jälkeen iltakävelyllä kanavan rannalla piti oikein oivaltaa, että kyllä; voimme pysähtyä tämän kioskin terassille ja tyttö tarjoilee meille viinilasilliset. Niin sitä mökkiytyy tähän suljettuun vähän palveluja tarjoavaan yhteisöön.
Edellisestä oikeasta visiitistä kaupunkiin on jo 25 vuotta ja muutoksia on selvästi tapahtunut muussakin kuin rakennuskannan kasvamisessa. Muistan loputtomat feikkien Lacoste t-paitojen ja merkkikellojen kauppiaat. Lisäksi kamerat yms optiset vehkeet olivat huomattavasti edullisempia kuin Euroopassa. Nyt on ostoskadut täynnä autenttista luksustavaraa myyviä toinen toistaan arvokkaampia ostareita. Hinnat on pilvissä, ihan tavallisten tavaroidenkin hinnat. Taksikuski valitti, että asuminen Singaporessa on liian kallista useimmille tavallisille työntekijöille. Vain johtotehtävissä olevat pärjäävät....
Ajattelimme ostaa GoPro videokameraan punaisen suodattimen vedenalaiskuvauksen värien parantamiseksi. Ei löytynyt moista muovia kameroita myyvästtä ostarista. Sen sijaan Nikon laajakulma olisi maksanut melkein tuplasti sen, minkä se maksaa Amerikasta tilattuna. Hämmästyttävää oli myös käytettyjen kameroiden kauppa, liikeet oli pullollaan perinteisä järjestelmäkameroita. Laadukkaita ammattitason kameroita, mutta filmivehkeitä. Näyttivät kyllä myyvän filmiäkin ihan niin kuin Helios aikanaan, semmosesta kärjellään seisovasta neliöstä. Mutta missäs niitä kuvia sitten kehitetään... tuntuu, että vähän olivat ajastaan jäljessä.
Suoritimme myös pakollisen turistinumeron eli joimme Singapore Slingit kuuluisassa Raffles hotellissa.  Long bar ei ole kauhean pitkä,  mutta asiakkaat on edelleen ulkomaalaisia, kuten siirtomaavallan aikaan sata vuotta sitten. Joka pöydällä kamera, ja lähes kaikilla sama punertava drinkki edessä. Tarinan mukaan saaren viimeinen tiikeri ammuttiin ko hotellissa; hyvin tapettu, ei näkynyt tiikereitä. Been there, seen that;) Hämmästyttävää oli ruokaravintoloiden tapa sulkeutua jo iltakymmenen kieppeissä, pitää mennä syömään ajoissa;)

Odotetaanko vadenpaisumusta vai tsunamia

Singaporen jälkeen lenneltiin Indonesialaisilla kotimaan lennoilla sinne sun tänne. Palvelu oli kuin Aeroflotilla konsanaan ja kaikki puheet vain paikallisella murteella. Tarjoilu joka lennolla oli sama, muki vettä ja kelmuun pakattu sienimäinen vehnäpulla. Jo koneet on ajassaan ja oikein, ei tuo englannittomuus kauhiasti haittaa, mutta kun paluumatkalla mikään lento ei ollut kohdillaan.Kun eka lento myöhästyy ties minkä kiitoratamellakan takia, kaatuu koko järjestelmä. Olo oli kuin Amazin Racessa, ryntäilyä tiskiltä toiselle jatkolentojen toivossa. Oli myös hetki, kun meillä oli liput ties minne, kun ei tuo lentoyhtiön verkkokartta ollut ihan päässä. Yhtä kaikki, päästiin Jakartaan vain 8 tuntia myöhässä... kaatosateeseen ja kauhian nälkäisinä.
Jakarta on myös varsin vihreä ja kauhian laaja kaupunki. Oikeestaan se näyttää asuntoalueelta, pilvenpiirtäjiä ja slummia sulassa sovussa. Vaikka muslimivaltiosta on kyse, ollaan siellä hyvin suvaitsevaisia; moskeija ja kirkko nököttivät vieretysten. Lehdestä luin, että moskeijan rukouskutsut eivät saa kestää paria minuuttia pitempään, loput puheet on pidettävä vain ja ainoastaan seinien sisällä. Koska ympäristössä saattaa olla joku, joka tarvitsee lepoa ja rauhaa joko työn tai sairauden takia. Tai ei vaan muuten kiinnosta imaamin jutut. Suvaitsevuutta on myös se, että alkoholia tarjoillaan hotelleissa ja ravintoloissa sitä toivoville.
Turistikeikan teimme toiseen paikallisista museoista, merenkulkua ja kauppaa yms. Vanhoissa kauppamakasiineissa oli isot tilat mutta varsin vähän nähtävää. Suurin osa esineistä kun on varastettu, ja myyty edelleen. Isoimmat veneet oli paikallaan, lienee hankala kuljettaa pois. Eikä edesmenneiden kenraalien /diktaattorien/ korruptiokunkkujen kuvat kiinosta ketään; ne olivat jäljellä.
Museon ympärillä oli paikallisten slummialue, emme pysähtyneet ruokailemaan. Hajukin oli aika tömäkkä, Jakartassa ei ole viemäriverkkoa vaan kaikki paska työnnetään talosta ulos ja jokeen tms kanavaan. No eihän ihmisillä ole vesijohtoakaan noissa slummeissa..

Jakartan lähiö

Singaporen taksikuskit tekeevät turistioppaan hommaa kaiken aikaa ajaessaan, selittäävät ohikulkevia maisemia. Jakartassa ovat varsin vähäpuheisia, osittain varmasti kielitaidottomuuden takia. Mutta pitäshän kuskin sentään löytää määränpäähän... ihan tarpeetonta päämäärätöntä seikkailua ja hotellin etsintään. Asuimme sentään varsin isossa ja tunnetussa hotellissa, ei missään syrjäseudun bed and breakfast paikassa.
Illalla käytiin hotellin kylpyosastolla rentoutumassa ennen ruokailua. Siellä oli myös sauna, mielipiteeni mukaan ihan oikea sauna. Ei mikään semmonen siirreltävä kaappijuttu vaan paikalle rakennettu siististi varmasti ainakin 10 vuotta sitten paneloitu melkein 10 neliön sauna. Lisäksi puukiulu ja kauha löylynheittoa varten. Lämmintä ainakin 90. Hämmästyytävä kokemus:))
Tämä Aasian loma oli etukäteen suunniteltu suunniteltu. Tänään lennän Helsinkiin äkkilähtöperiaatteella, muutan päivän varotusajalla. Kuolema on on aina ikävä asia, mutta kun vanha, ei ihan priimakuntoinen ja yksinäinen ihminen kuolee aamukahvin keittoon, pidän asiaa enemmänkin onnellisena loppuna. Sanomalehtikin oli jo pöydällä avonaisena kahvikupin vieressä, ei sujuneet viimeiset vuodet sairaalan vuoteessa vaipoissa ja syötettynä.  Hyvä näin, Mirjam-kummilla on hyvä elämä ja vaivaton lähtö.
Pitääkö juhannukseen varustautua jotenkin erikoisesti?? Onko Saimaan vesi kylmää?

Kauas on pitkä matka... osa 2

Urheilusukellus on hauska harrastus, opetti kouluttaja Bengt Jansson Tukholmassa 70-luvun lopulla. Pitää vieläkin ehdottomasti paikkansa! Tämä mielipiteeni tuskin on enää uutinen:))
Papuan luoteiskulma sukelluskohteena on erinomaisen ja loistavan välimaastosta. Nyt voin varauksetta sanoa, että paras paikka, jossa olen sukeltanut, on Raja Ampat. Paljon on muitakin hienoja paikkoja, mutta kokonaistaloudellisesti tämä on paras valinta.
Sukelsimme päivittäin 3-4 kertaa, kohteista riippuen. Lähikohteisiin ajoimme veneellä laiturista 10-20 minuttia, ja sitten sukelluksen jälkeen takaisin kotiin. Kauempana oleviin paikkoihin varustauduttiin koko päiväksi, lounas nautittiin jonkun saaren autiolla hiekkarannalla. Palveluun kuului paikallinen sukellusopas, ja koska olimme ainoat asiakkaat, ei kohteiden valinnassa tarvinut tehdä selviytymiskohtaisia kompromissejä.
Sorido Bayn kotiriutta on rankattu lajirikkaimmaksi maailmassa, 374 lajia yhdellä sukelluksella. Tuskin näimme noin montaa laatua yhdellä keikalla, vaan en kyllä osaa noin pitkälle kaloja edes laskea. Mutta paaaallljoooon oli kaloja, iso ja pieniä, kaiken värisiä ja kokoisia. Välillä oli olo kuin ylikuormitetussa akvaariossa, piti huitoa sinttejä edestä pois, että pääsi etenemään.

Isompi kuin sukeltaaj, hieno elukka

Tämä on parin sentin mittainen etana

Laumasieluja parhaasta päästä:)

Vuorovesivirrat olivat ajoittain varsin rivakoita, roikuttiin kivissä koukun varassa ja katseltiin ohi kulkevaa Cousteaun filmiä. Virroissa viihtyviä haita ja barrakudia  oli aika paljon ja varsin isojakin yksilöitä. Juu, kaikki raajat on edelleen tallella, hait pelkää ihmisiä enemmän kun ihmiset pelkää haita, ei ne kimppuun käy. Viran mukana sukeltaminen on muutenkin varsin hauskaa, ihan kuin lentäisi. Kotiriutan sukellusten päätteeksi usein "lensimme" kotiin, rivakkaa kyytiä 5 metrin syvyisen riutan yli, kilometrin verran... ;)
Vuorovesi aiheuttaa myös sotkua veteen, laskuveden aikaan näkyvyys saatta laskea itämeren tasolle. Näillä sukelluksia pitää keskittyä pienten juttujen ihmettelyyn, mikäli virta  sallii pysähdykset. Kuvailin pieniä "nudibranch`eja", semmosia merietanoita. Pienimmät on sentin mittaisia. Tämmönen makrokuvaus on kivaa, koska kun kuvia katselee isolta ruudulta, näkee hämmästyttäviä asioita, kaikenmaailman näppyjä ja verkkoja sun muita ötököitten struktuureita. Toki ikänäköisenä kuvasin muutaman mukamas elävän jutun, vaan lähempi tarkastelu jälkeenpäin osoitti kohteet roskiksi, korallin muruiksi yms ei-tavoitteen mukaisiksi kohteiksi. Digikuvaus on sikäli mukavaa, että tulokset näkee saman tien, tai ainakin illalla tietokoneelta. Filmikameroiden aikakaudella piti tuloksia odotella pitkään, ja mahdollisten virheiden nopea korjaaminen oli mahdotonta.
Indonesiassa asuu myös muutama kotopaikkainen kalaerikoisuus. Mandarini kala on sini-puna-vihreä pieni kirjava veikko, kovin kaunis ja vikkelä. Auringonlaskun aikaan niitä saattaa nähdä ja hyvällä tuurilla ne jopa "tanssivat" sukeltajille. Toinen hauska olio on wobbegong, partahai. Nämä armeijakuosiseen ruskeaan verhotut hait nukkuuvat korallien alla, alaleuassa kasvaa kuin sammalta tai jotain risuja. Pintastruktuuri on erittäin tyylikäs, olis Marimekon suunnittelijoille haastetta.
Kävimme myös kahden saaren välissä olevassa kanavassa sukeltamassa. Samanlaisia isoja kiviä ja tunneleita niiden välissä muitan olevan Ruotsin länsirannikolla. Paljon kaunista pehmeää korallia ja erilaisia kaloja, aurinko siivilöityi mukavasti rannoilla olevan mangrovemetsikön läpi. Täälläkin pyyhällettiin loppumatka virran viemänä, melkein lounaspaikan terassille asti. Pick-nick lounas nautittiin ns "home stay" paikassa. Kyseessä on palmuista yms kepeästä materiaalista rakennettu hönni, jossa tila tai pari yöpymistä varten, tärkein ja oikeastaan ainoa palvelu on sateenpitävä katto. Verrattavissa vanhojen Suomi-filmien heinälatoyöpymiseen, paitsi että tietenkään ei ole heiniä. Ekologista, ja lähellä luontoa.
Matkan päätavoitteet eli hienot sukellukset täytyivät loistavasti, en voi moittia edes vettä kylmäksi. 30-asteisessa vedessä pärjään minäkin 3 mm märkäpuvulla. Olo oli muutenkin mukavaa, melkein kuin olis ollut kotona... paitsi että ruoka oli paikallista. Mutta oikein hyvää!
Tulikos jollekkin nyt oikeesti yllätyksenä, että isoveli valvoo kaikenaikaa kaikkea tekemistämme, posteja ja gooleja sun muuta. Tiedän ihan varmasti, että paikallinen taho lukee kaiken kirjoittamani...
antaa oikain lukea, ties vaikka oppisivat jotain:) Tämä on sitä läpinäkyvyyttä.
Jokos ne helteet hellitti, että voi palata siihen normiin," voi voi, kun aina sataa...." -juttuun.

Häät

Ruotsissa näytetään taas viettettävän prinsessahäitä. Ketä on kutsuttu ja millainen on hääpuku, varmasti tärkeää tietoa keskivertokansalaiselle.... ja kuka maksaa kalliit viulut?
Euroopassa naimisiinmeno ei ole enää elämän ykköstavoite, paitsi ehkä homoille maissa, joissa mellakoidaan gayliittojen vastaisesti. Voihan sitä muutenkin olla yhdessä länsimaisessa kulttuurissa.
Saudeissa kaikki on tietty toisin. Jeddassa julkaistaa pientä englanninkielistä ilmaisjakelulehteä kuukausittain, Destination Jeddah. www.destinationjeddah.com On siinä ihan asiallistakin tietoa expatrioteille, mutta välillä sisältö hämmästyttää ihan oikeasti. Huhtikuun teemanumero käsitteli häitä, koska nyt on hääkausi aluillaan.
Päätoimittaja esitteli numeroaan mm. seuraavasti: "Avioliitto on kahden sielun liitto, kahden ystävystyvän perheen (!) yhdistyminen. Avioliitto on kaikkien haaveiden ja intohimojen täyttymys.... tämän häänumeron valmistelu on ollut jo avioliiton ihanuudesta nauttivalle henkilökunnalle matka muistoihin , kun taas sinkut jatkuvasti jatkavat päiväunelmointiaan tästä erityisestä hetkestä, kun kaksi sielua sulauttaa elonsa yhdeksi rikkomattomaksi rakkausliitoksi"
Muistattehan, että avioliitot on järjestettyjä, eikä esiaviollista seurustelua ole. Onhan tuossa tavoitetta.
Avioliitto solmitaan virallisesti sopimuspaperit allekirjoittamalla, tässä yritetään taata varsinkin morsiamelle asiallinen tulevaisuus. Yhteen ei kuitenkaan muuteta, ennen kuin varsinainen party on pidetty, eli siis se näkyvä osuus häistä. Pippalot alkavat puoliltä öin, miehet ja naiset eri tiloissa tietenkin. Morsian ilmestyy naisten juhliin aamuyöllä, ja näyttäyttyy sulhasen kansa pikaisesti. Vieraita neuvotaan pitämään abaya ja huntu mukanaan ko hetkeä varten, ettei vaan vieras sulhasmies näe mitään sopimatonta. Sitten tarjotaan ruokaa ja mennään kotiin. Kovin lyhyt ja pikainen juhla, varsinkin kun ottaa huomioon kaikki valmistelut.
Destination Jeddah keskittyy antamaan ohjeita niin vieraille kuin varsinkin morsiammelle, mainoksia eri palveluista on paljon. Länsinaisille on tärkeä tieto, että morsianta voi halata, mutta sulhaseen ei saa millään muotoa koskea. Kaikenlaisia hääjärjestelijöitä on paljon ja heidän toimintaansa esitellään laajasti, kyse ei ole pelkästään cathering-palvelusta. Jopa sormuksen valinnan voit antaa asiantuntijan tehtäväksi. Tärkeintähän on aloittaa valmistelut hyvissä ajoin, vuosi on lyhyt aika.
Varsinkin tärkeä kauneuskirurginen valmistautuminen on syytä aloittaa ajoissa. Lehdessä annetaan yksityiskohtaiset selvitykset toimenpiteistä ja ohjeet aikatauluineen kaikkineen. Nenä pitää korjauttaa ainakin puolisen vuotta ennen häitä ja tissit heti nenän jälkeen. Keskimäärin morsian tarvitsee 200 ml täytettä / rinta. Seuraavaksi tehdään rasvaimu, parisen kuukautta menee mustelmien häviämisen ja kukapa sitä haluaisi pukeutua painetekstiileihin hääpukunsa alla. Sitten viimeisen kuukauden aikana on aikaa laitella botoxia ja muita täytteitä kasvoihin ja valkaaista hampaita.
Viimesen viikon aikan pitää muistaa käydä kylpylässä yhdessä sun toisessa käsittelyssä, manikyyriä ja sun muuta vähemmän invasiivista hierontaa. Tekoripset tietty on pakko olla. Eikä se oikeastaan ole ihme, miksi häät alkavat vasta keskiyöllä, kun lukee miten kosmetologi ja kampaaja morsianta virittäävät merkkipäivänä, kyllä siinä palaa aikaa.
Budjetti on tietenkin riippuvainen taloudellisista resursseita, mutta rahaa palaa ihan tolkuttomasti. Hyvin tärkeää on näyttää vieraille, että meillä on millä mällätä, pitää olla ökympi kun serkun häät viime vuonna. Tarpeen tai, avioeroluvut kasvavat tässäkin maassa huimaa tahtia.... olisikohan sekin pariskinta, jossa mies vaati avioeroa viikon avioliiton jälkeen, koska vaimolta oli poistettu umpilisäke, säästynyt paljolta vaivalta, jos olisivat etukäteen saaneet keskustella asioista. Näyttöön perustuvat jutut tässä tapauksessa eivät tule kysymykseen. Kyllä, avioero myönnettiin, kai kyseessä katsottiin olevan jonkinmoinern petos. Viallinen tavara.
Viallisuudesta tuli mieleen, klinikat eivät enää mainosta julkisesti joka toisen "vapaamielisen" morsiamen tärkeintä temppua; pimpin pienennystä.
Tuleehan tässä myös mieleen, olenko itse mennyt ihan väärin naimisiin? Ei valkosia helmoja ja vihkisormuksessakin lukee Maija&Pauli, 211257. Vaan saudilähetystö on avioliittomme leimoillaan hyväksynyt, joten ei lienee syytä lisäseremonioihin:))
Nautiskelkaa kuninkaallisesta loistosta telkkarin äärellä, eiköhän ulkona ole kuitenkin ihan liian kuuma keli puutarhahommiin tai muuhun ulkoiluun. Meillä on 50 ja hiekkä lentää edelleen....
Matkakertomus jatkuu ihan kohtapuoleen....

Kauas on pitkä matka..... osa 1

.... mutta kyllä kannatti:)
Indonesian pääkaupunki Jakarta on ainakin Suomesta katsoen etäänperällä, täältä lähi-idästäkin "keski-itään" on julma matka. Indonesia on maailman suurin saarivaltio, ja totta kyllä, maailman suurin islamilainen valtio. Lääniä riittää, vettä ja rantaa. Ihmisiäkin reilu 200 miljoonaa.
Hollanti piti Indonesiaa siirtomaanaan aina 40-luvulle asti. Japanilaiset miehittivät maan sodan aikaan, siitä on muistona kuulema paljon lentokoneen hylkyjä sekä meressä, että viidakossa. Itsenäistymisen jälkeen politiikkaa on hoidettu vallankaappausten ja korruption voimalla. Papuaa hollantilaiset yrittivät kouluttaa ihan itsenäiseksi valtioksikin, mutta ei paikalliset rahkeet riittäneet eikä tietenkään emävaltio halunnut menettää alueitaan.
Pääsaari Jaava on jo ylikansoitettu, sademetsät on hakattu asutuksen tieltä paperitehtaiden raaka-aineeksi. Tottahan se on, että puu kasvaa nopeammin kasvihuonemaisissa oloissa kuin Suomen Lapissa. Onko sitten mäntysellu sen parempaa sanomalehtenä kuin sademetsäsellu, on toinen juttu... ja paperilehdethän ovat häviävä luonnonvara kuitenkin. Ainakin paperimiehet ovat aasiassa edullisempia; Indonesian vähimmäispalkka on just nostettu huimasti, ad us$220.
Papua-Uusi Guinea on saari itäisessä Indonesiassa, se on jaettu kahtia. Länsi-osa kuuluu Indonesiaan, vaikka vaikuttaa aika autonomiselta alueelta, sekä hallinnollisesti, että kulttuurillisesti. Ihmissyönti ei kuitenkaan kuulune enää maakunnan tapoihin.
Jakartasta lennettiin kahdella erillisellä sisämaan lennolla, kaiken yötä, Papuan koiliskulmaan, Sorongiin. Lentokenttä oli aaltopeltiä ja muovituoleja, matkatavarahihna 5 metriä pitkä. Kiitoradan vieressä paikallista asutusta ja muutama puhveli hoitamassa viheralueita. Kiitoradan saa kuulema ylittää kotimatkalla, kunhan katsoo, ettei ole lentoliikennettä..... ihan niin kuin aikoinaan Imatrankosken  ratapihalla. Vaunujatan ali saa mennä, jos veturista ei tule paljon höyryä...
Raja Ampat on alue Sorongista pohjoiseen, valtava luonnonpuisto. Ns satamasta ajettiin avonaisella moottoriveneellä  kolmisen tuntia avomerelle. Ei ollu pojalla kompassia saati jotain gps:sää, palaili kai aamuisia latujaan lähtöruutuun eli saarelle nimeltä Kri.
Alue on luonnonsuojelualue, kalastus edes ongella  kotitarpeikisi on kielletty. Dynamiitillahan täällä tapasivat aiemmin kalastella.... Alueella on kymmenkunta "lomakylää", suurimmissa jopa 10 mökkiä eli majoitusta parille kymmenelle turistille. Ajatuksella pien on kaunista! Kaikki on rakennettu paikallisin voimin ja paikallisista materiaaleista ja elo on mahdollisimman luonnonmukaista. Naapurin "ekokylässä" ei ollut edes asuntokohtaisia vessoja, suihkun virkaa tekee palju ja kauha. Rannoilla näkyi myös alkuperäiskansojen asumuksia, lähetyssaarnaajien avustuksella rakennettuja sieviä ja enimmäkseen siistejä kyliä.

Kyllä tämäkin maisema kannattaa suojella

Tytöt tykkää poseerata täälläkin

Luonnonsuojelu ja sen edistäminen kuuluu Papuan provinssin toimiin ja siihen myös laitetaan runsaasti rahaa. Tämä on hyvä, onhan maa kokonaistaloudellisesti varsin köyhä. Lomakylämmme, www.papua-diving.com , Sorido Bayn omistaja, hollantilainen Max Ammer puuhaa alueen luonnonsuojelukeskuksen pomona. Asunut saarellaan jo reilu 20 vuotta. Kansainvälistä väriä luontoteema sai, kun Rainbow Warrior, Green Peacen  lippulaiva ankkuroitui rantariuttamme reunaan. Tekivät kartoitusta alueesta viranomaisille, siis oikeasti valmistelivat rahankeruureissua Jakartaan. Kundit sukeltelivat pari päivää ja sitten laiva häipyi niine hyvineen, varsin sisäänpäin lämpiävää ja ylimielistä porukkaa. Maxin sanojen mukaan laivalla ei ollut mukana ensimmäistäkään tieteelistä auktoriteettia vaan porukat olivat reissussa vähän kuin lukion luokkaretkellä, katsellaan paikkoja, mutta ei sen kummempaa. Toki Green Peace tekee luonnonsuojelulle näkyvyyttä ja toivon mukaan saa ihmiset ymmärtämään tämän maapallon ainutlaatuisuuden. Luulen silti, että Sea Shepherd,  www.seashepherd.org kapteeni
Paul Watson saa enemmän konkreetista tulosta aikaiseksi. Vaikka ekoterroristiksi onkin nimetty ja monessa maassa etsintäkuulutettu.
Lomakauden ulkopuolella, äkkilähtökohteiden ulottumattomissa kun olimme liikkeellä, oli saarellamme varsin rauhallista. Palveluun kuului täysihoito, koska mitään vaihtoehtoja ei ole. Ateriat nautittiin kodinomaisesti isäntäparin, Jutan ja Steven ja em Maxin kanssa, ekalla viikolla muita vieraita ei ollut. Eikä paineita mennä baariin tai valvoa myöhään...
Luonnonsuojelu ja varsinkin kalastuskielto tekee sukelluksesta erinomaista, odota osaa 2.
Suomessa näyttää ilmatieteenlaitos varoittelevan tuskaisista helteistä... meillä on päivälämmöt about 50 ja yöksi laskee pahimmoillaan reiluun 30 asteeseen. Eikä mitään varoituksia sanomalehdissä. Jos ja kun kelit jatkuu tälläisenä heinäkuun eli tällä kertaa Ramadanin ajan, ovat paastoajat ihmeissään. Kun vettäkään ei saa juoda, jos oikeaoppisesti toimii....
Nauttikaa lämpimästä, ei se loputtomiin kuitenkaan jatku:(

Rotuerottelua....

Ei täyty YK:n ihmisoikeuksien julistus tässä maassa, se on jo moneen kertaan todettu ja yleisiesti tunnustettu tosiasia. Yleensä kuitenkin kaikenmoinen syrjintä kohdistuu valtaapitävien taholta heikompiosaisiin; naisiin, ulkomaalaisiin yms vajavaisiin persooniin.... tai sitten tietenkin oletettuihin uhkakuviin niin kuin Saksassa muinoin.
Viikonvaihteessa törmäsin päinvastaiseen syrjintään. Saudi sukeltajilla ei ole enää asiaa sukellusrannoille ilman kouluttajaa, vaikka olisivat kuin moneen kertaan sertifioituja. Siis minä, ulkomaalainen ja nainen, kävelen sisään beachille, usein en edes maksa pääsymäksua kouluttajastatuksenia ansioista, ja kukaan ei kyseenalaista sukellulupaani. Saudeja ei enää päästetä veteen keskenään, paineilmaa tai muita tarpeita ei anneta vaikka kuin olis rescue-diver ja satoja sukelluksia takana.
Tämä kielto lienee rannikkovartioston päätös, ovat jo sulkeneetkin muutamia sukelluskeskuksia sääntörikkomusten ja ennenkaikkea tapahtuneiden onnettomuuksien takia. Tilastollisestikin on ihan selvä juttu, että saudeja hukkuu paineilmalaitteet selässsä huomattavasti enenmmän, kuin sukeltajia keskimäärin maailmassa. Ja tietty tilastot täällä ovat ontuvia ja vajavaisia.
Jo tämän vuoden puolella on puhuttu useista hukkuneista. Kaikkien sukelluskeskusten omistaja on viimekädessä joku rinssi tai seikki, kuninkaallista perhettä kaikki tyyni. Jos ja kun tiskiltä annetaan paineilmapullo tyypille, joka sitten menee ja hukkuu, kun ei ymmärtänyt, että 70 metriä on liikaa viikko sitten avovesikurssin suorittanelle noviisille, on vika ja vastuu tietenkin sukelluskeskuksen ja sen omistajan. Vastuu kuolemasta on täällä iso juttu, sen voi hoitaa rahalla, jos vainajan perhe suostuu ja jos  varsinaiselta syylliseltä (se työppönen tietenkin) täppää löytyy, muuten saattaapi olla esissä oman hengen lähtö. Vaikka kuolemaa ei olisi edes aiheutettu tahallisesti.
Pannaan saudit sukeltamaan vaan kouluttajan kanssa, vastuu tyhmäilyistä on koulutajalla. Mitäs et kertonut tyypille, että se isotissinen merenneito 50 metrissä ei ole oikea vaan ihan pelkän typpihumalan aiheutama harhaluulo. Onneksi saudikouluttajat vielä pääseevät sukeltamaan, joten voivat hoitaa omiaan... ja ehkä panostaa myös hiukan koulutuksen laatuun.
Autonkuljetajani kyllä esitti, että tässähän on hieno markkinarako uudelle toiminnalle. Ilmota sukellusrannoille, että sukellat saudien kanssa maksua vastaan, samaan tapaan kun Amerikassa on palkatuja koirien ulkoiluttajia. Taidan jättää idean käytämättä, ihan vaan kielipoliittisista syistä... nämä perustason pukeltajat kun usein eivät puhu länsimaisia murteita.... eivätkä hyväksy naisia muutenkaan:) On noita oppilaita muutenkin, ei tarvitse viettää päiviä kuivilla.
Toinen juttu sitten tietenkin on, onko kielloista varsinaista hyötyä vai lisääntyykö villi toiminta entisestään. Eihän kieltolakikaan Suomea raitistanut 30-luvulla. Ja Jemeniinkin matkustetaan edelleen..
Kieltolaista tuli mieleen uutinen sanomalehdessä: 40% saudinaisista kärsii perheväkivallasta. Vaikka moinen toiminta on koraanissa visusti kielletty. Naisten kohtaaman väkivallan syitä olivat mm. avio- ja perheongelmat ja 30% aiheutui alkoholin ja huumeiden käytöstä.... Miten ihmeessä, kun eihän tässä maassa ole viinaa tai huumeita, nehän on kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty. Ja jo uskontokin kieltää, ja kaikkien kuuluu olla uskovaisia.....
Uusi viriili koronavirus näyttää taas piinaavan, varsinkin tätä pyhää maata. Jeddastakin on jo löydetty joku tapaus. Vältän lähikontaktia paikallisten kanssa ja pakenen maasta illemmalla. Seuraavat 2 viikkoa sukellan Indonesiassa: Raja Ampat on luonnonpuistoalue Papuan länsirannikolla. Kuuleman mukaan hieno sukellus kohde, männes näkkee:)
Kohtuuella sitä jääkiekkoa, muutakin elämää on oltava. Niin kuin putarhanhoitoa ja terassilla istuskelua:))

Tuholaistorjuntaa

Tottahan se on, että hyttyset levittää malariaa, rotat mitä lie ruttoa ja koirat raivotautia. Puhumattakaan kärpäsistä ja torakoista, entäs muurahaiset ja hämähäkit? Kaikkia syöpäläisiä torjutaan yhteiskunnan normien mukaan, missä enemmän missä vähemmän. Riippuen tietenkin myrkkyjen ostoon tarvitavien resurssien määrästä.... en puutu Monsanon kaltaisten jättien pakkomyyntipolitiikkaan.
Päätäit on täällä yleisiä, ja niitä hoitivat sairaalassa hiusten pesulla. Olikohan siitä pitkäikäistä iloa? Kissoissa oli kirppuja, tai jotain; ne hävis yhdellä käsittelyllä. Murkkubaari keittiön nurkassa pitää elukat pois ainakin pöydiltä, sehän riittää.
Nyt compoundilla on aloitettu laajamittainen kaikenkattava tuholaistorjuntakampanja. Oikein firman mainoksella varustettu savustusauto kietää talojen ympäri aamuin illoin. Kauhia meteli, oikein paha haju ja sankka savu, tunnin toista aamulla ja illalla. Tämä savu kuulema hävittää hyttyset.... perustuuko häviäminen geeniperimän muutokseen vai johonkin vielä hitaamapaan prosessiin? Toistaiseksi hyttysiä on ihan niin kuin ennenkin, joinain päivinä on ja joinain päivinä ei ole, savustuksesta riippumatta. Ikkunat pitää kuitenkin huolehtia kiinni eikä ulos tee mieli mennä kärytyksen aikana, en usko savun olevan ihmisille terveellistä. Lisäksi miehet vielä kiertävät puutarhat erikseen kannettavan pärryyttimen kanssa...

Ihan kuin rivakka metsäpalo

Viimeviikolla hämmästyin aamulla, kun ikkunan takana näytti satavan vettä. Paitsi että haju oli jotain tosi tömäkkää.... menin uskaliaasti ulos ihmettelemään mitä helvettiä tapahtuu. Filippiino siellä auton lavalta ruiskutteli paloruiskulla myrkkyä talojen seiniin, kuulema tuholaistorjuntaa. Kun siellä seinillä kiipeilee niitä liskoja ja gekkoja, niistä pitää päästä eroon. Voi luoja, mitä logiikkaa. Eihän poika tietenkään kyseenalaista telemistään, määräys on määräys ja sitä kuuluu noudattaa, palkanmaksajan sana on laki. Ikkuna tietenkin oli meilläkin auki yläkerrassa, kiva haju makkarissa....  Olen tainut biologian oppitunilla saada väärää informaatiota, kun luulin, että liskot syö hyönteisiä.

Kissatkin luetaan tuhoeläimiin ja niitä tapetaan myös oikein urakalla. Meillä on enää yksi pentu jäljellä, toivon sen elävän ensi viikoon asti. Sitten se saa muuttaa naapuricompoundille kotikissaksi. Jokatapauksessa näitä jäykkiä kissanpentuja löytyy jatkuvasti, rotanmyrkky on tehokas ase. Naapurin rouvalla oli 4 pentua puutarhassa, ei ole ensimmäistäkään enää. Kissathan syövät niitä haitallisia liskoja, ainakin miulle on muutaman kerran tuotu oikein näytille sätkivä saalis. Kissat on vähemmän ympäristömyrkyllisiä kuin se talon seiniin ruiskutettava mönjä, luullakseni.

Muutamia koiria on compundilla, eiköhän ne pasko vääriin paikkoihin, joten.....  Ja puissa on lintuja, nekin paskoo  ihmisten asumuksiin.... 

Paljonhan täällä olisi ympäristöpoliittista tekemistä, aloitteleevat vaan nyt tuosta vähemmän tärkeästä päästä. Toivoisin kuitenkin vähemmän myrkyllistä lähestymistä elukoihin, enkä haluiaisi myrkyttää itseäni moisilla todennäköisesti Eurooppassa jo vuosikymmeniä sitten kielletyillä torjunta-aineilla.

Hauskutettiin ympäristöä sukeltamalla kuivapuvuissa viikonvaihteessa, eikä paleltanu yhtään:))
Kohtuullisesti sitä jääkiekkohuumaa, ettei tule kisaväsymys ennen tärkeitä loppupelejä. Kuka niissä nyt sitten pelanneekaan.

Uudet vaatteet suojaa sekä jääkaudelta että tuholasismyrkyiltä